Artikulointi, kiekaisut ja täytesanat

En ole mikään sanojen sankari tai puheen mestari, mutta pyrin välttämään täytesanoja. Pidän puheessani mielummin vaikka tauon jos sanat ovat hakusessa. Pahin virheeni on artikulointini epäselvä mumina. Silti uskaltaudun arvostelemaan erityisesti niiden puhetta jotka tekevät sitä työkseen. Myös tavallisten pulliaisten kannattaisi kiinnittää huomiota kuinka he puhuvat.

Artikulointi ja lausahdukset

Korvaani särähtää kun turhan monet puheen ja laulun ammattilaiset artikuloivat todella heikosti ja käyttävät yllättävän paljon täytesanoja. Erityisesti artikuloinnin tarkkaileminen on lisääntynyt vaimon tarkan kielikorvan ansioista. Hän huomaa välittömästi artikulointi virheet.

Eräs ärsyttävä virhe jonka huomasin ensimmäisenä eräältä nais artistilta. Hän lauloi kauniisti, mutta hänen sanansa "radion naukaisen" särähtivät korvaani. Siis naukaiseeko hän radion vai aukaisee sen?

Miten olisi uutuus iskelmän "vähän naikaa", kehottaako se pikkuisen "sipaisemaan" vai onko se vain "vähän aikaa"?

Näitähän löytyy erityisesti laulajien parista, "haluan nantaa" tai "on naina" pilvin pimein.

Lausahduksista viimeisin inhokki on "juurikin näin"! Juuri näin on jämptisti näin, mutta juurikin näin, onko se näin vai sinne päin?

Intonaatio

Nousevan intonaation loppukiekaisu nostaa niskavillani pystyyn ja puhujan uskottavuus on välittömästi mennyttä. Ei sellainen puhetyyli ja tapa ole suomalainen. Lähinnä se muistuttaa pikkutyttöjen tai poikien vasta opittua puhetta.

Täytesanat

Niinku tai niiku kaikuu liian usein puhujien tavassa käyttää sanan säilää muka vakuuttavasti. Joillakin sen viljely on jo puhumisen saastuttamista, hyvä ettei joka toinen tai kolmas sana ole NIINKU! Tuo jatkuva hokeminen vie pohjan puhujan uskottavuudelta. Parempi olisi miettiä ensin tai olla vaikka hiljaa.

Sitten toisilla on toinii, tota, totanoin tai ja tota!

Entä eräiden hokemasta katonää, mitä pitäisi katsoa noiden jatkuvien kehotusten kannustamana?

"Öööö", "äääh", "ja näin", "tuota niin", "elikkä" ja näitähän löytyy.

Eivätkö suomalaiset osaa antaa palautetta?

Työn täpinöissä!

Palautteiden niukkuus

Katsoessani työurani taaksepäin sen ollessa jo ohi löydän sieltä todella vähän minkäänlaista palautetta. Olisin ottanut mielelläni vastaan niin kielteistä kuin myönteistä viestiä, mutta en tiedä ansaitsinko kumpaakaan, olinko pelkää ilmaa?

Palaute koulussa

Sain koulusta todella vähän palautetta. Ammattikoulussa vanhempainillassa opettaja ja rehtori olivat kehuneet minua vanhemmilleni, jotka olivat siitä todella ylpeitä. En pitänyt sitä totuuden mukaisena oman heikon panostuksen tietäen. Uskoin sen olevan vain katteetonta kehua rehtorin ollessa isäni lapsuuden leikkikaveri.

Töissä kyllä autettiin

Aloitin virallisen työurani 1970. Sähköasentajana palautetta tuli niukasti, enemmän opastusta ja ohjausta jos teki väärällä metodilla tai väärin.

Kemiran tyyliin

Ollessani Kemiralla aluesähköasentajana 1976 sain esimiehiltä ristiriitaista palautetta sekä toimintaohjeita. Ylityön- ja työnjohtaja antoivat ohjeita olla oma-aloitteinen ja korjata huomaamiaan vikoja ja puutteita. Kun käytöstä tuli suoraan ilmoituksia toiminta- tai laitevioista kävimme korjaamassa ne välittömästi. Myöhemmin tuli moitteita, ettei korjaustehtäviä saa ottaa vastaan suoraan vaan oman esimiehen kautta!?

Unohtumaton palaute työkaverilta

Muistan asentaja kaverini nokkamies Seppo Kuivalan rohkaisevan palautteen 1977. Seppo totesi, että Hannu puhuu vähän, mutta silloin kun hän puhuu, hän puhuu asiaa. Tämä palaute lämmittää vieläkin.

Moitteita liian tarkasta työstä

1980 Insinöörirakentajien korjaamolla työskennellessä uusi korjaamopäällikkö tuli arvostelemaan työtäni. Rakennustyömailta tulleet laitteet ja jatkojohdot tarkistettiin. Mittasin mittarilla jatkojohdon sähköisen toiminnan jonka jälkeen vedin sen vielä käsien läpi. Päällikkö tuli moittimaan turhasta työstä, että tapani tehdä työtä on kuin vyö ja henkselit, toinen tapa olisi riittänyt. Mittaamisella todetaan onko jokin johdin poikki mikä ei välttämättä näy pinnalle. Käsin tunnustella huomaa palkeenkielet ja muut pintaviat joita ei välttämättä mittarilla havaitse, mutta ne voivat olla vaarallisia. En muuttanut toimintatapojani moitteista huolimatta vaan yritin tehdä työni mahdollisimman hyvin. Kuitenkin arvostelu ja johtamisen tyyli sekä sen heikkeneminen vaikutti alan vaihtoon.

Joskus arvostuksen voi aistia

Suunnittelijana ensimmäisessä työpaikassa konkreettista palautetta tuli vähän, kuitenkin olin töissä erittäin arvostetussa yrityksessä. Rautaruukin masuunille oli aloitettu valaistusohjauskeskuksen suunnittelu, joka oli jäänyt vaiheeseen. Tehtävä annettiin minulle kesällä 1985. Suuri osa suunnittelutoimiston henkilökunnasta oli lomalla ja piirtäjistä oli pula. Johtaja kehotti minua myös piirtämään suunnitelmat.

Rautaruukilta annettiin takaraja milloin työ täytyi olla valmis. Suunnittelin päivät ja piirsin ne puhtaaksi illalla. Olin kuullut, ettei ylitöistä makseta niistä kuuluvia korvauksia, ainoastaan tunti tunnista. Tein tuntilaput kuten asentajana eli kahdesta ensimmäisestä ylityötunnista 50 % ja seuraavista 100 % korvaus. Tuntilappujen luovutusten jälkeen osastopäällikkö kutsui luokseen ja alkoi kuulustella kenen luvalla olen tehnyt ylitöitä ja ovatko ne sovittu korvattaviksi? Kerroin, ettei ollut ketään esimiestä ollut lomien vuoksi paikalla jolta kysyä ja minulle annettiin määräaika jolloin suunnitelmien täytyi olla valmiit ja tein ne siihen mennessä. Moiteryöppy jatkui, että keskuksen suunnittelukulut ovat niin suuret, että vastaavan olisi saanut laitetoimittajalta halvemmalla. Totesin, että jos se siitä on kiinni, niin maksa tunti tunnista tai ole maksamatta, minulle on aivan sama. Lähdin työpisteelleni ja esimies tuli perässä jatkaen moitteita jolloin paikalle tuli toimiston päällikkö ja kutsui esimiehen luokseen todeten, ettei syy ole minun ja he poistuivat paikalta. Palkkapäivänä sain tilinauhan ja kaikki oli maksettu, kuten kuuluikin. Tuli tunne, että työtäni arvostettiin kaikesta huolimatta.

Kahdenlaista palautetta

Elektrodynamo oli aloittanut Rautaruukin tulevan koksaamon kaasuvalvonnan suunnittelun 1986. Se oli kuitenkin jäänyt kesken ja minun tehtäväni oli suunnittelun loppuun saattaminen. Sitten laitetoimittaja Elektrodynamolta tuli heidän miehensä tarkistamaan suunnitelmia ja tyrmäsi ne koska olin suunnitellut hälytyksen jokaiselta Co-anturilta Damatic automaatiojärjestelmään, hänen mielestään yhteishälytys olisi riittänyt. Menin projektipäällikön puheille ja tiedustelin, olinko tehnyt virheelliset suunnitelmat. Suunnitelmissani ei ollut mitään virhettä. Myöhemmin annoin palautteen laitetoimittajalle.

Koksaamoon liittyen sain positiivista palautetta Teknillisenkoulun luokkakaverilta. Hän oli ollut koksaamolla asennustöissä ja kehui suunnitelmiani hyviksi ja virheettömiksi.  

Palaute työpaikkaa vaihtaessa

Esimiesten vaihduttua tilanne alkoi muuttua ja henkilökunta vaihtua huolestuttavaa vauhtia. Lopulta päätin itsekin vaihtaa työnantajaa. Sain uuden työpaikan 1989 ja irtisanouduin. Uuden johtajan suhtautuminen minuun muuttui välittömästi, sitä ennen hän ei ollut noteerannut minua lainkaan. Myös pääjohtaja soitti minulle ja olinkin todella erinomainen sekä tärkeä työntekijä firmalle. Minua pyydettiin harkitsemaan vielä irtisanoutumista, mutta totesin tehneeni päätöksen joka ei muutu. Sävy muuttui ja alkoi uhkailu. Se sinetöi, että ennen arvostamani yrityksen arvostus romahti lopullisesti.

Arvostus ja palaute työnantajalta

Seuraavat 20 vuotta kuluivat uudella työnantajalla. Aluksi töitä oli aivan riittävästi. Suunnittelimme Durgapurin masuuniautomaatiota Rautaruukki Engineeringillä. Projektin sisäinen kemia oli erinomainen vaikka suunnittelijoita oli useista eri firmoista. Lama 90-luvun alussa vaikutti työtilanteeseen. Osallistuin talvella 1992 Pieksämäen Energian saneerauksen instrumentoinnin suunnitteluun. Suunnittelun valmistuttua työt loppuivat ja minut lomautettiin.

Kesällä esimies soitti ja pyysi toimistolle. Hän kertoi, että pääurakoitsija ei ollut katsonut olevan tarvetta instrumentoinnin valvojalle. Esimieheni oli soittanut voimalaitoksen johtajalle ja todennut, ettei voimalaitos tule koskaan käynnistymään jos sinne ei tule valvojaksi voimalaitos asiantuntijaa. Kyllä se laittoi puntit tutisemaan, sillä en minä ollut mikään asiantuntija enkä ollut vielä kertaakaan ollut valvojana. Pomo nauroi ja sanoi, ettei se mikään vaikea homma ole. Eikä se sitä sitten ollutkaan ja olin sekä valvojana että käyttöönotossa. Eikö tämä palaute ollut katteeton?

Palaute asiakkaalta

Työkaveri oli suunnitellut kattilalaitosten instrumentointia Venäjälle. Hänen siirtyessä Rautaruukille konvertoinnin saneerauksen suunnitteluun perin tehtävät 1993. Saksalainen kattilatoimittaja oli tilannut instrumentoinnin Elektrodynamolta joka tilasi toimistoltamme suunnittelun. Tein useamman kattilalaitoksen suunnitelmat. Projektien valmistuttua olimme loppupalaverissa Helsingissä. Elektrodynamon projektin hoitajat empivät erään asia sanomisessa. Lopulta he rohkaisivat mielensä ja kertoivat, että saksalaiset olivat kehuneet instrumentoinnin dokumentteja erinomaiseksi ja lisäsivät, että he antavat harvoin sellaista palautetta. Mainitsin myöhemmin työpaikalla saksalaisten terveisistä, johon tuli välittömästi kuitti, ettei se tarkoita suunnitelmien olevan oikein ja virheettömiä. Se siitä palautteesta!

Palaute asentajalle

Ensimmäinen komennus Harjavallassa oli Cu-kuonarikastamon automaationjärjestelmän uusiminen. Alkuselvittelyjen ja suunnittelujen jälkeen oli paikanpäällä asennusvalvojana. Instrumentointiasentaja oli huomannut palamyllyn pulttien ja uuden työtason olevan törmäyskurssilla, kun isoa myllyä pyöritettäisiin. Kävin välittömästi ilmoittamassa asiasta mekaaniselle puolelle jotka aloittivat korjaustoimet. Kävin vielä kiittämässä asentajaa jonka seurassa oli heidän esimiehensä ja muita asentajia. Pomo ja asentajat alkoivat keljuilla työtoverilleen, että mitä sinä siitä kostut, saatko isotkin korvaukset? He jatkoivat vielä ilmoittajan mollaamista, mikä tuntui minusta todella ikävältä. Kävin myöhemmin kiittämässä asentajaa kahden kesken huomiostaan ja siitä ilmoittamisesta kaikkien etuna. Kehotin häntä olemaan välittämästä kavereiden ”hattuiluista”, sillä se osoitti vain heidän typeryytensä.

Työnantajan reagointi?

Seuraava pitkä työrupeama alkoi Rautaruukilla Raahessa vuoden 1995 lopussa. Sain paljon vastuuta, mutta omalta yritykseltä ei tullut minkäänlaista palautetta. Projektin parissa oli tunne, että työtäni arvostettiin vaikka siitä ei suurta meteliä pidettykään ja tiimi toimi tasapainoisesti. Kuten olen aiemminkin todennut, kolmen valukoneen rakentamiset olivat elämäni parhaat projektit.

Sintraamo ja koksaamo

Suurten projektien parista palaaminen rivisuunnittelijaksi oli tietyllä tapaa traumaattinen. Suunnittelu vaati ehkä liikaa aikaa. Tein suunnittelua sekä sintraamolle että koksaamolle. Suunnittelutyön tilaaja sintraamon kunnossapidosta oli todella mukava kaveri. Koksaamon vastaava oli erittäin pelottavassa maineessa. Toimen kuva oli muuttunut siten, että suunnittelun valmistuttua tunnit täytyi käydä kuittauttamassa työn tilaajalla. Mennessäni tuntilappujen kanssa sintraamolle tilaaja haukkui minut tuntien suuresta määrästä. Siitä pelästyneenä minun piti kerätä pitkään rohkeutta uskaltautuakseni mennä koksaamolle.

Lopulta menin tuntilappujen kanssa koksaamon kunnossapitoon. Pyysin anteeksi todella suurta tuntimäärää ja kerroin minkälaiset moitteet olin jo saanut sintraamolta. Tilaaja kirjoitti välittömästi tunnit ja totesi, että tärkeintä oli saada myös päivitetty loppudokumentointi kunnossapitoon mikä liian usein suunnittelijalta unohtui. Olin toiminut juuri hänen toivomallaan tavalla ja tämä palaute hieman auttoi sintraamolta saamani palautteen pehmentämiseen.

Vuoden 2002 lopussa tuli määräys poistaa suuri määrä ulkopuolisista suunnittelijoista, olin yksi heistä.

KOVA projekti 2003

Kemiran voimalaitoksen automaatiojärjestelmä päivitettiin uuteen ja olin siinä mukana. Sain siellä positiivista palautetta, mutta se ei tullut projektiryhmältä tai omalta työnantajalta vaan urakoitsijan edustajalta. ”Vanhanliiton” suunnittelijana tein myös kaapelointikaaviot helpottaakseni suunnittelua ja asennuksia. Urakoitsijan pomo tuli kiittämään kaavioista. Kaavioiden avulla oli helppo hahmottaa ja suunnitella kaapeleiden vedot niiden havainnollisuuden ansiosta toisin kuin pelkän kaapeliluettelon perustella. Myöhemmin sama henkilö tuli hämmästelemään miksi suunnittelija lähetetään pois asennusten kiivaimmassa vaiheessa. Hän totesi, että jos ilmenee mahdollisia ongelmia, minua on helppo syyttää niistä. Vastasin, että ei haittaa kyllä minun reppuun moitteita mahtuu. Kemira karsi kustannuksia vähentämällä ulkopuolista työvoimaa.

Tuuli ajolla

Olin viimeisellä komennuksella Ruukilla 2004-2009. Motivaatio oli hukassa, palautetta ei tullut ylemmältä tasolta, ei positiivista eikä negatiivista. Olo oli vähän kuin tuuliajolla, en oikein tiennyt missä mennään. Hoidimme työkaverin kanssa oman yrityksen markkinointia, mikä olisi kuulunut omalle esimiehelle. Käytimme Rautaruukin/Ruukin esimiehiä pari kertaa vuodessa lounailla, jääkiekko ja pesäpallo otteluissa. Jaoin 12 vuoden aikana lukemattoman määrän firman kalentereita. Terässulaton asentajat kyselivät vuoden vaihteen lähestyessä missä kalenteri viipyy? Loppuvaiheessa he totesivat, että kun Hannu lähtee, niin mistä he saavat upea kalenterin. Silti oma työnteontaso laski kuin lehmän häntä. Joskus harvoin selvän työtehtävän tullessa tein sen innolla ja välittömästi. Lopulta tilanne johti työtehtävieni loppumiseen, työttömyysjaksoon ja puolentoista vuoden lomautuksen jälkeen irtisanoutumiseeni 20 vuoden työsuhteesta.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Yllätykseksi työpanokseni kelpasi vielä 2011 ja pääsin 59-vuotiaana uuden työnantajan palvelukseen. Vaikka tähänkin työsuhteeseen sisältyi lomautusjaksoja, sain jäädä eläkkeelle työnparista. Minulla oli onni saada roppakaupalla positiivista palautetta sekä omalta työnantajalta että komennuspaikalta. Muistin laittaa palautteet myös kiertämään ja annoin sitä kaikille, joille sen katsoin kuuluvan.

Oli onni päättä työura tuntien olevansa muutakin kuin pelkkä nimi henkilökuntaluettelossa.

Onko se niin vaikeaa

Onko se suomalaisten perisynti, että ei osata eikä kehdata antaa asiallisesti positiivista tai negatiivista palautetta. Kyse ei ole ylettömästä ja katteettomasta kehumisesta maasta taivaisiin tai haukkumista syvimpään alhoon. Toisen työn huomioiminen henkilökohtaisesti, aito palaute onnistumisista ja tarvittaessa missä on parantamisen vara. Ei se vaadi paljon, muutaman sanan joilla voi olla todella suuri merkitys niiden saajalle. Aidot sanat riittävät.