Raastuvanoikeus
ja kipeät kädet 2009
Helmikuun lopussa sain kutsu
oikeuteen. Se oli elämäni ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Tiedustelin
eräältä tutulta, joka tunsi käytännöt, kuinka minun tulisi käyttäytyä. Ei muuta
kuin vastata silloin kun kysytään siihen mitä kysytään eikä muuta.
Hieman jännitti oikeustalon
aulassa asian käsittelyä odotellessa. Kun oikeusistunto alkoi asia eteni
todella nopeasti. Kerroin perustelut syytteen hylkäämiselle, samalla pelkäsin
puuttuvatko he kännykän käyttöön ajon aikana. Lopulta tuomari kysyi syyttäjän
mielipidettä joka vastasi, että syyte on edelleen voimassa. Tuomarin tuomio
oli, ettei Lihavaisella ole mitään tieteellistä näyttöä joten rangaistus pysyy
voimassa. Olin tulossa kirjoittamaan papereita tuomarin huomatessa kysyä
tulojani. Totesin olevani työttömänä. Hän tiedusteli päivärahani suuruutta. En
tiennyt kun en ollut ensimmäistäkään erää vielä saanut, oletin sen olevan noin
60% tuloistani. Tämän jälkeen maksettava sakko pieneni huomattavasti. Mitä
tästä opimme? Kannattaa aina valittaa, vaikka tuomio pysyi ennallaan rangaistuksen
määrä pieneni.
Metsurina olo otti käsille! |
Taidenäyttelyiden
pystytystä 2009
Vielä viimeiset tarkistukset. |
Pölyt pois, kiitos Jarkon! |
Tykylevits
avasi minulle uuden maailman 2009
Kädet kipeänä ja masentuneena oli
elämä lähes pelkää netissä surffailua ja Yle Oulun kuuntelua. Kunnes 24.
syyskuuta tapahtui suuri muutos. Radiossa haastateltiin Kari
"Tykylevits" Tykkyläistä. Hän kertoi, ettei ollut kaksi vuotta aiemmin
tiennyt youtubesta yhtikäs mitään ja nyt hänellä oli siellä monta sataa videota
joita on katseltu miljoonia kertoja ympäri maailman.
Mikä mies se tämä oikein on ja
millaisia hänen videonsa ovat? Katsoin muutaman pätkän ja totesin, että jos hän
uskaltaa ladata sinne tuollaista materiaalia niin miksen minäkin kehtaa omiani.
Muistin töistä kun Eero Ranta oli
värkännyt joitain videoita Movie makerilla. Kaivoin sen esiin koneeltani ja aloin
välittömästi editoida vanhaa kaitafilmiltä digitaaliseen muotoon muuttamaani
materiaalia. Sitten tiedustelin Reima pojaltani, että miten sitä täytyy toimia,
että saan videoni sinne "tuubiin"? Reima ei osannut vastata ja
kehotti kääntymään serkkunsa Miika Karin puoleen jolla on useita videoita
siellä. En saanut Miikaa kiinni ja päätin kokeilla itse. Aikani yritettyä
onnistuin siinä ilman apua. Yes! Siellä se lopulta oli, ensimmäinen tuotokseni
youtuben globaaliin maailmaan. Kiitos innoittajani "Tykylevitsin"!
Täytyy todeta, että olin myyty
mies ja ensimmäisen vuorokauden tuloksena youtubessa oli viisi videota ja
kuukaudessa olin ladannut sinne jo 25 videota.
Myös
tekemällä oppii ja kehittyy 2009
Digi-videoiden kuvanlaatua
hämmästeltiin, joka oli huomattavasti parempaa kuin VHS:n tai muiden
analogisten formaattien. Katsojamäärät kasvoivat pikkuhiljaa, mutta videoideni
katsojaluvut eivät saavuttaneet "Tykylevitsin" huimaa suosiota. Olin
kuitenkin jo koukussa enkä voinut olla tekemättä aina vain uutta ja uutta videota. Suosituimpia olivat Reiman nuorena kuvaamat pelleilyt sekä Tekun saunailta. Pyysin Reimaa tekemään jotain uutta pöjäilyä, mutta hän kieltäytyi. Myöhemmin tuli postissa Calvin Meatin maalauskurssi josta muodostuinuseampi osainen.
Tarjosin osaamistani ja näkemyksiäni Oulun kaupungille sekä ympäristö- ja seurakunnille. Oulussa apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkala oli kiinnostunut ja hän osoitti tahon kaupungin hallintokoneistossa johon voisin kääntyä. Siellä tarjoukseni tyrmättiin, kaupunki oli tilannut samankaltaista tuotantoa muualta, ilmeisen kalliilla. Kempeleen kunnassa oli kiinnostusta ja kävin paikanpäälllä neuvottelemassa, mutta heidän resurssinsa eivät olisi riittäneet palkaamaan minua kokopäiväiseksi, korkeintaan keikkaluontoisesti oman yrityken nimissä. Se tyssäsi siihen. Kävin myös Oulun evankelisluterilaisen seurakunnan tiedottaja Rebekka Naatuksen juttusilla, mutta sekään ei poikinut mitään.
Tarjosin osaamistani ja näkemyksiäni Oulun kaupungille sekä ympäristö- ja seurakunnille. Oulussa apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkala oli kiinnostunut ja hän osoitti tahon kaupungin hallintokoneistossa johon voisin kääntyä. Siellä tarjoukseni tyrmättiin, kaupunki oli tilannut samankaltaista tuotantoa muualta, ilmeisen kalliilla. Kempeleen kunnassa oli kiinnostusta ja kävin paikanpäälllä neuvottelemassa, mutta heidän resurssinsa eivät olisi riittäneet palkaamaan minua kokopäiväiseksi, korkeintaan keikkaluontoisesti oman yrityken nimissä. Se tyssäsi siihen. Kävin myös Oulun evankelisluterilaisen seurakunnan tiedottaja Rebekka Naatuksen juttusilla, mutta sekään ei poikinut mitään.
Taidenäyttelyiden pystytyksiä ja
videoita kertyi mukavaa vauhtia. Molemmissa koheni taito humisten. Ensimmäisten
10 videon aikana oppi editoinnista todella paljon, learning by
doing-menetelmällä, eikä se oppiminen siihen pysähtynyt.
Keväällä digivideokamera alkoi
temppuilla ja vein sen huoltoon jossa luvattiin tutkittiin missä vika.
Huoltoliikkeestä soitettiin ja kysyttiin olenko kuvannut pakkasessa. Olin
videoinut kylmimmillään -27°C lämpötilassa. Koska videonauhaa kuljettavissa
rullastoissa on sekä muovia että metallia ovat niiden lämpölaajenemiskertoimet
erilaiset jolloin ne rikkoutuvat kylmässä. Huollatin laitteen toimintakuntoon.
Siirtyminen
HD-formaattiin 2010
Reima oli saanut vihiä asiasta ja
oli ostanut lahjaksi HD-videokameran. Tuli kerralla siirryttyä uuteen aikakauteen. Editointi Movie
makerilla ei onnistunut, joten hankin Pinnacle Studion Ultimate Collection
ohjelman. Taas alkoi uuden opiskelu. Kameran asetukset eivät olleet aluksi kohdillaan
eikä materiaali ollut sitä mitä piti. Kiitos Kärkkäisen kamerapuolen myyjän
ohjeita sain asetukset kohdilleen. Sen jälkeen HD-formaatin kuvanlaatu oli
todella hämmästyttävä, vaikka käytin vain 720p eli puolta kuvatarkkuudesta. Tämä
siksi koska halusin säästää muistia. Myös kaitafilmauksesta oli hyötyä muistitilan
säästämisessä, aloin kuvaamaan järkevämmin ja miettimään tarkemmin mitä kuvasi
ja kuinka pitkiä otoksia otin.
Myöhemmin sain erään videon
yhteydessä kommentin, että käytät varmaankin ammattitason editointiohjelmia koska
videot ovat niin hyviä, hän oli käyttänyt ainoastaan lasten ja harrastelijoiden
Movie makeria. Totesin, että 70 ensimmäistä videotani ole tehnyt Movie
makerilla. HD-videoilla se ei toiminut joten jouduin vaihtamaan toiseen ohjelmaan.
Kommentoija hämmentyi vastauksestani.
Vanhin poikani pyysi videoimaan hänen osallistumisensa HCR-2010 puolimaratonille. Minulle hankittiin lentoliput ja kuskattiin perillä. Harmi vain kun porukkaa oli niin paljon, etten montaa otosta pojastani saanut juoksun aikana kuvattua.
Työvoimatoimisto
TE-palvelut ja päivien hupeneminen
Päivärahahakemuksia neljän viikon
välein. Työvoimatoimistossa tarvitsi käydä todella harvoin. Eipä sieltä ole
apuja löytynyt ennen eikä nytkään. Yhdelle kurssille pyrin, jonka jälkeen
selvisi, että olen auttamattomasti liian vanha sille. Pertti veljeni kehotti
kysymään Pikisaaresta voisiko siellä käydä opiskelemassa videohommia
ylimääräisenä oppilaana. Kävin tiedustelemassa asia, mutta ei sieltäkään mitään
kuulunut. Muutamia työpaikkahakemuksia väsäsin huonolla menestyksellä. Siinä ne
työttömän tärkeimmät toimet olivatkin.
Tiedustelin silloin tällöin työpaikalta
työllisyystilannetta ja sain kuulla sen olevan heikon. Sitten alkoi näyttämään
pahasti siltä, että työttömyyskorvauspäivät loppuvat. Tätä ei olisi tapahtunut
jos lomautukseni olisi tapahtunut kuukautta myöhemmin. Kun päiviä olisi
jäljellä 59 vuotta täyttäessä, niin ansiosidonnainen päiväraha jatkuisi
eläkeikään saakka.
Irtisanoutuminen
reilun 20 vuoden jälkeen 2010
Sitten Timo Springare soitti
tiedustellen kuulumisia. Kuullessaan ongelmani hän kertoi, että 200
yhtäjaksoisen lomautuspäivän jälkeen, johon laskettiin myös viikonloput, oli
oikeus irtisanoa itsensä ilman mitään sanktioita. Selvitin asian vielä liitosta
ja työvoimatoimistosta. Itsellä oli jo 595 yhtäjaksoista lomautuspäivää ja
maksetut päivät lähenivät uhkaavasti 500 päivää. Pitkän harkinnan jälkeen päätin
mennä toimistolle ja irtisanoa itseni. Koska olin ollut lomautus huomioiden 21 ½
vuotta Polartekin palveluksessa sain puolenvuoden irtisanomisajanpalkan. Sillä
sain maksettavat päivät riittämään 59-vuotiaaksi saakka. Irtisanomisajalta ei
tullut päivärahoja, mutta ei ollut työvelvoitettakaan. Puolenvuoden palkan
jälkeen alkoivat taas päivärahat juoksemaan.
Vielä
vanhakin kelpaa 2011
Sitten tapahtui yllätys, erään
hakemuksen perusteella kutsuttiin 59-vuotias kehäraakki työhaastatteluun.
Siistin itseni, pukeuduin asiallisesti ja otin mukaan todistukseni. Haastattelun
suorittivat Pekka Syväjärvi ja Juha Pesonen. Minulta tiedusteltiin kuinka
pitkään aioin olla työelämässä? Aiemmin olin ajatellut jäädä eläkkeelle
63-vuotiaana, mutta koska olin huilannut jo kaksi vuotta voisin olla
65-vuotiaaksi jos töitä ja terveyttä riittää. Kokonaisuutena haastattelu meni
hyvin ja jäin odottamaan vastausta.
Virallinen ja epävirallinen kuva ja käyntikortti! |
Työt
alkoivat vauhdilla 2011
Ensimmäisenä suunnittelukohteena
oli Kylylahti Kupari Oy Luikonlahden rikastamon instrumentointisuunnittelu.
Täytyy sanoa, että olin intoa täynnä kuin ilmapallo. Huomasin kuinka piristävää
oli työskennellä uuden työpaikan nuorekkaassa ilmapiirissä. Miksi olin pelännyt
vaihtaa työnantajaa? Ollessaan pitkään saman työnantajan palveluksessa
työpaikasta tulee itsestäänselvyys ja samoin taitaa käydä työnantajan
suhtautumiselle työntekijään. Myös palkkakehitys jää junnaamaan paikalleen.
Opin, vaikkakin jo uran iltahämärässä ja liian myöhään, että työpaikkaa
kannattaa vaihtaa tietyin välein.
Pääsin erittäin nopeasti sisään
uuteen porukkaan ja löysin kadoksissa olleen motivaationi sekä työvauhtini. Pari viikkoa työskenneltyäni tuli elämäni ensimmäinen yhteydenotto headhunterilta. Pyydettiin Kevitsan kaivokselle töihin. Olin otettu ja imarreltu, mutta kieltäydyin tarjouksesta ja suotittelin yhteydenottoa luokkakaverille.
Suunnittelu eteni nopeasti, sillä se olisi pitänyt olla käynnissä jo muutamaa
kuukautta aiemmin. Lähtötiedot olivat tulleet vasta vähän ennen töihin tuloani. Teimme työtä tiiminä Hannu-Pekka Huurteen kanssa.
Suunnittelin PI-kaavioita, piiriluetteloa, laitesijoituksia sekä kaapelointia
ja minulle todettiin kymmenen yhden runkokaapelin kenttäkotelon riittävän.
Luokkakokoukseen osallistuneet! |
Työhommissa kävimme paikanpäällä Luikonlahdessa suunnittelupalaverissa sekä tutustumassa rikastamoon. Rikastamo oli ollut toiminnassa vuosia sitten, mutta ollut sen jälkeen käyttämättömänä. Nyt se uusittaisiin täysin aikataulun ollessa todella tiukka.
Toimistolle tultuani kartoitin
piirimäärät ja tulin siihen johtopäätökseen, että koteloita tarvittaisiin yli
kaksikymmentä ja joista suurimman osan täytyisi olla kahden 24-parisen
runkokaapelin koteloita 70% käyttöasteella. Kaikki puistelivat päätään, että
mistä sinä taioit niitä kenttäkoteloita niin paljon? Loppujenlopuksi
määrittelemäni kotelot eivät edes riittäneet varoistaan huolimatta vaan niitä piti
lisätä vielä useita.
Pystytin
siinä sivussa myös taidenäyttelyitä 2011
Pystyttelin työn ohessa myös Reiman
näyttelyitä. Kesäkuussa Ylivieskan kirjastossa hämmästelivät kuinka nopeasti ja
hyvin sain näyttelyn pystyyn. Totesin, että olenhan minä 24 näyttelyn verran
harjoitellut, joten täytyyhän sen jo
sujua. Oli muuten mukavaa porukka Ylivieskassa, ainoa paikka missä
minulle tarjottiin myös lounas.
Kävimme palavereissa sekä
Rikastamolla että ABB:llä. Mittaukset ja säädöt sekä laitteistot lisääntyivät
suunnittelun edetessä, nämä muutokset aiheuttivat melkoisesti lisätyötä!
Loppusuoran lähetessä firmassa käytiin
YT:t ja sitä myöten lomautus varoitukset. Lopulta suunnitelmat valmistuivat ja
tulostimme sekä kopioimme asennuspiirustukset ja mapitimme materiaalin.
Osaltani työ tuli valmiisi jonka jälkeen oli lomautus edessä uusien projektien puutteessa.