keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Ruoan arvostus



Ruoan arvostus

Imemmekö maapallomme kuivaksi rusinaksi? Maan tähtitieteellinen symboli.

Väkiluku Telluksella on kasvanut räjähdysmäisesti. 50-luvulla meitä oli 2,5 miljardia, 3 miljardia ylittyi 1960, 4 miljardia 1974 jonka jälkeen liityin itsekin lisäämään väkilukua pallollamme, 5 miljardia ylittyi 1987, 6 miljardia 1999 ja 7 miljardia 2011.

Minut on kasvatettu kunnioittamaan ruokaa. Väestön uskomattoman lisääntymisen myötä pitäisi ravintoa kunnioittaa yhä vain enemmän.

Ruoka on iloinen asia.
Kuitenkin ruokaa heitetään roskiin ja tuhlataan hävyttömästi. Eräänkin kerran olimme lounastamassa porukalla ja yksi jätti seisovasta pöydästä reilusti ottamaansa ruokaa syömättä. Huomautin hänelle, että syö nyt kaikki. Tähän tuli rehvakas vastaus, että olen maksanut ruoasta ja voin jättää sitä syömättä jos haluan. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Miksi ottaa tahallaan ruokaa ylettömästi? Itse olen syönyt aina kaiken sen mitä olen ottanut. Ne harvat kerrat kun olen jotain jättänyt syömättä ovat ne olleet valmiiksi tarjoiltuja valtavia annoksia.

Tätä samaa olen kuullut tapahtuvat jatkuvasti kouluruokailussa. Ravintoa menee roskiin suuria määriä vaikka toisaalla riudutaan nälässä.

Olin taannoin kylässä, jossa äiti teki koululaisille aamupalaksi leivät. Vanhempien lähtiessä töihin eräs lapsista heitti leivän leuhkasti roskiin. Lasten lähdettyä kouluun minua pisteli niin vihaksi, että otin leivän roskista ja söin sen. Myöhemmin nämä lapset olivat vierainamme mökillä ja sama oli taas toistumassa. Vaimoni huomasi tämän komentaen tiukkaan sävyyn, että et heitä ruokaa roskiin. Pidin sen jälkeen puhuttelun jossa mainitsin, että oli todella paha loukkaus äitiä kohtaan, joka hyvää hyvyyttään tekee aamupalat jonka te sitten kiittämättömyyttänne heitätte roskiin. Kerroin myös miten pahalta se minustakin tuntui, että heidän lähdettyään söin sen leivän. Pikku kaverit menivät aika hiljaiseksi. Tämän jälkeen kerroin heille vielä huutolaislasten kohtelusta ja oikeasta nälästä, kun nämä eivät saaneet ruokaa vaan kävivät salaa syömässä sianruokaa.

Radiossa Anssi Kela jutteli maapallon tilasta ja siitä, ettei hän ajattele ainoastaan luonnon säilymistä vaan koko maapallon tilaa. Olen samaa mieltä Anssin kanssa. Minulle on aivan sama aiheutuuko saasteista ja tuhlailevasta elämäntavasta kasvihuoneilmiö tai jääkausi. Minusta maapallon yleiselle kestokyvylle olisi ensiarvoisen tärkeää meidän jokaisen osallistua vaikka pienelläkin tavalla sen luonnonvarojen säästämiseen tuhlailun asemasta.

Siitä ei ole kauaa kun täällä Suomessakin nähtiin nälkää. Niin äitini kuin isänikin olivat vaatimattomista oloista jossa ruuastakin oli aika ajoin puutetta. He ravitsivat minutkin ja opettivat, että ruokaa ei jätetä. Sitten 60-luvulla elintason noustessa ruoka-annokset kasvoivat, silti vanhemmilleni ruoka oli todella tärkeä asia. Tämä aiheutti osittain sen, että heille alkoi tulla ylipainoa jonka seurauksena molemmille tuli vanhuusiän diabetes.

Aloimme elämään yltäkylläisyyden aikaa.
Nälänhädässä elävät ihmiset kertovat, ettei kukaan joka ei ole kokenut todellista nälkää ymmärrä mitä se on. Silloin mielessä on koko ajan vain ruoka ja mistä sitä saisi hankittua, se ajatus täyttää vuorokaudet ympäriinsä. Se ei ole pelkkä nälän häivähdys ruokailujen välissä vaan todellinen kaiken kattava nälkä!

Globaali nälänhätä voi olla lähempänä kuin uskommekaan! Tämän pitäisi herättää meidät kaikki kunnioittamaan sekä ruokaamme että ympäristöämme.