Elämänura osa 28: 2009 Uusia ja globaaleja haasteita

Raastuvanoikeus ja kipeät kädet 2009

Helmikuun lopussa sain kutsu oikeuteen. Se oli elämäni ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Tiedustelin eräältä tutulta, joka tunsi käytännöt, kuinka minun tulisi käyttäytyä. Ei muuta kuin vastata silloin kun kysytään siihen mitä kysytään eikä muuta.

Hieman jännitti oikeustalon aulassa asian käsittelyä odotellessa. Kun oikeusistunto alkoi asia eteni todella nopeasti. Kerroin perustelut syytteen hylkäämiselle, samalla pelkäsin puuttuvatko he kännykän käyttöön ajon aikana. Lopulta tuomari kysyi syyttäjän mielipidettä joka vastasi, että syyte on edelleen voimassa. Tuomarin tuomio oli, ettei Lihavaisella ole mitään tieteellistä näyttöä joten rangaistus pysyy voimassa. Olin tulossa kirjoittamaan papereita tuomarin huomatessa kysyä tulojani. Totesin olevani työttömänä. Hän tiedusteli päivärahani suuruutta. En tiennyt kun en ollut ensimmäistäkään erää vielä saanut, oletin sen olevan noin 60% tuloistani. Tämän jälkeen maksettava sakko pieneni huomattavasti. Mitä tästä opimme? Kannattaa aina valittaa, vaikka tuomio pysyi ennallaan rangaistuksen määrä pieneni.

Metsurina olo otti käsille!

Töitä odotellessa kaadatin pihalta puolenkymmentä isoa puuta ja karsin niitä kauniissa kevät säässä. Reilun viikon huhkimisen jälkeen molemmat kädet alkoivat oireilla ja lopulta täytyi hakeutua lääkäriin. Molemmissa käsissä olivat sekä tennis- että golfkyynärpää. En ollut kokenut vastaavaa aiemmin. Kädet oireilivat todella pitkän ajan. 20 vuotta jatkuneet squash porukan pelit loppuivat miesten vanhetessa ja vaivojen lisäännyttyä. Möimme päivärahoja odotellessa rahatilanneta korjataksemme takapihalla olevan hirsimökin.

Mökki lähti.

Taidenäyttelyiden pystytystä 2009

Vielä viimeiset tarkistukset.

Reima tiedusteli voisinko pystyttää hänen taidenäyttelyitään kirjastoihin jos hän varaisi tilat. Olisihan se muuta kuin kotona nököttämistä, joten suostuin ilomielin uusiin haasteisiin. Ensimmäinen näyttely oli Karjasillan kirjastossa huhtikuun alusta toukokuun puoleenväliin. Ajattelin homman käyvän käden käänteessä, mutta se olikin yllättävän työläs rutistus. Olin paikalla aamu kahdeksalta ja paiskin hommia hiki hatussa. Jarkko serkku soitti puoliltapäivin ja tiedusteli tilannetta. Kuultuaan missä vaiheessa pystytys oli hän tuli auttamaan ja saimme näyttelyn valmiiksi 13:30. Keräsin pystytys tarpeet ja Jarkko tiedusteli voisiko hän tarjota lounaan? No mikä ettei! Hän vei syömään Kärkkäisen Sikapäivien kiusausta. Sen jälkeen hän kysyi haluaisinko kakku kahvit? Jo vain! Ajoimme IKH:n merkkipäiville jossa oli tarjolla kahvia ja kakkua. Hyvät olivat tarjoilut :) Sellainen veitikka se Jarkko on.

Pölyt pois, kiitos Jarkon!

Kesällä opiskelukaveri Timo Springare, joka oli myös työttömänä, tiedusteli olinko laittanut työhakemuksia? Hän oli hakenut liki kolmeenkymmeneen työpaikkaan onnistumatta saamaan työtä. Totesin Timolle, että hyvä etten ole lähettänyt yhtään hakemusta kun yhtä kokeneella mutta nuoremmalla hakijallakaan ei ollut tärpännyt.

Tykylevits avasi minulle uuden maailman 2009

Kädet kipeänä ja masentuneena oli elämä lähes pelkää netissä surffailua ja Yle Oulun kuuntelua. Kunnes 24. syyskuuta tapahtui suuri muutos. Radiossa haastateltiin Kari "Tykylevits" Tykkyläistä. Hän kertoi, ettei ollut kaksi vuotta aiemmin tiennyt youtubesta yhtikäs mitään ja nyt hänellä oli siellä monta sataa videota joita on katseltu miljoonia kertoja ympäri maailman.

Mikä mies se tämä oikein on ja millaisia hänen videonsa ovat? Katsoin muutaman pätkän ja totesin, että jos hän uskaltaa ladata sinne tuollaista materiaalia niin miksen minäkin kehtaa omiani.

Muistin töistä kun Eero Ranta oli värkännyt joitain videoita Movie makerilla. Kaivoin sen esiin koneeltani ja aloin välittömästi editoida vanhaa kaitafilmiltä digitaaliseen muotoon muuttamaani materiaalia. Sitten tiedustelin Reima pojaltani, että miten sitä täytyy toimia, että saan videoni sinne "tuubiin"? Reima ei osannut vastata ja kehotti kääntymään serkkunsa Miika Karin puoleen jolla on useita videoita siellä. En saanut Miikaa kiinni ja päätin kokeilla itse. Aikani yritettyä onnistuin siinä ilman apua. Yes! Siellä se lopulta oli, ensimmäinen tuotokseni youtuben globaaliin maailmaan. Kiitos innoittajani "Tykylevitsin"!

Täytyy todeta, että olin myyty mies ja ensimmäisen vuorokauden tuloksena youtubessa oli viisi videota ja kuukaudessa olin ladannut sinne jo 25 videota.

Myös tekemällä oppii ja kehittyy 2009

Digi-videoiden kuvanlaatua hämmästeltiin, joka oli huomattavasti parempaa kuin VHS:n tai muiden analogisten formaattien. Katsojamäärät kasvoivat pikkuhiljaa, mutta videoideni katsojaluvut eivät saavuttaneet "Tykylevitsin" huimaa suosiota. Olin kuitenkin jo koukussa enkä voinut olla tekemättä aina vain uutta ja uutta videota. Suosituimpia olivat Reiman nuorena kuvaamat pelleilyt sekä Tekun saunailta. Pyysin Reimaa tekemään jotain uutta pöjäilyä, mutta hän kieltäytyi. Myöhemmin tuli postissa Calvin Meatin maalauskurssi josta muodostuinuseampi osainen.

Tarjosin osaamistani ja näkemyksiäni Oulun kaupungille sekä ympäristö- ja seurakunnille. Oulussa apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkala oli kiinnostunut ja hän osoitti tahon kaupungin hallintokoneistossa johon voisin kääntyä. Siellä tarjoukseni tyrmättiin, kaupunki oli tilannut samankaltaista tuotantoa muualta,  ilmeisen kalliilla. Kempeleen kunnassa oli kiinnostusta ja kävin paikanpäälllä neuvottelemassa, mutta heidän resurssinsa eivät olisi riittäneet palkaamaan minua kokopäiväiseksi, korkeintaan keikkaluontoisesti oman yrityken nimissä. Se tyssäsi siihen. Kävin myös Oulun evankelisluterilaisen seurakunnan tiedottaja Rebekka Naatuksen juttusilla, mutta sekään ei poikinut mitään.

Taidenäyttelyiden pystytyksiä ja videoita kertyi mukavaa vauhtia. Molemmissa koheni taito humisten. Ensimmäisten 10 videon aikana oppi editoinnista todella paljon, learning by doing-menetelmällä, eikä se oppiminen siihen pysähtynyt.

Keväällä digivideokamera alkoi temppuilla ja vein sen huoltoon jossa luvattiin tutkittiin missä vika. Huoltoliikkeestä soitettiin ja kysyttiin olenko kuvannut pakkasessa. Olin videoinut kylmimmillään -27°C lämpötilassa. Koska videonauhaa kuljettavissa rullastoissa on sekä muovia että metallia ovat niiden lämpölaajenemiskertoimet erilaiset jolloin ne rikkoutuvat kylmässä. Huollatin laitteen toimintakuntoon.

Siirtyminen HD-formaattiin 2010

Reima oli saanut vihiä asiasta ja oli ostanut lahjaksi HD-videokameran. Tuli kerralla siirryttyä uuteen aikakauteen. Editointi Movie makerilla ei onnistunut, joten hankin Pinnacle Studion Ultimate Collection ohjelman. Taas alkoi uuden opiskelu. Kameran asetukset eivät olleet aluksi kohdillaan eikä materiaali ollut sitä mitä piti. Kiitos Kärkkäisen kamerapuolen myyjän ohjeita sain asetukset kohdilleen. Sen jälkeen HD-formaatin kuvanlaatu oli todella hämmästyttävä, vaikka käytin vain 720p eli puolta kuvatarkkuudesta. Tämä siksi koska halusin säästää muistia. Myös kaitafilmauksesta oli hyötyä muistitilan säästämisessä, aloin kuvaamaan järkevämmin ja miettimään tarkemmin mitä kuvasi ja kuinka pitkiä otoksia otin.

Myöhemmin sain erään videon yhteydessä kommentin, että käytät varmaankin ammattitason editointiohjelmia koska videot ovat niin hyviä, hän oli käyttänyt ainoastaan lasten ja harrastelijoiden Movie makeria. Totesin, että 70 ensimmäistä videotani ole tehnyt Movie makerilla. HD-videoilla se ei toiminut joten jouduin vaihtamaan toiseen ohjelmaan. Kommentoija hämmentyi vastauksestani.

Vanhin poikani pyysi videoimaan hänen osallistumisensa HCR-2010 puolimaratonille. Minulle hankittiin lentoliput ja kuskattiin perillä. Harmi vain kun porukkaa oli niin paljon, etten montaa otosta pojastani saanut juoksun aikana kuvattua.

Työvoimatoimisto TE-palvelut ja päivien hupeneminen

Päivärahahakemuksia neljän viikon välein. Työvoimatoimistossa tarvitsi käydä todella harvoin. Eipä sieltä ole apuja löytynyt ennen eikä nytkään. Yhdelle kurssille pyrin, jonka jälkeen selvisi, että olen auttamattomasti liian vanha sille. Pertti veljeni kehotti kysymään Pikisaaresta voisiko siellä käydä opiskelemassa videohommia ylimääräisenä oppilaana. Kävin tiedustelemassa asia, mutta ei sieltäkään mitään kuulunut. Muutamia työpaikkahakemuksia väsäsin huonolla menestyksellä. Siinä ne työttömän tärkeimmät toimet olivatkin.

Tiedustelin silloin tällöin työpaikalta työllisyystilannetta ja sain kuulla sen olevan heikon. Sitten alkoi näyttämään pahasti siltä, että työttömyyskorvauspäivät loppuvat. Tätä ei olisi tapahtunut jos lomautukseni olisi tapahtunut kuukautta myöhemmin. Kun päiviä olisi jäljellä 59 vuotta täyttäessä, niin ansiosidonnainen päiväraha jatkuisi eläkeikään saakka.

Irtisanoutuminen reilun 20 vuoden jälkeen 2010

Sitten Timo Springare soitti tiedustellen kuulumisia. Kuullessaan ongelmani hän kertoi, että 200 yhtäjaksoisen lomautuspäivän jälkeen, johon laskettiin myös viikonloput, oli oikeus irtisanoa itsensä ilman mitään sanktioita. Selvitin asian vielä liitosta ja työvoimatoimistosta. Itsellä oli jo 595 yhtäjaksoista lomautuspäivää ja maksetut päivät lähenivät uhkaavasti 500 päivää. Pitkän harkinnan jälkeen päätin mennä toimistolle ja irtisanoa itseni. Koska olin ollut lomautus huomioiden 21 ½ vuotta Polartekin palveluksessa sain puolenvuoden irtisanomisajanpalkan. Sillä sain maksettavat päivät riittämään 59-vuotiaaksi saakka. Irtisanomisajalta ei tullut päivärahoja, mutta ei ollut työvelvoitettakaan. Puolenvuoden palkan jälkeen alkoivat taas päivärahat juoksemaan.

Vielä vanhakin kelpaa 2011

Sitten tapahtui yllätys, erään hakemuksen perusteella kutsuttiin 59-vuotias kehäraakki työhaastatteluun. Siistin itseni, pukeuduin asiallisesti ja otin mukaan todistukseni. Haastattelun suorittivat Pekka Syväjärvi ja Juha Pesonen. Minulta tiedusteltiin kuinka pitkään aioin olla työelämässä? Aiemmin olin ajatellut jäädä eläkkeelle 63-vuotiaana, mutta koska olin huilannut jo kaksi vuotta voisin olla 65-vuotiaaksi jos töitä ja terveyttä riittää. Kokonaisuutena haastattelu meni hyvin ja jäin odottamaan vastausta.

Virallinen ja epävirallinen kuva ja käyntikortti!

Myöhemmin Pekka Syväjärvi soitti ja tiedusteli, että olenko vielä kiinnostunut ja tulossa varmasti töihin? Tietysti olin! Ja niinpä minut nimitettiin PCS-Engineerin Oy:n palvelukseen tittelillä Senior Designer - Instrumentation. Olin pitkän urani ansiosta ansainnut Senior tittelin, sillä olinhan minä firman vanhin työntekijä.

Työt alkoivat vauhdilla 2011

Ensimmäisenä suunnittelukohteena oli Kylylahti Kupari Oy Luikonlahden rikastamon instrumentointisuunnittelu. Täytyy sanoa, että olin intoa täynnä kuin ilmapallo. Huomasin kuinka piristävää oli työskennellä uuden työpaikan nuorekkaassa ilmapiirissä. Miksi olin pelännyt vaihtaa työnantajaa? Ollessaan pitkään saman työnantajan palveluksessa työpaikasta tulee itsestäänselvyys ja samoin taitaa käydä työnantajan suhtautumiselle työntekijään. Myös palkkakehitys jää junnaamaan paikalleen. Opin, vaikkakin jo uran iltahämärässä ja liian myöhään, että työpaikkaa kannattaa vaihtaa tietyin välein.

Pääsin erittäin nopeasti sisään uuteen porukkaan ja löysin kadoksissa olleen motivaationi sekä työvauhtini. Pari viikkoa työskenneltyäni tuli elämäni ensimmäinen yhteydenotto headhunterilta. Pyydettiin Kevitsan kaivokselle töihin. Olin otettu ja imarreltu, mutta kieltäydyin tarjouksesta ja suotittelin yhteydenottoa luokkakaverille. Suunnittelu eteni nopeasti, sillä se olisi pitänyt olla käynnissä jo muutamaa kuukautta aiemmin. Lähtötiedot olivat tulleet vasta vähän ennen töihin tuloani. Teimme työtä tiiminä Hannu-Pekka Huurteen kanssa. Suunnittelin PI-kaavioita, piiriluetteloa, laitesijoituksia sekä kaapelointia ja minulle todettiin kymmenen yhden runkokaapelin kenttäkotelon riittävän.

Luokkakokoukseen osallistuneet!

Luokkamme puuhamiehet ammattkouluajalta järjestivät luokkakokouksen 41 vuotta valmistumisemme jälkeen. OSAO:lla meille esiteltiin koulua, kuinka se on vuosien varrella muuttunut.  

Työhommissa kävimme paikanpäällä Luikonlahdessa suunnittelupalaverissa sekä tutustumassa rikastamoon. Rikastamo oli ollut toiminnassa vuosia sitten, mutta ollut sen jälkeen käyttämättömänä. Nyt se uusittaisiin täysin aikataulun ollessa todella tiukka.

Toimistolle tultuani kartoitin piirimäärät ja tulin siihen johtopäätökseen, että koteloita tarvittaisiin yli kaksikymmentä ja joista suurimman osan täytyisi olla kahden 24-parisen runkokaapelin koteloita 70% käyttöasteella. Kaikki puistelivat päätään, että mistä sinä taioit niitä kenttäkoteloita niin paljon? Loppujenlopuksi määrittelemäni kotelot eivät edes riittäneet varoistaan huolimatta vaan niitä piti lisätä vielä useita.

Pystytin siinä sivussa myös taidenäyttelyitä 2011

Pystyttelin työn ohessa myös Reiman näyttelyitä. Kesäkuussa Ylivieskan kirjastossa hämmästelivät kuinka nopeasti ja hyvin sain näyttelyn pystyyn. Totesin, että olenhan minä 24 näyttelyn verran harjoitellut, joten täytyyhän sen jo  sujua. Oli muuten mukavaa porukka Ylivieskassa, ainoa paikka missä minulle tarjottiin myös lounas.

Kävimme palavereissa sekä Rikastamolla että ABB:llä. Mittaukset ja säädöt sekä laitteistot lisääntyivät suunnittelun edetessä, nämä muutokset aiheuttivat melkoisesti lisätyötä!

Loppusuoran lähetessä firmassa käytiin YT:t ja sitä myöten lomautus varoitukset. Lopulta suunnitelmat valmistuivat ja tulostimme sekä kopioimme asennuspiirustukset ja mapitimme materiaalin. Osaltani työ tuli valmiisi jonka jälkeen oli lomautus edessä uusien projektien puutteessa.

Elämänura osa 27: 2007 Ajautuuko Suomi taas taantumaan?

Ahmimista ja suolihuuhteluja 2007

Jouluna tuli herkuteltua oikein kunnolla niin että vuoden vaihteessa oli todella ahdistava olo. Vatsa oli pinkeänä ja olo todella huono. Työkaveri Vesa Mäenpää suositteli suolihuuhtelua, mutta enhän minä sellaiseen suostuisi ikinä. Kun mikään ei tuntunut auttavan. Sitten sain Tero Pentiltä hänen siskonsa puhelinnumeron, sillä hän oli valtuutettu Colonic-suolihuuhtelujen tekijä. Lopulta rohkaisin mieleni ja varasin ajan. Olihan se kokemus, mutta ei niin paha kuin kuvittelin ja se tuntui auttavan. Olo helpotti jouluahmimisen aiheuttamien tukkeutumien poistumisen myötä.

Vectran viimeinen oikuttelu ja luuvalo 2007

Kesän kynnyksellä siirryin Suunnittelupalvelun tiloista valssaamon projektiparakille päivittämään toisen projektin tietoja TP-järjestelmään. Tutustuminen uuteen porukkaan sujui rutiinilla. Mukava ryhmä oli kasassa sielläkin. Työt etenivät rutiinilla.

Opel Vectra teki viimeiset tepposet jakopäänhihnan katketessa vaikka sen vaihtoon oli vielä useampi tuhat kilometriä. Venttiilit solmulla ja edessä kallis remontti. Nyt se riitti! Päätin vaihtaa merkkiä ja aloin katsella käytettyjä Toyota Avesis autoja joissa on jakopään ketju. Toyotan arvostuksen ja luotettavuuden vuoksi hinnat olivat käytetyissäkin huomattavan korkeita. Käytettyjä etsiessä törmäsin uuteen Mitsubishi Lanceriin jossa oli juhlavuoden kunniaksi laaja lisävarustepaketti ja kohtuullinen hinta. Uusi auto melkein samaan hintaan kuin käytetty Toyota! Aloimme kääntyä uuden auton kannalle. Sitten töissä Vesa Mäenpää tiedusteli, että oletteko käyneet koeajamassa Nissan Qashqaita? Mitä hiton Qas...Qashqaita. Vesa kertoi autosta ja kävimme Pörhöllä. Myyjä kehui kuinka auto oli pärjännyt kolaritesteissä. Töissä kerroin, että mitä se myyjä horisi. Rannan Eero kipaisi tietokoneelle palaten hetken päästä kertomaan sen olevan totta. Emme olleet päässeet vielä koeajamaan Mitsuakaan, mutta sain lauantai päivälle molempien testiajon.

Kävimme Jarkko serkun kanssa koeajamassa molemmat autot. Kysyin sen jälkeen mitä mieltä hän oli? Jarkon vastaus oli, että Mitsu oli kuin maksalaatikko ja Qashqai kuin sisäfileepihvi. Olin samoilla linjoilla, Nissan ihastutti mutta Lancer oli pettymys, todella äänekäs ja ankean oloinen kulkuneuvo. Saimme hierottua kaupat Nissanista, mutta joutuisimme odottamaan liki neljä kuukautta autoa suuren kysynnän vuoksi, lisäksi joutuisimme tyytymään mustaan väriin.

Olin tottunut nauttimaan työpäivän mittaan 1-1½ litraa Haukiputaan erinomaista vettä. Projektiparakilla oli vesiautomaatti joten lopetin veden kuskauksen kotoa. Sitten vesivarannot loppuivat enkä hoksannut aloittaa veden mukaan ottamista. Säät olivat lämpiä ja hiostavia. Eräänä perjantaina jouduin kiertelemään koko päivän tehdassalia uusilla turvakengillä. Sitten lauantaina kaupungilla shoppaillessa ihmettelin miksi ukkovarvas oli niin oudon tuntuinen. Olivatko uuden työkengät kipeyttäneet varpaan? Sunnuntaiaamuna jalka oli niin kipeä, ettei sille pystynyt kunnolla varaamaan ja lähdin lääkäriin. Diagnoosina oli kihti! Mistä minä tällaisen ruhtinaiden ja nautiskelijoiden taudin olin saanut.

Myöhemmin luin tiedelehdestä artikkelin jossa oli, että kahvi ehkäisee kihdin syntyä. Olin lopettanut kahvin juonnin viisi vuotta aiemmin vatsaoireiden vuoksi ja vaihtanut sen teehen. Nämä taisivat olla syy kihdin puhkeamiseen, kahvittomuus sekä liian vähäinen nesteen nauttiminen. Nyt oli aika palata "sumpin" pariin! Sen jälkeen eivät vatsa eikä kihti ole vaivanneet.

Elämäni toinen uusi auto, onhan se rock!

Kesäkuun lopussa tuli soitto Pörhöltä, että täällä olisi auto jos kiinnostaisi ja värikin juuri sellainen mitä olimme toivoneet. Ihmettelin tätä ja tiedustelin Veli Kalliolta, että miten se näin äkkiä kävi? Pörhölle oli tullut yksi ylimääräinen Qashqai eikä kukaan myyjä ollut tunnustanut sitä tilaamakseen, joten hän päätti tiedustella halukkuuttamme ottaa se. Hieno homma, saimme uuden auton kesäloman kynnyksellä.

Pori Jazz 2007 ja Paul Anka

Natalie Cole, ei ole isänsä veroinen!

Pori Jazz oli ollut haaveissani jo vuosikymmeniä. Leea Polojärven kannustamana rohkaisimme mielemme ja hankimme liput. Tämä toive täyttyi 19.7 vaikka pääesiintyjä Paul Anka ei ollut mieleeni. Natalie Cole esiintyi ennen Ankaa sään ollessa sateisen harmaa. Nat King Colen tytär oli vaisu ja odotukset vain laskivat. Sitten estradille astui mies, joka otti koko lavan haltuunsa, jopa sadekin lakkasi. Todella ammattitaitoinen ja karismaattinen esiintyjä, joka veti pisteet kotiin ja muutti käsitykseni hänestä. Huomasin Paul Ankan olevan muutakin kuin pelkkä Dianan esittäjä ja plastiikkakirurgian palveluita käyttänyt kehäraakki. Suuri tähti ei voi muuta sanoa!

Mestari lavalla!

Syyskuussa pari vuotta aiemmin hankkimamme Toshiba Daisekai ilmalämpöpumpun sisäyksikkö alkoi kitistä häiritsevästi. Se vaihdettiin takuuseen siinä olleen laakerivian vuoksi.

Palasin projektiparakilta takaisin Suunnittelupalvelun tiloihin jossa tehtävänä oli poistaa vanhat piirustukset sekä TP-tiedot niistä ja poistetuista laitteista. Pikkuhiljaa alkoi siirtyminen myös masuunin saneerauksen pariin. 

Esikoinen patisti ja neuvoi minut liittymään facebookiin. Kerroin siitä Rautaruukilla ja työkaverit nauroivat, että mitä höpötystä se semmoinen on! Eivät aikoneet koskaan liittyä sellaiseen naamakirjaan.

Peltipoliisi ja masuunin peruskorjaus 2008

Masuunin peruskorjauksen lähestyessä alkoivat siihen liittyvät suunnittelut. Granuloinnin ja briketöintilaitoksen PI-kaavioiden suunnittelua ja piirtämistä. Ruukki oli siirtymässä TP-järjestelmästä Almaan ja meitä kurssitettiin sen käyttöön.

Vappuna autoimme poikaamme Reimaa ja hänen avovaimoaan muutossa Kemistä Vantaalle. Qashqain ja osuuskuntakärrymme lisäksi vuokrasimme ison pakettiauton sekä peräkärryn. Haimme muuttokuorman Kemistä ja yövyimme kotona Haukiputaalla flunssan vaivatessa. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdimme Vappu aamuna ajamaan kohti etelää. Ajoin edellä Tarjan tullessa perässä. Rantsilan kohdalla soitin ja tiedustelin, että väsyttääkö ja pitääkö pysähtyä kahville. Samalla räpsähti salamavalo, nostin välittömästi jalan kaasulta vilkaisten nopeusmittaria, se näytti tasan 80 km/h. Sanoin Tarjalle, että nyt välähti hänen todetessa käyneen samoin. Juuri kun soitin nopeusrajoitus muuttui 60 km/h enkä huomannut sitä. Täytyy sanoa, että hieman hatutti. Muuten muutto onnistui hyvin. Muuton jälkeen yövyimme Janin pojan perheen luona Mäntsälässä.

Myöhemmin tuli kutsu Haukiputaan poliisin pakeille. Tarjalle tuli rikesakko vaikka ajoimme samaa nopeutta. Minulle tuli päiväsakko koska nopeuteni oli ollut yli 80 km/h vaikka siitä oli vähennetty se mikä oli tapana. Kiistin nopeuteni, koska pakettiauton mittari näytti välittömästi välähdyksen jälkeen tasan 80 km/h. Vetosin siihen, että olin huomannut automaattisessa nopeusmittauksessa poikkeamia peräkärryllisellä autolla siihen ajettaessa. Noin joka kymmenes kerta nopeusnäyttö näytti noin 10 km/h todellisuutta suurempaa nopeutta. Ilman peräkärryä tätä ei ollut koskaan tapahtunut. Poliisi hymyili ja osoitti sormella kännykkääni johon puhuin ajaessani. Asia siirtyi oikeussalin puolelle.

Töissä opastin nuorempia suunnittelijoita parhaan kykyni mukaan kuten ennenkin, enkä tehnyt siitä suurta numeroa. Minusta se oli päivän selvää, sillä minuakin olivat työtoverit tukeneet ja auttaneet asentaja ajasta lähtien, mistä suuri kiitos heille.

Syksyllä kävin tutussa paikassa Kiilakiventiellä konesuunnittelijan luona. Se ei ollut enää Rautaruukki Engineering vaan Etteplan. Kävimme läpi masuunin peruskorjaukseen tulevia uusia laitekokonaisuuksia. Pois lähtiessäni Kari Kortesalmi vinkkasi huoneeseensa juttelemaan. Porisimme niitä näitä ja samalla hän tiedusteli halukkuuttani siirtyä Etteplanin palvelukseen. Ilmoitin harkitsevani asiaa. Kävin vielä omalla toimistolla ja esitin osastopäällikölle palkankorotuspyynnön, koska ovat muuallakin kiinnostuneita palveluksistani. Tiukka aika ja pienet laskutushinnat eivät antaneet siihen mahdollisuutta, oli vastaus. Hieman harmitti, mutta en myöskään uskaltanut tarttua Karin tarjoukseen.

Työkaverini Vesa Mäenpää  on rohkea mies, sillä hän vaihtoi jälleen työpaikkaa ja meni Etteplanille. Vuodesta 1996 tämä oli jo hänen neljäs työnantaja, JP-suunnittelu, Airix, Polartek ja nyt Etteplan. Ei voi sanoa muuta kuin, että meikäläinen on arkajalka!

Loppuvuodesta Polartekilla aloitettiin YT-menettely ja lomautusvaroitukset. Alkoi pikkuhiljaa kertyä pilviä horisonttiin.

Lama lannisti jälleen 2009

Jatkoin suunnittelutöitäni Raahessa. Cowperien sähkö-/automaatiolaitteistojen purkusuunnitelmat etenivät sujuvasti. Samalla siivosin TP-tietoja koska oltiin siirtymässä yli 20 vuotta käytössä olleesta järjestelmästä Alma tietämyshallintajärjestelmään. Tietohallintapuolella oli todella vaativa työ siirtää se valtava tietomäärä TP-järjestelmästä mitä sinne oli vuosien varrella kertynyt. En kadehtinut heidän urakkaansa. Järjestelmätoimittajan mukaan siirron piti tapahtua suhteellisen helposti, mitä kyllä aikatavalla epäilin.

Helmikuun toisena päivänä esimieheni Ruukilta tuli kysymään työtilannettani. Kerroin purkusuunnitelmien valmistuneen ja TP-tietojen päivityksen olevan melkein valmiit. No miten se Alma, oletko jo käyttänyt sitä? En ollut muuten kuin Ruukin järjestämillä kursseilla harjoitellut. Sitten tuli pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen toteamus, että nyt ovat hommat hieman vähissä. Tiedustelin keräänkö kampeeni välittömästi? Johon hän, että voit olla vielä tämän viikon.

Ilmoittaessani kahvihuoneessa olevani perjantaina viimeistä päivää Raahessa. Eräs työkaveri tuumasi, ettei Hannun lähtiessä mikään ole enää entisellään. En tiedä oliko se totta vai keljuilua, mutta silti se tuntui haikean hyvältä!

Polartekin toimistolle siirryttyäni sielläkään ei ollut tarjota töitä. Edessäni oli elämäni kolmas lama joka torppasi minut täysin. Edellisestä lamasta oli kulunutkin jo tutut 17 vuotta.

Olin mielestäni viimeisenpäälle firman mies. Hoidin yrityksemme markkinointia. Käytimme Vesan kanssa Ruukkilaisia pesäpallo- ja jääkiekko-otteluissa sekä syömässä useamman kerran vuodessa. Toimitin yli kymmenen vuoden ajan Polartekin seinäkalenterit Rautaruukille ja jaoin niitä vuosittain useita kymmeniä ympäri laitosta. Kalenterit olivat erinomaista mainosta yritykselle, sillä firman logo oli näkyvillä 12 kuukautta kerrallaan ja hintalaatusuhde oli erinomainen. Terässulaton korjaamon asentajat tiedustelivat jo marraskuussa seuraavan vuoden kalenteria. Päivittelivät kerrankin, että mistä he sitten saavat kunnon kalenterit, kun Hannu ei ole enää Ruukilla.

Lomautus tapahtui helmikuun 9. päivänä. Kuun lopussa olisi tullut täyteen 20 vuotta saman työnantajan palveluksessa, koska olin pakkolomalla edes kahvitilaisuutta ei järjestetty. Töitä ei kuulunut taantuman jyllätessä. Työttömien lukumäärä kasvoi räjähdysmäisesti ympäri Suomenniemeä. Tilannettani ei parantanut yhtään se, että ensimmäisiä päivärahoja sai odottaa kolme kuukautta hakijoiden valtavasta määrästä johtuen. Pohdin usein, olisiko tilanne ollut toinen jos olisin rohkeasti vaihtanut työnantajaa!

Koko Suomi nilkutti todella pahasti!