Pitkävihaisuus
Miksi haudomme vihaa ja pidämme sitä yllä niin kauan?
Eikö olisi paljon helpompi kaikille osapuolille sopia ja antaa anteeksi?
Toiset antavat anteeksi nopeasti jotkut taas eivät
koskaan. Kannattaako myrkyttää mielensä vihalla ja katkeruudella?
Eräs minuakin koskeva, vuonna 1961 käynnistynyt tapahtumasarja,
synnytti liki 40 vuoden välirikon osapuolien välille. Vaikka yritin saada heitä
sopimaan, ei se onnistunut kuin vähän ennen toisen kuolemaa! Voiko sitä sanoa
sovuksi vaikka he tapasivatkin 1998 toisensa vielä kerran.
Ei kyseinen vihanpito loppunut tähän, sillä minäkin sain
kokea sen kaikuja vielä liki 60 vuotta myöhemmin. En ole mitenkään osallinen
tapahtumiin joista vihanpito alkoi, mutta koin sen vaikutukset vielä näin
pitkän ajan jälkeen. Henkilö jolta sain tylyn kohtelun, ei myöskään ollut
osallisena tapahtumiin. En ole tavannut häntä kuin kerran aikuisena ja
lapsuusajan tapaamisia en muista, oliko niitä lainkaan. Tällaisesta käytöksestä
tulee hyvin surulliseksi.
Väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä
Monesti toisen sanat kuullaan tai käsitetään tyystin
väärin, vahingossa tai tarkoituksella. Siitä alkaa loputon syyttelyn ja
selitysten syöksykierre. Vaikka toinen kuinka yrittäisi selittää sanojaan ja
pyytää anteeksi niin toinen osapuoli haluaa vain lietsoa omaa vihanpitoaan! Hän
on täysin sokaistunut omasta vihastaan eikä ymmärrä tai halua antaa periksi.
Pahimmissa tapauksissa nämä riidat ovat johtaneet veritekoihin, massamurhiin ja
sotiin.
Persoonallisuushäiriö
Onko se epäluuloiseen ja eristäytyvään
persoonallisuushäiriöön kuuluvaa vainoharhaisuutta vai pelkää ilkeyttä ja
katkeruutta. Miksi tuhlata koko elämä katkeraan ja kuluttavaan vihanpitoon?
Anteeksianto
Viime vaalien presidenttiehdokas oli keskustellut Afganistanilaisen
poliitikon kanssa. Tämä oli hämmästellyt kuinka nopeasti vuoden 1918 jälkeen
punaiset ja valkoiset pystyivät toimimaan yhdessä? Toki paljon jäi hampaankoloon,
mutta emme taistelleet ja tappaneet toisiamme vuosikymmeniä. Silti henkiset
arvet kiristivät yli puolivuosisataa myöhemmin eikä kaikkea ole vieläkään
täysin sovittu.
Eivätkö sovinto ja anteeksianto ole paljon helpompi ja
armollisempi tapa kuin myrkyttää itsensä vihalla ja katkeruudella? Eikö
riittelevät osapuolet voisi nöyrtyä ja tulla puolitiehen vastaan?
Vanha viisas sanonta ”parempi laiha sopu kuin lihava
riita” on konfliktitilanteessa erinomainen ohje!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti