perjantai 27. maaliskuuta 2020

Miksi me olemme niin ankaria suomalaisuudellemme?


Ruoskimme ja halveksimme itseämme

Olemme muka hiljaisia itseensä sulkeutuneita, töykeitä ja totisia torvensoittajia toisin kuin muun maalaiset. Emme puhu emmekä pukahda muille emmekä hymyile ja ole ystävällisiä yleisillä paikoilla sekä julkisissa tiloissa, kuten puheliaat yhdysvaltalaiset tai britit. Seuraavassa esimerkki siitä kuinka avoimia ja iloisia he ovat. Miten he käyttäytyvät kun Kim Wilde laulaa Kids in America kappaleen pienessä sievässä. Eikö tämä voisi olla Hesan metrosta tai Kuopion pikajunasta toisin kuin Lontoon Kings Crosin junassa? Vai onko tähän junaan sattunut matkustajia pelkästään Suomesta?

Tyhmät ja moukkamaiset kysymykset

Kyllä me olemme typeriä ja uteliaita kun tiedustelemme muun maalaisilta, mitä mieltä he ovat Suomesta ja suomalaisista! Ei se haittaa, olen nähnyt dokumentteja sekä muita ohjelmia joissa muun maalaiset esittävät aivan samanlaisia kysymyksiä. Kylläpä he ovat moukkia vai ovatko? Meidän mielestä he osaavat käyttäytyä erinomaisesti ja he ovat paljon sivistyneempiä kuin me!

Sitkeys, sinnikkyys ja sisu

Isän sota-aikaisesta vihkosta. 
Me olemme joutuneet kansakuntana käymään monen mankelin läpi ja silti selvinneet. Sitä kannattaa arvostaa! Moukkamaisuudellako me olemme selvinneet maailman myrskyissä vai sisukkuudella? Suomi on toisen maailmansodan ainoa hävinnyt valtio jota ei miehitetty. Ainoastaan kolme sotaan osallistuneista Euroopan valtioista säilytti suurimmaksi osaksi oman maa-alueensa hallinnan koko sodan ajan. Muut Suomen lisäksi olivat Iso-Britannia ja Neuvostoliitto. Miettikää esimerkiksi Neuvostoliiton pitkää länsirajaa ja sitä, montako niistä valtioista säilytti itsenäisyytensä toisen maailmansodan jälkeen?

Olemuksemme

Kuten Esa Saarinen totesi, ettei meillä ole sitä pinnallisuutta ja smalltalk taitoa kuten monilla muilla kansallisuuksilla, mutta meillä on todella paljon pinnan alle kätkettyä myötätuntoisuutta sekä kykyä toimia tarvittaessa. Olen huomannut saman, myös meiltä löytyy näitä pinnallisia ja puheliaita itsensä esiin työntäviä henkilöitä, mutta usein ne taustalla olevat hiljaiset hyssykät toimivat silloin kun täytyy toimia ja nämä framille itseään työntävät juoksevat ensimmäisenä karkuun. Meiltä löytyy erittäin paljon niitä olemuksemme parempia enkeleitä.

Rehellisyys ja luotettavuus

Pääosin olemme erittäin rehellistä porukkaa. Tämä on tutkimuksilla selvitetty. Toki joukostamme löytyy myös niitä mätiä omenia. Suomalaiset tunnetaan siitä, että heidän sanaansa voi luottaa. He tekevät minkä ovat luvanneet. Suomi on ainoa maa joka on toisen maailmansodan jälkeen maksanut Yhdysvalloilta saamansa lainan kokonaisuudessaan takasian. Samoin maksoimme sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Myös siinä olemme ainutkertaisia, sillä Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.

Olemme oikeuden mukaisia sekä sivistyneitä ja kohtelemme myös muita tasapuolisesti. Emme aina huomaa näitä hyviä puoliamme, koska niitä pidetään itsestään selvyytenä, vaan ruoskimme itseämme moittimalla meitä junteiksi tai muuten vain typeriksi. Silti olemme suorittaneet velvoitteemme vaikka joskus vähän purnaten, mutta kuitenkin. Emme ole heittäneet pyyhettä kehään.

En ole paljoa matkustellut ja kiertänyt maailmaa, mutta olen kuullut hienoja ja koskettavia tarinoita muilta. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat arvostettuja erittäin tiukoissakin paikoissa. He eivät kohtele kaltoin turvattavien alueiden siviilejä kuten muun maalaiset rauhanturvaajat. Työkomennuksilla ympärimaailmaa olleet työkaverit ovat kertoneet samaa. Suomalaiset tulevat huomattavasti paremmin toimeen kohdemaan työntekijöiden kanssa kuin esimerkiksi saksalaiset, britit tai ranskalaiset.

Puhmattomuus ja smalltalk

Emme osaa puhua ja olemme vain hiljaa. Se on taito, toisen kuuntelemisen taito! Ei aina tarvitse puhua suu vaahdossa. Annetaan toiselle tila puhua ja keskustellaan sitten sivistyneesti tai jos ei ole mitään sanottavaa ollaan reilusti hiljaa. Yleensä puhumme vähän, pidämme sanomamme, eli olemme pääosin sanamme mittaisia. Erityisesti tätä arvostavat esimerkiksi japanilaiset, joilla on paljon samoja ominaisuuksia ja hiljaisuuden kunnioitusta. Ei tarvitse täyttää ympäristö hiljaisuutta puheen sorinalla, joka voi olla hiljaisuuden pelkoa. Suomalaiset ovat tottuneet hiljaisuuteen meidän luonnossa. Olemme oppineet kuunteleman sitä ja sen sanomaan jolloin mielemme rauhoittuu. Tämä on rikkaus jota ei joka paikassa olekaan.

Arvostakaa itseänne sekä meitä!

Olemme erittäin hyviä ihmisiä vaikka emme sitä itse huomaa! Ehkä me olemme liian vaatimattomia, emme osaa arvostaa itseämme emmekä toisiamme. Olemme liian luottavaisia vaikka joskus meidän kannattaisi olla hieman skeptisempiä. Annetaan itsellemme sekä muille mahdollisuus arvostaa meitä!

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Mitä koirat ymmärtävät


Koirien sielunelämä

Mitä kaikkea koirien päässä liikkuu, sitä emme tiedä. Mutta siellä liikkuu yllättävän paljon.
Huomasin jo kahden ensimmäisen koirani kanssa, että niillä toimii se joka meiltä on sivistyksen myötä surkastunut. Mitä tarkoitan? Kyse on aistien ulkopuolisesta havaitsemisesta. Suuri osa pitää tätä täytenä huuhaana, mutta minä en. Kun koiriin tai muihin lemmikkieläimiin on muodostunut läheinen suhde, tämä havaitseminen voimistuu.

Näin jälkeenpäin ajatellen sitä on ollut jo silloin kun minulla oli kissa. Kissa oli musta ja ristin sen Pantteriksi. Se ei antanut muiden ottaa itseään kiinni. Minun kanssa se tuli toimeen erinomaisesti. Silloin en osannut havaita näitä asioita.


Seropit Demon jaZeo 1973

Ensimmäinen havaintoni tapahtui kahta koiraani ulkoiluttaessa. Päästin koirat vapaaksi ollessamme metsässä. Kiersimme saman lenkin kuten aina muulloinkin. Koirat juoksivat usein kaukana edelläni ja minä pyöräilin perässä. Kerran päätin hämätä niitä ja ajattelin kääntyä eri polulle. Kappas vain, taakse katsomatta ne kääntyivät ennen kulkemattomalle reitille, ajatuksissani tekemän päätöksen mukaisesti. Silloin aloin pohtia tätä tapahtumaa. Myöhemmin sama tapahtui useasti. Kun muutimme, meidän täytyi luopua toisesta koirasta. Ajattelimme ensin toisesta luopumista ja sen käytös muuttui masentuneeksi. Useiden päivien jälkeen päädyimme toiseen jolloin masennus vaihtui siihen ja aiemmin masentuneen käytös muuttui täysin.

Bostoninterrieri Camilla 1989

Kolmannen koiran kohdalla en muista havainneeni vastaavaa sidettä.

Tarinoita muiden koirista

Yhdysvaltojen vaarallisin koirarotu on Rottweiler. Se on aiheuttanut eniten kuoleman tapauksia. Eräässä television koiraohjelmassa oli seuraavanlainen ja koskettava tarina. Maatilalla isovanhempien kanssa asuva perhe oli hankkinut Rottweiler rotuisen koiran löytöeläinkodista. Koira oli kiintynyt hyvin nopeasti perheen kymmenvuotiaaseen tyttöön. Tyttö liikkui paljon koiran kanssa kahden. Erään kerran koira oli juossut asunnon oven eteen ja haukkunut vimmatusti. Kotona oli isoisä joka oli ihmetellyt mistä on kyse. Koira oli ryntäillyt poispäin ja isoisä oli päättänyt seurata koiraa. Hän oli hypännyt autoonsa ja lähtenyt ajamaan. Koira oli mennyt auton eteen ja yrittänyt osoittaa jotakin. Isoisä oli kääntänyt auton toiseen suuntaan ja koira oli lähtenyt juoksemaan edellä. Koiran opastuksella isoisä löysi ratsastamassa olleen tytön vakavasti loukkaantuneena. Hevonen oli pillastunut jostakin syystä ja tyttö oli lentänyt satulasta päin aitaan. Hän olisi menehtynyt ilman koiran apua. Tässä on esimerkki kuinka koira voi sitoutua ihmiseen ja osaa toimia myös itsenäisesti.
Näitä tarinoita on paljon. Esimerkiksi Intiassa koira oli löytänyt roskikseen hylätyn vastasyntyneen vauvan ja kantanut sen turvaan. Vauva oli pelastunut ventovieraan koiran ansiosta. Samanlainen pelastuminen on tapahtunut Argentiinassa.
Veljeni koira oli jäänyt yöllä auton alle ja kuollut ääntäkään päästämättä. Välittömästi tapahtuman jälkeen kaikki lähistössä olleet vieraat koirat olivat alkaneet ulista, vaikka ne eivät olleet kuulleet tai nähneet tapahtunutta. Veljeni kertoi tilanteen olleen puistattavan karmaiseva ja järkyttävä. Mistä lajitoverit tiesivät kaltaisensa poistuneen autuaimmille haukkuma maille.

PWD Jaska 2011

Meille tuli vuonna 2011 hoitoon 7-vuotias Jaska. Hoitosuhde muuttui puolen vuoden jälkeen ja Jaskasta tuli meidän koira. Jossakin vaiheessa huomasin saman tapahtuman kuin Demonin ja Zeon kanssa. Jaska kulki seitsemän metrin päässä edelläni ja tulimme T-risteykseen. Mietin kääntyisinkö oikealle vai vasemmalle. Hieman ennen Jaskan saapumista risteykseen tein päätöksen, että oikealle. Taakse katsomatta ja varmoin askelin Jaska kääntyi oikealle. Tästä päättelin, että välillemme on syntynyt näkymätön side. Toki joku voi väittää koiran lukeneen eleitäni tai sitä vain sattumaksi. Ensimmäinen väite on helppo kumota. Koira ei katsonut taakseen valitessaan reitin ja minä kuljin siinä vaiheessa suoraan eteenpäin millään eleelläni suunnan muutosta osoittaen, olin tehnyt päätöksen ainoastaan ajatuksissani.
Myöhemmin huomasin tämän ominaisuuden hyvin usein. Myös Jaskan puheen ymmärtäminen oli erinomaista tasoa. Laumamme erinomainen yhteiselo kesti kahdeksan vuotta. Sitten Jaska poistui autuaammille haukkumaille.

Seropi Ramsa 2018

Meille tuli heinäkuussa hoitoon pieni kokoinen Ramsa koira. Suhteellisen nopeasti solmimme kiinteän suhteen. Testasin sitä pari kuukautta tutustumisemme jälkeen. Ulkoilimme tuttua reittiä. Sitten saavuimme kääntöpaikan lähelle josta käännytään oikealle. Päätin testasin toimiiko meidän välinen sanaton viestintä. Ajattelin, että eipä käännytä kuten tavallista vaan jatketaan suoraan. No mitä Ramsa teki? Se ei kääntynytkään kuten tavallista vaan jatkoi suoraan vaikka olin useita metrejä sen jäljessä enkä ollut vielä poikkeavalla tiellä. Kotona tiedustelin Tarja vaimolta, että onko hän jatkanut tässä kohtaa matkaa kertaakaan kääntymättä? Ei
ollut! Tämä todisti sen, että olimme solmineet kiinteän sanattoman viestinnän yhteyden. Näyttää siltä, että tämäkin koira on valinnut laumansa ja siitä on tullut meidän koira.
Tyttärellä on kaksi muuta koiraa. Aika ajoin ne ovat meillä väliaikaishoidossa. Huomasin hyvin nopeasti, että meille muodostuin niistä isomman kanssa tämä yhteys hämmästyttävän nopeasti. Vaikka Onni-koira vilistää fleksin päässä kuin sähköjänis ja risteävään kohtaan tultaessa se valitsee lähes aina sen reitin minkä olen ajatuksissani päättänyt. Mielenkiintoista.


Kypsyminen lauman johtajaksi

Kaksi ensimmäistä koiraa hankkiessani tutustuin koirankasvatus oppaisiin. Niistä sai hyvää tietoa johdonmukaisuudesta. Kolmannen koiran jälkeen päätimme, ettei meille tule enää koskaan koiraa koska sen pito on niin kovaa ja vaativaa työtä. Kuitenkin jotakin jäi oppimatta.

Jaska on tässä reilut 14v ja ehti opettaa uutta tulokasta.
Neljäs ”kierrätyskoira” Jaska opetti meitä aivan valtavasti. Ei lauman johtajalle riitä, että se toimii johdonmukaisesti, pitää huolen ruokinnasta ja kurista. Siihen kuuluu myös inhimillisyys, luottamus sekä oleminen osa laumaa ei pelkkä johtaja. Koiralla on turvallinen olo kun se tietää paikkansa hierarkiassa. Koiraa voi paapoa, mutta sen on toteltava sille märiteltyjä rajoja. Koira ei määrää, mutta sen voi joskus antaa valita.

Toki koirissa on luonnevikaisia samoin kuin ihmisissä, mutta suurin osa koirien käytösongelmista johtuu taluttimen yläpäästä. Olen usein nähnyt huonosti käyttäytyvien omistajien lasten käyttäytyvän samalla tavalla. Yksikertainen ohje rakkautta ja rajoja pätee niin lapsiin kuin koiriin. Lisäksi on muistettava johdonmukaisuus molempien kasvatuksessa.

Tämä viimeinen tulokkaamme, ”kierrätyskoira” Ramsa, on palautettu kasvattajalle ensimmäisestä kodistaan häiriökäyttäytyjänä. Sitten tytär oli ottanut sen hyväsydämisyydestä itselleen. Periaatteessa olemme sen neljäs perhe ja ainoa vika, jos sitä voi viaksi sanoa, on sen rotuominaisuus, eli haukkuminen jota emme ole saaneet vaimennettua. Muuten koira on todella älykäs ja oppiva.

Rupert Sheldrake ja miksi koirasi tietää, milloin olet tulossa kotiin

Ensimmäisen kerran sain vahvistusta omille kokemuksille lukiessani Sheldraken kirjan. Siinä on samoja käsitelty samoja asioita joita olin havainnut ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla.

Koirakuiskaaja Cesar Millanilla on myös hyviä ohjeita vaikka en aivan kaikessa ole samaa mieltä.

Viimeksi koiran ominaisuuksista tuli tuttua tietoa televisiosta Prisma: Koira ja ihminen. Bordercollie Chaser on varsin oppivainen koira. Psykologian emeritusprofessori John W. Pilley on vakuuttunut siitä, että hänen tyttärensä bordercollie on päässyt jyvälle ihmisen käyttämän kielen rakenteesta. Kolmessa vuodessa Chaser oppi ”nimeämään” 1022 erilaista esinettä, mutta tämän lisäksi se osoitti kykyä ryhmitellä tavaroita tiettyihin kategorioihin aivan kuten pieni lapsi. Esimerkiksi sanan lelu se oppi yhdistämään tavaroihin, joita saa retuuttaa. Uskokaa tai älkää, mutta koiranne on paljon fiksumpi kuin arvaattekaan.


lauantai 15. helmikuuta 2020

Lisääntyminen!


Mikä on syynä, että syntyvyys laskee

Ajatus tämän kirjoittamiseen syntyi Puoli seitsemän ohjelmassa 11.2.2020 vierailleen Raakel Lignellin lausahduksesta, tehkää lapsia!

Jo raamatussa siihen kehotetaan

En ole uskovainen eikä kotimme ollut uskovainen, joten seuraava kehotus oli minulle
täysin vieras.: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa”.

Kuitenkin minulle oli jo aivan pienenä selvä, että haluan lapsia ja vielä monta vaikka olenkin urospuolinen. No, ei niitä niin monta tullut, mutta kolme kuitenkin. Myös se oli selvää, että lasten hankintaa ei jätetä myöhemmälle iälle. Toiveenani oli se, että olisin sen ikäinen, että jaksaisin vielä olla pappa lastenlapsille ja saisin nauttia heistä.

Kallis vanhemmuus!

Olimme päättäneet tehdä kaksi ensimmäistä lasta mahdollisimman lyhyellä ikäerolla. Työkaveri moitti, ettei sellainen kannata. Totesin, että minulla ja ainoalla veljelläni on seitsemän vuotta ikäeroa eikä meistä ollut leikkikavereiksi. Hän totesei, että heillä ei ollut suurta ikäeroa veljiensä kanssa mutta silti he eivät olleet leikkineet yhdessä. On kuitenkin todennäköisempää, että leikit sattuvat paljon paremmin yhteen muutaman vuoden ikäerolla kuin seitsemän vuoden erolla.

Lasten synnyttyä, eräs tuttava laskeskeli kuinka kalliiksi jo yksi lapsi tulee ja paljonko se laskee elintasoa. Minulle ei sellainen ajatus olisi käynyt mielessäkään. Kaikki maksaa, ei mikään ole ilmasta ei eläminen eikä edes kuolemakaan.

Kaikesta vaivasta ja rahasta huolimatta lapset ovat rikkaus. Sinä siirryt heissä tuleviin sukupolviin.

On nähtävä myös vaivaa

Ei riitä, että tekee lapsia, heihin täytyy myös panosta, eikä jättää kasvamaan kuin rikkaruohot. Rakkautta ja rajoja täytyy olla. Kuri, selkeys ja johdonmukaisuus sääntöjen noudattamisessa ovat kaiken A ja O!

Molempien vanhempien täytyy sitoutua niiden noudattamiseen. Jos toinen vanhemmista luistaa, niin lapset kyllä osaavat käyttää tätä heikointa lenkkiä surutta hyväkseen.

Ongelmakoirien kouluttaja totesi, että omistajat eivät saa päästää koiraa sänkyyn. Koiran on tiedettävä paikkansa. Minulle tämä on ollut täysin selvä sekä koirien, että lasten kanssa. Olisiko tässä syy siihen, että koirani eivätkä lapsenikaan ole olleet ongelmatapauksia.

Monesti annetaan periksi, koska se tuntuu sillä hetkellä helpommalta. Sen jälkeen on paljon vaikeampi palata ruotuun. Vapauksia voi antaa, mutta ne on ansaittava omalla käytöksellä. Jos lapset eivät noudata rajoja tai määräyksiä täytyy ”lieka” vetää tiukalle. Löysää voi antaa kun hommat toimivat.

Lasten hankinta

Niin miksi sitten niitä lapsia ei tehdä vaikka se tekotapakin on niin mukava? Ehkä pelätään tulevaisuutta ja mitä se tuo tullessaan. Kyllä sitä kaikesta selvitään, sillä ovat ne aiemmatkin sukupolvet selvinneet ja paljon tiukemmista lähtökohdista suurten lapsikatraiden kanssa.

Ei muuta kuin kaikki rohkeasti lisääntymään!

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Työsuojelu ennen ja nyt!


Kuinka työsuojelu on muuttunut ajan saatossa

Ajatus tämän kirjoittamiseen syntyi yrittäjien aamuriihessä 22.1.2020. Siellä Timo Ylitalo Vaiscom Oy:stä kertoi työsuojelusta ja turvallisuudesta.

1967-1970

Ammattikoulussa käytimme työmailla ollessamme kypärää ja haalareita. Työturvallisuudesta puhuttiin jonkun verran.

1970-1971

Ensimmäisessä työpaikassa sain haalarit, mutta ei muuta. Työskentelin ilman lakkia ja työkäsineitä omissa vanhoissa kengissä. Ei kypärää, kuulo-, silmä- tai hengityssuojaimia vaikka porasin iskuporakoneella betoniseinään reikiä kaapelin kiinnityspropuille. Betoninpölyä tuli hengitettyä ja kuulokin oli koetuksella. Ei ollut mitään perehdytyksiä tai työturvallisuus opastuksia. Täytyi vain pitää huoli itsestä, tarkkailla ympäristöä ja katsoa mihin seuraavaksi astuu, ettei siinä vain satu olemaan naula pystyssä oleva lauta tai lankku. 

1971-1977

Työskentelin useissa yrityksissä ja joista sai kerran vuodessa uudet haalarit. Kypärä kuului turvallisuus varustuksiin osassa yrityksiä, ei muuta. Eräässä kohteessa työskentelimme telineillä ja nokkamies totesi, että jos kaveri tipahtaa sieltä ilman kypärää, heittäkää hänelle ainakin kypärä viereen, että kaikki menee muka turvallisuus määräysten mukaisesti.

Erään kerran oli vakava tapaturma lähellä! Kairasimme maaperätutkimuksessa käsipelillä reikiä jalkakäytävällä. Yhdellä reiällä osuimme 20kV maakaapeliin jolloin koko Limigantulli meni pimeäksi. Eihän tämä vaarallista ole, kun mitään ei tapahtunut. Oliko se tuuria vai mitä? 

Pylvästöissä käytettiin pylväsvyötä ja asemointiköyttä. Ollessani urani huipulla maksimissaan 100 metrin korkeudessa minun piti käyttää tällaista yhdistelmää sekä kypärää. Olin nuorena suhteellisen hoikka ja vyö oli liian löysä. Nokkamies kiristi narulla takana olevat lenkit lähemmäksi toisiaan, ettei vyö olisi valahtanut alas vyötäröltäni. Porasin betonisen piipun sisäpuolelle kiinnitysreikiä kaapeleille ja valaisimille. Meteli oli melkoinen samoin betonin pöly. Ei hengitys-, silmä- eikä kuulosuojaimia. Keuhkot ja kuulo eivät tainneet siitä kovin paljoa tykätä ja kuulon puolella sen tänä päivänä huomaa. Silmiin ei onneksi sattunut lentämään kivensiruja.

Sama meno jatkui ja ensimmäinen työtapaturma tapahtui 1976 Pietarsaaressa Oy Wilh. Schauman Ab tehtaalla. Vedimme valmistuvan koivukuitulinjan katolla paksuja syöttökaapeleita. Suojavarustus oli niukkaa, kuten se siihen aikaan oli. Hyppäsin puolimetriä korkealta tasolta alemmalle tasolle ja jalassa vihlaisi. Nostin vaistomaisesti jalan ylös ja siinähän oli kiinni kakkosnelosen (50x100 lankku) pätkä. Tempaisin lankun irti ja jatkoin kaapelinveto töitä. Jonkun ajan kuluttua alkoi vanhassa lenkkitossussa tuntua märkää litinää. Keskeytin työteon ja otin kengän pois jalasta. Lenkkari oli täynnä verta. Päätin siirtyä tehtaan terveysasemalle. Ulkopuolisena työntekijänä minut passitettiin paikalliseen terveyskeskukseen. Siellä sain jäykkäkouristuspistoksen ja kolme päivää sairaslomaa.

Pohjolan kaapelin emalilankatehtaan rakennusvaiheissa tapahtui vakava työtapaturma työkaverille. Eräällä suurvirtakennolla oli tapahtunut oikosulku josta seurasi paha valokaari joka poltti asentajan kasvoja ja käsiä. Menimme myöhemmin katsomaan tapahtuman jälkiä ja ne olivat järkyttävät. Kennoa vastapäätä olevalla seinällä oli kolmeen metrin korkeudella sulan kuparin roiskeita. Kennon maalatut terässeinät sekä maalattu betonilattia olivat syttyneet kuumuudesta palamaan. Onneksi kaveri selvisi hengissä. Hänellä oli ollut punainen lippalakki josta löytyi vain palaneita suikaleita. Silloin tajusin kuinka onnekas olin silloin kairatessani 20kV kaapeliin ja olin selvinnyt siitä hengissä.

Edelleenkään ei ollut mitään työturvallisuus kursseja tai perehdytyksiä. Periaatteessa vastuu oli itsellä, täytyi olla tarkkana ja seurata ympäristöään silmät auki ja valppaana. Se oli parasta työsuojelua mitä oli tarjolla.

1978-1982

Edelleen varustus oli sama, työnantajalta sai uudet haalarit kerran vuodessa. En muista oliko jo verstaalla missä työskentelin käytössä kuulo- ja silmäsuojaimia, mutta ei turvakenkiä eikä muitakaan suojaimia käytössä. Sitten sattui toinen työtapaturma. Haukiputaalta tuli määräys mennä rakennustyömaalle Kemiin asentamaan nosturiin valaisimia. Porasin nosturin teräsrunkoon reiät valaisimien kiinnitystä varten. Ouluun päin ajaessa alkoi toista silmää poltella ja sitä ei pystynyt pitämään auki. Ajaminen oli todella hankalaa ja menin suoraan Oulun Yliopistollisen sairaalan silmäpoliklinikalle. Lääkäri tutki hetken silmää ja totesi, että täällähän on rautaa ja se on jo aivan ruosteessa. Sitten hän nappasi sen pois ja taisi määrätä jotain tippoja hoidoksi. Silmäsuojaimet olisivat ehkäisseet tämän tapaturman.

1985-1990

Teknikoksi valmistumisen jälkeen olin pääosin toimistotöissä joissa ei juurikaan työsuojelua tarvittu.

1991-1995

Ensimmäinen pitempiaikainen työkohde oli Pieksämäen Energian projekti. Siellä oli turvavarustuksena kypärä sekä työhanskat ja siinäpä se taisi olla.

Vuonna 1995 olimme silloisen Outokummun Cu-kuonarikastamon saneerauksessa Harjavallassa. Sain ensimmäiset turvakengät. Selvittelimme paikanpäällä laitetietoja sekä muita tarvittavia tietoja suunnittelua varten. Osastopäällikkö opasti ennen lähtöä, ettei sitä kuonapölyä kannata syödä, koska se sisältää raskasmetalleja sekä muita myrkkyjä. Se oli ainoa ohjeistus. Kuonarikastamolle oli eräs työntekijä jolle muut naureskelivat. Häntä pidettiin omituisen arkana, voisi sanoa jopa vainoharhaisena hänen käyttäessä kaikkia suojavälineitä. Kypärä, kuulo-, silmä- ja hengityssuojaimet kuuluivat hänen varustuksiinsa. Ilmeisesti ei ollut työkavereiden mielestä oikea äijä!

Perehdytys oli mitä oli, tai sitä ei ollut lainkaan. Suunnittelutoimistolta rikastamolle kävellessämme, ihmettelimme silloin tällöin vilkkuvaa merkkivaloa. Sen toiminnasta ei ollut kukaan maininnut, emmekä me sitä keneltäkään kysyneet. Vasta aivan loppuvaiheessa meille selvisi, että merkkivalon vilkkuessa siitä ei saanut kulkea. Silloin työkoneet piikkasivat kuonapadoista kipattuja kuumia kuona satseja. Ne olivat jähmettyneet, mutta sisältä vielä hehkuvia. Jos hehkuvat kimpaleet olisivat joutuneet tekemisiin veden, jään tai lumen kanssa olisivat kuonan kimpaleet voineet lentää mihin tahansa. Onneksi mitään ei sattunut.

1996-2001

Komennus Raahen Rautaruukille. Siellä alkoi olla työturvallisuus jo kohdillaan. Perehdytettiin jokaiseen projektiin. Tehtaan työturvallisuuspäällikkö kertoi vaaranpaikoista ja mitä voi tapahtua jos ei noudata huolellisuutta eikä turvamääräyksiä. Kypärä oli omalta työnantajalta jolta sain myös ensimmäiset turvakengät. Suojalasit taisivat olla Rautaruukilta samoin kuin suojakäsineet. Kuulosuojaimia kehotettiin käyttämään, mutta liian vähän niitä tuli pidettyä.

Aluksi terässulatolla pelotti liikkua koska sulan teräksen kipinäsuihkuja näkyi ympäri sulattoa. Kuljin ylimmällä tasolla enkä uskaltanut liikkua lattiatasolla. Pikkuhiljaa rohkeus kasvoi työkavereiden kanssa liikkuessa.

Silti perehdytyksissä oli vielä aukkoja. Työkaveri joka oli mukana konvertterin saneerauksessa, kulki konvertterien suuaukkojen puolelta vaikka ne olivat jo toiminnassa. Huomasin myöhemmin uutisen, muistaakseni Uudesta Seelannista jossa konvertteriin oli sitä ladatessa kierrätysmateriaalilla joutunut myös vettä joka oli aiheuttanut räjähdyksen jossa oli useampi henki kuollut. Uutisen jälkeen kulkureittini vaihtui konvertterien taakse.

Toisesta vaaran paikasta, josta usein kuljin, varoitti minua myöhemmin korjaamon sähköasentaja. Hän oli huomannut kulkureittini, joka kulki terässenkkojen lämmityspaikan alta. Silloin kun terässenkka siirrettiin siitä pois, senkan kannen tiilet hehkuivat tulipunaisina. Asentaja sanoi, että he ovat nähneet, kun kuumatiilivuoraus on irronnut kannesta ja pudonnut alla olevalle senkkaradalle. Kiitos neuvosta! Kiersin sen jälkeen tämän vaaranpaikan!

Kolmannen konvertterin saneerauksen ollessa lähes valmiina, sattui järkyttävä tapaturma! Ulkopuolinen koneasentaja oli oikaissut kaiteen yli alemmalle tasolle ja litistynyt niin pahoin, että oli menehtynyt. Koska projektit olivat menneet työsuojelullisesti todella hyvin, tämä oli erittäin ikävä tapaus. Itsestäkin tuntui erittäin pahalta nähdessäni sen, kun uhria kannettiin pois ruumissäkissä. Ajattelin, että jos uhrilla oli perhettä ja oli isä, hän ei enää koskaan palaisi kotiin.

Valukoneet valmistuivat ja vuorossa olivat jo lopetetun sintraamon pölynpoiston suunnittelu ja asennustöidenvalvonta. Rakennustyö oli jo pitkällä ja minua huolestutti kun mekaaniset asentajat olivat korkean sähkösuodattimen päällä. He laskivat tuulisella säällä monen metrin pituisia suodatin lamelleja suodattimen sisään. Kysyin mekaanisten töiden valvojalta, kuinka hän antaa työn tapahtua ilman mitään turvaköysiä ja vielä tällaisella säällä? Valvoja vain totesi, etteivät asentajat usko häntä!? Jos olisin ollut vastuussa niistä töistä, olisin kyllä keskeyttänyt työt välittömästi jos minua ei olisi uskottu. Onneksi siinä vaiheessa ei sattunut mitään.

Myöhemmin eräs työntekijä oli ollut rakennustelineillä ja hän oli saanut sairaskohtauksen ja kaatunut kaiteellisten telineiden korkealle tasolle. Siitä hän oli kierähtänyt ja pudonnut maahan. Tästä tuli tiukat tutkimukset ja telineet todettiin puutteellisiksi, kun telineen tasonpäällä ei ollut putoamisen estävää jalkalistaa. Tämä jalkalista olisi estänyt sairaskohtauksen saanutta kierähtämästä tasolta niin, että hän olisi pudonnut. Onneksi uhri ei kuollut.

Vuonna 2011 pölynpoisto jäi tarpeettomaksi kun sintraamon toiminta lopetettiin ja se suljettiin.

2002-2003

Neljäs kerta Kemiralla joka oli ollut aiemmin Rikkihappo Oy ja alkujaan Typpi Oy. Nyt oli vuorossa KOVA-projekti, Kemira Oulu voimalaitoksen automaation uusiminen. Työ oli selvittelyä kentällä eli voimalaitoksella ja uusimisen suunnittelua. Työturvallisuus oli kohentunut jo aivan eri tasolle mitä se oli ollut 30 vuotta aiemmin. Silti se ei aina pysty ehkäisemään tapaturmia. 

Voimalaitoksella tapahtui vakava tapaturma. Käyttömies oli ollut avaamassa tukkeutunutta raskaspolttoöljysäiliön putkea kun 90 °C öljy, joka on kuin paksua kuin terva, oli kuohahtanut säiliöstä käyttömiehen päälle. Se oli polttanut hän hartiat, rinnan sekä toisen puolen kasvoista vaikka hänellä oli ollut suojavarusteina kypärä ja suojavisiiri. Voimalaitospäällikkö oli ollut muun henkilökunnan apuna auttamassa tapaturman uhria. Auttajat olivat olleet jonkin asteisessa shokissa, jolloin uhrin oli täytynyt käskyttää heitä ruiskuttamaan vettä jäähdyttääkseen häntä ja soittamaan ambulanssin. Pahoja palovammoja saanut uhri palasi pitkän sairasloman jälkeen takaisin töihin.

2004-2011

Palasin takaisin Rautaruukille tai Ruukiksi nimensä vaihtaneeseen yritykseen. Työturvallisuus oli ottanut uuden askeleen parempaan ja sain ensimmäiset huomioliivit. Ne olivat todella laadukkaat ja ovat minulla vieläkin käytössä liki 20-vuota myöhemmin. Myöhemmin hankimme huomiovärein varustetut ja palosuojatut työasut jolloin työturvallisuus parani taas roimasti.

Vuodet vierivät ja työantaja vaihtui. Työ oli rikastamon suunnittelu ja itse kohteessa piipahtamisia. Turvavälineet olivat aivan asialliset. Sitten paluu Harjavaltaan jonka omistuspohja oli muuttunut. Tehdasalueelle ei päässyt ilman turvallisuuskoulutusta, joka oli järjestetty alueen ulkopuolella. Suojavarusteet tulivat suunnittelupalvelun tilaaja Instalta. Lisäksi perehdytykset olivat jokaiselle eri osastolle johon oli tekemässä suunnittelua. Turvallisuus oli edennyt todella paljon siitä mitä se oli ollut 16 vuotta aiemmin.

 2015-2018

Parin vuoden tauon jälkeen tuli pikainen lähtö Harjavallan suurteollisuuspuistoon. Kattavat perehdytykset ennen tehtaalle pääsyä. Myöhemmin vielä laitoskohtainen perehdytys joka oli kyllä paras missä olin ollut. Lopuksi esitettiin video joka oli tehty todella ammattitaitoisesti ja kattavasti, työkohteet sekä vaaranpaikat esittäen. Lämmitti videoharrastaja silmää ja mieltä.

Työ oli kriittinen aikataululta ja varmistettiin monta kertaa, että asentajat saivat aloittaa valmistelevat työ kaapelien vedolla ennen seisokkia laitoksen vielä käydessä. Töiden käynnistyessä, käyttömiehet estivät töiden suorittamisen. Hieman ahdisti kuinka ehdimme tehdä muutokset vuosihuoltoseisokissa. 

Muutamaa päivää myöhemmin konvertteri 4:ssä tapahtui sulan räjähdys ja hehkuvaa kuparia lensi hallin vastapäiselle seinälle niin että yksi ovi syttyi palamaan. Ahdistus loppui siihen! Kävin hakemassa ison pussillisen pullia ruokalasta ja menin valvomoon käyttömiesten luokse. Tiuskaisin ”vihaisesti”, että miksi hitossa te olette keskeyttäneet kaapelien vedot! Vuorossa olevien kasvot venähtivät hämmästyksestä. Sitten vilautin pullapussia ja tiedustelin, käyvätkö nämä kiitoksena siitä hyvästä? Miesten ilmeet olivat maksamisen arvoiset ja lopulta he olivat todella tyytyväisiä. Niin olin minäkin kiitollinen heidän ammattitaitoonsa ja päättäväisyyteensä.

Eräässä erinomaisessa perehdytyksessä sen pitäjä totesi lopuksi, että kaikesta tästä huolimatta jokaisen täytyy kantaa vastuu myös itse ja kulkea kaikki aistit valppaina ympäristöä tarkkaillen omaa järkeä käyttäen. Kiitin häntä jälkikäteen todella hyvästä esityksestä, sillä samoilla ohjeilla selvisin työurani alun ilman mitään suojavarusteita suhteellisen ehjänä.

”Epilogi”

Kaikista neuvotteluhuoneissa pidetyistä perehdytyksistä huolimatta jää paljon vaarallisia paikkoja varjoon!

Siksi oli tärkeää käyttää vielä uusia henkilöitä paikanpäällä ja esitellä heille kaikki mahdolliset vaaranpaikat. Kuten olen tässä kertonut perehdytyksistä ja varoituksista huolimatta monessa mahdollisessa kohteessa, joissa voi jotain sattua, olen tietämättäni liikkunut. Jos kohteiden esittely on liian vaikeaa ja vaarallista, niin hyvin tehdyt video-opastukset ovat toinen vaihtoehto. Esimerkiksi Harjavallan suurteollisuuspuistossa esitetty video perehdytys oli todella hyvä ja kattava!