lauantai 30. marraskuuta 2013

Elämänura osa 16: 1994 Lama hellittää otteensa



Ikimuistettava isäpäivälahja 1994

Teku-luokkamme kuopus Timo Springare soitti syksyllä ja pyysi lounaalle. Kävimme Pannu Pizzassa jossa hän kertoi erostaan. Timo totesi, että häntä oli auttanut erotilanteessa se ajatus kun Hannu on selvinnyt kahdesta erosta niin enköhän minä selviä yhdestä. Mukava vaikka vain ajatuksen tasolla olisi auttanut toista.

Loppusyksystä vielä kattilalaitosten suunnitelmien päivitystä. Ja sitten postissa tuli "pommi", verottaja muisti isänpäivää 7300 markan lisäverolla. Olin selvittänyt aiemmin, että voin kulkea omalla autolla projektipaikassani Ylikiimingissä ja saan siitä verovähennykset, koska julkisilla kulkuvälineillä sinnepäin ei päässyt normaalityöajan puitteissa. Soitin verotoimistoon jossa todettiin töykeästi, että ei kurssilaiselle kuulu mitään vähennyksiä oman auton käytöstä. Siinä meni isänpäivä totaalisesti pieleen.

Kerroin tästä töissä ja Esko Ruotsalainen tuumasi, että hän on Veronmaksajain keskusliiton jäsen, kysy hänen tunnuksillaan neuvoja. Soitin ja he alkoivat selvittää ja soittaa hetken kuluttua. Esko ei ollut paikalla kun soitto tuli ja se joka vastasi totesi, ettei Eskoa näy täällä. Huusin, että olenhan minä täällä ja tempaisin luurin. Minulle kuuluivat vähennykset ja he antoivat pykälät minkä perusteella näin oli.

Verotoimistossa oli kohtelu taas ylimielistä. Tukeva miesvirkailija tyrmäsi välittömästi oikaisupyyntöni. Sanoin, että katsohan nämä pykälät. Virkailija haki paksun opuksen ja hetken sitä silmät selällään tutkittuaan tuumasi, että niinhän se onkin. Kiitos Eskon lopulta lisäveroni keveni huomattavasti. Tämän jälkeen liityin Veronmaksajain keskusliittoon ja olen sen jäsen edelleen.

Outokumpu Oy Harjavalta Kuparikuonarikastamo 1995

Tammikuussa alkoi Kuparikuonarikastamon saneerauksen suunnittelu. Lähdimme Niemelän Eeron kanssa Harjavaltaan selvittämään paikanpäälle olemassa olevia laitteita. Kuljimme kimpassa jo aiemmin menneitten Esko Ruotsalaisen ja Taisto Kangasluoman kanssa. Lähdimme sunnuntai iltana ja teimme pitkää päivää niin että pääsimme lähtemään paluumatkalle torstai iltana. Asuimme Jorma Frimanin asunnossa, Eskolla ja Taistolla oli oma kortteeri.

Kuonapatojen jäähdytyspaikka
Toisella viikolla tullessamme työmaalle siellä oli ollut tulipalo. Hyvä ettei koko kuonarikastamo ollut palanut. Kuonapataa tyhjentäessä sulaan oli päässyt vettä jonka seurauksena oli tapahtunut paukahdus ja hehkuva kimpale oli lentänyt murskausmyllyn viereen jossa oli ollut lammikko vaihteistoöljyä joka oli tuiskahtanut tuleen. Palokunta oli saanut rajoitettua palon, mutta suuri määrä kaapeleita oli palanut.

Selvittelyä ja selvittelyä, murskausmyllyt tautalla.
Samaan aikaan lähtiessäni komennukselle Harjavaltaan uusperheemme kasvoi. Nuorimmalla pojallani Reimalla oli sen verran vaikeaa asua äitinsä kanssa, että hän muutti meille helmikuun puolessavälissä. Otin pojan huoltajuuden itselleni. Tarjalla oli aika tiukkaa kun pojan tullessa minä lähdenkin reissuun. Hyvin asiat kuitenkin menivät.

Kyllä tämä työstä käy!
Pitkät työpäivät menivät laitoksella pölyn keskellä pyöriessä. Illalla oli aivan kuitti. Laitteet ja vanhat kytkennät selvisivät jonka jälkeen alkoi suunnittelu Oulussa toimistolla.

Pääsiäisen aikaan, rikastamon johtajan tultua kevätlomaltaan etelänlämmöstä, oli hän joutunut heti töihin. Yhden ison maavallisen sakeutusaltaan seinämä oli pettänyt ja vedet olivat osittain peittäneet Helsingintien (valtatie 2). Tultuamme töihin allas oli korjattu ja tie oli ajokunnossa.

Hengähdystauko!
Uuden opettelua, Pinstru 1995

Polartekilla oltiin kehitetty tietokantapohjainen suunnitteluohjelmisto Pinstru. Ohjelmiston pääsuunnittelijana toimi Vesa Urpelainen. Häneltä piti eräänkin kerran kysyä mitä minä nyt teen ohjelmisto käyttäessä. Kun vauhtiin pääsi ja oppi käyttämään Pinstrua se nopeutti huomattavasti suunnittelua. Kun järjestelmään perustettiin instrumenttipiirit, syötettiin selvittämämme laitetiedot ja liittimet sekä kaapelit, ohjelma teki kytkennät. Piirsimme piirikaaviopohjat MicroStationilla joka oli myös uusi tuttavuus ja lisäsimme tarvittavat objektit. Lopuksi valittiin sopiva piirikaavion pohja ei muuta kuin tulostamaan valmiita piirustuksia. Kyllä siinä silti näppäimistön naputtamista ja päänraapimista riitti!

Pinstru oli myyty myös Harjavallan Outokummulle kunnossapitoon. Merkittävä kauppa suunnittelutoimistolle!

Vanha laitteisto.

Uusi laitteisto.
Keskimmäinen poika pääsi opiskelemaan lentäjäksi Denveriin. Lauri-serkku kehotti olemaan tarkkana, ettei maksa kuin lukukauden kerrallaan. Lupasin avustaa poikaa sillä ehdolla, että hän on tulos- ja raportointivastuussa! Itse olin haaveillut poikasena sotilaslentäjän urasta tekemättä mitään asian eteen ja se jäi vain kuvittelun asteelle. Tuntuihan se mukavalta pojan toteuttaessa sen mitä olin haaveillut. Tiedustelin vielä, että hän on varmistanut asiat ja kaikki oli kunnossa.

Jotta olisi saanut suunnitelmat lähtemään aikataulun mukaisesti täytyi tehdä pitkää päivää. Juhannus aattona kopion ja kasasin mappeja minkä ehdin. Kotiin tultua lähdimme pyöräilemään koko perheellä Oulujoki-risteilylle m/s Lempillä Turkansaareen jossa oli tervahaudan sytytys. Meno 25 km 1h 10min ja vaimon nuorempi tyttö Maria 11 vuotta oli aika kuitti. Puolenyön kieppeillä takaisin pyöräillessä hän kysyi, etteihän meidän tarvitse ajaa niin kovaa kuin tullessa. Nyt ei ollut kiire kuten iltapäivällä jolloin ehdimme juuri ja juuri jokilaivalle. Kotimatka vei 1h 37min ja kotiuduimme yhden maissa yöllä. Mukava ja rentouttava juhannusaatto, työkiireet unohtuivat täysin.

Ensimmäinen ylinopeussakko 1995

Syyskuussa jatkuivat työt Harjavallassa, viikot asennusvalvontaa ja viikonloput Haukiputaalla. Jorma Friman sai projektinsa valmiiksi ja hän vuokrasi ison peräkärryn Oulusta muuttaakseen takaisin. Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun Jorma suostui ottamaan menomatkaksi huonekaluja jotka sitten veisin vanhimmalle pojalle Espooseen. Me saimme Eskon ja Taiston entisen asunnon sillä myös he lopettivat Harjavallassa. Syyskuun 11. päivän iltana pistäydyin peräkärryn kanssa Espoossa. Janilla oli muuttanut ensimmäisen kerran asumaan yksin ja huonekalujen tarve oli suuri. Paluumatkalla vaivasivat sumu ja väsymys.

Vaahdotusaltaita.
Viikonloppuna kävimme ostoksilla Oulussa ja teimme edullisia löytöjä. Palatessamme Haukiputaalle oli kiire naapurin kaksosten syntymäpäiville ja paahdoin Pohjantiellä aika reippaasti, Silloin Raitotien liittymästä ampaisi perään vilkkuauto. Pysäytin Kadetin ja pelkäsin pahinta, että nyt taisi kortti kärytä. Siinä mustan-Maijan kovalla takapenkillä istuessa olo oli aika orpo. Poliisi totesi ylinopeudeksi 28 km/h, en kiistänyt koska ajoin reilusti kovempaa ja olin tyytyväinen näin "pieneen" ylitykseen. Pikavoiton suuruudeksi tuli 900mk joka kumosi tarjous löydöistämme saadun ilon ja hyödyn. Oli muuten ensimmäinen ylinopeussakkoni.

Timo Hiltunen pelasti pälkähästä

Kuljetin ja massamittaus.
Suunnittelussa oli tullut yksi töppäys, kun en ollut muistanut tehdä kiireessä tyyppikuvaa tai selostusta radioaktiivisen massamittauksen asennuksesta. Mittaus tuli hihnakuljettimen ylä- ja alapuolelle ja siihen jouduttiin rakentamaan tukevat teräsrakenteet. Asennusfirmalta tuli myöhemmin lisälasku tuntitöistä ja materiaaleista joita he eivät olleet puutteellisten tietojen vuoksi laskeneet urakkaan. Valvoja läksytti minua ja tietystihän se tuntui pahalta. Sitten tilannepalaverissa oli mukana myös Timo Hiltunen joka hoiti homman hienosti. Hän perusteli, että   urakkahinta olisi ollut vastaavan summan suurempi jos se olisi ollut mukana tarjouskyselyssä, periaatteessa lopputulos oli plus miinus nolla. Sen jälkeen asia oli loppuun käsitelty ja huokaisin helpotuksesta.

Asennusfirman asentaja kytki murskausmyllyn vieressä olevan asennuskotelon johtimia. Hän totesi minulle, että katsopa tuota tasoa sekä myllyn pultteja, taitaa taso irrota tuosta aika kevyesti kun myllyä pyöräytetään. Ilmoitin asiasta eteenpäin ja kävin kiittämässä asentajaa tarkkaavaisuudesta. Hänen työnjohtaja ja muutama muu asentajakaveri alkoivat naljailla, että mitä sinä siitä hyödyit, paljonko sait? Mielestäni ikävää käytöstä sillä yhdessähän sitä ollaan työmaalla ja jos huomaa jonkun asian olevan pielessä niin kaikkienhan etu se on tuoda esiin.

Ristikytkentä.
Kriittisin kohta oli uusi ristikytkentä jossa jo olemassa olevista laitteista tulevat tiedot saatiin siirrettyä uuteen automaatiojärjestelmään sulavasti. Valmetin Damatic tuli uudeksi järjestelmäksi. Hieman jännitti kuinka muutos onnistuisi sillä ahtaaseen, valvomon ohjaustaulujen takana olevaan, ristikytkentätilaan tuli asentajaksi tutiseva mies. Asennusliikkeen työnjohtaja totesi, ettei tätä työtä voi päästää tekemään ketään muuta kuin kyseisen henkilön. Täytyy sanoa, että habitus ja asennustyön luotettavuus eivät kohdanneet, sillä asentaja teki täysin virheetöntä jälkeä!

Oikeanpuoleisen tulisin näkemään vielä uudelleen.
Nopealla aikataululla tehty saneeraus onnistui lopulta hyvin ja laitos saatiin tuotantoon. Se projekti oli ohi, mutta sitten!

Rappuset olivat mielestäni visuaalisesti kauniit. Enpä tiennyt, että tulisin näkemään ne uudellen.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Elämänura osa 15: 1992 Kursseilla yliopistolla



Oulun yliopiston kurssi 1992-93

Sain tiedon kurssille pääsystä. Tiedustelin vielä osastopäällikkö Hiltuselta, että mikä on työtilanne, menenkö kurssille vai odotanko töitä. Timo totesi tilanteen olevan vieläkin heikko ja kehotti lähtemään opiskelemaan. Ilmoittauduin kurssille ja se alkoi marraskuun alussa. Suurin osa kurssilaisista oli DI ja insinööri koulutuksen saaneita, meitä teknikoita taisi olla kaksi. Työttömyyskurssin järjesti Yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja koulutusohjelmana oli Automaatio - koulutus ja kehitys. Kurssin metodi oli learning by doing jolloin meille hankittiin projektikohteet ja järjestettiin niihin tarvittavaa koulutusta. Tutorini oli Pekka Kess, pidin hänen jämäkästä ja päättäväisen rennosta tyylistä. Hyvä ohjaaja minulla oli!

Kurssin alun teoreettisen osuuden jälkeen teimme työkohteessa meille valittua tehtävää 2-4 pvä/vko ja saimme siihen tarvittavaa koulutusta 1-3 pvä/vko. Jokainen sai toivoa kohteeseensa liittyvää opetusta ja näillä kursseilla sai käydä jokainen joka halusi, toisaalta niillä ei ollut pakko käydä. Itse kävin jokaisella joista vaikeimpia olivat C- ja C++-ohjelmoitikielet sekä Unix joista en tajunnut hölkäsen pöläystä. Mielenkiintoisimpia olivat sumeat logiikat, saattomuistit ja luovan työn tekniikat sekä myöhemmin tarpeeseen olevia Word ja Excel. Teoriaa kertyi yhteensä 346 tuntia.

Vuoden vaihtuessa muutin Kaijonrantaan Teknistenliiton kolmioon. Päätyhuoneisto luhtitalon toisessa kerroksessa.

Kävimme myös messuilla. Automaatiopäivät Helsingissä olivat ikimuistoiset sillä en ollut koskaan aiemmin yöpynyt Hotelli Hesperiassa. Nyt työttömyyskurssilla olevat pyörivät siellä kielten sekamelskassa pikkoloiden avatessa meille ovet. Yökerhossa esiintyi maailman kuulu drag-show. Siellä miehet kuolasivat loistavien esiintyjien edessä, onneksi tiesin mitä esitys piti sisällään. Lopussa esiintyjistä paras, joka päihittäisi kaikki Suomen naisartistit, siirtyi meikkipöydän eteen jossa oli kuviteltu peili. Sitten hän poisti kaikki meikit, peruukit ja lopulta myös rintaliivinsä jolloin totuus paljastui. Kuolaavat miehet suorastaan säikähtivät kun selvisi mistä oli kysymys, he olivat tapittaneet silmät selällään miehiä!

Projekti paikkani oli johdinsarjoja valmistava TKV-sarjat Oy. Työtehtäväni ei liittynyt mitenkään automaatioon vaan firman markkinointiin. Yritykselle piti suunnitella ja tehdä esitteet sekä laajentaa yrityksen asiakaskuntaa. Kävimme messuilla Helsingissä ja pistäydyimme myös Casinolla. Johtajat pyysivät ruletti kimppaan kun he sijoittivat yhdelle numerolle suuren summalla pelimerkkejä. Työttömänä sekä tietoisena voiton minimaalisesta mahdollisuudesta kieltäydyin tarjouksesta. Sinne ne suuret setelit humahtivat hetkessä ilman mitään tuottoa.

Luultavasti työntekijätkin tykkäsivät antaessaan omatekoisen läksiäislahjan.
Kesäkuun alussa varastettiin autostereot. Sen jälkeen ostin uudet, irrotettavaa mallia jota ei tarvitse jättää autoon anastettavaksi vaan sen voi ottaa helposti mukaansa.

Projetipaikan vaihtuu

Homma alkaa olla pulkassa ja läksiäislahjat työpöydällä.
Kesäkuun puolessavälissä vaihdoin projektipaikan Polartekille vaikka Timo Hiltunen ei meinannut siihen aluksi suostua. Timon periaatteisiin ei kulunut käyttää kursseilla olevia suunnittelutöihin sen vääristäessä kilpailua. Sain lopulta puhuttua hänet ympäri. Tehtäväkseni tuli automaatiosuunnitteluohjelmiston kehittäminen vaikka todellisuudessa tein kunnossapitoon liittyvää instrumentointisuunnittelua Veitsiluodon tehtaalle. Mielestäni tämä tehtävä liittyi paljon enemmän automaatioon kuin markkinointi.

Hotellihuoneen ovella.
Kurssin puitteissa kävimme myös Logistiikkamessuilla Tampereella. Kaikkea mukavaa sielläkin oli mutta mielenkiintoisinta katsottavaa löytyi Egypti-aiheisesta näyttelystä Tampereen taidemuseossa. Kävimme syömässä Meksikolaisessa ravintolassa. Porukka tilasi Meksikolaisen ruukun varmistaen, että siinä on tarpeeksi "tujua". Tarjoilija totesi, että eiköhän se ole riittävästi maustettu.

Taisin olla aamupalalla.
Minäkin oli tilaamassa samanlaista annosta, kun huomasin perinteisen pippuripihvin valkosipuliperunoilla jonka sitten valitsin. Harvoin olen nähnyt niin voimakasta reaktiota ruokailukumppaneissa kuin silloin. Heidän kasvonsa muuttuivat hiilenharmaiksi, silmien aluspussit täyttyivät hikihelmistä. Joku heistä sai kuiskattua, että olisikohan sittenkin pitänyt valita tuollainen pippuripihvi. Ei liian voimakkaasti maustetusta ruoasta nauti, kultainen keskitie on siinäkin sopivin.

Virkistäytymistä hotellissa.
Toisessa projektikohteessani selvitin mm. eri vaihtoehtoja ongelmallisen materiaalin määrämittaukseen ja jonka tarkkuus olisi riittävä.

Vierailuja oli useissa paikoissa kuten Rautaruukilla Raahessa. Tehdasta esiteltiin laajasti ja lopuksi kävimme saunomassa Mutalassa jossa järjestettiin myös tikkakisa. Minuakin houkuteltiin mukaan, mutta kieltäydyin koska olen todella surkea siinä lajissa. Otin muutaman oluen ja menin katsomaan alkavaa kisaa. Aluksi muutama nainen heitti eikä tulos ollut kummoinen. Rohkaisin mieleni ja liityin kisajoukkoon. Vuoroni tullessa yllätin sekä itseni että muut heittämällä heti kaksi ensimmäistä tikkaa kymppiin ja muutkin siihen ympärille. Muilta meni pasmat sekaisin ja tämä oli elämäni ensimmäinen ja ainoa voitto tikkakilpailussa.

Elokuun 24. päivänä lähdin auttamaan Jorma Frimania hänen muuttaessa Harjavaltaan pitkähkölle komennukselle. Tarvittavat huonekalut ja muut tarpeet saatiin siirrettyä perille. Syyskuussa Jorma soitti kattilalaitosten suunnittelusta joita hän oli tehnyt Elektro Dynamolle tiedustellen kuka niitä töitä jatkaisi.

Jorma Frimanin lähtiessä Harjavaltaan lahjoitin hänelle maalamani taulun.
Kurssi loppui syyskuun lopussa. Lokakuu alkoi pätkittäin, välillä töissä ja sitten taas pakkolomalla.

Marraskuun lopulla olin yökylässä keskustassa ja pysäköin auton Heikinkatu 15. kohdalla olevalle tyhjälle tontille johon on sittemmin rakennettu talo. Aamulla ikkunasta katsoessani hämmästelin missä se auto on, tuohonhan minä sen jätin. Otin autostereot ja lähdin katsomaan, mihin se auto oikein jäi. Ei löytynyt autoa, sen paikalla oli vain tyhjä kaljapullo. Kävelin suoraan poliisilaitokselle tekemään varkausilmoituksen. Perillä totesin, että eilen minulla oli auto mutta nyt ei ole muuta kuin nämä stereot. Kerroin automerkin ja rekisterinumeron jonka jälkeen sain kaavakkeet täytettäväkseni. Niitä siinä tutkiessani luokseni tuli poliisi tarkistaen vielä rekisterinumeron, sen jälkeen hän totesi, että kyseisellä autolla on liikuttu Simpsissä automurtoja tehden. Seuraavan päivän lehdessä oli juttu, että rötöstelijä porukka oli tullut etelästä päin ja he olivat vaihtaneet kulkupeliä keskustassa jatkaen rikollista toimintaa Oulun pohjoispuolella.

Kyllä Lada oli mennyt surkean näköiseen kuntoon.
Viikon kuluttua Haukiputaan poliisista soitettiin ja kerrottiin auton löytyneen Vittakankaan montuilta poltettuna ja haulikolla rei'itettynä. Auto oli viety Holstimäelle romuttamoon jossa kävin sitä katsomassa. En huomannut iltahämärässä ammunnan jälkiä valokuvatessani auton raatoa. Vasta valokuvista huomasin haulien reiät. Ilmoitin vakuutusyhtiöön ja vakuutustarkastaja halusi välttämättä käydä katsomassa kulkupeliäni. Hän soitti myöhemmin tiedustellen nolona, että saako auton paalata? Toki sai, mitä sillä enää teki.

Katto hypitty lommoille ja haulikon haulien iskeytymiä ympäri autoa.
Kattilalaitoksia Venäjälle ja muutto Haukiputaalle 1994

Joulukuun lopussa lähdimme Hiltusen Timon kanssa palaveriin Helsinkiin. Siellä Elektro Dynamo tilasi kattilalaitosten instrumentointisuunnittelun seuraaviin kohteisiin Kassimowo, Alakurtti, Morosowski, Kamenka, Tsernograd, Kiova, Rostov, Tschist ja Strugi Krasnye. Tilanteessa auttoi varmaankin se kun tutustuin Pieksämäellä Elektro Dynamon Pirnekseen.

Tammikuussa ostin Opel Kadett E:n jonka rahoituksessa auttoi isä jolla oli säästäväisenä miehen likviditeetit kunnossa toisin kuin minulla. Lyhensin lainaa säännöllisesti.

Työkaverini Kari Heikkinen oli monesti mainostanut Tyrnävän naistentansseja joissa olinkin veljen ja isän kanssa pistäytynyt. Ajattelin testata tuoretta hankintaa hieman pitemmällä ajoreissulla ja lähdin käymään Tyrnävällä. Enpä arvannut mitä siitä seuraisi. Oli tammikuun 22. päivän ilta kun astuin sisälle tanssipaikan eteiseen. Verkkokalvolleni piirtyi kuva joka syöpyi syvälle tajuntaani. En nähnyt salin ovesta kuin epämääräisen ihmismassan kunnes oviaukon ohi liki leijui viehättävä nainen tanssipyörteissä. En tiedä mikä siinä oli, hiustenko hulmahdus, liikkeen sulavuus vai kohtalo? Toivoin tämän naisen hakevan minua vaikka en ollut nähnyt edes hänen kasvojaan. Toiveeni toteutui ja siitä se tänne asti kantava suhde on jatkunut karikkoineen ja paisteineen.

Sitten takaisin työn pariin. Kaikki kattilalaitosten piirustukset tehtiin AutoCAD:lla. Harmi vain kun parin kattilalaitoksen positiot muuttuivat kahdesti. Piirustuksiin ja luetteloihin täytyi naputella uudet positiot, kaikki viitteet piirustuksista ja luetteloista toisiin, jolloin virhemahdollisuus kasvoi ja aikaa kului. Työmäärä kasvoi huomattavasti.

Timo Hiltunen oli kutsunut Elektro-Dynamon porukkaa Syötteelle 12.4.1994. Minulla oli kiire päivittää suunnitelmiin viimeisimmät positiot. Hakkasin niitä koneelle minkä ehdin voidakseni lähteä myös Syötteelle. Kun sain tehtyä muutokset, en enää ehtinyt tarkistamaan niitä joten pyysin apua Taisto Kangasluomalta. Palattuani edustusreissulta Taisto totesi, että hän oli olettanut löytävänsä virheitä kiivaasta työtahdistani johtuen, mutta hämmästyksekseen ei ainoaakaan virhettä ollut vaikka hän oli tarkistanut suunnitelmat useampaan kertaan. Löytäessään oikean rytmin voi töitä tehdä virheettömästi kiivaaseenkin tahtiin.

Suhteemme eteni vauhdilla ja toukokuun 5. päivän aamuna kuskatessani Tarjaa ja hänen tyttöjään kouluun ja töihin kysyi nuorimmainen, että saisimmeko me muuttaa luoksesi asumaan? Ei minulla ollut sitä vastaan mitään ja siitä se yhteinen asuminen lähti käyntiin. Kolmatta kertaa lähdin liikkeelle lähes nollapisteestä. Tarja oli ostanut ennen tapaamistamme rivitalo-osakkeen Haukiputaalta ja remontin valmistuttua muutimme sinne. Poistuin ensimmäisen kerran Oulusta, minusta tuli heinäkuun alusta Puttaalainen.

Oli tehtävä ylitöitä, että sain suunnitelmat valmiiksi. Syyskuun 8. päivänä palaveri Helsingissä jossa sain harvinaista herkkua, positiivista palautetta. Saksalainen kattilatoimittaja, jolle Elektro Dynamo teki töitä, oli todenneet dokumentoinnin olleen erinomaista. ED:n mukaan Saksalaiset olivat todella vaativia ja tarkkoja, he antoivat harvoin positiivista palautetta.

Palaverin jälkeen kävimme ampumassa savikiekkoja. Se oli elämäni ensimmäinen kerta kun ammuin haulikolla ja sain muutaman kiekonkin alas. Sitten saunomaan Palaceen jossa oli pesijä joka kuurasi meidät puhtaaksi. Etsimme ruokapaikkaa ja siinä sataman kupeessa hämmästelin m/s Georg Ots laivan suuruutta. Koska saaressa oleva ravintola oli jo suljettu menimme Torniin syömään ja loppuillaksi syntiseen Pikku-Pietariin.

Suunnitelmat valmistuivat ja työt pätkittyivät. Tein Elektro Dynamolle Minkisen Ollille pieniä analysaattorikaappien suunnittelua.

Avasin television 28.9.1994 katsoakseni aamu TV:n uutiset. Järkytykseni oli suuri kun M/S Estonian ilmoitettiin uponneen. Muistelin kuinka suurelta ja turvalliselta Georg Ots oli näyttänyt satamassa, nyt vielä suurempi Estonia oli vaipunut meren syvyyteen. Miltä ihmisistä oli tuntunut katsoa laivan uppoamista. Aamulla kylmä sade pieksi kävellessäni parkkipaikalta toimistolle, kylmäsi ajatella haaksirikkoutuneita kylmällä ja myrskyävällä merellä. Ei tahtonut tulla työnteosta mitään sinä päivänä uhrien ja pelastuneiden pyöriessä mielessä.