Pitävätkö lapsuuden päätökset?
Toteutumattomia päätöksiä
Mikään ei
ollut niin varmaa kuin se, että jos minä saan tyttären, hänen nimensä tulee
olemaan Heidi Johanna. Kävi vain siten, etten saanut tyttöä. Poikien nimet
olivat sitten vaikeampi juttu.
Ammatti haaveita
Lapsena
ammatti tähtäimenä olivat ainakin veturinkuljettaja, rekkakuski, tiedemies,
taidemaalari.
Piirtelin
maisemia lyijykynällä ruutupaperille ja kiersin myymässä niitä naapurustossa.
Koiviston rouva osti yhden hintaa 500 mk (n.12€). Kerroin onnistumisesta
ylpeänä äidilleni, joka komensi välittömästi palauttaman rahat.
Kyllä se
kirpaisi alle kouluikäistä taiteilijan alkua ja siihen se kiertävän taiteilijan
ura tyssäsi. Kävin silloin tällöin tarkistamassa onko piirustukseni vielä
seinällä ja kyllä se siellä muutaman viikon oli.
Myöhemmin luin
Korkeajännitys lehtiä ja piirtelin autoja ja lentokoneita. Haaveilin olevani taistelulentäjä,
lentokone- tai autosuunnittelija. Naapurissa asuva Osmo-serkku jaksoi
kärsivällisesti katsoa ja antaa myönteistä palautetta piirustuksistani.
Myöhemmin halusin
ammattikouluun autopuolelle, mutta isä ohjasi minut hienovaraisen
päättäväisesti sähköpuolelle. Sähköasentajana työskentelin 11 vuotta.
Minusta ei
tullut rekkakuskia, taidemaalaria eikä autosuunnittelijaa. Sattumien summana,
jatko-opintojen aikana ja niiden jälkeen, urani tehtävät suuntautuivat instrumentointisuunnitteluun.
Alaa
kutsutaan nykyään automaatioksi. Voisiko sanoa, että läheltä liippaa, ainakin
nimen osalta vaikka ne eivät aivan samaa tarkoitakaan ;)
Elämän suunnitelmia
Jo alle
kouluikäisenä tiesin hankkivani lapsia. Laskin leikkiä ajatuksella, että
minulla on rekkakuormallinen lapsia niin että alimmilla on vaara tukehtua.
Lapsia ei
tullut rekka-autollista, sillä määrä jäi kolmeen biologiseen poikaan ja kahteen
kaupantekijäisenä tulleeseen tyttöön. Lapsenlapsia on vaimon kanssa jo yhteensä
yhdeksän. Kyllä näillä jo pikkubussin täyttäisi.
Pitkä Movember
Zorro |
Tämä päätös
on pitänyt niin kauan kuin haivenet nenän alle ovat kasvaneet. Ainoastaan
kahden jakson aikana olen ollut viiksetön.
Robin Hood |
Movielunatic |
Kirjoitustyyli
Tutkin uteliaana
pikkupoikana isoveljen oppikirjoja ja kouluvihkoja. Hänellä oli kansalaiskoulussa
tekstausta ja minä ihastuin tyyliin jonka taidon halusin oppia.
Siitä
lähtien kaunokirjoitus ei kiinnostanut, vaan päätin tekstata aina kun se vain oli
mahdollista. Kaunokirjoitusta en hallitse vielä tänä päivänäkään, minä vain
tekstaan tai kirjoitan koneella.
Miesten polkupyörä
Halusin pyöräillä
kuten miehet eikä kolmirattaisessa pyörässäni ollut tankoa. Sen verran se
harmitti, että kyhäsin itse narusta tangon. Tämä päätös on pysynyt melkein
täydellisesti siitä asti.
Olen ajanut
tangollisella polkupyörällä siviiliajoni vuoden 2014 saakka. Silloin isävainajan
naistenmallinen polkupyörän palautui minulle ja olen siitä asti käyttänyt sitä
koiran ulkoilutuksessa koska siinä on jalkajarru. Näin on turvallisempaa
liikkua koiran kanssa.
Sen verran
olen joustanut hankkimalla kahdesti naisten polkupyörän kulkuvälineeksi työpaikalle.
Joskus 2005 olin komennuksella Ruukilla nykyisellä SSAB:lla ja jouduin
liikkumaan laajalla tehdasalueella. Sain luvan polkupyörän hankintaan esimieheltäni
Polartekista. Tangottoman polkupyörän päälle ja pois on helpompi nousta
työvaatteissa.
Toisen
työsuhde naistenmallin polkupyörän hankin Harjavallan keikalle
PCS-Engineeringin piikkiin paikallisesta pyöräliikkeestä. Pitkiä työpäiviä ja
vähän liikuntaa olivat perusteluni. Työmatkat paikanpäällä Harjavallassa pyöräillessä
saisi ainakin vähän liikuntaa. Otin vielä tavakseni koukata illalla asunnolle
pitemmän reitin kautta (Huom! ei ravintolan), että saisi hieman reilummin
raitista ilmaa sekä siinä sivussa kuntoilua. Kilometrejä on kertynyt jo yli
1200!
Vaikeuksia valinnoista
Tahdoin
seurata isäni jälkiä ja halusin koulurepun sijasta salkun. Aluksi äiti ei
suostunut ruinaukseeni. Kaksi ensimmäistä lukuvuotta kuljin kiltisti reppua
raahaten. Äiti oli huolissaan mahdollisista ryhtivirheistä jotka salkun
kantaminen aiheuttaisi. Sitten vaatimukseni kovenivat ja äiti osti minulle
merimiessäkin, joka kelpasi minulle juuri ja juuri 3.luokan.
En antanut
periksi ja lopulta äiti heltyi hankkimalla minulle hienon ja lähes samanlaisen
salkun kuin isälläkin. Oivalsin tätä kirjoittaessani, että mahdollisesti tässä
saattoi olla yksi itu kiusaamiseen, koska kaikilla muilla oli reput. Juuri niihin
aikoihin koulukiusaamiseni alkoi. Kaikesta huolimatta en antanut periksi vaan
kannoin ylpeänä salkkuni ja sellainen on kuulunut varusteisiini siitä saakka.
Päätös jota olen katunut yli 40 vuotta
Persoonattomat tekarit! |
Veljeni
vaikeroi huonoa hammasluustoa ja sitä, ettei hän saa tekareita. Minä poika
päätin, että hommaan hammasproteesin. Osittain oli syynä uhmapäisyys sekä
turhamaisuus, koska minulla oli voimakkaasti esiin tulevat kulmahampaat joita
häpesin.
Ja niin minä
menin vuonna 1971 hammaslääkärille ja käskin hänen repiä pois ylähampaani.
Nuori hammaslääkäri oli jyrkästi sitä vastaan, mutta olin tiukkana. Vaatimalla
vaadin häntä poistamaan hampaani tai muuten menen toiselle hammaslääkärille.
Lopulta
lääkäri taipui ja lähes itkien repi, muka risat hampaani. Aluksi oli täysi työ opetella
syömään hampaitta. En suosittele sitä kenellekään. Ikenet paranivat
pikkuhiljaa.
Sitten menin
isän suosituksesta hammasteknikko Kallisen luokse, joka teki erinomaiset
tekohampaat. Luulin sen olevan yhtä juhlaa, kun saa uutuuttaan kiiltävän hammasproteesin
suuhunsa. Ei se niin helppoa ollutkaan, ei lainkaan. Tekarit lonksahtelivat
miten sattuu eivätkä ne olleet lähellekään omien veroiset.
Tätäkö minä
olin niin palavasti halunnut sekä näyttää, että olin parempi kuin isoveli.
Kaikesta
huolimatta haaveilin vielä alaproteesista vuonna 1974. Kiitos silloisen vaimoni
päättäväisyyden, hänen ollessa hammashoitoharjoittelijana ja vaatiessa, että
hoidatan alahampaani. Se oli viisas kehotus johon nöyrryin ja joka pelasti sen mitä
vielä oli pelastettavissa. Sitä päätöksen muutosta en ole katunut päivääkään.
Olen
taistellut näiden ”muka hampaiden” kanssa, kun taas veljelläni on vieläkin oma
ja aito kalusto suussaan. Kyllä hävettää ja nolottaa oma jääräpäisyys.
Muistakaa jokapäiväinen hampaiden pesu ja
säännöllinen hammaslääkärillä käynti.
Omat hampaat ovat kullan arvoiset.
Haave omakotitalosta
Omakotitalo
on suuri haaveeni 70-luvulla, mutta se ei toteutunut. Lopulta luovuin toiveesta
ja hautasin haaveeni.
Yli 20 vuotta
vierähti kunnes toiveeni nousi haudasta meistä tuli omakotitalon omistajia
pankin kera.
Yksi avioliitto
Vaikka
kouluaineessa hieman irrottelin lukuisilla vaimoilla, oli todellinen
tarkoitukseni olla vain kerran avioliitossa. Toiveeni ei toteutunut ja ajauduin
kahteen raskaaseen avioeroon. Olin todella pettynyt itseeni. Ehkä aloitin liian
nuorena ja kokemattomana, koska epäonnistuin ensimmäisissä avioliitoissani.
Täytyy vain
myöntää kypsymättömyytensä sekä puutteensa ja ottaa kokemukset kovana elämänkouluna.
Lopulta kolmas kerta toden sanoi ja tämä viimeinen on kestänyt jo liki 20 vuotta.
Tietämättä ja tieten tehdyt valinnat
Säästäväisyydessä
tekemäni valinnat olivat myös ekologisia sekä vihreitä. Päätöksemme käyttää
kestovaippoja oli luontoa säästävä samoin kuin lastemme peppuja suojeleva.
Lapset eivät olleet päivä tolkulla märissä kemikaaleilla kyllästetyissä vaipoissa
ja he oppivat todella nopeasti potalle ja sen seurauksena vaippoja ei tarvittu
kuin vähän aikaa.
Koska
haaveenani oli omistusasunto, en ajanut ajokorttia, koska silloin olisin
hankkinut myös auton. Tämän vuoksi liikun suuren osan 70-lukua pääosin
polkupyörällä sekä jonkun verran julkisilla kulkuvälineillä. Myös tämä valinta
oli todella ekologinen sekä terveellinen ja kuntoa kohottava valinta.
Jo 70-luvun
puolessa välissä varoitettiin deodoranttipullojen ponnekaasujen aiheuttamasta
otsonikadosta. Alkuun luonnon suojeluni ei onnistunut, kun en löytänyt
sellaisia roll on tai stick deodorantteja jotka eivät olisi ärsyttäneet herkkiä
kainaloitani.
Valinnat ja päätökset
Elämä on
täynnä valintoja ja päätöksiä. Osa niistä kestää osa ei. Jotkut ovat koko
elämän kestäviä toiset taas hakevat muotoaan koko pitkän kaaren. Joskus
kannattaa olla tinkimätön, toisinaan taas on hyvä nöyrtyä tai taipua.
Elämä on
pujottelua ja ultramaratonia. Elämä on alhoa ja glooriaa. Elämä on oppimista eikä
se tule koskaan valmiiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti