sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Elämänura osa 18: 1997 Siirtyminen kännykkä- ja digiaikaan


Laitekyselyt ja ensimmäinen matkapuhelin 1997

Laitekyselyjä varten täytyi selvittää prosessitiedot, aineet, paineet, lämpötilat, määrät/virtaus, yhteet..... Seuraavaksi oli nimettävä laitetoimittajat joille kyselyt lähetetään. Sitten vastata ja selvittää tarjoajien detaljeihin liittyviin kysymyksiin.

On muuten tallessa vieläkin!
Jorma Friman lupasi laittaa käännön pöytäpuhelimeeni, jos en ollut paikalla puhelu kääntyisi Jormalle. Koska jouduin kiertämään jatkuvasti kentällä enkä ollut puhelimen ääressä ja puheluita  alkoi tulla tiuhaan tahtiin Jorma hermostui. Hän kehotti kääntymään Polartekilla Jorma Aution puoleen niin, että pyydän gsm-liittymän mutta hankin itse puhelimen. Autio yritti tarjota vanhoja nmt-puhelimia, kieltäydyin sillä perusteella, että gsm-puhelimista näkee soittajatiedot toisin kuin nmt:stä. Sain luvan ja ostin ensimmäisen kännykkäni Viestimaalta Martti Herajärveltä. Se oli Nokia 1610. Hieno puhelin oli hinnaltaan 1850 markka (n.415€) ja erinomaisen numeronkin "Herzi" oli valinnut sekä myöhemmin Tarjalle samat numerot eri järjestyksessä (5152... 5512..), kiitos siitä. Siitä se kännykkäaikakausi alkoi 31.1.1997 ja puhelut menivät firmanpiikkiin.

Laaja kokonaisuus alkoi hahmottua. Asennustyöt alkoivat ja sitä myöten asennusvalvonta. Valmet oli tehnyt instrumentointisuunnitelmat Alma-suunnitteluohjelmalla, tulosteista kaapeli ja kytkentäluettelot olivat hieman vaikealukuisia. Niitä joutui selvittämään asentajille.

Teknistenliiton Oulun aluetoimiston toimitsija oli niin hankala tyyppi, että vaihdoin protestiksi yksityisten kassan jäseneksi (Loimaa). Mielestäni liiton toimihenkilöt ovat meitä varten emmekä me häntä varten.

Asunnon vaihto 1997

Olimme kaupitelleet rivitaloasuntoa hankkiaksemme tilavamman kodin, mutta huonolla menestyksellä. Sitten huhtikuun alussa Marko Päkkilä soitti, että hänellä olisi ostaja. Pyysimme kuitenkin heidän tarjoustaan korkeampaa hintaa. He kävivät katsomassa asuntoamme ja hyväksyivät hintapyyntömme sekä saivat rahoituksen. Meillä oli kuukausi aikaa saada asunto jonne muuttaa, meinasi alkaa ahdistamaan. Jorma Autio lupasi laittaa vuokrailmoituksen Kalevaan firman laskuun. Saimme väliaikaisen vuokra-asunnon Laanilasta.

Mies työnsä ääressä.
Tienpäällä on vaarallista ja koimme sen konkreettisesti 3. päivänä huhtikuuta. Oli todella surkea keli. Märkää lunta oli satanut koko päivän ja tiellä oli korkeat palteet. Töiden jälkeen kuskina oleva lähti ohittamaan hitaampaa autoa Pattijoen kohdalla. Tien keskellä oleva paksu sohjokerros esti pääsyn toiselle kaistalle joten palasimme takaisin sillä seurauksella, että kuski menetti auton hallinnan sen lähtiessä pyörimään vinhaa kyytiä vastakkaiselle puolelle tietä. Onneksi sillä hetkellä ei ollut vastaan tulijoita ja päädyimme vasemmalle puolelle ojaan. Arvaatte varmaankin miltä tuntui olla takapenkillä sohjon lentäessä molemmilla puolilla autoa. Työnsimme auton tielle ja "Samppa" totesi kuskille, että sinä jatkat ettei tule mitään pelkotiloja. Kalpea kuski ajoi loppumatka kiltisti jonossa korkeintaan nopeudella 60 km/h!

Toukokuun loppupuolella Esko Ruotsalainen jätti Polartekin ja siirtyi lääketehtaalle. Varasin liput Leningrad Cowboysien ja Puna-armeijan kuoron konserttiin. Ikävä kyllä kuoron tulo peruttiin. Kävimme tynkäkonsertissa 6. kesäkuuta ja sen parasta antia oli lämppärinä esiintynyt Aki Louhela Bändi. Pääesiintyjän aloittaessa humalaiset ryntäilivät eturiviin musiikin pauhatessa niin että housunlahkeet hulmusivat ja tärykalvot paukkuivat. Pari biisiä kuuntelimme ja lähdimme kotiin.

Ylitöitä, asunto seikkailuja sekä Diana 1997

Appi ei alkanut myymään meille omakotitaloaan vaikka olisimme rakennuttaneet heille vierekkäiselle tontille oman pienemmän asunnon jolloin olisimme olleet samassa pihapiirissä.

Huomaa kännykkä renttevästi rintataskussa.
Sitten Kiimingin kunnalta löytyi iso tontti jonka varasimme alustavasti ja ajattelimme siihen Älvsbytaloa. Ehtonamme oli, että saisimme korkotukilainaa. Se ei onnistunut joten peruimme kaupat josta tuli muutama tonni takkiin. Nyt tontilla on rivitalo.

Tapasin 25. heinäkuuta henkilön jonka ansiosta aloitin myöhemmin tämän bloggauksen. Kohtaaminen oli erikoinen sillä sanoessani mitä tahansa oli hän kipakasti erimieltä, ilmeisesti hänellä oli huono päivä. Myöhemmin kuva on muuttunut päinvastaiseksi. Kiitos Tiina!

Elokuussa löysimme 1974 rakennetun omakotitalon Haukiputaalta joka kiinnosti ja josta maksoimme käteismaksun.

Valukoneen ja vesilaitoksen testauksissa oli sen verran kova säpinä, että työpäiviä täytyi jatkaa. Ajoin sunnuntai aamuna 31.8.1997 kohti Raahen Rautaruukkia kun kuusi kilometriä ennen Revonlahtea radiossa ilmoitettiin suru-uutinen prinsessa Dianan kuolemasta! Minua eivät ole kuninkaalliset koskaan kiinnostaneet, mutta tämä uutinen järkytti niin suuresti, että muistan sen kuin eilisen päivän!

Vesilaitoksen YIT:n toimitukseen kuulumattomat venttiilit olivat tilanneet putkimiehet. Jäähdytystornien suuret sulkuventtiileihin ei oltu määritelty ohjaus magneettiventtiilejä. Käyttöönotto alkaisi maanantaina emmekä päässeet testaamaan venttiilien toimintaa. Mistä apu? Korjaamolta eikä varastolta löytynyt siihen sopivia magneettiventtiilejä. Sitten hoksasimme Markus Pietilän kanssa, että JVK 6:lla oli samanlaisia sulkuventtiilejä joissa oli vastaavat ohjausventtiilit. Ne eivät olleet vielä käytössä ja ehtisimme saada ne niihin myöhemmin. Ei muuta kuin irrotimme mankkuventtiilit ja kävimme asentamassa ne jäähdytystorneille ja saimme ne näin koekäyttökuntoon.

Firma osti meille uuden kulkupelin, Seat Cordoba 1,9 TDI. Se oli ripeäliikkeinen peli ja yllättävän hyvä ajettava pieneksi autoksi. Ainoana miinuksena oli melutaso, mutta aina se Corollan kepitti.

Syyskuun 11. päivän aamuna klo 04:00 tuli soitto Raahesta jossa oli ongelmia Torbarin asennuksessa. Lähdin ajamaan Rautaruukille viiden aikaan. Loppujen lopuksi ei ollut mitään ongelmaa, olivat vain suotta hätääntyneet. Samana päivänä teimme asuntokaupat. Olin haaveillut omakotitalosta jo 70-luvulla sen hankinnassa onnistumatta ja lopulta toiveeni haudanneena. Kuitenkin minusta ja meistä tuli OK-talon omistaja tai pankinhan se oli.

Teetimme Taskilan pojilla remontin. Pesuhuone uusittiin sekä muuta pientä pintaremonttia. Uusimme kaikki vesijohdot näkyville, sillä ne olivat alunperin betonilaatan sisällä jolloin vesivahingon riski oli suuri. Lopulta marraskuun alussa asunto tuli siihen kuntoon, että pääsimme muuttamaan sinne. Vuokrasimme pakettiauton ja saimme Jorma Autiolta lainaa peräkärryn. Suurena apuna olivat myös työkaverit Esko Ruotsalainen ja Samuel Rousu, kiitos heille.

Myös töissä oli kiireitä ja ylityöt JVK 6:sen testauksissa sekä käyttöönotossa jatkuivat.

Mini DV digitaalivideokamera 1998

Helmikuun puolessavälissä sain puhuttua isän käymään veljensä Väinön luona Joensuussa. Heidän välinsä olivat olleet tulehtuneet mummun kuolemasta vuodesta 1961 lähtien. Väinö asui vanhassa kotitalossaan Väinämöisenkadulla. Tapaaminen oli ollut pettymys Väinön huonon kunnon vuoksi. Isä oli käynyt kyläilemässä myös siskonpoikansa Vesa Harisen luona Varkaudessa. Vesa oli menestyvä yrittäjä, hänellä oli konepaja Kojex jonka tiloja hän oli isälle esitellyt mistä isä oli ollut otettu.

Helmi-maaliskuun vaihteessa siirryin digiaikaan ostamalla Panasonicin digitaalisen videokameran. Kuvanlaatu oli hämmästyttävän hyvä. Otin kameran mukaan töihin ja kävin kuvaamassa muutaman otoksen terässulatolta, omalla luvalla. Sitten illalla editoin materiaalin VHS-kasetille ja vein sen seuraavana päivänä työkavereiden nähtäväksi. Porukka hämmästeli hienoa jälkeä ja joku totesi, että sinulla on hyvä kuvanvakain kamerassa. Toki siinä oli sellainen, mutta se ei ollut päällä, vakaus johtui kaitafilmitaustastani sillä siinä täytyi olla vakaa käsi kuin ampujalla saadakseen laadukasta filmiä. Toinen sanoi, että pelkästään tuo pätkä on kaikella tavalla parempi kuin masuunin remontista ammattilaisten tekemä erittäin kallis video.

Liikunta jäi vähemmälle pitkän työmatkan, ylitöiden, remontin sekä uusperheestä huolehtimisen vuoksi. Pääosin se oli tutun squash-porukan jokaviikkoinen  peli-ilta, tunti intensiivistä pallottelua. Ajattelin olla ottamatta stressiä asiasta sillä tulee vielä aikaa myös liikkua. 

Isän ja Väinö-veljen tapaaminen jäi viimeiseksi sillä Väinö-setä kuoli 26. huhtikuuta liki 90-vuotiaana. Käytimme Tarjan kanssa isää hautajaisissa Joensuussa. Kulttuurihenkilö Väinö Lihavainen joka oli ollut mukana Tohtori Zivagon kuvauksissa, teatterissa, harrastunut valokuvausta sekä kirjoittanut Penttilän historiaa sai viimeisen lepopaikan Kettuvaaran hautausmaalta.


Väinö Lihavainen valmistautumassa elokuvan kuvauksiin!
Tohtori Zivagoa kuvattiin myös Suomessa.
Kävimme veljen kanssa katsomassa elokuvan ja yritimme tiirailla missä se Väinö-setä vilahtaisi, mutta ei huomattu joukkokohtauksista. Myöhemmin selvisi, että sitä kohtaa jossa setä oli ei varsinaisessa elokuvassa ollut. Näyttävä elokuva, vaikka 13 vuoden ikäisenä en kaikkea siitä ymmärtänytkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti