lauantai 8. lokakuuta 2016

Matkakertomuksia Ranskasta, 4.osa: Kaikki hyvä loppuu aikanaan



Ma 18.7.2016, yhdeksäs päivä:  Yö meni huonosti vaimon särkevien jalkojen vuoksi jonka takia hän herätti minut 03:00. Siitä eteenpäin nukuin pätkissä. Puhelimen herätys oli 07:00, mutta olin aivan puhki ja pahalla päällä enkä halunnut nousta.

Lopulta pääsin ylös ja lähdimme aamupalan jälkeen 09:30 hieman kauemmas. Kävelimme linja-auto asemalle ja hyppäsimme bussiin joka meni suoraan Marseillen linja-auto/rautatieasemalle. Hetken neuvottelun jälkeen otimme kyydin tilataksilla Välimeren uimarannalle. Kuski neuvoi heikolla englannilla käsiä apuna käyttäen mikä ranta olisi turvallinen  pienten lasten uiskennella sillä ranta jolle olimme ajatelleet mennä  oli äkkisyvä. Uskoimme kuskia ja lähdimme matalalle biitsille.

Perille päästyä siirryimme rannalle ja suoritimme ”valtauksen” sopivan vapaasta kohdasta levittämällä huovan rantahietikkolle.

Lapsilla oli hauskaa ja turvallista matalassa rentavedessä telmiessä. Itse en uskaltautunut kuin polvisyvyydelle veden ollessa turhan vilpoisaa minulle. Voin sanoa käyneeni Välimeressä.

Kauas merelle alkoi muodostua sumua joka mateli kohti oikealla olevaa kukkulaa jonka huipulla sijaitsi Notre Damen kirkko. Lopulta sumu haukkasi sisäänsä koko kukkulan kirkkoineen. Sumu alkoi hiipiä uhkaavasti myös uimarantaa kohden. Emme ole vaimon kanssa rantaihmisiä ja lähdimme tutustumaan lähiympäristöön. Tuttuun kauppaketju Lidl oli pakko käydä tutustumassa, mutta aika köyhät olivat valikoimat. Aikamme kierreltyämme sumu saavutti rannikon ja ilma viileni huomattavasti.

Palasimme uimarannalle joka oli kokonaan kostean sumun verhoama. Lasten vaateiden vaihdon ja tavaroiden kerääminen jälkeen lähdimme kävelemään rantatietä kohti keskustaaa samalla ruokapaikka etsien. Päädyimme paikalliseen hampurilaisbaariin. Tilaamani hampurilaisen makunautinto ei päätä huimannut, mutta vaimoi kehui ottamaansa salaattiannosta aivan kelvolliseksi. En ole aiemmin nähnyt niin kiireetöntä työntekijää kuin tässä baarissa. Tumma mies hoiti työnsä todella verkkaisesti eikä hänellä näyttänyt olevan hopun häivääkään.

Pois lähtiessä nelivuotias juoksi edestakaisin jalkakäytävän ja ulko-oven väliä. Sitten oli tulla vakava yhteentörmäys vauhdikkan polkupyöräilijän kanssa. Onneksi hän ehti estää tapahtuman voimaakkaalla jarrutuksella, hyvä ettei hän lentänyt ohjaustangon yli. Tilanteesta selvittiin, kiitos erinomaisten jarrujen ja refleksien, pelkällä säikähdyksellä ja pyöräilijän vihaisella mulkaisulla.

Etsimme taksiasemaa huonolla menestyksellä, koska sillä alueella ei sellaista ollut. Ei muuta kuin nivelbussiin jossa meistä ei veloitettu mitään. Eräs ystävällinen nainen tarjoitui opastamaan meidät metroasemalle saakka. Metrolla linja-autoasemalle jossa ehdimme juuri Aix-en-Provenceen menevään bussiin. Matkan varrella näkyi sakeaa savua maastossa, ilmeisesti siellä roihusi metsäpalon alku.

Viilenneestä Marseillesta oli mukava palata Aixin 32°C lämpöön, aivan kuin kotiin olisi tullut. Isompi villikoista viivytteli linja-autosta poistumista jolloin sen keskiovi ehti sulkeutua. Voi sitä huudon ja itkun määrää. Kuskilla ei ollut vaikeuksia huomata tapahtumaa ja ovi avautui nopeasti.

Linja-autoasemalla muita odotellessani keskustelin erään paikallisen miehen kanssa ja kehuin paikkakuntaa. Kerroin myös mistä olimme juuri tulossa ja hän oli samaa mieltä kanssani Marseillesta, siivoton paikka ja tähän mennessä huonoin kaupunki. Myös Pariisi oli pienoinen pettymys, mutta Aix-En-Provecen oli todella positiivinen yllätys.

Poikkesimme vielä turisti infossa varaamaan liput Carriers  de Bibémukseen. Harmi vain, kahden viimeisen matkapäivän opastetut kierrokset olivat täynnä. Kannattaisi varata liput ajoissa, terveisin Matti Myöhäiset.

Asunnon kautta ostoksille. Ensin kävimme parissa kultasepänliikkeessä tiedustelemassa  onnistuisiko saada kaiverrus Pariisista hankkimaamme rakkauslukkoon. Olimme jälleen auttamattomasti myöhässä. Toisessa liikkeessä todettiin, että siihen menee viikko, mutta ystävällinen omistaja lupasi yrittää selvittää onnistuisiko kaiverrus pikaisessa aikataulussa. Jos työ onnistuu he soittavat heti aamulla.

Löysimme todella hienon lelukaupan jonka omistaja oli todella mukava ja palvelualtis. Hän huomio videoharrastukseni ja googlasi välittömästi youtube kanavani. Kiireen vuoksi sovimme käyvämme liikkeessä seuraavana päivänä.

Sitten elintarvikkeita ostamaan vävyn laatiman listan mukaisesti. Toiveiden toteuttaminen tuotti suuria vaikeuksia sillä listan tuoteista viimeisin löytyi vasta viidennestä kaupasta.

Kauppakassi pullottaen, niska punoittaen ja pohkeet kirvellen palasimme asunnolle. Vaikka olimme totutelleet Ranskan paahteeseen jo kahdeksan päivää oli Marseillen aurinko silti liian ankara pohjoisen herkkähipiäisille turisteille. Enpä muista olisivatko pohkeeni koskaan aiemmin kärhätäneet näin pahasti.

Kevyen iltapalan ja pienen juttelu hetken jälkeen lähdimme keräämään voimia seuraavan päivän seikkailuja varten.

Ti 19.7.2016, kymmenes päivä:  Uusi päivä valkeni  aristavin pohkein ja polvitaipein.

Suomesta soitettiin koska minut oli nimetty Pyykösjärven seniorien kokoontumisen rahastonhoitajaksi ja tiedusteltiin osallistumismaksujen suorituksista. Ilmoitin tilanteen, 68 oli maksanut osallistumisen. Harmi kun kultasepän liikkeestä ei soitettu.

Shoppailupäivä, torilta evästä ja muutama purkki itselle tuliasiksi. Lämmintä riitti, hieman yli 30°C, ei Tarjaakaan pallellut. Einekset asunnolle ja uudelleen ”kehään”. Löysin itselle sopivat ja mieluisat Mephiston sandaalit. Kenkäkaupan myyjä oli Puolasta, hän ei ollut häpeäksi synnyin-  ja nykyiselle asuinmaalleen,sillä saimme niin hyvän palvelun.

Tavaramäärän vain lisäännyttyä jouduimme etsimään sopivaa lentolaukkua. Lopulta löytyi sellainen joka miellytti ja oli vielä kohtuu hintainenkin. Myös laukkuliikkeessä oli esimerkillisen hyvä palvelu ja sen kruunasi kaksi vakuuttavaa vahtia, ranskan buldoggia.

Ostoskierroksella iski nälkä ja päätimme käydä hiukapalalla. Istuimme ensimmäisessä paikassa hetken odottaen tarjoilijaa. Hänen tultua selvisi, että paikassa tarjoillaan ainoastaan juomia ja jäätelöä. Lähdimme etsimään toista paikka joka löytyikin helposti. Ruokalistaa englanniksi ei löytynyt, mutta pienen keskustelun jälkeen sopivaa purtavaa löytyi.

Hieman jouduimme odottamaa toisin kuin Villa Sofiassa. Lopulta tulivat tilaamamme muhkeat leivät, joita oli kummallekin kaksi, lisukkeina oli molemmille kulhot ranskalaisia sekä soodavedet. Annokset olivat odotettua suuremmat ja jaksoimme syödä vain toisen leivistä sekä ranskalaiset.

Viitoilin paikalle tarjoilijan ja yritin selittää vajavaisella englannillani, että leivät olivat todella maukkaat, mutta halumme loput kotipakettiin. Tarjoilija nyökkäli ja pulputti ranskaa ja häipyi astioiden ja leipien kanssa. Mietimme, että ymmärsikö hän mitä tarkoitimme vai veikö hän leivät jätteisiin.

Vierähti pitkähkö tovi eikä mitään tapahtunut. Sitten hymyilevä tarjoilija toi meille folioon käärityt eväämme. Menin kassalle maksamaan ja pyysin vielä kertomaan terveisiä toiselle tarjoilijalle, että tämä oli aivan Sandra Bullockin näköinen. Kiitimme vielä erinomaisesta annoksesta ja lähdimme asunnolle ja veimme leivät tuliaisiksi tyttären perheelle. Sitten meidän täytyi vielä lähteä hakemaan kahvia sekä maitoa jotka olivat loppuneet.

Ostoksilta palattuamme tyttären perhe lähti leikkipuistoon. Me jäimme tekemään illalliseksi uuniperunoita ja lihavartaita. Huoneiston lämpötila nousi kohtuulliselle tasolle helteen ja sähköuunin vaikutuksesta. Ruoan valmistuttua perhe palasi sopivasti asunnolle. Harmi vain, kun paluumatkalla toisen pojan uimahousut ja rakas pyyhe olivat tippuneet rattaista. Vävy oli juossut reitin edestakaisin ja roskiksetkin tarkastaen löytämättä pudonneita varusteita.

Lasten vanhemmat lähtivät käymään ulkona meidän jäädessä lasten kanssa. Ilta meni mukavasti ja saimme lapset nukkumaan kohtuullisen helposti. Tytär ja vävy olivat valittaneet kadunpuoleisen huoneistoon kuuluvasta yöllisestä mekkaloinnista mistä me pihanpuolen asukit  emme olleet lainkaan tietoisia. Mennessämme omaan makuuhuoneeseen jätimme molempien huoneiden ovet auki. Nyt mekin kuulimme sen möykän, joka oli todella kova äänistä.

Nukkumaan mennessä mietin, milloin olisin kävellyt tällaisia määriä vuorokaudessa kuin näinä kymmenenä päivänä. Myös loppu alkoi pikkuhiljaa häämöttää, mutta vielä pari päivää ennen kuin olemme taas kotona.

Ke 20.7.2016, yhdestoista päivä:  Aamiaisena mansikoita, kirsikoita, aprikooseja, juustoa, suolalihaa,
leipää, tuoremehua ja kahvia. Saatuamme ”tankin” täyteen lähdimme vaimon kanssa kahdestaan kävelylle ilman päämäärää. Aluksi poikkesimme kauniissa Pavillon de Vendómen puutarhassa sekä itse rakennuksessa. Kartanon hienossa miljöössä oli mielenkiintoinen valokuvanäyttely.

Sen jälkeen suunnistimme Gradn Theatre de Provenceen. Matkalla sinne oli näyttävä ja suuri kasviston peittämä seinämä sekä liikenneympyrässä eräs lukuisista suihkulähteistä. Aixista löytyy historiallisen ympäristön lisäksi myös modernia arkkitehtuuria. Erikoisesti muotoiltu Pavillon Noir jonka oli suunnitellut Rudy Ricciotti sekä Conservatoire Parius Milhaud jonka suunnittelija on Japanilainen arkkitehti Kengo Kuma.

Pistäydyimme myös Cite du Livre kirjastossa joka oli vanhassa rakennuksessa. Tämän jälkeen kävelimme keskustaan ja matkamuistokauppaan. Ostimme pienet tuliaiset lapsille ja lastenlapsille. Seuraavana vuorossa oli matkamme viimeinen taidenäyttely Granett XX:ssä, mutta sitä ennen täytyi hieman tankata. Useampi tunti yli 30°C helteessä alkoi verottaa voimia. Hetken etsittyämme löysimme pienen elintarvikekaupan josta ostimme pullovettä sekä hieman suolaista ja makeaa. Menimme lähimmälle  löytämällemme puistonpenkille nauttimaan eväät. 0,75 litraa vettä sekä mehua oli kuin olisi heittänyt kiukaalle löylyä, niin kova oli jano. Neste ja pieni purtava paransivat olon ja olimme valmiit siirtymään taidemuseoon.

Ostaettuamme liput tajusin kysyä mitä kassan antamat toiset liput olivat. Saimme myös Caumont Centre d’artista kahdet liput, joista toiset olivat tänne ja nyt saamamme olivat Caumontiin. Joten maksoimme periaatteessa turhaan. No reissatessa sattuu ja ei nuo liput niin kalliita olleet, sillä museo oli mahtava ja näyttely loistavilta taiteilijoita, suosittelemme!

Koska matkatavaramme olivat lisääntyneet huolestuttavasti matkan aikana, päätimme ostaa vielä toisenkin lentolaukun. Joten palasimme tuttuun laukkukauppaa, mutta sininen laukku johon vaimo oli kiintynyt olikin mennyt joten hänen täytyi tyytyä mustaan. Tämän jälkeen poikkesimme mukavalla lelukauppiaalla ja ostimme muutaman soittorasian tuliaisiksi. Sitten vain asunnolle pakkaamaan seuraaavan aamun lähtöä varten.

Vielä oli kokematta Aix-en-Provencen illan hämäryys. Joten ei muuta kuin illallisen jälkeen kaupungille. Voisi sanoa, että jo oli aikakin tutustua Aixiin tumman taivaan alla. Kaikki hyvä loppuu aikanaa ja ei muuta kuin nukkumaan.

To 21.7.2016, kahdestoista päivä:   Aikainen herätys ja loppujen kamojen pakkaus, että ehdimme Marseillen rautatieasemalle. Asunnon luovutus oli 11:00 ja odotimme hyvissä ajoin avaimen noutajaa, joka tulikin tällä kertaa minuutilleen oikeaan aikaan.

Kävelimme matkatavaroiden kanssa Aix-en-Provensen linja-autoasemalle. Nestehukka meinasi iskeä laukkuja raahatessa. Tavarat bussiin ja matkaan. Pari pysähdystä kaupunkialueella jonka jälkeen pysähtymättä Marseilleen. Rautatieasemalla nesteytystä ja oikeaa laituria etsimään. Aikamme odoteltua pääsimme lopulta suunnistamaan kohti vaunuamme melkoisessa ruuhkassa. Juna oli pitkä kuin nälkävuosi ja vaunumme oli toiseksi etummainen. Matka tuntui todella pitkältä matkalaukkuja raahatessa ja lapsia kuljettaessa. Ehdimme juuri paikoillemme junan jo kiihdyttäessä matkaan. Eteneminen oli jälleen melkoista haipakkaa. Tunnelien kohdalla korvat menivät lukkoon kuten lentokoneen noustessa ja laskeutuessa.

Pariisiin päästyämme vävy halusi ostaa vielä muutaman jalkapallon tuliaisiksi. Lähdimme hänen ja vanhemman pojan kanssa PSG:n myymälään, vaimon, tyttären ja kuopuksen jäädessä odottamaan rautatieasemalle. Liukuportaita alas maanalaiseen ja kohti Champs-Élyséesta. Junassa mietimme kummalla asemalla jäämme pois ja valitsimme oikean, sillä myymälä oli kadun toisella puolella pysäkkiä.

Jalkapallot olivat -70% alennuksella eivätkä maksaneet juuri mitään. Kuullessani pallojen hinnan kaupan ulkopuollella hieman harmitti, etten itse ostanut niitä. Metroaseman lippua-automaatilla oli pitkä jono puolalaisia jotka yrittivät ostaa lippuja siinä onnistumatta. Päätimme kävellä seuraavalle asemalle.

Onneksi kävelimme, sillä sain videoitua Charles de Gaulle patsaan ja näin kadun varren rakennelmat. Vävy tiedusteli rakentajilta missä lähin metroasema on? Kysyin samalla mitkä partyt täällä oikein on? Hän ei ensin ymmärtänyt kysymystäni ja yritin muotoilla sen uudestaan. Silloin hän oivalsi mitä tarkoitin ja vastasi kyseessä olevan Tour de Francen katsomot ja myyntikojut.

Pikkupoika alkoi uupua ja kannoin häntä loppumatkan metroasemalle. Ohitimme erittäin hyvin vartioidun Yhdysvaltain suurlähetystön. Lopulta asema löytyi ja pääsimme junaan ja vielä etummaiseen vaunuun. Siltä paikalta näki todella hyvin millaista vauhtia juna kulki ja kuinka se mutkitteli.

Palattuamma pallon haku reissulta rautatieasemalle kuopus oli sammahtanut ja nukkui täyttä häkää. Siirryimme etsimään tilataksia joka löytyikin nopeasti. Näytimme kuskille osoitteen ja hän lähti ajamaan kohti lentokenttä hotellia. Perille päästyämme jonotimme hetken vastaanotossa. Vuorollamme selvisi, että kuski oli tuonut meidät väärään hotelliin. Alkusäikähdyksen jälkeen selvisi, että hotellimme oli aivan vieressä.

Ilmoittauduimme oikeaan hotelliin ja veimme matkatavarat huoneisiin jotka olivat todella laadukkaat. Sen jälkeen illalliselle hotellin ravintolaan. Tarjoilijoista suurin osa oli tummaihoisia ja he puhuivat todella heikkoa englantia. Ruokalista oli niukka sisältäen ainoastaan pari annosta joista valita. Tytär ja vävy tilasivat lapsille lihapullia ja ranskalaisia ja tarjoilija nyökkäili kuin ymmärtäen.

Tilasimme vaimon kanssa pihvit ja juomaksi olutta, joita oli valittavina joko arfikkalaista tai Heinekeniä ja valitsimme jälkimmäisen. Myöhemmin tarjoilija tuli kysymään lasten annoksista mitä meatballsit ovat? Hetken kuluttua hän vastasi, ettei sellaisia ole. Vävy nauroi todeten, etteivät he saaneetkaan lihapullia kun en tilannut afrikkalaista olutta. Vävyn mieliksi tilasin vielä toisen oluen, afrikkailaisen.

Ruokamme oli todella maittava ja riittävä. Jälkiruoaksi tilasimme vielä kahvit. Maksettuamme laskun lähdimme lepäämään seuraavan aamun aikaisen lennon vuoksi.

Pe 22.7.2016, kolmastoista päivä:  Herätys oli 05:00, mutta vaimo oli valmistautumassa jo kahta tuntia aiemmin. Hän järjesteli matkalaukkuja niin, ettei ruumaan menevä ylitä sallittua painorajaa. Kävin vielä pikaisessa suihkussa jonka jälkeen aamupalalle joka oli todella monipuolinen ja riittävä.

Huoneiden luovutuksen ja matkalaukkujen tarkistuspunnituksen jälkeen metroasemaa kohti. Hetken käveltyämme vastaamme tuli virkailija jolta tarkistimme missä asema on, onneksi! Teimme täyskäännöksen ja ehdimme juuri ja juuri terminaaliin vievään junaan.

Suurella lentoasemalla oikean lähtöportin löytäminen tuotti pieniä vaikeuksia, mutta niistäkin selvisimme. Matkalaukut ruumaan ja odottamaan koneeseen pääsyä. Ostimme vielä tuliaisia ja sitten olikin aika siirtyä matkustajakoneeseen vievään linja-autoon josta Finnairin lennolle AY878.

Tarjosin meille ja tyttären perheelle 22-vuotis kihlapäivämme kunniaksi shampanjat ja lapsille mehut. Mainitsin ohimennen lentoemännälle matkalle osuneista merkkipäivistämme. Hetken päästä koneen kenkilökunta yllätti meidät tuomalla onnittelut, shampanjat ja pientä purtavaa. Tuntui todella hienolta! Lento meni mukavast ja turvallisesti.

Vantaalle päästyämme haimme matkalaukut hihnalta ja ilmoitus FlyParkiin josta meitä tultiin hakemaan autojemme luokse. En ollut muistanut informoida nuorinta poikaamme, että meidät noudetaan ja hän oli meitä vastassa lentoasemalle. Saimme auton ja pistäydyimme vielä pikaisesti Helsingissä katsomassa ”tuoreinta” lastenlasta, poika Lihavaista ja jolle veimme pienet tuliaiset.

Lähdimme sen jälkeen kiireesti kohti Seinäjokea, että ehtisimme hakemaan koiramme yli kahden viikon hoidosta Haukiputaalta. Alkumatka taittui ripeästi, kunnes Hämeenlinnaa lähestyämme liikenne jonoutui ja lähes pysähtyi. Tietyö vai mikä siellä oli hidasteena.

Lopulta selvisi, että moottoritiellä Lahden liittymän kohdalla pohjoisen suuntaan menevällä ajoradalla oli tapahtunut kuorma-auton ja yhdeksän henkilöauton kolari jossa oli kuollut kaksi henkeä useita oli loukkaantunut. Pääsimme moottoritien liittymästä ulos 45 minuutin jonottamisen jälkeen josta kiertoteitä myöten takaisin moottoritielle.

Se oli siinä ja siinä ettemme olisi joutuneet keskelle rytinää, kyse oli korkeintaan kymmenestä minuutista. Onneksi meille ei sattunut mitään. Viivästys oli kuitenkin sen verran pitkä, ettemme olisi ehtineet hakemaan koiraa sovittuna ajankohtana  joten emme pitäneet enää kiirettä.

Lauantai aamuna Jaskaa noutamaan, joka ei ollut moksiskaan. Sillä oli ollut hyvä hoito ja nyt lauma oli taas kasassa. Mukava oli olla matkalla, mutta mukava oli tulla takaisin kotiin.