sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Olenko rikollinen!



Täälläkö on tulevaisuuteni?

 
Rikosuran alku

Ensimmäinen kontaktini poliisiin oli riidellessäni äitini kanssa. Suutuin ja lähdin kotoa ovet paukkuen. Hyppäsin pyörän satulaan ja poljin vihaisena pimeään iltaan. Aikani pyöräiltyä huomasin poliisien ratsaavan pimeitä polkupyöriä Järvitien varrella. Jatkoin matkaa poliisien ohi kun yksi heistä yritti pysäyttää minut. Lisäsin vauhtia, ettei virkavalta saa minua kiinni. Harmi vain kun nuori poliisi oli niin nopea kinttuinen, että hän juoksi minut kiinni ja raahasi poliisiauton takapenkille. Hän puhisi vihaisen vanhemmalle konstaapelille, että tämä yritti paeta rikospaikalta. Vanhempi poliisi vain myhäili ja kirjoitti sakkolapun joka oli muistaakseni 70 mk noin 105€ nykyrahassa. Vein sakkolapun nolona kotiin, jonka sitten isä ja äiti maksoivat. Mihin tämä johtaakaan, kun jo 17-vuotiaana oli rikosrekisterimerkintä?

Rikoksia polkupyörällä 1971

Pari vuotta myöhemmin syyllistyin uudelleen vakavaan rikokseen ja jälleen polkupyörällä. Saatoin tyttöystävää kotiin takatarakalla. Tarmontiellä rinnallemme ajoi poliisiauto. He veivasivat auki sivuikkunan ja huikkasin heille, että enhän minä aja ylinopeutta. Eivät he sellaista pelleilyä sietäneet vaan kehottivat pysähtymään ja tutustumaan jälleen heidän takapenkkiinsä. Sakkojahan siitä taas tuli ja hieman reilummin kuin edellisellä kerralla. Olin ilmiselvä kierteessä oleva rikoksenuusija!

Autohurjastelua Helsingissä 1979

Sitten pysyin kuivilla kokonaista 8 vuotta, kunnes rikosvälineenä oli jo auto. Lähdimme keväällä 1979 veljen vanhalla Datsunilla kohti tanssipaikka. Olin kuskina ja ajoin Urheilukatua pohjoiseen. Nordenskiöldinkatua vasemmalta tuli auto ja meillä oli kolmio ja tein äkkijarrutuksen jolloin auto puolsi pahasti, mutta onneksi se pysähtyi. Tuli todettua, etteivät auton jarrut olleet täydessä iskussa. Jatkoimme matkaa ja kantaamme ajoi auto jonka totesin vihreäksi Ladaksi ja huokaisin helpotuksesta. Lada ajoi rinnallemme ja sen ikkunasta heilutettiin poliisin kylttiä ja pysähdyimme. Veljeni ei parantanut tilannetta käytöksellään ja jouduimme Pasilan poliisiasemalle jossa sain 200 mk sakot viallisella autolla ajamisesta, se tekee nykyrahassa noin 114€. Rikoskumppani sai 600 mk eli 342€ joten tekemättömän tanssireissun hinnaksi kertyi 456€.

Ensimmäinen P-sakko 1988

Löysin parkkipaikan kaupan edestä Isokadulta. Menimme liikkeeseen jossa muistin unohtaneeni pysäköintisakon pyyhkijänsulan alle. Maksoin virhemaksu välittömästi. Myöhemmin sain postissa karhukirjeen maksamattomasta laskusta. Olisin voinut epähuomiossa maksaa virhemaksun uudestaan, mutta muistini pelasi ja dokumentit löytyivät. Soitin pysäköintivalvontaan ja he syyttivät pankkia ;)

Helsingistä alkanut rikoskierre ja ensimmäinen rangaistus 23.9.1995

Olin työviikot komennuksella Harjavallassa. Viikonloput kotona olivat kiireisiä. Tulimme kaupungista kohti kotia ja meillä oli kiire naapurin kaksosten syntymäpäiville. Ajoin reipasta ylinopeutta pitkin Pohjantietä. Raitotien kohdalla vaimo totesi, että liittymästä tulee poliisiauto vilkut päällä. Hiljensin nopeutta, mutta se oli myöhäistä sillä poliisit pysäyttivät minut. Luulin kortin lähtevän, mutta poliisin mukaan ylinopeutta oli 28 km/h, huokaisin helpotuksesta ja myönsin ensimmäinen ylinopeus rikkeeni. Olin oppinut huonon tavan Helsingissä kesällä 1980, jos siellä ajoi rajoitusten mukaan oli tien tukkona joten opin tavan ajaa 15-20 km/h ylinopeutta. Tätä oli jatkunut yli 15 vuotta ennen kiinnijäämistä.

Revonlahti kevättalvella 21.2.2012

Kotimatkalla Rautaruukilta 8-tietä ennen Revonlahtea tuli vastaan poliisiauto vilkut päällä. He tekivät U-käännöksen ja kehottivat ajamaan seuraavalle levikkeelle joka oli Revonlahden kupeessa. En tiedä mistä he nopeuteni nappasivat ja omasta mielestä en ajanut mittarin mukaan kuin tuttua ylinopeutta, korkeintaan 20 km/h eli mittarivirhe vähennettynä 13 km/h ylinopeutta. Poliisiautossa virkamies totesi minun ajaneen 28 km/h ylinopeutta. Olin hämmästynyt, mutta en pystynyt kiistämään ja totesin meillä olleen lasten kanssa hankaluuksia ja mietin niitä joten olen voinut huomaamatta ajaa kyseistä ylinopeutta. Sitten he yrittivät saada koneidensa kautta palkka tietojani. Koska se ei onnistunut, he kysyivät tulotietoni minulta ja kerroin kuukausituloni. Tämän jälkeen he saivat linjansa toimimaan ja totesivat ne huomattavasti suuremmiksi kuin kertomani. Vuosiansioni olivat olleet edellisvuosina huomattavasti isommat suuren ylityömäärän vuoksi jota se ei enää ollut he huomioivat kertomani. Lopulta he totesivat lähes anteeksi pyydellen, että heidän on määrättävä kymmenen päiväsakkoa, mutta he ovat huomioineet kertomani tulot, talvirajoituksen loppuvaiheet, kuivan tien sekä hyvä kelin ja vähäisen liikenteen päiväsakon suuruudessa.

Moottoripyöräpoliisi 18.6.2007

Tyttärellä oli tullut kiireellinen asia jonka hoitamisessa hän tarvitsi apuani. Lähdin kesken työpäivän Raahen Rautaruukilta. Revonlahden jälkeen ohitin pitkän autojonon ”reipasta” vauhtia, sillä vastaan tuli traktori. Ohituksen jälkeen hiljensin pikkuhiljaa normaalin ylinopeuteni rajoihin. Suhteellisen pitkän matkan jälkeen tuli vastaani moottoripyöräpoliisi pysäytysvilkut palaen. Nyt ei tarvinnut mennä takapenkille vaan hoidimme asian moottoripyörän sivulla seisten. Poliisi totesi, ettet sinä ajanut pahaa nopeutta, mutta vastaan tullut siviiliauto oli mitannut 28 km/h ylinopeuden. Jälleen kerran huokaisin helpotuksesta. Sakkolapun saatuani kiitin ja toivotin hyvää Juhannusta. Poliisi totesi hymyillen, ettei tällaisesta tarvitse kiittää. Mukava juhannuslahja ja myöhemmin vaimo kertoi saaneensa lähes samanaikaisesti sakot ylinopeudesta Välivainion Paulaharjuntiellä, eikä hänen kokemuksensa poliisista ollut yhtä miellyttävä.

Peltipoliisi 1.5.2008 sekä

Nuorin poikamme muutti Kemistä Vantaalle ja autoimme häntä muutossa. Haimme muuttokuorman Kemistä paketti- ja henkilöautolla sekä kahdella peräkärryllä. Yövyimme kotona Haukiputaalla ja lähdimme aamulla viettämään Vappua 1.5.2008 tienpäälle. Vaimolla oli flunssa ja hän nukkui huonosti. Vähän ennen Rantsila, soitin vaimolle tiedustellen onko tarvetta pysähtyä? Samalla välähti peltipoliisi, vilkaisin välittömästi nopeusmittaria joka näytti tasan 80 km/h ja totesin puhelimeen, että välähti! Vaimo sanoi, että niin täälläkin. Juuri kun soitin, nopeusrajoitus vaihtui 60 km/h.

Myöhemmin tuli kutsu poliisilaitokselle jossa vaimon nopeus oli rikesakkorajan puitteissa ja minulla meni päiväsakon puolelle eli ylitys oli enemmän kuin 20 km/h. Kiistin tämän, sillä pakettiauton nopeusmittari on todella tarkka ja juuri välähdyshetkellä nopeuteni oli tasan 80 km/h ja siitä vähennetään 3 km/h jolloin sen olisi pitänyt mennä rikesakon puolelle. Poliisi huomautti ohimennen kuvia tutkiessamme, että teillä molemmilla on kuvassa kännykkä korvalla. Kuvat olivat hyvä laatuisia ja rikkeen tekijät täysin tunnistettavissa. Tapaukseni siirrettiin seuraavalle tasolle.

Meni liki 10 kuukautta ja minulle tuli kutsu oikeuskäsittelyyn, mikä oli minun ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa. Hieman jännitti ja kysyin ohjeita edesmenneen isän tuttavalta! Hän totesi, että ei siinä sen kummempaa ole, vastaa vain silloin kun sinulta kysytään, ei muuta. Sitten oikeudessa kiistin vuorollani syytteen. Vetosin nopeusmittauksen mahdolliseen virheeseen, jonka olin huomannut useasti automaattisella mittauspisteellä.

P-sakko 5.5.2009

Vein taiteilijapojan taulua Oulun Taidemuseon yhteisnäyttelyyn. P-alue oli täynnä ja pysäköin nurmikolle. Suoritettuani tehtävän ajoin Pohjankartanon kirjastolle, kävin lukemassa lehtiä ja palatessa huomasin omituisen lapun pyyhkijöiden sulan alla. Ihmettelin, että onko tässä kiekollinen pysäköinti. Ei ollut, pysäköintisakko oli tullut Taidemuseolta enkä ollut sitä huomannut koska sakkolappu oli sen verran syvällä. Nyt ei tyttären poika pelastanut parkkisakolta kuten aiemmin, jolloin hän huomattavasti alle kouluikäisenä huomautti minua parkkikiekon käytössä.

Kannus 29.3.2012

Ollessani komennuksella Harjavallassa poikkesin kotimatkalla Vähäkyrössä noutamassa tyttären pojat viikonloppu vierailulla mummolaan. Kehotin heitä olemaan kunnolla, mutta jo parinkymmenen minuutin jälkeen he alkoivat kisuta ja meteli vain kohosi komennuksistani huolimatta. Kestin poikien metelöintiä reilun 100 kilometriä kunnes pinnani paloi lopullisesti. Kokkolan jälkeen käännyin kasitieltä kohti Ylivieskaa. Nopeusrajoitus oli 100 km/h ja edessäni olevan rekan perässä roikkui pitkä jono henkilöautoja. Aikani odotettua kukaan ei tehnyt mitään ratkaisua joten sopivan suoran kohdalla polkaisin kaasun pohjaa. Nopeus nousi reippaasti yli rajoituksen. Ohitettuani letkan hiljensin hieman vauhtia. Ei aikaakaan kun mäen takaa tuli esiin sinivalkoinen auto vilkut päällä. Silloin komensin poikia olemaan hiljaa, sillä pelkäsin matkanteon päättyvän siihen. Pysähdyin tien varteen ja poliisi ajoi autonsa taakseni. Veivasin sivuikkunan auki poliisin kävellessä autoni viereen. Hän totesi, että taisi tulla ajettua ylinopeutta. Vastasin, että minulla menee hermot takapenkillä olevien poikien takia. Poliisi hymyili ja pyysi minua oman autonsa takapenkille. Minulle kerrottiin rikkomukseni joka oli jälleen se sama maaginen 28 km/h. Sanoin puolustuksekseni, että tuolla oli liikennemerkissä jo kesärajoitus 100 km/h. Poliisi vain naurahti ja totesi pojanviikarien käännelleen niitä. En kiistänyt tuomiota koska nopeuteni ohitustilanteessa oli huomattavasti suurempi. Tämän jälkeen kaasujalka keveni kummasti ja loput 220 kilometriä ajoin tarkasti rajoitusten mukaisesti.

Sitten hankin navigaattorin, etten ajaisi ainakaan peltipoliisin haaviin ylinopeutta. Ihmettelen edelleen kolmea ylinopeusrikkomustani, mistä poliisi nappasi nopeuteni? Poliisiautot tulivat joko liittymästä tai mäen takaa, eivätkä he kertoneet oliko toinen auto mitannut nopeuteni joka todellisuudessa ylitti huomattavasti sen 28 km/h, vai vetivätkö he lukeman vain hatusta?

Luetaanko minut näillä perusteilla jo taparikolliseksi?