torstai 8. kesäkuuta 2017

Elämänura osa 30: Harjavalta ja eläke, tai sitten ei 2015-18



Kehäraakki palaa kehään

Töitä ei tuntunut olevan ja lomautus oli jatkunut jo pitkä tovin ja täyttäisin kohta 63-vuotta. Pohdin pitkään jäädäkö eläkkeelle vai ei? Tiedustelin eläkkeen suuruutta ja lopulta, viikkoa vaille maaliskuun alkua, rohkaisin mieleni ja soitin esimiehelle irtisanoutuakseni työsuhteesta. Pekka totesi, että älähän hätäile, odota hetki. Jonkun ajan kuluttua hän soitti takaisin ja tiedusteli, että olenko tosissani irtisanoutumisen suhteen, sillä Harjavallassa olisi töitä? Totesin, että mehän sovimme, kun otit minun töihin, voisi jatkaa 65-vuotiaaksi jos töitä ja terveyttä riittää ja lupauduin komennukselle. Tuuria, sattumaa vai mitä, mutta kaikki tapahtui oikeaan aikaan, unohtaminen, yhteydenotot ja tarve. Kuten esimies totesi minut töihin ottaessa, onhan se mukavampi jäädä eläkkeelle työelämästä kuin työttömyydestä. Toivottavasti tämä keikka kantaa sinne saakka.

Kolmas kohtaaminen Harjavallan suurteollisuuspuistossa

Reilun viikon päästä puhelinsoitosta olin jo matkalla Harjavaltaan. Perehdytys oli jälleen maanantaiaamuna klo 07.00. Sovin, että menen jo sunnuntaina Poriin ja yövyn tuttavan luona. Heräsin aamulla hyvissä ajoin ja lähdin kohti Harjavaltaa. Pari kilometriä ajettuani liikenne pysähtyi melkein kokonaan ja jono mateli kävelyvauhtia. Hieman alkoi ahdistaa ehdinkö perille seitsemäksi, sillä sen jälkeen ovet lukitaan ja seuraava perehdytys olisi vasta loppuviikosta. Sitten jono lähti vetämään ja syy pysähdyksen selvisi, puhallusratsia molempiin suuntiin. Koska jono venyi niin pitkäksi, päätti poliisi päästää sen liikkeelle ilman puhalluksia. Ehdin juuri ja juuri perehdytykseen.

Siitä se lähti. Tehtävä oli kiireellinen, sillä 2015 vuosihuoltoseisokin suunnittelut olivat jo pitkällä kun oli huomattu, että konvertteri neljän kuonakaatokoppi täytyi purkaa. Koppi oli uuden konvertterin asennuksen tiellä. Kuonankaatokopissa oli pulpetti jonka ohjaukset täytyi siirtää konvertteri kolmen kuonankaatokoppiin. Tilat olivat rajalliset ja pulpetin oli oltava pienempi kuin alkuperäisen. Suunnittelutehtävällä oli kiire ja asennustyöt olivat kriittisiä, sillä vain osa voisiin tehdä ennakkoon, ennen seisokkia. Ei muuta kuin hihat ylös ja töihin.

Aluksi oli vanhojen kytkentöjen ja laitteiden selvittelyä. Sen jälkeen tein sijoituspiirustusten, laite- ja kytkentäluetteloiden suunnittelut.

Kramppeja, kyselyaineistoja ja räjähdys

Työ eteni vauhdilla, vaikka välillä selkä kramppasi ja olin pari päivää sairauslomalla. Kysely- ja asennusaineisto valmistuivat. Uusi pulpetti tilattiin Satmaticilta ja sen valmistuttua kävimme testaamassa sen kunnossapidon asentajien kanssa Ulvilassa.

Vanhan konvertterin irrotus.
Siinä sivussa muutama esisuunnittelu kustannusarvioinnein eivät olleet minulle niitä mieluisimpia töitä. Hankin selkäongelmien vuoksi leuanvetotangon ja vein sen työpaikalle. Pitkä huonekaveri kielsi sen asentamisen työovenkarmiin. Kysyin Pasilta miten on hänen oven, saako sen karmiin asentaa tangon. Pasi antoi luvan ja kohta siinä riitti riippujia sekä leuanvetäjiä. Myöhemmin Pasi tiedusteli jättäisinkö tangon hänelle kun työni loppuu ja hän voisi maksaa sen. Totesin, että voin jättää ja se on lahjoitus PCS-Engineeringiltä Pekan luvalla.

Palavereissa varmistettiin, että asentajat saivat aloittaa kaapelien vedot etukäteen laitoksen käydessä. Töiden käynnistyessä, käyttömiehet estivät töiden suorittamisen. Hieman ahdisti kuinka ehdimme tehdä muutokset vuosihuoltoseisokissa.

Muutamaa päivää myöhemmin konvertteri 4:ssä tapahtui sulan räjähdys ja hehkuvaa kuparia lensi hallin vastapäiselle seinälle niin että yksi ovi syttyi palamaan.

Onneksi on vielä ammattitaitoa

Ahdistus loppui siihen ja kävin hakemassa ruokalasta ison pussillisen pullia. Menin apuvalvomoon käyttömiesten luokse ja tiuskaisin vihaisesti, että miksi hitossa te olette keskeyttäneet kaapelien vedot! Vuorossa olevien kasvot venähtivät hämmästyksestä. Näytin pullapussia ja tiedustelin, käyvätkö nämä kiitoksena siitä hyvästä? Miesten ilmeet olivat maksamisen arvoiset ja lopulta he olivat todella tyytyväisiä. Niin olin minäkin kiitollinen heidän ammattitaitoonsa ja päättäväisyyteensä.

Myös työskentelevät sähköasentajat olivat erittäin ammattitaitoisia heidän oivaltaessa, ettei heidän tarvitse vetää uusia kaapeleita vaan he voivat kääntää vanhat kaapelit uudelle ohjauspulpetille jos ne yltävät. Ja ne olivat riittävän pitkät jolloin vanhan kaapelin kytkentöjen purkaminen Damatic järjestelmästä jäi pois samoin kuin uusien kytkennät Damatic:iin. Se nopeutti huomattavasti asennusten suorittamista.

Asennukset onnistuivat hyvin ja vaikka olin lomalla seisokin ajan testaukset ja käyttöönotot tapahtuivat virheettömästi.

NN, uuttoa ja ensimmäinen tyttö

Viikon lomalta palattuani oli vuorossa konvertteri 4:n loppudokumentointi. Sitten suunnittelua Nornickelin uuttoon, elektrolyysiin ja LSU-liuottamoon.

Siirryin vaimon kehotuksesta autolla kulkemisesta VR:n palveluihin. Aluksi se tuntui oudolta, mutta kun sen vaivattomuuteen sekä VR:n viivästyksiin tottui, oli se vallan mainio matkustusmuoto.

Kesälomaan pidin ainoastaan kaksi viikkoa ja syksyllä kaksi viikkoa Katinkullassa.

Lastenlapsista ensimmäinen tyttö Melissa syntyi 3.9.2015, samana päivänä kuin hänen äitinsäkin oli syntynyt. Kyllä pappa oli ylpeä!

Rikkidioksidi antureiden ja hälytysvilkkujen, lohkaremylly 2 pinnanmittaus, palamylly 1 uusinta, kaatosuppilon murskaimen hydrauliikan pinnanmittaus, Cu-seulan ylitteen murskaimen hydrauliikka, olivat loppuvuoden pienehköjä suunnittelutöitä.

Suurteollisuuspuiston pitkään piippuun uusittiin rikkidioksidipäästöjä mittaava SO2-analysaattori. Sen syötöt ja liittäminen automaatiojärjestelmään oli seuraava suunnittelutehtävä. Marraskuun lopulla kävimme fat-testissä Kontramilla Vantaalla.

Kartiomurskaimeen liittyvät lay-out sekä mittausten ja hälytysten suunnittelu.

Rikasteen murskausta

Nikkelin esimurskaus- ja seulonta-aseman instrumentointisuunnittelu oli seuraavana vuorossa. Suunnitelmien valmistuttua huomattiin, että murskauksen hydrauliikka puuttui ja sen liitynnät DNA-järjestelmään täytyi suunnitella vauhdilla. Onneksi se oli samanlainen kuin kupari-seulalla ja sain suunnitelmat valmiiksi nopeasti. Asennusten, testausten ja käyttöönoton jälkeen tein loppupiirustukset valmiiksi. Laitoksen toiminnassa oli ongelmia rikasteen voimakkaan pölyämisen sekä kuljettimien moottoritehojen alimitoituksen vuoksi.

Joulun aikoihin pidin pari viikkoa sisääntekovapaata.

Ensimmäinen hätäkääntö ja Lihavainen

Konvertteri 4:llä ei ollut hätäkääntöä ja sellaisen suunnittelu aloitettiin talvella 2016. Mallina oli konvertteri 3:lla jo oleva, josta sai hyvä mallin myös neloselle. Pengoin vanhoja piirustuksia sekä hätäkäännön liityntöjä sekä Damatic että eri logiikoihin. Aika kimuranttia se oli, mutta lopulta sain kiinni ”langanpäästä” suunnittelu lähti hyvin käyntiin. Lisäksi muutosta kolmosen hätäkääntöön oli, että ohjaus haluttiinkin apuvalvomoon eikä kuonankaatokopin pulpettiin. Täytyi suunnitella uusi pulpetti johon voitaisiin siirtää myöhemmin myös kolmosen hätäkääntö. Ongelmia oli myös siinä, että apuvalvomosta oli huomattavan pitkä matka konvertterin 4:lle. Hätäkääntö toimii ilmalla jota ohjataan UPS-jännitteellä. Pyysin hydrauliikka/pneumatiikka toimittajilta konsultaatio apua. Satatekniikka oli ainoa joka vastasi. Heidän mielestään putkikokoa täytyi kasvattaa kolmosen putkituksiin nähden. Outotec teki korkeamman ilmanpaineen sekä vankemman pneumatiikan suunnittelut.

Ovat kuin kuulalaakerit työkengän alla!
Keväällä 2016 tuli hieman kiire Ni-kiven seulonnan kuljetinmuutosten vuoksi. Olin ensimmäistä kertaa komennuksen aikana töissä muutamana viikonloppuna toukokuussa. Ensimmäinen viikonloppu oli suunnittelua sisääntekona ja toinen viikonloppu asennusvalvontaa ylitöinä. Asennusten ja käyttöönoton jälkeen tein loppupiirustukset.

Hätäkääntö eteni ja Satatekniikka valmisti pulpetin ja pneumatiikan ohjainkotelon. Good Work sai instrumentoinnin asennusurakan ja Outotecin kyselyn voittanut teki myös instrumentointiin liittyvät pneumatiikkaputkitukset. Asennukset sujuivat muuten erinomaisesti, mutta instrumentointiin liittyvien pneumatiikkaputkitusten asennukset viivästyivät sekä liittimien asennus epäonnistui kauttaaltaan jokaisen liitoksen vuotaessa. Hei eivät saaneet useista yrityksestä huolimatta liitoksia pitämään. Satatekniikalta tilattiin asentaja käymään läpi jokainen RST helmiliitin, jonka jälkeen ne eivät enää vuotaneet. Testaukset ja käyttöönotto sujuivat muuten hyvin, mutta pitkien putkitusten vuoksi hätäkääntöön ilmalla oli viivettä kääntöön lähdössä samoin kuin pysäytyksessä jotka käytön täytyi huomioida.


Kymmenes lapsenlapsi ja ensimmäinen Lihavainen putkahti maailmaan 27.5.2016, yhdeksän poikaa ja yksi tyttö. Poika sai kunniakkaan nimen Raimo Albert, isäni toinen nimi oli myös Albert. Kyllä papalla oli leuhka olo :)


Negatiivista palautetta ja kyläjuhla

Aix-en-Provence!
Käytöltä tuli kipakkaa palautetta suunnittelijalle eli allekirjoittaneelle. Heidän mielestään pulpetti oli liian suuri ja vei pienestä valvomosta liikaa tilaa. Totesin vain, että kyllä sitä aina liian kanssa pärjää ;) Olen tämän hyvin monta kertaa huomannut. Vaikka miten olisi huomioinut mahdolliset myöhemmät laajennustarpeet, ovat ne silti hyvin nopeasti loppuneet. Tähän pulpettiin oli tulossa myöhemmin myös kolmosen hätäkääntö.

Aiemmin valmistuneeseen Ni-rikasteen seulonta- ja murskausasemalle suunniteltiin sen ohitus.

Kesäloma meni nopeasti viettäessämme pari viikkoa Ranskassa. Elokuun alussa oli Pyykösjärven kyläjuhla jonka järjestelytoimikunnassa olin mukana.

Sähköuunin kuonanrakeistusveden käsittelyä muutettiin ja syötettävän hapon tilalle tuli flokkulantin syöttölaitteisto. Tein vanha purku- ja uuden liityntäsuunnitelmat.



Elektroniikkaromua ja ”pakki” sekaisin

Syksyllä olivat vuorossa instrumentointisuunnittelut elektroniikkaromun syötölle kupariliekki uunille sekä larox-sakan pulppaussäiliön lisäykselle. Töiden valmistuttua oli edessä aina tärkeät loppudokumentoinnin päivitykset, arkistoinnit ja loppupiirustusten toimitukset kunnossapidolle.

Välillä olin sairauslomalla selän alkaessa jälleen juonittelemaan. Oli sen verran paha, että lääkäri määräsi sellaiset dropit, että kramppi laukesi, mutta vatsa ja suolisto menivät sekaisin. Pari viikkoa meni sairastaessa. Vatsan vuoksi lääkäri epäili aluksi massiivista suolistoverenvuotoa. Onneksi se ei ollut sitä. Ei koskaan enää cocktailia jossa on Buranaa, Sirdaludia ja Panacodia.

Sitten oli pienempiä töitä, antureiden ja hälytysvilkkujen lisäyksiä prosesseihin sekä kaapelointien muutoksien suunnittelua, NiSU-kuonanpesuventtiilin ohjauksen suunnittelu ja muutama esisuunnittelu.

Joulukuu meni sisääntekovapaalla ja flunssalomalla ollessa.

Leuanvetoa, Pariisia ja toinen hätäkääntö

Todistettavasti kävin tornissa!
Pasin leuanvetotanko oli ahkerassa käytössä. Pasi haastoi minut leuanvetokisaan ja asetti tavoitteekseni 10 vetoa jolloin hänen on vedettävä ikätasoitukset huomioiden 15 vetoa. Lisäilimme pikku hiljaa määriä.

Pistäydyimme viikonloppuna talvisessa Pariisissa. Kävelimme pitkin kaupunkia ja pistäydyimme myös Eiffel tornissa. Lauantaina kävelykilometrejä kertyi peräti 21,5! Mukava reissu ja hyvä Petur Sakarin debyytti konsertti Notre Damessa.

Käyttömiesten mielestä liian iso pulpetti.
Tammikuussa aloittelin konvertteri 3:n hätäkäännön siirron suunnittelun, vaikka siihen ei ollut vielä työnumeroa. Suuri hyöty suunnittelussa oli se kun olin käynyt tarkasti läpi kolmosen tiedot nelosen hätäkääntöä suunnitellessa. Silti välillä meinasi mennä ajatukset solmuun. Lopulta sain suunnitelmat valmiiksi etuajassa. Päätettiin, että Good Work ja Satatekniikka tekevät asennukset.

Vielä loppusuoralla ehti selkä krampata, mutta ehdin hoitaa haasteen hieman sen ylittäen eli 11 leukaa! Pasille jäi vielä kirittävää, sillä hän ei aivan päässyt tavoitteeseen.

Aiemmin tekemääni esisuunnitteluun liittyen tein instrumentointisuunnittelun NiLSU ja NiSU kivielevaattoreille tulevien näytteenottimien instrumentointisuunnittelun. Aluksi ei ollut täyttä selvyyttä minkälaisella toiminnalla näytteenottimet tulevat, joten tein suunnitelmat toisaalla olevan vastaavanlaisen pohjalta. Lopulta selvisi, että näytteenotin oli huomattavasti yksinkertaisempi, joten suunnitelmat olivat tuplaten suuremmat samoin kuin tilatut ja valmistetut ohjauskotelot. No, liian kanssa aina pärjää, on laajennusvaraa. Näytteenottimien asennuksia ei oltu vielä aloitettu kun lopetin työt. Seuraajalleni jää hieman suunnitelmien karsimista.

Säteilylähde- ja kuitukartan päivitykset olivat venyneet viimetippaa. Varsinkin kuitukartta oli sulaton kohdalta todella täyteen ahdettu ja olin aina siirtänyt sen tekoa laittamalla sen pinon alimmaiseksi. Lopulta sain tehtyä nekin valmiiksi.

Viimeiset suunnittelutyöt

Kolme VHS eli vuosihuoltoseisokkia!
Viimeisenä työnä oli suunnitella NaHS:n ja flokkulantin syöttöjen liitynnät DNA-järjestelmään. Olin tehnyt työstä esisuunnittelun jossa olin olettanut pelkän NaHS:n mittauksiin liittyvät laitteet ja asennukset. Tein suunnitelmat NaHS:n osalta jonka jälkeen esimies tiedusteli flokkulantin suunnitelmista. Oletin tehneeni mokan jättäessäni flokkulantin pois. Kyselin vielä laitokselta ja silloin selvisi, että alun perin oli ollut tarkoitus vain ensimmäisen liittämisestä järjestelmään, mutta sitten myös käyttöinsinööri oli halunnut tiedot myös itsenäisesti omalla logiikalla toimivasta flokkulantista. Tein alustavat suunnitelmat, mutta ”testamenttasin” logiikkaliityntöjen selvittämisen töiden jatkajalle. 

Lopputarkastukset sekä vapaaehtoistyöni

Kävin vielä läpi kaikki suunnitelmani ja varmistin, että dokumentoinnit ovat arkistoitu ja toimitettu kunnossapidolle. Joten työt alkoivat olla finaalissa ja pendelöinnit lopussa. VR:n palveluja tuli kahdessa vuodessa käytettyä 74 menopaluuta, yhteensä 88384km!

Monenlaista olen työn ohella tehnyt, myös siivoojaa olen auttanut. Kun WC:stä on loppunut vessa- tai käsipaperi olen täydentänyt niiden telineet ja tiivistänyt roskakorin sekä tyhjentänyt arkiston tupatentäydet jätepaperikorit. Olen saanut valtavasti apua mukavilta Instan työtovereilta ja olen yrittänyt jakaa oppimaani eteenpäin muille sitä tarvitseville.

Tässä sitä sitten ollaan, tämän tarinan lopussa, 47 vuoden työura takana. Kiitos kaikille työnurani varrella olleille työkavereille! Kiitos nykyiselle työnantajalle sekä Installe!

Hei otetaanpa vielä takaisin

Ei se mennytkään aivan noin! Pekka Syväjärvi kysyi, että mitä jos on tarvetta, voisinko tulla vielä töihin? Totesin, että Oulun toimistolle voin tulla, mutta ei enää komennukselle.

No helmikuun alussa soi puhelin ja Pekka tiedusteli voisinko tulla taas töihin. Vastasin, että mikä ettei. Maanantaina 5.2 töihin ja heti seuraavana päivänä Blaikeniin Ruotsiin kahden konkurssin rikastamolle tutkimaan sieltä ostettuja laitteistoja. Parin päivän keikka ja toimistolle suunnittelemaan Sotkamo Silverin uutta rikastamoa. Työsopimus tehtiin toukokuun loppuun. Maaliskuussa pistäydyimme palaverissa Sotkamossa. Huhtikuussa kävimme Kouvolassa parin päivän palaverissa. 
Minä, Yle Oulu ja Jesse Mäntysalo

Movielunatic Tmi:lle tuli ensimmäinen työtilaus lahjakkaan ONS:n naisjalkapalloilijan videoimisesta. Oli ensimmäinen kerta sen verran kova homma, että selkä kramppasi. On todella raskasta seurata yhtä pelaajaa 2x45min. Kävin siinä sivussa YLE-Oulun haastattelussa tubetuksesta.

Projektista muodostui urani mielenkiintoisin. Suunnittelu ryhmämme paiski töitä ja toukokuun lopun lähestyessä Pekka soitti ja kysyi jatketaanko työsopimusta syyskuun loppuun? Halusin "hallituksen" mielipiteen asiaan. Vaimo antoi luvan jatkaa. Sitten Pekka kysyi mitä mieltä olemme? Totesin voin jatkaa. Pekka, tehdäänkö sopimus heti vuodeksi? Toppuuttelin, että kyllä se aluksi riittää sinne syyskuun loppuun ja katsotaan sitten tilanne. 

Omalle firmalle tuli kanta-asiakkaalta lisätilauksena tyttären lakkiaisten videointi kesäkuun alussa. Kesäkuussa ilmoittauduin avustajaksi Kaikki synnit sarjaan ja kuun lopussa sain pikahälytyksellä  kutsun koekuvauksiin. Minua pyydettiin päivän aikana harjoittelemaan vuorosanat jotka toimitettiin minulle sähköpostilla. Tutkin ohjeet ja osani ja tutustuin vuorosanoihin. Jotenkin hämmennyin, että yhdet vuorosanat olivat Reiman ja ajattelin jostakin syystä niiden olevan minulle. Koska aika oli vähissä opettelin ne jotenkuten enkä puuttunut muihin lainkaan. Sitten kojekuvauksissa selvisi, että olin "ryssinyt" totaalisesti sillä ne toisen henkilön vuorosanat oli tarkoitettu minulle. No puheroolia ei tullut mutta pääsin kuitenkin kuvauksiin Tyrnävälle ja myöhemmin heinäkuussa Lumijoelle. Jesse Mäntysalo kutsui jälleen radiohaastatteluun iäkkäämpien työllistymisestä.

Sotkamossa
Työt jatkuivat ja tilanteet muuttuivat. Kesä oli helteinen ja pyöräilin useamman kerran työmatkat jonka pituus suuntaansa on 23km. Heinäkuun helteillä kävimme Sotkamossa selvittelemässä tilannetta ja Blaikenista siirrettyjä laitteistoja. Tutkin avoimen taivaan alla kuljettimiin liittyviä laitteita ja paahde oli melkein kuin Saharassa. Välillä piti käydä tauolla koska meinasi jo huipata vaikka nautin nestettä runsain määrin. Lämpötila oli vähintään +30°C eikä tuulen hiventäkään. Kun sain selvittelyn valmiiksi taivas vetäytyi pilveen ja tuli rankka sadekuuro joka vilvoitti mukavasti.

Erään kerran pyöräillessä töistä lämpötila oli +32°C. En ole koskaan aiemmin kokenut vastaavaa. Pyöräillessä ajoviima ei vilvoittanut lainkaan vaan tuntui kuin kuumailmapuhallin olisi hönkinyt vasten kasvoja. Kotiin
Työmatkapyöräilyä
päästyä oli aivan läpimärkä hiestä.


Suunnittelut etenivät vaihtelevalla vauhdilla. Syyskuun lopun lähestyessä Pekan pyynnöstä työsopimusta jatketiin lokakuun loppuun. Piirikaavioita, kytkentäluetteloita, piiriluetteloita, layout piirustuksia, sijoituspiirustuksia väännettiin porukalla. Sitten jatkettiin työsopimusta marraskuun loppuun. Työt etenivät vauhdilla, mutta samoin läheni uhkaavasti Sotkamo Silverin hopeakaivoksen avajaiset. Kävin töissä vielä viikon joulukuusta ja siinä oli panokseni tähän projektiin. Kaikki meni hyvin ja avajaiset olivat 27.3.2019 kuten oli suunniteltu. 

P/S Näytän olevan edelleen PCS-Engineeringin nettisivuilla. Tiedä josko käy vielä kutsu eläkeläiselle ;)