Ruoan
arvostus
Väkiluku Telluksella on kasvanut
räjähdysmäisesti. 50-luvulla meitä oli 2,5 miljardia, 3 miljardia ylittyi 1960,
4 miljardia 1974 jonka jälkeen liityin itsekin lisäämään väkilukua pallollamme,
5 miljardia ylittyi 1987, 6 miljardia 1999 ja 7 miljardia 2011.
Minut on kasvatettu
kunnioittamaan ruokaa. Väestön uskomattoman lisääntymisen myötä pitäisi
ravintoa kunnioittaa yhä vain enemmän.
Kuitenkin ruokaa heitetään
roskiin ja tuhlataan hävyttömästi. Eräänkin kerran olimme lounastamassa
porukalla ja yksi jätti seisovasta pöydästä reilusti ottamaansa ruokaa
syömättä. Huomautin hänelle, että syö nyt kaikki. Tähän tuli rehvakas vastaus,
että olen maksanut ruoasta ja voin jättää sitä syömättä jos haluan. Eikä tämä
ollut ensimmäinen kerta. Miksi ottaa tahallaan ruokaa ylettömästi? Itse olen
syönyt aina kaiken sen mitä olen ottanut. Ne harvat kerrat kun olen jotain
jättänyt syömättä ovat ne olleet valmiiksi tarjoiltuja valtavia annoksia.
Tätä samaa olen kuullut
tapahtuvat jatkuvasti kouluruokailussa. Ravintoa menee roskiin suuria määriä
vaikka toisaalla riudutaan nälässä.
Olin taannoin kylässä, jossa äiti
teki koululaisille aamupalaksi leivät. Vanhempien lähtiessä töihin eräs
lapsista heitti leivän leuhkasti roskiin. Lasten lähdettyä kouluun minua
pisteli niin vihaksi, että otin leivän roskista ja söin sen. Myöhemmin nämä
lapset olivat vierainamme mökillä ja sama oli taas toistumassa. Vaimoni huomasi
tämän komentaen tiukkaan sävyyn, että et heitä ruokaa roskiin. Pidin sen
jälkeen puhuttelun jossa mainitsin, että oli todella paha loukkaus äitiä
kohtaan, joka hyvää hyvyyttään tekee aamupalat jonka te sitten
kiittämättömyyttänne heitätte roskiin. Kerroin myös miten pahalta se minustakin
tuntui, että heidän lähdettyään söin sen leivän. Pikku kaverit menivät aika
hiljaiseksi. Tämän jälkeen kerroin heille vielä huutolaislasten kohtelusta ja oikeasta
nälästä, kun nämä eivät saaneet ruokaa vaan kävivät salaa syömässä sianruokaa.
Radiossa Anssi Kela jutteli
maapallon tilasta ja siitä, ettei hän ajattele ainoastaan luonnon säilymistä
vaan koko maapallon tilaa. Olen samaa mieltä Anssin kanssa. Minulle on aivan
sama aiheutuuko saasteista ja tuhlailevasta elämäntavasta kasvihuoneilmiö tai
jääkausi. Minusta maapallon yleiselle kestokyvylle olisi ensiarvoisen tärkeää
meidän jokaisen osallistua vaikka pienelläkin tavalla sen luonnonvarojen
säästämiseen tuhlailun asemasta.
Siitä ei ole kauaa kun täällä
Suomessakin nähtiin nälkää. Niin äitini kuin isänikin olivat vaatimattomista
oloista jossa ruuastakin oli aika ajoin puutetta. He ravitsivat minutkin ja
opettivat, että ruokaa ei jätetä. Sitten 60-luvulla elintason noustessa ruoka-annokset
kasvoivat, silti vanhemmilleni ruoka oli todella tärkeä asia. Tämä aiheutti
osittain sen, että heille alkoi tulla ylipainoa jonka seurauksena molemmille
tuli vanhuusiän diabetes.
Aloimme elämään yltäkylläisyyden aikaa. |
Nälänhädässä elävät ihmiset
kertovat, ettei kukaan joka ei ole kokenut todellista nälkää ymmärrä mitä se
on. Silloin mielessä on koko ajan vain ruoka ja mistä sitä saisi hankittua, se
ajatus täyttää vuorokaudet ympäriinsä. Se ei ole pelkkä nälän häivähdys ruokailujen
välissä vaan todellinen kaiken kattava nälkä!
Globaali nälänhätä voi olla lähempänä
kuin uskommekaan! Tämän pitäisi herättää meidät kaikki kunnioittamaan sekä ruokaamme
että ympäristöämme.