Teknillinen
koulu 1982-1985
Työkaveri Pauli Antinojan suhteilla pääsin vuokralle VVO:n kerrostalokaksioon.
Viihtyvyys ja asuin tilat paranivat reilusti muuttaessani ullakkohuoneesta uuteen asuntoon.
70-luvun alun muutaman kerran jälkeen päätin vielä pyrkiä tekuun. Ensimmäiseksi opintosuunnaksi valitsin Rauno Utoslahden suosituksesta sen aikaisen suosikin tietoliikennelinjan, toiseksi mittaus- ja säätötekniikan jota myös instrumentoinniksi kutsuttiin ja nykyisin automaatioksi. Vasta kolmanneksi laitoin tutun sähkövoimapuolen.
Viihtyvyys ja asuin tilat paranivat reilusti muuttaessani ullakkohuoneesta uuteen asuntoon.
70-luvun alun muutaman kerran jälkeen päätin vielä pyrkiä tekuun. Ensimmäiseksi opintosuunnaksi valitsin Rauno Utoslahden suosituksesta sen aikaisen suosikin tietoliikennelinjan, toiseksi mittaus- ja säätötekniikan jota myös instrumentoinniksi kutsuttiin ja nykyisin automaatioksi. Vasta kolmanneksi laitoin tutun sähkövoimapuolen.
Hankin pääsykokeisiin valmentavat oppaat hyvissä ajoissa, mutta
eivät ne paljon hyllyn päällä lämmittäneet. Otin kirjat esiin vasta kaksi
päivää ennen pääsykokeita. Koska aikaa oli vähän en ehtinyt varsinaisiin
pääsykoetehtäviin vaan kävin läpi vain matematiikan esimerkkitehtävät. Jokaisen
aiemman pääsykokeen edellä oli mallitehtävät ja sen jälkeen ratkaisu. Jos
vastaukseni oli oikein siirryin seuraavaan esimerkkiin, vastauksen ollessa
väärä tarkistin oikea ratkaisun matemaattiseen ongelmaan. Äidinkielen harjoitteluun
en ehtinyt syventyä.
Pääsykokeet olivat tiukat enkä 11
vuoden asentajana aikanani ollut joutunut käyttämään aivojani yhtä
intensiivisesti. Kokeista poistuessa olin aivan kuin kännissä. Kotiuduttua yritin
aukaista kotiovea, ovea joka oli väärässä kerroksessa. Olin sekaisin kuin
vellikello, niin loppuun rutistin henkiset voimavarani.
Myöhemmin postissa tuli ilmoitus,
että minut oli hyväksytty opiskelemaan instrumentointiteknikoksi. Matematiikan
kahdesta kokeesta oli tullut pistettä vaille maksimit. Äidinkieli, joka on
minulle myrkkyä, oli mennyt hieman heikommin. Siihen aikaan sai työkokemuksesta
huomattavan määrän pisteitä. Minulle niitä ei oltu hyväksytty vaikka olin
toimittanut työtodistuksen tekemistäni heikkovirta-asennuksista. En tiedä olisivatko
pisteet riittäneet tietoliikennelinjalle jos työkokemus olisi huomioitu.
Harkitsin vielä opiskelun
aloitusta. Tiedustelin hyvältä ystävältäni Pekka Tuuloselta sitä, että
kannattaisiko minun lähteä opiskelemaan ja miten se vaikuttaisi talouteeni. Pekka
päättäväiset ohjeet olivat, jätä viinanotto ja ravintoloissa käynnit niin
kyllä sinä pärjäät.
Ennen koulun alkua minut
vihittiin toiseen avioliittoon.
Ensimmäisenä kouluaamuna luulin
olevani heti myöhässä ja pyöräilin hiki hatussa Kaijonharjusta Kaukovainiolle.
Perille päästyäni luokassa ei ollut ketään. Hetken kuluttua saapui myös Esko
Ruotsalainen tuntia liian aikaisin.
Koulun alettua luokkamme oppilas Pentti
Jutilan kuiskasi korvaani pyynnön alkaa luokanvanhimmaksi. Hänen toiveensa oli
saada pukukaappien avaimet. Pöljä kun olen otin vinkistä vaarin ja aloin hoitamaan
vaativaa tehtävää. Kului muutama päivä ja joku kysyi, että miten meillä on
luokanvanhin vaikka emme ole sellaista valinneet?! Kuitenkin luokka hyväksyi
minut äänestämättä ja olinhan myös ikäni puolesta luokan vanhin. Tämä luottamustehtävä
oli mielestäni parasta oppia kouluajalta. Joku keksi nimetä minut Pappa-Smurffiksi,
eikä se huono lempinimi ollutkaan. Luokan nuorimmasta Timo Springaresta tehtiin kopioasiamies. Kuopus on muistanut pitää kiitettävästi yhteyttä läpi vuosien luokan "nestoriin", kiitos Timo!
Syksy meni opiskelua opetellessa.
Päivät olivat pitkiä, parhaimmillaan 11 tunnin pituisia. Illat ja viikonloput
lukemista ja tehtävien tekoa. Lisäksi olivat laboraatiotyöt joiden käytännön
teknillinen osuus tehtiin koululla ja kirjalliset työt kotona. Muut taisivat
kopioida lähes suoraan aiemmilta vuosikursseilta saamansa materiaalit. Itse
sain yhdeltä tutulta hänen labratyöt, mutta en kopioinut suoraan vaan muokkasin
sitä sekä etsin muuta tietoa kuhunkin labraan liittyen. Spectrum
tietosanakirjasta löytyi lähes kaikkiin jotakin aiheeseen sopivaa. Hakkasin
yömyöhään 1970 ostamaani Facit Privat matkakirjoituskonetta. Oli palkitsevaa
hakea tietoa ja poimia siitä olennainen omaan työhönsä. Lähteet jäivät
lisäämättä, mutta työni eivät olleet suoraa kopiointia kuten muilla.
Periaatteessa en tehnyt laboraatioitani muita varten vaan itselleni sillä
perusteella, että siitä olisi tarvittaessa hyötyä myös tulevaisuudessa.
Opiskelu into alkoi laantua jo
marraskuussa, mutta ilmeisesti muilla se laski nopeampaa tai
opiskelutekniikkani kehittyi sillä keskiarvoni nousi koko opiskeluajan
viimeisen syksyn notkahdusta lukuun ottamatta.
Luokanvanhimpana järjestin rankan opiskelun oheen myös viihdettä saunailtojen muodossa. Toki osa porukasta olisi halunnut viettää saunailtoja joka viikko, mutta päädyin kahteen kertaan lukukaudessa. Kolmas poikani syntyi 13.12.1982 ja toisen saunaillan yhteydessä vietimme myös varpajaisia. Olin noudattanut Tuulosen Pekan ohjeita, enkä ollut ottanut ryyppyäkään koko syksyn aikana. Juhlistin sitten lapsen syntymää viidellä ravintola annoksella enkä tuntenut olevani edes päihtynyt. Seuraavana aamuna totuus valkeni. Kolmen kuukauden raittius oli tehnyt tehtävänsä ja sen katkeamisen seurauksena oloni oli todella surkea. Elämäni ensimmäisen kerran oksensin myös sapet. Koululle ehdin iltapäivällä juuri ennen opettaja poistumista ja sain ensimmäisen todistukseni.
Toisen luokan syksyllä kävimme InarijärvelläErkki Kuuvan mökillä. Pidin juttuja Lapin lumosta höpötyksenä. Täytyy myöntää, että oli siinä jotain tenhoa kun Erkki ohjasi venettä kuunvalossa kohti mökkisaarta. Kalastimme ja nautimme Erkin mahtavista kokkauksista. Erinomainen reissu joka uusittiin vuotta myöhemmin isommalla porukalla.
Järjestin Teknillisellä oppilaitoksella
(OAMK) myös karaten alkeiskurssit, jotka taitavat olla ainoat laatuaan. Vedin kurssin
oppilaitoksen tiloissa vapaa-ajallani ja sille osallistui kohtuullinen määrä harrastuksesta
kiinnostuneita. Kaikki kurssin loppuun suorittaneet taisivat saada keltaisen vyön.
Insinööritoimisto
Kupari Oy 1984 ja lomatyöt
Keväällä opiskelijakaveri kysyi, että
lähdetäänkö kysymään suunnittelijan kesäduunia Kuparilta. Mietin, että millaisia
suunnittelijantöitä, mutta suostuin. Toimiston aulassa törmäsin tuttuun
mieheen, Markku Lassilaan ja tuumin, että tässäkö tämä nyt oli! Markku ei
voinut olla tietämättä "kattoepisodistani" Kemiralla. Markku ohjasi meidät Tero
Pentin luokse toimistonjohtajan ollessa asioilla. Tero tiedusteli haittaako
teitä jos molemmat ovat haastattelun ajan hänen huoneessaan. Eihän meillä
mitään salaisuuksia ollut ja suostuimme siihen. Hetken kuluttua ovi aukesi ja
johtaja Nyberg astui huoneeseen todeten, että täälläkö sitä ollaan toisen
apuna. Hän osoitti minua ja komensi toimistoonsa.
En ole ollut sitä ennen enkä sen
jälkeen yhtä tiukassa haastattelussa. Kysymyksiä sateli ja lopulta hän löi
eteeni logiikkakaavioita kysyen niiden toimintaa. Yritin selitellä, mutta
Nyberg sanoi ykskantaan, ettet sinä taida tietää. Myönsin, etten tiedä. Sitten
hän tuumasi, että otamme harjoittelijan aluksi piirtäjän tehtäviin ja sitten
myöhemmin suunnittelijaksi, jatkaen pysyykö sinulla tussi kädessä? Sanoin, että
kyllä pysyy! Ettei vain tule tahroja jatkoi Nyberg? Silloin minulla kiehahti, ryhdistäydyin
tuolin syövereistä ja kysyin posket hehkuen, että ovatko teidän tussinne jotenkin
erikoiset? Ja jatkoin, että olen harrastanut piirustusta ja käynyt
taidepiirustuksessa Työväenopistolla, lisäksi teknillisen piirustuksen numeroni
on 9!
Lopulta johtajan haastattelu päättyi
ja vaihdoimme kaverin kanssa paikkaa. Haastattelun jälkeen hän kysyi, että
suututinko minä Nybergin, kun se oli niin äkäisenä. En suututtanut. Kaveri oli
luullut Teron haastattelun jälkeen homman olevan jo selvä.
Juhani Nyberg kutsui minut vielä
myöhemmin uusinta haastatteluun. Hän oli hyvin epäileväinen, että
uskaltaisikohan hän ottaa minut töihin, kun oli ollut niin huonoja kokemuksia
harjoittelijoista. Kysyin, etteivätkö he olleet piirtäneet mitä piti? Juhani
tuumasi, että nyt ei ole kyse piirtämisestä vaan suunnittelusta eikä heillä ole
aikaa opettaa. Totesin, että eihän siinä ole mitään ongelmaa, jos hommat eivät
luista niin ei muuta kuin antaa potkut. Siihen hän, että sitäkö mieltä olet.
Vastasin, että tietysti, mitä sellaisella miehellä tekee joka ei osaa tehdä
töitään. Palkkatoivomusta kysyttäessä totesin saavani asentajana 30 mk/h.
Juhani kysyi, että oletko sinä valmis suunnittelija? En ollut ja minulle
luvattiin aluksi 18 mk/h ja jos hoidan tehtäväni hyvin niin se nousisi 24 mk/h.
Minut valittiin ja kaveri, joka
minua pyysi seurakseen haastatteluun, ei päässyt töihin. Täytyy sanoa, että
kyllä nolotti, sillä eihän tämän näin pitänyt mennä. Nyberg ohjeisti, että täällä ei sitten aleta keksimään mitään uudelleen vaan kopioidaan jo olemassa olevia hyviksi koettuja suunnitelmia. Aluksi tein pienehköjä
suunnittelutöitä vanhempien suunnittelijoiden apuna. Sitten Nyberg tuli
kysymään, että missä se sinun kaverisi on, nyt hänellekin olisi töitä. Soitin,
mutta hän oli päässyt Tampereen Valmetille hyviin töihin eikä halunnut vaihtaa
harjoittelupaikkaa. Kysyin, että tietääkö hän ketään muuta vapaata. Hän
mainitsi Jorma Frimanin joka oli juuri valmistunut ja ilman töitä. Sain Jorman
puhelinnumeron. Tiedustelin häneltä kiinnostaisiko suunnittelijan toimi
Kuparilla ja pyysin kääntymään Nybergin puoleen.
Myöhemmin johtaja tuli kysymään,
että mikä mies tämä Friman on? Sanoin, että hyvä mies on, vaikka en vielä
silloin tuntenut Jormaa. Myöhemmin hän liittyi Kuparin vahvuuteen!
Juhani Nyberg antoi tehtäväkseni
Virpiniemen liikuntaopiston ensimmäisen vaiheen sähkösuunnittelun, aika vaativa
tehtävä kesätyöntekijälle. Arkkitehdin kanssa valitsimme sopivia valaisimia.
Palavereissa kuin kokeneempikin suunnittelija. Kaikki täysin uutta ja ennen
kokematonta. Lopulta suunnitelmat valmistuivat ja loma loppui. Suurena yllätyksenä sain työkavereilta hienon läksiäislahjan, elämäni ensimmäisen, se oli todella koskettava hetki! Työskentelin
myös karvalakki- (syysloma) ja joululoman Kuparilla.
Koulussa Vesa Koivuaho ideoi vapaaehtoista kurssia väylistä. Kun sitten kolmasluokka alkoi ja sivutoiminen opettaja tuli vetämään tunteja ne olivat aivan muuta. Hän vain totesi, että tätä hän on aiemminkin vetänyt. Me emme antaneet periksi, koska väylätekniikat nimikkeellä me olimme kurssia hakeneet ja sillä se oli myönnetty. Lopulta minun täytyi käydä rehtorin luona jonka jälkeen opettajakin nöyrtyi. Kovan työn hän joutu tekemään. Varmaankin mieti, että mihin hän oikein on kätensä lyönyt. Itse en koko aiheesta mitään ymmärtänyt eikä moni muukaan paitsi Vesa.
Monosen tunneilla ohjelmoimme koulun Kit-prosessoria. Yhden kokeen tehtävänä oli toimivan ohjelman tekeminen jonka Mononen oli opettanut. Kokeita jaettaessa Vesa Koivuaho oli saanut kyseisestä tehtävästä 0 pistettä. Vesa meni valittamaan, mutta Mononen ei hyväksynyt Vesan perusteluja. Lopulta hän käski Vesan hakemaan Kit ja syöttämään siihen oma ohjelmansa. Vesa nouti laitteen laitteen, latasi ohjelman joka toimi paremmin kuin opettajan esimerkki. Kokeen arvostelu meni täysin uusiksi Vesan ansiosta.
Koulussa Vesa Koivuaho ideoi vapaaehtoista kurssia väylistä. Kun sitten kolmasluokka alkoi ja sivutoiminen opettaja tuli vetämään tunteja ne olivat aivan muuta. Hän vain totesi, että tätä hän on aiemminkin vetänyt. Me emme antaneet periksi, koska väylätekniikat nimikkeellä me olimme kurssia hakeneet ja sillä se oli myönnetty. Lopulta minun täytyi käydä rehtorin luona jonka jälkeen opettajakin nöyrtyi. Kovan työn hän joutu tekemään. Varmaankin mieti, että mihin hän oikein on kätensä lyönyt. Itse en koko aiheesta mitään ymmärtänyt eikä moni muukaan paitsi Vesa.
Monosen tunneilla ohjelmoimme koulun Kit-prosessoria. Yhden kokeen tehtävänä oli toimivan ohjelman tekeminen jonka Mononen oli opettanut. Kokeita jaettaessa Vesa Koivuaho oli saanut kyseisestä tehtävästä 0 pistettä. Vesa meni valittamaan, mutta Mononen ei hyväksynyt Vesan perusteluja. Lopulta hän käski Vesan hakemaan Kit ja syöttämään siihen oma ohjelmansa. Vesa nouti laitteen laitteen, latasi ohjelman joka toimi paremmin kuin opettajan esimerkki. Kokeen arvostelu meni täysin uusiksi Vesan ansiosta.
Luokkaretki
Mallorcalle
Valmistauduimme luokkaretkeä
varten keräämällä varoja heti alusta alkaen. Joka viikkoiset Kossu arpajaiset
johon osallistuivat myös opettajat. Fysiikanopettaja Myllylällä oli onni myötä
jolloin hän tuumasi, että eihän hän muuten mutta voihan sillä puhdistaa
piirtoheitinkalvot. Viimeisenä syksynä teimme luokkalehden johon hankimme
juttuja ja mainoksia. Muutamat kovaäänisimmät olivat ensimmäisenä valittamassa,
ettemme me mitään mainoksia saa. Siitä kimpaantuneena lähdin kiertämään
polkupyörällä ympäri Oulua. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat yritykset olivat
kohteita metsästäessäni mainoksia julkaisuumme. Joistakin minut potkaistiin melkein
ulos, mutta joka kolmannesta kohteessa tärppäsi. Siinä meni liki kuukausi etten
paljoa koulussa käynyt. Tämän vuoksi kokeista tuli muutama surkea viitonenkin.
Karkeasti arvioituna sain kerättyä liki kolmanneksen julkaisun mainoksista.
Hyvästä luokkahengestä kertoo se, että eräs oppilas joka ei ollut edes lähdössä
matkalle hankki mainoksen lehteemme.
Teknologiakylän, joka oli vielä
silloin Etu-Lyötyssä, eräästä yrityksestä ei luvattu mainosta. Saisimme
kuitenkin matkaevääksi alkoholipullon, joka olisi noudettavissa keväällä ennen lähtöämme.
Palasin maaliskuun alussa 1985 lunastamaan lupausta ja johtaja oli kuin
ällikällä lyöty. Hän totesi, että olen ensimmäinen joka tuli hakemaan hänen lupaamaansa
lahjaa. Toimistosta ei löytynyt juomaa jolloin hän kirjoitti avoimen sekin ja
antoi sen minulle toivottaen hyvää matkaa. Rehellinen kun olen ostin yhden
vodkapullon. Hankin vielä ison kertakäyttöruiskun ja mukeja.
Lähtiessämme linja-autolla kohti
Helsinkiä jaoin tämän juoman kaikkien kesken tasapuolisesti. Linja-autossa
luokkakaverit luovuttivat minulle Citizen rannekellon hyvästä toiminnasta luokkamme
eteen. Kiitos, se tuntui todella hyvältä!
Mallorcan reissu meni hyvin ja rahaa jäi vielä ylikin. Ennen koulun loppua kävimme vielä puolisoidemme kanssa syömässä Botnia Bubissa. Katsoimme myös matkalla kuvaamme kaitafilmit ja vietimme mukavan illan.
Työhakemuksia
urakalla
Koska ensimmäisellä kesälomalla
oli todella vaikea löytää kesätöitä päätin valmistautua kunnolla
valmistumiseeni. Aloitin työnhaun jo marraskuussa 1984. Lähetin vajaassa
puolessa vuodessa yli 30 hakemusta. Ensimmäinen haastattelu oli jo joulukuussa Paimiossa
SLO Oy:ssä jossa kävin junalla samoin kuin Porin Kemiralla. Porissa minut
kuskattiin haastattelun jälkeen rautatieasemalle Kemiran pääjohtajan Mersulla
ja kyyti oli rehvakasta.
Kolmas haastattelu oli
myynti-insinöörin vakanssiin Suomen Boforsille ja sen teki MPS. Elämäni ensimmäinen
lentomatka oli Oulusta Helsinkiin. Haastattelu on tiukka, aikataulu ylittyi ja
paluulennolle tuli kiire. Taksi juuttui Helsingin keskustan ruuhkaan
liikennevalojen ollessa epäkunnossa. Sanoin kuskille, että pitäisi ehtiä
lentokentälle jonka jälkeen hän hurjasteli pitkin jalkakäytäviä. Ehdin juuri lentokoneeseen,
mutta se ei lähtenytkään aikataulun mukaisesti vaan seisoi kentällä. Sitten
koneeseen tuli Liisa Jaakonsaari, vasta sitten alkoi kotimatka. Ilmeisesti myös
kansanedustaja oli juuttunut ruuhkaan ja arvovaltainen henkilö kun oli häntä
odotettiin, tokkopa työnhaastattelussa ollutta opiskelijaa oltaisiin näin
palveltu.
Tiedustelin myöhemmin haastattelun
tuloksia MPS:ltä. Korvani alkoivat punoittaa positiivisesta palautteesta. Testit
olivat menneet erinomaisesti ja Suomen Boforsin oli ollut todella kiinnostunut,
mutta heikko kielitaitoni oli pudottanut minut pois. Erityisesti olisi pitänyt hallita
ruotsikieli jota en osannut lainkaan. Niin lähellä se oli, ettenkö olisi jatkanut perinteitä ja alkanut
myyntitykiksi kuten isäni.
Viimeinen haastattelu tärppäsi ja
minut hyväksyttiin SIT:n palvelukseen Espooseen. Olin tiedustellut useaan
otteeseen suunnittelijan paikka myös Oulun Kuparilta, saamatta vastausta. Tässä
tilanteessa olin pakotettu tekemään työsopimuksen varman työpaikan ollessa
tarjolla.
Luokanvalvoja totesi koulun
loppuvaiheessa keskiarvoni olleen luokan kolmanneksi parhaan, mitä hieman epäilin. Todistukseni oli paras mitä mistään aiemmasta
oppilaitoksesta olin saanut ja olin siihen tyytyväinen. Elektroniikan opettaja Huikari tiedusteli, että sainko
ammattiaineiden labroista kympin? Hän ei ollut opettajan urallaan nähnyt niin hyvin
ja huolellisesti laadittuja sekä materiaalin laajuudeltaan valtavia labratöitä.
En saanut kuin kahdeksikon, sillä silloinen luokanvalvoja Mononen piti tiivistetystä
työstä ei materiaalin mittavuudesta.
Olin kolmen opiskeluvuoden jälkeen teknikko ja hieman ihmeissäni, että näillä tiedoilla ja taidoillako sitä pitää heittäytyä työelämään.
Olin kolmen opiskeluvuoden jälkeen teknikko ja hieman ihmeissäni, että näillä tiedoilla ja taidoillako sitä pitää heittäytyä työelämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti