Presidentin
vaalit 2006 ja automurto
Sain
kutsun Suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakasiltaan ja pistäydyin siellä
Raahesta tullessa. Pysäköin auton Sauli Niinistön kampanjahuoneiston eteen ja
kävelin kirjakauppaan jossa viivyin reilun puolituntia. Palatessani huomasin
Seatin takaoven sivuikkunan rikotun ja Lidl:stä ostamani evässalkun kadonneen.
Salkku oli mukavan kokoinen muistuttaen läppärilaukkua ja pidin siitä.
Ilmeisesti rosvot olivat luulleet sen sisältävän arvokkaan tietokoneen, mutta
sisältönä oli tyhjä vesipullo ja muistiinpanovälineitä.
Auto
oli pysäköitynä vilkasliikenteisen kadun varteen jonka toisella puolella oli
linja-autopysäkki jossa siihen aikaan oli paljon ihmisiä. Hämmästelin
murtautujien röyhkeyttä ja soitin poliisille. Siellä todettiin ammattimaisten
varkaiden toimivan niin nopeasti ja sujuvasti, ettei sitä huomaa. Edellä
kulkeva särkee lasin huomatessaan varastamisen arvoista ja takana tuleva nappaa
kohteen. Salkkua ei koskaan löytynyt eikä varkaitakaan taidettu saada kiinni.
Rikottu
lasi meni vakuutuksen piikkiin ja työnantaja korvasi salkun. Kuitenkin kaikki
se vaiva, joka siitä aiheutui, oli turhaa ja ylimääräistä työtä.
Kampanjahenkilöstön
outo käytös
Kävimme
myöhemmin Saulin kampanjatiloissa vaimon kanssa kahvilla. Siellä oltiin erittäin
ystävällisiä tarjoten kahvia ja paakelsia. Kysyessäni mitkä ovat Saulin
toimenpiteet rikollisuutta vastaan? Kerroin ryöstöstä heidän näyteikkunan takana
11. tammikuuta 17:30-18:15 välisenä aikana. Kampanjahenkilökunnan hymyt
hyytyivät ja he poistuivat omiin oloihinsa noteeraamatta meitä enää lainkaan.
Enhän minä mitään korvausta ollut vailla, ainoastaan vastausta. Kohtelun
ollessa tätä tasoa en voinut äänestää Saulia.
Kahvitauot
Ruukin suunnittelupalvelussa
Osmo ja Hannu kahvitauolla, huomaa langallinen handsfree! |
Kahvihuonekeskustelut
olivat mielenkiintoisia ja ne tahtoivat polveilla laajalla alueella, mikä
lisäsi niiden kiinnostavuutta. Luin kerran porukalle ääneen erään artikkelin. Myöhemmin
oli jossakin lehdessä kiinnostava juttu ja Osmo Ohenoja kehotti minua lukemaan
sen, koska ääneni on kuin jollakin radiotoimittajalla. Pyyntö tuntui mukavalta
joten toteutin sen. Olisiko lukutapaani ollut vaikutusta sillä, kun olin
lukenut ääneen niin lapsilleni kuin lastenlapsille tekstitettyjä lastenelokuvia
eläytyen juoneen.
Kuntokävelyä
Rovaniemellä
Kävimme
Pipon porukalla viikon 14. viikonloppuna kevät kongressissa Rovaniemellä.
Lähdimme matkaan perjantaina iltapäivällä enkä ollut syönyt koko päivänä.
Ounasrinteelle päästyämme meitä odotti seisova pöytä. Ahmin nälissäni vatsan
täyteen päättäen ruokailun pitkään olueen. Sehän sitten aiheutti melkoisen olon
kupliessaan pingotetussa vatsalaukussa, hiki nousi otsalle ja poistuin lähes
kippurassa hotellihuoneeseen. Ahneudella oli paskainen loppu, olisiko se ollut
lievä vatsakramppi. Siinä se kipu hellitti sängyllä torkahtaessa.
Lauantaina
kävelimme Tarjan kanssa yli kolme tuntia ja matkaa kertyi yli 20 kilometriä. Vaimolla
oli sellainen veto päällä, ettei perässä tahtonut pysyä. Paluumatkalla kävimme
Rovaniemen keskustassa ja ostimme minulle kuivan vaatekerran, kuitenkin kamppeeni
olivat hotellille päästessämme uudestaan litimärät hiestä.
Kirjahylly
Turkuun ja sukuloimista
Pääsiäisenä
kävimme sukuloimassa Etelä-Suomessa. Olimme myyneet Huuto.netin kautta harvinaisen kirjahyllyn mukavaan hintaan. Lupasimme
toimittaa sen ostajalle Turkuun bensakuluilla. Yhdistimme samalla reissulla vierailut
Uudessakaupungissa serkun ja hänen vaimonsa luona sekä vanhimman poikani
perheen luona Mäntsälässä.
Uniformut nykyaikaistuvat! |
Se oli säpinää! |
Valsaamolta tuli ulos pikimusta mies ja hämmästelin missä ne L&T:n miehet ovat möyrineet. Lähempänä huomasin sen olevan ARE:n asentaja joka oli yltäpäältä valukoneen mustassa rasvassa! |
Anopin
menehtyminen
Anoppi
menehtyi huhtikuun 30. päivän aamuna kello 05:30, hän olisi täyttänyt
heinäkuussa 91 vuotta. Hautajaiset olivat sunnuntaina toukokuun 14. päivänä.
Kesäkuun
alussa siirryin ruohonleikkuussa moottoroituun aikakauteen ostaessani Klippo
merkkisen keräävän ja vetävän ruohonleikkurin. Kahdeksan vuotta olin leikannut
ruohon "ruismoottori" käyttöisellä työnnettävällä Stigalla. Muutenhan
se olisi jatkunut, mutta puista tippuvien käpyjen vuoksi meinasi usein mennä
hermot, koska leikkuri jumiutui jatkuvasti käpyjen kiilautuessa terän väliin.
Yleensä täytyi haravoida kävyt ennen leikkausta, jotta työ olisi sujunut
jotenkuten jouhevasti.
Vaimo
kirurgisessa operaatiossa
Viillot hienosti korvanjuuressa joten arpi jäi piiloon! |
Tarjaa
oli vaivannut pitkän leukanivel, pureminen oli vaikeaa, joskus leuka lukkiutui
ja kipuja oli jatkuvasti. Totesin sen olevan puhetyöläisen ongelma, koska vaimo
joutui puhumaan päivät töissä, eikä hän malttanut olla kotonakaan hiljaa.
Lopulta leuka leikattiin 8. päivänä kesäkuuta ja toimenpide onnistui
erinomaisesti. Kesäkuun
lopussa aloitin terassin teon jonka sain melkein valmiiksi, mutta sekin jäi
pikkuisen kesken kuten moni muu aloittamani asia. Terassista tuli sopivan kokoinen
ja se antoi mukavasti ryhtiä etupihallemme.
Maria
tytär oli tiedustellut keväällä mihin hänen kannattaisi yrittää opiskelemaan. Metallialalla
oli hyvä työllisyys joten ehdotin sitä. Varmistin vielä sopiiko ala myös naispuoliselle
työntekijälle. Metalliliitosta vastasi naispuolinen toimitsija, että hän oli ollut
töissä sekä hoito- että metallialalla ja hoitoalalla oli monin verroin raskaampaa.
Maria innostui, pyrki ja pääsi opiskelemaan. Ennen koulun alkua Maria kysyi saisiko
hän muuttaa nimensä Lihavaiseksi? No miksi ei! Sehän oli valtava kunnian osoitus!
Ja niin hän otti "varaisän" sukunimen.
Ylityöpalkka
puhallusvillaan
Heinäkuun
puolessavälissä alkoi nauhavalssaamon seisokki ja sen myötä asennustyöt
kolmessa vuorossa. Valvojat tekivät töitä kahdessa vuorossa 6-18 ja 18-6, minulle
tuli päivävuoro. Rytinä kesti kaksi viikkoa ja remontti onnistui erinomaisesti.
Seuraava tili oli kohtuullisen kokoinen, mietin mitä sillä tekisin.
Terassiasentaja :) |
Terassi melkein valmiina! |
Koska
kattoremontin aikainen yläpohjan vesivahinko oli jäänyt vaivaamaan, päätin
tehdä asialle jotakin. Yleensä ylimääräinen raha löytää omat reittinsä, mutta
päätin ohjata ylityöpalkat suunnitelmallisesti ja investoida ne kotiin. Kyselin
millainen eristys kannattaisi ullakolle asentaa. En halunnut työläyden vuoksi
pala- vaan puhallusvillan. Koska kosteussulkuna oli tervapaperi,
mineraalivillana olisi käynyt ainoastaan palavilla, joten päädyimme ekovillaan.
Kova homma! Tarja testasi, ettei hänellä ole osteoporoosia horjahtamalla niskojen päälle! |
Enpä
tiennyt millainen urakka se oli, vanhojen ja pölyävien villojen poisto
ullakolta. Syksy oli lämmin ja ullakolla todella kuuma. Työ ei onnistunut
pelkät haalarit yllä mineraalivillan tunkeutuessa yhden vaatekerroksen läpi
pistellen todella ikävästi. Vaatetta täytyi olla reilusti jolloin hiki virtasi
valtoimenaan.
Saimme
lopulta vanhat villat pois ja totesimme, ettei mitään vahinkoa ollut tapahtunut,
mitä nyt ampiaiset ja mehiläiset olivat pesineet vanhoissa villoissa. Paikat
olivat vahingoittumattomat, jäljelle jäi ainoastaan pölyä ja villan paloja. Purin
vanhan avotakan piipun, uusin ilmastointiputket ja asensin uuden huippuimurin sekä keskupölyimurin putkiston. Siivosimme
yläpohjan, paikkasimme tervapaperin repeämät, asensimme tuuliohjaimet. Lopulta
neljä viikkoa töiden aloittamisesta villamiehet kävivät puhaltamassa ekovillan,
eikä siinä mennyt kuin vajaat kaksi tuntia.
Back to the Sixties
Pepe veti hyvin! |
Lokakuun
6. päivänä kävimme Polartekin perinteisellä ruskaretkellä Vuokatin
Katinkullassa Back to the Sixties festareilla. Hyviä esiintyjiä Kari Tapiosta
Pepe Wilbergiin. Sunnuntaiaamuna baaritiskillä Kari Tapio oli huitaissut kuusi
Baileysiä kitusiinsa kehuen niiden tekevän mukaan kalvon vatsaan. Tämän jälkeen
Kari Tapio oli ottanut vielä yhden lähtien vaimon luokse todeten, että hän
kertoo ottaneensa ainoastaan tämän yhden. Kunnia hänen sielulleen.
Kari Tapio vielä vedossa! |