|
Työn täpinöissä! |
Palautteiden
niukkuus
Katsoessani työurani taaksepäin sen ollessa jo ohi löydän
sieltä todella vähän minkäänlaista palautetta. Olisin ottanut mielelläni vastaan
niin kielteistä kuin myönteistä viestiä, mutta en tiedä ansaitsinko kumpaakaan,
olinko pelkää ilmaa?
Palaute koulussa
Sain koulusta todella vähän palautetta. Ammattikoulussa
vanhempainillassa opettaja ja rehtori olivat kehuneet minua vanhemmilleni,
jotka olivat siitä todella ylpeitä. En pitänyt sitä totuuden mukaisena oman
heikon panostuksen tietäen. Uskoin sen olevan vain katteetonta kehua rehtorin
ollessa isäni lapsuuden leikkikaveri.
Töissä kyllä autettiin
Aloitin virallisen työurani 1970. Sähköasentajana
palautetta tuli niukasti, enemmän opastusta ja ohjausta jos teki väärällä
metodilla tai väärin.
Kemiran tyyliin
Ollessani Kemiralla aluesähköasentajana 1976 sain
esimiehiltä ristiriitaista palautetta sekä toimintaohjeita. Ylityön- ja
työnjohtaja antoivat ohjeita olla oma-aloitteinen ja korjata huomaamiaan vikoja
ja puutteita. Kun käytöstä tuli suoraan ilmoituksia toiminta- tai laitevioista
kävimme korjaamassa ne välittömästi. Myöhemmin tuli moitteita, ettei
korjaustehtäviä saa ottaa vastaan suoraan vaan oman esimiehen kautta!?
Unohtumaton
palaute työkaverilta
Muistan asentaja kaverini nokkamies Seppo Kuivalan
rohkaisevan palautteen 1977. Seppo totesi, että Hannu puhuu vähän, mutta
silloin kun hän puhuu, hän puhuu asiaa. Tämä palaute lämmittää vieläkin.
Moitteita liian
tarkasta työstä
1980 Insinöörirakentajien korjaamolla työskennellessä
uusi korjaamopäällikkö tuli arvostelemaan työtäni. Rakennustyömailta tulleet
laitteet ja jatkojohdot tarkistettiin. Mittasin mittarilla jatkojohdon
sähköisen toiminnan jonka jälkeen vedin sen vielä käsien läpi. Päällikkö tuli
moittimaan turhasta työstä, että tapani tehdä työtä on kuin vyö ja henkselit,
toinen tapa olisi riittänyt. Mittaamisella todetaan onko jokin johdin poikki mikä
ei välttämättä näy pinnalle. Käsin tunnustella huomaa palkeenkielet ja muut
pintaviat joita ei välttämättä mittarilla havaitse, mutta ne voivat olla
vaarallisia. En muuttanut toimintatapojani moitteista huolimatta vaan yritin
tehdä työni mahdollisimman hyvin. Kuitenkin arvostelu ja johtamisen tyyli sekä
sen heikkeneminen vaikutti alan vaihtoon.
Joskus arvostuksen
voi aistia
Suunnittelijana ensimmäisessä työpaikassa konkreettista
palautetta tuli vähän, kuitenkin olin töissä erittäin arvostetussa yrityksessä.
Rautaruukin masuunille oli aloitettu valaistusohjauskeskuksen suunnittelu, joka
oli jäänyt vaiheeseen. Tehtävä annettiin minulle kesällä 1985. Suuri osa
suunnittelutoimiston henkilökunnasta oli lomalla ja piirtäjistä oli pula.
Johtaja kehotti minua myös piirtämään suunnitelmat.
Rautaruukilta annettiin takaraja milloin työ täytyi olla
valmis. Suunnittelin päivät ja piirsin ne puhtaaksi illalla. Olin kuullut,
ettei ylitöistä makseta niistä kuuluvia korvauksia, ainoastaan tunti tunnista.
Tein tuntilaput kuten asentajana eli kahdesta ensimmäisestä ylityötunnista 50 %
ja seuraavista 100 % korvaus. Tuntilappujen luovutusten jälkeen osastopäällikkö
kutsui luokseen ja alkoi kuulustella kenen luvalla olen tehnyt ylitöitä ja
ovatko ne sovittu korvattaviksi? Kerroin, ettei ollut ketään esimiestä ollut
lomien vuoksi paikalla jolta kysyä ja minulle annettiin määräaika jolloin
suunnitelmien täytyi olla valmiit ja tein ne siihen mennessä. Moiteryöppy
jatkui, että keskuksen suunnittelukulut ovat niin suuret, että vastaavan olisi
saanut laitetoimittajalta halvemmalla. Totesin, että jos se siitä on kiinni,
niin maksa tunti tunnista tai ole maksamatta, minulle on aivan sama. Lähdin
työpisteelleni ja esimies tuli perässä jatkaen moitteita jolloin paikalle tuli
toimiston päällikkö ja kutsui esimiehen luokseen todeten, ettei syy ole minun
ja he poistuivat paikalta. Palkkapäivänä sain tilinauhan ja kaikki oli maksettu,
kuten kuuluikin. Tuli tunne, että työtäni arvostettiin kaikesta huolimatta.
Kahdenlaista
palautetta
Elektrodynamo oli aloittanut Rautaruukin tulevan
koksaamon kaasuvalvonnan suunnittelun 1986. Se oli kuitenkin jäänyt kesken ja
minun tehtäväni oli suunnittelun loppuun saattaminen. Sitten laitetoimittaja
Elektrodynamolta tuli heidän miehensä tarkistamaan suunnitelmia ja tyrmäsi ne
koska olin suunnitellut hälytyksen jokaiselta Co-anturilta Damatic
automaatiojärjestelmään, hänen mielestään yhteishälytys olisi riittänyt. Menin
projektipäällikön puheille ja tiedustelin, olinko tehnyt virheelliset
suunnitelmat. Suunnitelmissani ei ollut mitään virhettä. Myöhemmin annoin
palautteen laitetoimittajalle.
Koksaamoon liittyen sain positiivista palautetta
Teknillisenkoulun luokkakaverilta. Hän oli ollut koksaamolla asennustöissä ja
kehui suunnitelmiani hyviksi ja virheettömiksi.
Palaute työpaikkaa
vaihtaessa
Esimiesten vaihduttua tilanne alkoi muuttua ja
henkilökunta vaihtua huolestuttavaa vauhtia. Lopulta päätin itsekin vaihtaa
työnantajaa. Sain uuden työpaikan 1989 ja irtisanouduin. Uuden johtajan
suhtautuminen minuun muuttui välittömästi, sitä ennen hän ei ollut noteerannut
minua lainkaan. Myös pääjohtaja soitti minulle ja olinkin todella erinomainen
sekä tärkeä työntekijä firmalle. Minua pyydettiin harkitsemaan vielä
irtisanoutumista, mutta totesin tehneeni päätöksen joka ei muutu. Sävy muuttui
ja alkoi uhkailu. Se sinetöi, että ennen arvostamani yrityksen arvostus romahti
lopullisesti.
Arvostus ja
palaute työnantajalta
Seuraavat 20 vuotta kuluivat uudella työnantajalla. Aluksi
töitä oli aivan riittävästi. Suunnittelimme Durgapurin masuuniautomaatiota Rautaruukki
Engineeringillä. Projektin sisäinen kemia oli erinomainen vaikka suunnittelijoita
oli useista eri firmoista. Lama 90-luvun alussa vaikutti työtilanteeseen.
Osallistuin talvella 1992 Pieksämäen Energian saneerauksen instrumentoinnin
suunnitteluun. Suunnittelun valmistuttua työt loppuivat ja minut lomautettiin.
Kesällä esimies soitti ja pyysi toimistolle. Hän kertoi,
että pääurakoitsija ei ollut katsonut olevan tarvetta instrumentoinnin
valvojalle. Esimieheni oli soittanut voimalaitoksen johtajalle ja todennut,
ettei voimalaitos tule koskaan käynnistymään jos sinne ei tule valvojaksi
voimalaitos asiantuntijaa. Kyllä se laittoi puntit tutisemaan, sillä en minä
ollut mikään asiantuntija enkä ollut vielä kertaakaan ollut valvojana. Pomo
nauroi ja sanoi, ettei se mikään vaikea homma ole. Eikä se sitä sitten
ollutkaan ja olin sekä valvojana että käyttöönotossa. Eikö tämä palaute ollut
katteeton?
Palaute
asiakkaalta
Työkaveri oli suunnitellut kattilalaitosten
instrumentointia Venäjälle. Hänen siirtyessä Rautaruukille konvertoinnin
saneerauksen suunnitteluun perin tehtävät 1993. Saksalainen kattilatoimittaja
oli tilannut instrumentoinnin Elektrodynamolta joka tilasi toimistoltamme
suunnittelun. Tein useamman kattilalaitoksen suunnitelmat. Projektien
valmistuttua olimme loppupalaverissa Helsingissä. Elektrodynamon projektin
hoitajat empivät erään asia sanomisessa. Lopulta he rohkaisivat mielensä ja
kertoivat, että saksalaiset olivat kehuneet instrumentoinnin dokumentteja
erinomaiseksi ja lisäsivät, että he antavat harvoin sellaista palautetta.
Mainitsin myöhemmin työpaikalla saksalaisten terveisistä, johon tuli
välittömästi kuitti, ettei se tarkoita suunnitelmien olevan oikein ja
virheettömiä. Se siitä palautteesta!
Palaute
asentajalle
Ensimmäinen komennus Harjavallassa oli Cu-kuonarikastamon
automaationjärjestelmän uusiminen. Alkuselvittelyjen ja suunnittelujen jälkeen
oli paikanpäällä asennusvalvojana. Instrumentointiasentaja oli huomannut palamyllyn
pulttien ja uuden työtason olevan törmäyskurssilla, kun isoa myllyä
pyöritettäisiin. Kävin välittömästi ilmoittamassa asiasta mekaaniselle puolelle
jotka aloittivat korjaustoimet. Kävin vielä kiittämässä asentajaa jonka
seurassa oli heidän esimiehensä ja muita asentajia. Pomo ja asentajat alkoivat keljuilla
työtoverilleen, että mitä sinä siitä kostut, saatko isotkin korvaukset? He
jatkoivat vielä ilmoittajan mollaamista, mikä tuntui minusta todella ikävältä.
Kävin myöhemmin kiittämässä asentajaa kahden kesken huomiostaan ja siitä
ilmoittamisesta kaikkien etuna. Kehotin häntä olemaan välittämästä kavereiden
”hattuiluista”, sillä se osoitti vain heidän typeryytensä.
Työnantajan
reagointi?
Seuraava pitkä työrupeama alkoi Rautaruukilla Raahessa
vuoden 1995 lopussa. Sain paljon vastuuta, mutta omalta yritykseltä ei tullut
minkäänlaista palautetta. Projektin parissa oli tunne, että työtäni
arvostettiin vaikka siitä ei suurta meteliä pidettykään ja tiimi toimi tasapainoisesti.
Kuten olen aiemminkin todennut, kolmen valukoneen rakentamiset olivat elämäni
parhaat projektit.
Sintraamo ja
koksaamo
Suurten projektien parista palaaminen
rivisuunnittelijaksi oli tietyllä tapaa traumaattinen. Suunnittelu vaati ehkä
liikaa aikaa. Tein suunnittelua sekä sintraamolle että koksaamolle.
Suunnittelutyön tilaaja sintraamon kunnossapidosta oli todella mukava kaveri.
Koksaamon vastaava oli erittäin pelottavassa maineessa. Toimen kuva oli
muuttunut siten, että suunnittelun valmistuttua tunnit täytyi käydä
kuittauttamassa työn tilaajalla. Mennessäni tuntilappujen kanssa sintraamolle
tilaaja haukkui minut tuntien suuresta määrästä. Siitä pelästyneenä minun piti
kerätä pitkään rohkeutta uskaltautuakseni mennä koksaamolle.
Lopulta menin tuntilappujen kanssa koksaamon
kunnossapitoon. Pyysin anteeksi todella suurta tuntimäärää ja kerroin
minkälaiset moitteet olin jo saanut sintraamolta. Tilaaja kirjoitti
välittömästi tunnit ja totesi, että tärkeintä oli saada myös päivitetty
loppudokumentointi kunnossapitoon mikä liian usein suunnittelijalta unohtui.
Olin toiminut juuri hänen toivomallaan tavalla ja tämä palaute hieman auttoi
sintraamolta saamani palautteen pehmentämiseen.
Vuoden 2002 lopussa tuli määräys poistaa suuri määrä
ulkopuolisista suunnittelijoista, olin yksi heistä.
KOVA projekti 2003
Kemiran voimalaitoksen automaatiojärjestelmä päivitettiin
uuteen ja olin siinä mukana. Sain siellä positiivista palautetta, mutta se ei
tullut projektiryhmältä tai omalta työnantajalta vaan urakoitsijan edustajalta.
”Vanhanliiton” suunnittelijana tein myös kaapelointikaaviot helpottaakseni
suunnittelua ja asennuksia. Urakoitsijan pomo tuli kiittämään kaavioista. Kaavioiden
avulla oli helppo hahmottaa ja suunnitella kaapeleiden vedot niiden
havainnollisuuden ansiosta toisin kuin pelkän kaapeliluettelon perustella. Myöhemmin
sama henkilö tuli hämmästelemään miksi suunnittelija lähetetään pois asennusten
kiivaimmassa vaiheessa. Hän totesi, että jos ilmenee mahdollisia ongelmia,
minua on helppo syyttää niistä. Vastasin, että ei haittaa kyllä minun reppuun
moitteita mahtuu. Kemira karsi kustannuksia vähentämällä ulkopuolista
työvoimaa.
Tuuli ajolla
Olin viimeisellä komennuksella Ruukilla 2004-2009.
Motivaatio oli hukassa, palautetta ei tullut ylemmältä tasolta, ei positiivista
eikä negatiivista. Olo oli vähän kuin tuuliajolla, en oikein tiennyt missä
mennään. Hoidimme työkaverin kanssa oman yrityksen markkinointia, mikä olisi
kuulunut omalle esimiehelle. Käytimme Rautaruukin/Ruukin esimiehiä pari kertaa
vuodessa lounailla, jääkiekko ja pesäpallo otteluissa. Jaoin 12 vuoden aikana
lukemattoman määrän firman kalentereita. Terässulaton asentajat kyselivät
vuoden vaihteen lähestyessä missä kalenteri viipyy? Loppuvaiheessa he
totesivat, että kun Hannu lähtee, niin mistä he saavat upea kalenterin. Silti oma
työnteontaso laski kuin lehmän häntä. Joskus harvoin selvän työtehtävän
tullessa tein sen innolla ja välittömästi. Lopulta tilanne johti työtehtävieni
loppumiseen, työttömyysjaksoon ja puolentoista vuoden lomautuksen jälkeen
irtisanoutumiseeni 20 vuoden työsuhteesta.
Parempi myöhään
kuin ei milloinkaan
Yllätykseksi työpanokseni kelpasi vielä 2011 ja pääsin
59-vuotiaana uuden työnantajan palvelukseen. Vaikka tähänkin työsuhteeseen
sisältyi lomautusjaksoja, sain jäädä eläkkeelle työnparista. Minulla oli onni
saada roppakaupalla positiivista palautetta sekä omalta työnantajalta että
komennuspaikalta. Muistin laittaa palautteet myös kiertämään ja annoin sitä
kaikille, joille sen katsoin kuuluvan.
Oli onni päättä työura tuntien olevansa muutakin kuin
pelkkä nimi henkilökuntaluettelossa.
Onko se niin
vaikeaa
Onko se suomalaisten perisynti, että ei osata eikä
kehdata antaa asiallisesti positiivista tai negatiivista palautetta. Kyse ei ole
ylettömästä ja katteettomasta kehumisesta maasta taivaisiin tai haukkumista
syvimpään alhoon. Toisen työn huomioiminen henkilökohtaisesti, aito palaute
onnistumisista ja tarvittaessa missä on parantamisen vara. Ei se vaadi paljon,
muutaman sanan joilla voi olla todella suuri merkitys niiden saajalle. Aidot sanat
riittävät.