Elämänura osa 14: 1991 Suomi laman kourissa!

Tserepovets, Neuvostoliiton raunioilla 1991

Autoin Keräsen Seppoa Tserepovetsin Metallurgisen Kombinaatin masuunin instrumentointisuunnittelussa. Normaaleja suunnitteluun liittyviä tehtäviä.

Yövyin viikon verran isän luona tukien häntä menetyksessään. Hautajaiset olivat helmikuun 9. päivänä. Maaliskuun lopulla järjestimme isälle muuta ajateltavaa ja käytimme häntä veljeni kanssa Myllytullin iltapäivätansseissa. Myöhemmin keväällä tutustuimme myös kuuluisiin Tyrnävän naistentansseihin. Siinä me seisoimme rivissä, kolme urosta rinnat rottingilla kauniin naisen kävellessä meitä kohti lyhyessä nahkahameessaan. Kumpaa meistä se hakisi? Ei kumpaakaan, sillä hän nappasikin isämme. Hieman meitä harmitti, veljeä ehkä enemmän, sillä hän poistui kahvion puolelle.

Äidin hautajaiset

Kesäkuun alussa Ouluhallissa Vapaa-ajan messuilla oli vierailemassa myös pikajuoksija Ben Johnson jolta sain nimikirjoituksen T-paitaani. Nimikirjoitus on haalistunut pois kuten juoksijan kunnia!

Kalastusta, kuntoremonttia ja matkailua ulkomailla

Opiskelu- ja työkaveri Esko Ruotsalainen ja minä.

Komeita ja jylhiä maisemia.

Tulen ylläpito oli tehtäväni.

Kari Heikkinen keittelmässä kahvia.

Täällä hermo lepäsi.

Polartekin urheiluseuran perinteinen kalastusreissu kesäkuun puolessavälissä suuntautui Oulankajoelle. Ensimmäinen reissuni porukan mukana. En ole kalamies joten pidin yllä tulia muiden kalastaessa.

Purot vain solisivat.

Reissu on loppu patikointi autoille ohi.

Väisäsen sukukokous, äitini oli omaasukuaVäisänen.

Heinäkuun alussa oli Väisäsen suvun kokoontuminen Sanginjoen leirikeskuksessa. Osanottajia oli yli 200. Sukukokouksen jälkeen lähdimme isän ja kolmen poikani kanssa sukulaisiin Lahteen ja Porvooseen. Vierailun päätteeksi isä tuli poikien kanssa Ouluun junalla, kun taas minulla oli Teknisten liiton kuntoremonttiloma Pajulahden liikuntaopistolla. Viikko tiukkaa liikuntaa ja kuntotestausta josta pidin.

Vasemmalta Yrjö Lihavainen, Lovisa "Lulu" Aakko, Onni Kervinen, Hilja "Hilu" Kervinen, Emilia "Emma" Sihvonen, Toivo "Topi" Sihvonen ja Marge Väisänen

Elokuun alussa minua houkuteltiin Rodokselle. Tyhjätaskuna kävin lisäämässä luottotilini limiittiä ja tarvitsin siihen takaajan. Veljeni Pertti suostui tehtävään, mutta ei mennyt aikaakaan kun hän jo katui suostumustaan, peläten joutuvansa maksamaan parin tonnin miinukseni. Pitkään emmittyäni rohkaisin mieleni Jorma Frimanin kannustuksesta ja tilasin matkan. Lähtö oli lauantaiaamuna Oulusta ja perillä kuuman kostealla saarella puolen yön maissa.

Loman alku meni totaalisesti kiville, sillä matkalle minut saanut ei halunnutkaan tavata. Löysin paikallisen karatesalin ja siellä pistäytyessäni sensei Antonoglou Anthimos kutsui minut treeneihin. Harjoitukset auttoivat kohottamaan latistunutta mielialaa. Kuitenkin mietin hotellihuoneen yksinäisyydessä, että voiko aikuinen mies olla näin typerä uskoessaan "seireenin" kutsuun. Suivaantuneena hyväuskoisuudestani päätin vetää perseet olalle. Keskiviikkoiltana suunnistin Minuit ravintolaan, mutta varasuunnitelmani kariutui. Seurasi yllättävä seikkailu joka pelasti lopulta koko loman. Kuvittelin sen kestävän vain yhden yön, mutta jokaisena jäljellä olevista illoista hotelliini tuli puhelinsoitto jota en voinut vastustaa. Kolme viimeistä päivää käytin heikkoa Englanninkielen taitoani tullen pääosin ymmärretyksi samoin kuin ymmärsin suurimman osan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kaksijakoinen viikko oli takana ja lento Suomeen edessä. Soitin vielä Oulusta muutaman puhelun Kreikkaan jonka jälkeen hiillos hiipui. Oli aika uppoutua työelämään. Tserepovetsin suunnitelma valmistuivat siihen vaiheeseen, että siirryin Rautaruukin Koksaamon laajennuksen suunnitteluun. Siinä sivussa tein sivutuotelaitoksen prosessiaseman muutoksista johtuvia päivityksiä TP-järjestelmään.

Pikkujouluja 1991

Firman pikkujoulut järjestettiin Rautaruukin tiloissa Kiilakiventiellä. Kaikki meni mukavasti ja lähdimme Jorma Frimanin kotiin kanssa samalla taksilla puolenyön kieppeissä. Koska talvikenkäni olivat jääneet juhlapaikalle menin seuraavana päivänä hakemaan niitä. Järkytyin juhlatilojen kunnosta. Joka paikassa oli punaviini- ja steariinitahroja. Soitin kavereille tiedustellen mitä oli sattunut. Lähtömme jälkeen homma oli karannut käsistä, sillä eräs lomautettu kaveri oli hermostunut ja alkanut pyörimään olutkorin kanssa. Viinipullot ja tuikkukynttilät olivat lennelleet pitkin juhlatilaa ennen kuin riehuja oltiin saatu rauhoitettua. Sen jälkeen muut olivat yrittäneet puhdistaa jälkiä matoista ja kangasverhoilluista huonekaluista useamman tunnin siinä heikosti onnistuen.

Huomasin vahtimestari Venkulan olevan paikalla. Hän oli pelottava mies ja hieman jännitti mennä kertomaan mitä oli tapahtunut. Päätin liioitella tuhon jälkiä, ettei sitten tule yllätystä. Venkula otti viesti vastaan tyynesti todeten, että laitetaan maanantaina siivousporukka töihin ja lasku Polartekille.

Lämpövoimalaitos Pieksämäellä sekä toinen lama 1992

Vuosi vaihtui, työtilanne heikkeni ja sitten iski lama 17 vuoden jälkeen. Ensimmäinen lomautus suunnittelijan urallani oli tosiasia 15. päivänä tammikuuta. Tunsin tehneeni oikean valinnan neljä vuotta aiemmin, koska en ryhtynyt yksityisyrittäjäksi. Nyt iso viikate niitti yrityksiä nurin! Kuinka meille veljeni kanssa olisi käynyt? Sitä ei kukaan tiedä, mutta tilanne talouselämässä oli todella vakava.

Täysiä vuosia!

Töistä tuli soitto siirryin pääkallon paikalle Typpitielle. Pieksämäen Energian Kutteritien kaukolämpölaitos saneerattiin lämpövoimalaitokseksi. Siihen liittyvät instrumentointisuunnittelut oltiin jo aloitettu ja liityin tiimiin. Tasaluku 40v tuli mittariin. Maaliskuussa Juhani Jansson soitti ja tiedusteli, että kiinnostavatko Saudi-Arabian hommat? Kyllä kiinnostivat, mutta se tilanne raukesi tilaajan saadessa halvemman suunnittelijan Intiasta. Voimalaitoksen suunnitelmien valmistuttua oli taas pula töistä joten ei muuta kuin kortistoon.

Voimalaitos asiantuntija 1992

Toukokuun lopussa Jansson soitti ja ilmoitti, että lähdet maanantaina Pieksämäelle. Kävin viikonloppuna toimistolla ja juttelimme osastopäällikön kanssa. Hän oli yrittänyt kaupata minua asennusvalvontaan ja käyttöönottoon, mutta pääurakoitsija oli torpannut sen. Timo Hiltunen ei ollut antanut periksi vaan hän oli ollut yhteydessä Pieksämäen energian johtajaan ja ilmoittanut, että jos Polartekilta ei tule voimalaitosasiantuntijaa valvomaan asennuksia ei laitos tule koskaan käynnistymään. Sen jälkeen oli tullut tilaus. En ollut aiemmin yksin valvontatehtävissä ja tämä tieto sai polveni tutisemaan, minä asiantuntijana!

Lähdin ajamaan maanantai aamuna kello 05:00 kohti Pieksämäkeä jossa olin yhdeksän jälkeen. Ruokatauolla söin eväät ja lähdin tutkimaan ja tutustumaan työmaaympäristöön. Turvekuljettimen juuresta nousi savukiehkura ja menin ilmoittamaan siitä ruokaileville käyttömiehille jotka säntäsivät sammuttamaan alkavaa paloa. Ehkä Timon ennustus, ettei laitos käynnistyisi tai se viivästyisi, olisi voinut toteutuakin ilman minua.

Oikealla näkyvän turvekuljettimen juuresta oli alkaa tulipalo!

Kiperiä kysymyksiä Pieksämäellä 1992

Tturbiini tuli viimeinkin voimalaitokselle.

Suunnitteluvaiheessa sähköpuolen kaveri Pieksämäen energialta soitteli ja kyseli asioita hankalilla termeillä, joka aiheutti ahdistusta. Työmaalla samainen kaveri tuli kysymään, että tiedänkö minä erästä asiaa? Totesin hieman pelonsekaisesti, etten tiedä, johon hän vastasi reippaasti, ettei hänkään tiedä, lähdetäänpä yhdessä selvittämään. Ja ongelma ratkesi ja kyseinen valvoja muuttui mielessäni kuin eri mieheksi. Mukava tyyppi loppujen lopuksi.

72 vuotias isäni oli viikon kuntoutuksessa Äänekoskella Loma-Niemelässä. Kävin katsomassa häntä kun olimme niin lähellä toisiamme, reilun 100 kilometrin päässä. Oli todella pirteässä kunnossa ja kertoi veljeni ikäisen naisen käyneen hänen luona kylässä, mutta kielsi kertomasta 46 vuotiaalle Pertille.

Nostotyö tapahtui todella nopeasti!

Turbiini tuli Saksasta ja sieltä oli pari kaveria mittailemassa perustuksia johon laite asennetaan. Hämmästelin työvälineitä, laudan pätkä jossa oli naula käytti toinen mies mittalaitteena. Eivät kauaa katselleet sellaista toimintaa vaan tilasivat kaupungin mittamiehen kunnon laitteiden kanssa todistamaan rakenteidenmittojen oikeellisuuden.

Laitteistojen tullessa hämmästelin kuinka alkeellisilla laitteilla nostokoneyritys hoiti generaattorin ja turbiinin nostot paikoilleen todella rivakasti. Eivät ne kiiltävät nosturit aina korvaa ammattitaitoa.

Palaveri projektitilanteesta oli Varkaudessa Höyrylaivalla joka seilasi pitikin järven selkää. Palaverin jälkeen syötiin ja saunottiin.

Ikimuistoisin projektipalaveri.

Aikamme seilattua pysähdyimme erään saaren kupeeseen saunomaan proomusaunassa!

Välissä oli kesäloma jonka jälkeen työt Pieksämäellä jatkuivat. Ruokailutilassa oli posliinikukka joka kukki ja jututin sitä, jolloin sen kukkiin alkoi tulla kauniita nestepisaroita. Siivoja hämmästeli sitä ja antoi minulle pistokkaan kukasta.

Kiperä tilanne tienpäällä 1992

Elokuun puolessavälissä oli hengenlähtö lähellä, kun Suonenjoen kohdalla kostealla tiellä jono hiljensi yllättäen. Paniikkijarrutuksessa auto alkoi puoltaa ja korjausliikkeitä tehdessä heiluriliike vain kasvoi kasvamistaan auton ollessa kuin kenguru. Välillä oltiin kylki edellä vastaantulevien kaistalla ja kohta toisessa reunassa josta lopulta vastaantulevien välistä vasemmalle puolelle ojaan perä edellä. Ihme kyllä ei tullut tärinöitä kuten aiemmin vastaavissa tilanteissa, olin nähnyt unessa monesti vastaavan tilanteen. Avuliaiden auttajien ansiosta sain auton taas tielle ja jatkoin matkaa kotia kohti. Tuntui kuin suojelusenkeli olisi istunut auton katolla. Oulussa ajoin auton suoraan huoltoon, vaihdatin uudet renkaat ja iskarit sekä säädätin jarrut etteivät ne puoltaisi. Oli se sen jälkeen kuin eri auto. Sen opin, että tärkeimmät asiat auton hallinnan säilymisessä ovat, renkaat, iskunvaimentajat ja jarrut. Tämän jälkeen olen huolehtinut tarkasti näiden osa-alueiden kunnosta oman ja muiden turvallisuuden vuoksi.

Laitos testattiin ja koekäytettiin. Päivitin muutokset suunnitelmiin paikanpäällä ja luovutin ne Pieksämäen energialle. Oli aika lähteä toimistolle.

Lomautuksia syvenevässä lamassa 1992

Työtilanne oli heikko ja kävin taas ilmoittautumassa Työvoimatoimistoon. Oli aamupäivä ja virkailija totesi, että tuossa olisi sellainen kurssi jonka hakuaika päättyy iltapäivällä. Jos kiinnostaa kokeile päästä sinne ja antoi paperit huikaten vielä perään, jos et hae sinne niin ei siitä tule mitään sanktioita.

Tutkin kotona esitteitä ja totesin vaatimustason olevan todella korkean. Soitin kurssin vetäjälle, ettei taida kokemukseni ja koulutukseni riittävän. Hän kehotti lähettämään paperit ja laittamaan CV:n liitteeksi. Täytin hakemukset ja postitin ne.

Pääsin haastatteluun jossa kolme henkilöä tenttasivat minua. Annoin suorat ja rehelliset vastaukset. Myöhemmin työkaveri Jorma Friman moitti suorasukaisuuttani ja epäili valittaisiinko minua niillä vastauksilla kurssille.