lauantai 6. maaliskuuta 2021

Mitä tämä Intersektionaalinen feminismi oikein on?

Olenko minä olento ilman sukupuolta vai joku kummajainen? Meissä kaikissa on kaksi puolta niin myös minussa. Leikin pienenä nukeilla ja pehmoleluilla, mutta suurin kiinnostuksen kohde olivat autot, junat, lentokoneet, aseet sekä muut mekaaniset laitteet. Voiko sitä pitää feminiinisenä piirteenä, että tiesin jo hyvin pienennä poikana hankkivani lapsia. Tytöt kiinnostivat ollessani lapsi ja sitten aikuistuttuani naiset. Ihanteitani olivat Tarzan, Robin Hood ja Zorro. Kahdella heistä oli viikset ja halusin samanlaiset. Koska parta ei vielä silloin kasvanut, töhertelin ne jollakin värillä nenäni alle. Huoneeni seinällä oli sen aikaisien bodarien kuvia ja löytyi sieltä bikinipukeisia naisiakin. Halusin samanlaiset rintalihakset kuin kuvien lihaskimpuilla. Joskus 7 vuotiaana taisin potea Oidipus kompleksia, kun kerroin äidille meneväni aikuisena hänen kanssaan naimisiin. Äiti vain nauroi ja kehotti minua lopettamaan sellaiset höpötykset. Sitten kun nenäni alle alkoivat kasvaa haivenet, ne ovat olleet minulla kahta jaksoa lukuun ottamatta. Varusmiespalveluksessa 1972, niitä ei sallittu ja olin ilman komistuksia kokonaista 8 kuukautta. Vuodesta 1975 lähtien tuli muutama lapsi. Tarjosimme heille laajan valikoiman leikkikaluja pehmoleluista autoihin. Lapset olivat poikia ja pehmolelut eivät kiinnostaneet vaan ne lensivät kaaressa nurkkaan. Heitä kiinnostivat ainoastaan autot ja mekaaniset lelut, vaikka meillä itsellä ei silloin ollut autoa. Palataan takaisin maskuliinisiin merkkeihin. Toisen kerran olin ilman viiksiä keväällä 1981. Muutaman viikon ajan kestin sitä ja sitten ne saivat kasvaa takaisin. Kokoparran kasvatin opiskellessani 1982. Koska parran kasvu oli epätasaista ja harvaa ajoin sen pois valmistumisen jälkeen 1985. Viikset jätin paikoilleen. Aikaa myöten viikset harmaantuivat ennen hiuksia, mutta en silti hylännyt niitä. Eläkkeellä kyllästyin parranajoon ja lopetin sen keväällä 2019. Tämä on toinen kerta kun kasvatan parran. Haluaisin parran olevan kuin Frans Emil Sillanpäällä tai Juha Miedolla. Ehkä en onnistu saamaan siitä yhtä tuuheaa kuin heillä, mutta parhaani yritän. Sitä minä ihmettelen samoin kuin Jari Sinkkonen, miksi tasa-arvoisuuden nimissä poistetaan kaikki merkit sukupuolisuudesta sekä erilaisuudesta. Ristiriitaisuus on siinä, että erilaisuutta puolustetaan, mutta sukupuolia ei saa olla. Täytyy olla samanlaisia sukupuolettomia muka ”tasa-arvoisia” tai sitten osa sukupuolisuuden moninaista kirjoa. En ymmärrä!

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Miksi me olemme niin ankaria suomalaisuudellemme?


Ruoskimme ja halveksimme itseämme

Olemme muka hiljaisia itseensä sulkeutuneita, töykeitä ja totisia torvensoittajia toisin kuin muun maalaiset. Emme puhu emmekä pukahda muille emmekä hymyile ja ole ystävällisiä yleisillä paikoilla sekä julkisissa tiloissa, kuten puheliaat yhdysvaltalaiset tai britit. Seuraavassa esimerkki siitä kuinka avoimia ja iloisia he ovat. Miten he käyttäytyvät kun Kim Wilde laulaa Kids in America kappaleen pienessä sievässä. Eikö tämä voisi olla Hesan metrosta tai Kuopion pikajunasta toisin kuin Lontoon Kings Crosin junassa? Vai onko tähän junaan sattunut matkustajia pelkästään Suomesta?

Tyhmät ja moukkamaiset kysymykset

Kyllä me olemme typeriä ja uteliaita kun tiedustelemme muun maalaisilta, mitä mieltä he ovat Suomesta ja suomalaisista! Ei se haittaa, olen nähnyt dokumentteja sekä muita ohjelmia joissa muun maalaiset esittävät aivan samanlaisia kysymyksiä. Kylläpä he ovat moukkia vai ovatko? Meidän mielestä he osaavat käyttäytyä erinomaisesti ja he ovat paljon sivistyneempiä kuin me!

Sitkeys, sinnikkyys ja sisu

Isän sota-aikaisesta vihkosta. 
Me olemme joutuneet kansakuntana käymään monen mankelin läpi ja silti selvinneet. Sitä kannattaa arvostaa! Moukkamaisuudellako me olemme selvinneet maailman myrskyissä vai sisukkuudella? Suomi on toisen maailmansodan ainoa hävinnyt valtio jota ei miehitetty. Ainoastaan kolme sotaan osallistuneista Euroopan valtioista säilytti suurimmaksi osaksi oman maa-alueensa hallinnan koko sodan ajan. Muut Suomen lisäksi olivat Iso-Britannia ja Neuvostoliitto. Miettikää esimerkiksi Neuvostoliiton pitkää länsirajaa ja sitä, montako niistä valtioista säilytti itsenäisyytensä toisen maailmansodan jälkeen?

Olemuksemme

Kuten Esa Saarinen totesi, ettei meillä ole sitä pinnallisuutta ja smalltalk taitoa kuten monilla muilla kansallisuuksilla, mutta meillä on todella paljon pinnan alle kätkettyä myötätuntoisuutta sekä kykyä toimia tarvittaessa. Olen huomannut saman, myös meiltä löytyy näitä pinnallisia ja puheliaita itsensä esiin työntäviä henkilöitä, mutta usein ne taustalla olevat hiljaiset hyssykät toimivat silloin kun täytyy toimia ja nämä framille itseään työntävät juoksevat ensimmäisenä karkuun. Meiltä löytyy erittäin paljon niitä olemuksemme parempia enkeleitä.

Rehellisyys ja luotettavuus

Pääosin olemme erittäin rehellistä porukkaa. Tämä on tutkimuksilla selvitetty. Toki joukostamme löytyy myös niitä mätiä omenia. Suomalaiset tunnetaan siitä, että heidän sanaansa voi luottaa. He tekevät minkä ovat luvanneet. Suomi on ainoa maa joka on toisen maailmansodan jälkeen maksanut Yhdysvalloilta saamansa lainan kokonaisuudessaan takasian. Samoin maksoimme sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Myös siinä olemme ainutkertaisia, sillä Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.

Olemme oikeuden mukaisia sekä sivistyneitä ja kohtelemme myös muita tasapuolisesti. Emme aina huomaa näitä hyviä puoliamme, koska niitä pidetään itsestään selvyytenä, vaan ruoskimme itseämme moittimalla meitä junteiksi tai muuten vain typeriksi. Silti olemme suorittaneet velvoitteemme vaikka joskus vähän purnaten, mutta kuitenkin. Emme ole heittäneet pyyhettä kehään.

En ole paljoa matkustellut ja kiertänyt maailmaa, mutta olen kuullut hienoja ja koskettavia tarinoita muilta. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat arvostettuja erittäin tiukoissakin paikoissa. He eivät kohtele kaltoin turvattavien alueiden siviilejä kuten muun maalaiset rauhanturvaajat. Työkomennuksilla ympärimaailmaa olleet työkaverit ovat kertoneet samaa. Suomalaiset tulevat huomattavasti paremmin toimeen kohdemaan työntekijöiden kanssa kuin esimerkiksi saksalaiset, britit tai ranskalaiset.

Puhmattomuus ja smalltalk

Emme osaa puhua ja olemme vain hiljaa. Se on taito, toisen kuuntelemisen taito! Ei aina tarvitse puhua suu vaahdossa. Annetaan toiselle tila puhua ja keskustellaan sitten sivistyneesti tai jos ei ole mitään sanottavaa ollaan reilusti hiljaa. Yleensä puhumme vähän, pidämme sanomamme, eli olemme pääosin sanamme mittaisia. Erityisesti tätä arvostavat esimerkiksi japanilaiset, joilla on paljon samoja ominaisuuksia ja hiljaisuuden kunnioitusta. Ei tarvitse täyttää ympäristö hiljaisuutta puheen sorinalla, joka voi olla hiljaisuuden pelkoa. Suomalaiset ovat tottuneet hiljaisuuteen meidän luonnossa. Olemme oppineet kuunteleman sitä ja sen sanomaan jolloin mielemme rauhoittuu. Tämä on rikkaus jota ei joka paikassa olekaan.

Arvostakaa itseänne sekä meitä!

Olemme erittäin hyviä ihmisiä vaikka emme sitä itse huomaa! Ehkä me olemme liian vaatimattomia, emme osaa arvostaa itseämme emmekä toisiamme. Olemme liian luottavaisia vaikka joskus meidän kannattaisi olla hieman skeptisempiä. Annetaan itsellemme sekä muille mahdollisuus arvostaa meitä!

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Mitä koirat ymmärtävät


Koirien sielunelämä

Mitä kaikkea koirien päässä liikkuu, sitä emme tiedä. Mutta siellä liikkuu yllättävän paljon.
Huomasin jo kahden ensimmäisen koirani kanssa, että niillä toimii se joka meiltä on sivistyksen myötä surkastunut. Mitä tarkoitan? Kyse on aistien ulkopuolisesta havaitsemisesta. Suuri osa pitää tätä täytenä huuhaana, mutta minä en. Kun koiriin tai muihin lemmikkieläimiin on muodostunut läheinen suhde, tämä havaitseminen voimistuu.

Näin jälkeenpäin ajatellen sitä on ollut jo silloin kun minulla oli kissa. Kissa oli musta ja ristin sen Pantteriksi. Se ei antanut muiden ottaa itseään kiinni. Minun kanssa se tuli toimeen erinomaisesti. Silloin en osannut havaita näitä asioita.


Seropit Demon jaZeo 1973

Ensimmäinen havaintoni tapahtui kahta koiraani ulkoiluttaessa. Päästin koirat vapaaksi ollessamme metsässä. Kiersimme saman lenkin kuten aina muulloinkin. Koirat juoksivat usein kaukana edelläni ja minä pyöräilin perässä. Kerran päätin hämätä niitä ja ajattelin kääntyä eri polulle. Kappas vain, taakse katsomatta ne kääntyivät ennen kulkemattomalle reitille, ajatuksissani tekemän päätöksen mukaisesti. Silloin aloin pohtia tätä tapahtumaa. Myöhemmin sama tapahtui useasti. Kun muutimme, meidän täytyi luopua toisesta koirasta. Ajattelimme ensin toisesta luopumista ja sen käytös muuttui masentuneeksi. Useiden päivien jälkeen päädyimme toiseen jolloin masennus vaihtui siihen ja aiemmin masentuneen käytös muuttui täysin.

Bostoninterrieri Camilla 1989

Kolmannen koiran kohdalla en muista havainneeni vastaavaa sidettä.

Tarinoita muiden koirista

Yhdysvaltojen vaarallisin koirarotu on Rottweiler. Se on aiheuttanut eniten kuoleman tapauksia. Eräässä television koiraohjelmassa oli seuraavanlainen ja koskettava tarina. Maatilalla isovanhempien kanssa asuva perhe oli hankkinut Rottweiler rotuisen koiran löytöeläinkodista. Koira oli kiintynyt hyvin nopeasti perheen kymmenvuotiaaseen tyttöön. Tyttö liikkui paljon koiran kanssa kahden. Erään kerran koira oli juossut asunnon oven eteen ja haukkunut vimmatusti. Kotona oli isoisä joka oli ihmetellyt mistä on kyse. Koira oli ryntäillyt poispäin ja isoisä oli päättänyt seurata koiraa. Hän oli hypännyt autoonsa ja lähtenyt ajamaan. Koira oli mennyt auton eteen ja yrittänyt osoittaa jotakin. Isoisä oli kääntänyt auton toiseen suuntaan ja koira oli lähtenyt juoksemaan edellä. Koiran opastuksella isoisä löysi ratsastamassa olleen tytön vakavasti loukkaantuneena. Hevonen oli pillastunut jostakin syystä ja tyttö oli lentänyt satulasta päin aitaan. Hän olisi menehtynyt ilman koiran apua. Tässä on esimerkki kuinka koira voi sitoutua ihmiseen ja osaa toimia myös itsenäisesti.
Näitä tarinoita on paljon. Esimerkiksi Intiassa koira oli löytänyt roskikseen hylätyn vastasyntyneen vauvan ja kantanut sen turvaan. Vauva oli pelastunut ventovieraan koiran ansiosta. Samanlainen pelastuminen on tapahtunut Argentiinassa.
Veljeni koira oli jäänyt yöllä auton alle ja kuollut ääntäkään päästämättä. Välittömästi tapahtuman jälkeen kaikki lähistössä olleet vieraat koirat olivat alkaneet ulista, vaikka ne eivät olleet kuulleet tai nähneet tapahtunutta. Veljeni kertoi tilanteen olleen puistattavan karmaiseva ja järkyttävä. Mistä lajitoverit tiesivät kaltaisensa poistuneen autuaimmille haukkuma maille.

PWD Jaska 2011

Meille tuli vuonna 2011 hoitoon 7-vuotias Jaska. Hoitosuhde muuttui puolen vuoden jälkeen ja Jaskasta tuli meidän koira. Jossakin vaiheessa huomasin saman tapahtuman kuin Demonin ja Zeon kanssa. Jaska kulki seitsemän metrin päässä edelläni ja tulimme T-risteykseen. Mietin kääntyisinkö oikealle vai vasemmalle. Hieman ennen Jaskan saapumista risteykseen tein päätöksen, että oikealle. Taakse katsomatta ja varmoin askelin Jaska kääntyi oikealle. Tästä päättelin, että välillemme on syntynyt näkymätön side. Toki joku voi väittää koiran lukeneen eleitäni tai sitä vain sattumaksi. Ensimmäinen väite on helppo kumota. Koira ei katsonut taakseen valitessaan reitin ja minä kuljin siinä vaiheessa suoraan eteenpäin millään eleelläni suunnan muutosta osoittaen, olin tehnyt päätöksen ainoastaan ajatuksissani.
Myöhemmin huomasin tämän ominaisuuden hyvin usein. Myös Jaskan puheen ymmärtäminen oli erinomaista tasoa. Laumamme erinomainen yhteiselo kesti kahdeksan vuotta. Sitten Jaska poistui autuaammille haukkumaille.

Seropi Ramsa 2018

Meille tuli heinäkuussa hoitoon pieni kokoinen Ramsa koira. Suhteellisen nopeasti solmimme kiinteän suhteen. Testasin sitä pari kuukautta tutustumisemme jälkeen. Ulkoilimme tuttua reittiä. Sitten saavuimme kääntöpaikan lähelle josta käännytään oikealle. Päätin testasin toimiiko meidän välinen sanaton viestintä. Ajattelin, että eipä käännytä kuten tavallista vaan jatketaan suoraan. No mitä Ramsa teki? Se ei kääntynytkään kuten tavallista vaan jatkoi suoraan vaikka olin useita metrejä sen jäljessä enkä ollut vielä poikkeavalla tiellä. Kotona tiedustelin Tarja vaimolta, että onko hän jatkanut tässä kohtaa matkaa kertaakaan kääntymättä? Ei
ollut! Tämä todisti sen, että olimme solmineet kiinteän sanattoman viestinnän yhteyden. Näyttää siltä, että tämäkin koira on valinnut laumansa ja siitä on tullut meidän koira.
Tyttärellä on kaksi muuta koiraa. Aika ajoin ne ovat meillä väliaikaishoidossa. Huomasin hyvin nopeasti, että meille muodostuin niistä isomman kanssa tämä yhteys hämmästyttävän nopeasti. Vaikka Onni-koira vilistää fleksin päässä kuin sähköjänis ja risteävään kohtaan tultaessa se valitsee lähes aina sen reitin minkä olen ajatuksissani päättänyt. Mielenkiintoista.


Kypsyminen lauman johtajaksi

Kaksi ensimmäistä koiraa hankkiessani tutustuin koirankasvatus oppaisiin. Niistä sai hyvää tietoa johdonmukaisuudesta. Kolmannen koiran jälkeen päätimme, ettei meille tule enää koskaan koiraa koska sen pito on niin kovaa ja vaativaa työtä. Kuitenkin jotakin jäi oppimatta.

Jaska on tässä reilut 14v ja ehti opettaa uutta tulokasta.
Neljäs ”kierrätyskoira” Jaska opetti meitä aivan valtavasti. Ei lauman johtajalle riitä, että se toimii johdonmukaisesti, pitää huolen ruokinnasta ja kurista. Siihen kuuluu myös inhimillisyys, luottamus sekä oleminen osa laumaa ei pelkkä johtaja. Koiralla on turvallinen olo kun se tietää paikkansa hierarkiassa. Koiraa voi paapoa, mutta sen on toteltava sille märiteltyjä rajoja. Koira ei määrää, mutta sen voi joskus antaa valita.

Toki koirissa on luonnevikaisia samoin kuin ihmisissä, mutta suurin osa koirien käytösongelmista johtuu taluttimen yläpäästä. Olen usein nähnyt huonosti käyttäytyvien omistajien lasten käyttäytyvän samalla tavalla. Yksikertainen ohje rakkautta ja rajoja pätee niin lapsiin kuin koiriin. Lisäksi on muistettava johdonmukaisuus molempien kasvatuksessa.

Tämä viimeinen tulokkaamme, ”kierrätyskoira” Ramsa, on palautettu kasvattajalle ensimmäisestä kodistaan häiriökäyttäytyjänä. Sitten tytär oli ottanut sen hyväsydämisyydestä itselleen. Periaatteessa olemme sen neljäs perhe ja ainoa vika, jos sitä voi viaksi sanoa, on sen rotuominaisuus, eli haukkuminen jota emme ole saaneet vaimennettua. Muuten koira on todella älykäs ja oppiva.

Rupert Sheldrake ja miksi koirasi tietää, milloin olet tulossa kotiin

Ensimmäisen kerran sain vahvistusta omille kokemuksille lukiessani Sheldraken kirjan. Siinä on samoja käsitelty samoja asioita joita olin havainnut ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla.

Koirakuiskaaja Cesar Millanilla on myös hyviä ohjeita vaikka en aivan kaikessa ole samaa mieltä.

Viimeksi koiran ominaisuuksista tuli tuttua tietoa televisiosta Prisma: Koira ja ihminen. Bordercollie Chaser on varsin oppivainen koira. Psykologian emeritusprofessori John W. Pilley on vakuuttunut siitä, että hänen tyttärensä bordercollie on päässyt jyvälle ihmisen käyttämän kielen rakenteesta. Kolmessa vuodessa Chaser oppi ”nimeämään” 1022 erilaista esinettä, mutta tämän lisäksi se osoitti kykyä ryhmitellä tavaroita tiettyihin kategorioihin aivan kuten pieni lapsi. Esimerkiksi sanan lelu se oppi yhdistämään tavaroihin, joita saa retuuttaa. Uskokaa tai älkää, mutta koiranne on paljon fiksumpi kuin arvaattekaan.


lauantai 15. helmikuuta 2020

Lisääntyminen!


Mikä on syynä, että syntyvyys laskee

Ajatus tämän kirjoittamiseen syntyi Puoli seitsemän ohjelmassa 11.2.2020 vierailleen Raakel Lignellin lausahduksesta, tehkää lapsia!

Jo raamatussa siihen kehotetaan

En ole uskovainen eikä kotimme ollut uskovainen, joten seuraava kehotus oli minulle
täysin vieras.: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa”.

Kuitenkin minulle oli jo aivan pienenä selvä, että haluan lapsia ja vielä monta vaikka olenkin urospuolinen. No, ei niitä niin monta tullut, mutta kolme kuitenkin. Myös se oli selvää, että lasten hankintaa ei jätetä myöhemmälle iälle. Toiveenani oli se, että olisin sen ikäinen, että jaksaisin vielä olla pappa lastenlapsille ja saisin nauttia heistä.

Kallis vanhemmuus!

Olimme päättäneet tehdä kaksi ensimmäistä lasta mahdollisimman lyhyellä ikäerolla. Työkaveri moitti, ettei sellainen kannata. Totesin, että minulla ja ainoalla veljelläni on seitsemän vuotta ikäeroa eikä meistä ollut leikkikavereiksi. Hän totesei, että heillä ei ollut suurta ikäeroa veljiensä kanssa mutta silti he eivät olleet leikkineet yhdessä. On kuitenkin todennäköisempää, että leikit sattuvat paljon paremmin yhteen muutaman vuoden ikäerolla kuin seitsemän vuoden erolla.

Lasten synnyttyä, eräs tuttava laskeskeli kuinka kalliiksi jo yksi lapsi tulee ja paljonko se laskee elintasoa. Minulle ei sellainen ajatus olisi käynyt mielessäkään. Kaikki maksaa, ei mikään ole ilmasta ei eläminen eikä edes kuolemakaan.

Kaikesta vaivasta ja rahasta huolimatta lapset ovat rikkaus. Sinä siirryt heissä tuleviin sukupolviin.

On nähtävä myös vaivaa

Ei riitä, että tekee lapsia, heihin täytyy myös panosta, eikä jättää kasvamaan kuin rikkaruohot. Rakkautta ja rajoja täytyy olla. Kuri, selkeys ja johdonmukaisuus sääntöjen noudattamisessa ovat kaiken A ja O!

Molempien vanhempien täytyy sitoutua niiden noudattamiseen. Jos toinen vanhemmista luistaa, niin lapset kyllä osaavat käyttää tätä heikointa lenkkiä surutta hyväkseen.

Ongelmakoirien kouluttaja totesi, että omistajat eivät saa päästää koiraa sänkyyn. Koiran on tiedettävä paikkansa. Minulle tämä on ollut täysin selvä sekä koirien, että lasten kanssa. Olisiko tässä syy siihen, että koirani eivätkä lapsenikaan ole olleet ongelmatapauksia.

Monesti annetaan periksi, koska se tuntuu sillä hetkellä helpommalta. Sen jälkeen on paljon vaikeampi palata ruotuun. Vapauksia voi antaa, mutta ne on ansaittava omalla käytöksellä. Jos lapset eivät noudata rajoja tai määräyksiä täytyy ”lieka” vetää tiukalle. Löysää voi antaa kun hommat toimivat.

Lasten hankinta

Niin miksi sitten niitä lapsia ei tehdä vaikka se tekotapakin on niin mukava? Ehkä pelätään tulevaisuutta ja mitä se tuo tullessaan. Kyllä sitä kaikesta selvitään, sillä ovat ne aiemmatkin sukupolvet selvinneet ja paljon tiukemmista lähtökohdista suurten lapsikatraiden kanssa.

Ei muuta kuin kaikki rohkeasti lisääntymään!

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Työsuojelu ennen ja nyt!


Kuinka työsuojelu on muuttunut ajan saatossa

Ajatus tämän kirjoittamiseen syntyi yrittäjien aamuriihessä 22.1.2020. Siellä Timo Ylitalo Vaiscom Oy:stä kertoi työsuojelusta ja turvallisuudesta.

1967-1970

Ammattikoulussa käytimme työmailla ollessamme kypärää ja haalareita. Työturvallisuudesta puhuttiin jonkun verran.

1970-1971

Ensimmäisessä työpaikassa sain haalarit, mutta ei muuta. Työskentelin ilman lakkia ja työkäsineitä omissa vanhoissa kengissä. Ei kypärää, kuulo-, silmä- tai hengityssuojaimia vaikka porasin iskuporakoneella betoniseinään reikiä kaapelin kiinnityspropuille. Betoninpölyä tuli hengitettyä ja kuulokin oli koetuksella. Ei ollut mitään perehdytyksiä tai työturvallisuus opastuksia. Täytyi vain pitää huoli itsestä, tarkkailla ympäristöä ja katsoa mihin seuraavaksi astuu, ettei siinä vain satu olemaan naula pystyssä oleva lauta tai lankku. 

1971-1977

Työskentelin useissa yrityksissä ja joista sai kerran vuodessa uudet haalarit. Kypärä kuului turvallisuus varustuksiin osassa yrityksiä, ei muuta. Eräässä kohteessa työskentelimme telineillä ja nokkamies totesi, että jos kaveri tipahtaa sieltä ilman kypärää, heittäkää hänelle ainakin kypärä viereen, että kaikki menee muka turvallisuus määräysten mukaisesti.

Erään kerran oli vakava tapaturma lähellä! Kairasimme maaperätutkimuksessa käsipelillä reikiä jalkakäytävällä. Yhdellä reiällä osuimme 20kV maakaapeliin jolloin koko Limigantulli meni pimeäksi. Eihän tämä vaarallista ole, kun mitään ei tapahtunut. Oliko se tuuria vai mitä? 

Pylvästöissä käytettiin pylväsvyötä ja asemointiköyttä. Ollessani urani huipulla maksimissaan 100 metrin korkeudessa minun piti käyttää tällaista yhdistelmää sekä kypärää. Olin nuorena suhteellisen hoikka ja vyö oli liian löysä. Nokkamies kiristi narulla takana olevat lenkit lähemmäksi toisiaan, ettei vyö olisi valahtanut alas vyötäröltäni. Porasin betonisen piipun sisäpuolelle kiinnitysreikiä kaapeleille ja valaisimille. Meteli oli melkoinen samoin betonin pöly. Ei hengitys-, silmä- eikä kuulosuojaimia. Keuhkot ja kuulo eivät tainneet siitä kovin paljoa tykätä ja kuulon puolella sen tänä päivänä huomaa. Silmiin ei onneksi sattunut lentämään kivensiruja.

Sama meno jatkui ja ensimmäinen työtapaturma tapahtui 1976 Pietarsaaressa Oy Wilh. Schauman Ab tehtaalla. Vedimme valmistuvan koivukuitulinjan katolla paksuja syöttökaapeleita. Suojavarustus oli niukkaa, kuten se siihen aikaan oli. Hyppäsin puolimetriä korkealta tasolta alemmalle tasolle ja jalassa vihlaisi. Nostin vaistomaisesti jalan ylös ja siinähän oli kiinni kakkosnelosen (50x100 lankku) pätkä. Tempaisin lankun irti ja jatkoin kaapelinveto töitä. Jonkun ajan kuluttua alkoi vanhassa lenkkitossussa tuntua märkää litinää. Keskeytin työteon ja otin kengän pois jalasta. Lenkkari oli täynnä verta. Päätin siirtyä tehtaan terveysasemalle. Ulkopuolisena työntekijänä minut passitettiin paikalliseen terveyskeskukseen. Siellä sain jäykkäkouristuspistoksen ja kolme päivää sairaslomaa.

Pohjolan kaapelin emalilankatehtaan rakennusvaiheissa tapahtui vakava työtapaturma työkaverille. Eräällä suurvirtakennolla oli tapahtunut oikosulku josta seurasi paha valokaari joka poltti asentajan kasvoja ja käsiä. Menimme myöhemmin katsomaan tapahtuman jälkiä ja ne olivat järkyttävät. Kennoa vastapäätä olevalla seinällä oli kolmeen metrin korkeudella sulan kuparin roiskeita. Kennon maalatut terässeinät sekä maalattu betonilattia olivat syttyneet kuumuudesta palamaan. Onneksi kaveri selvisi hengissä. Hänellä oli ollut punainen lippalakki josta löytyi vain palaneita suikaleita. Silloin tajusin kuinka onnekas olin silloin kairatessani 20kV kaapeliin ja olin selvinnyt siitä hengissä.

Edelleenkään ei ollut mitään työturvallisuus kursseja tai perehdytyksiä. Periaatteessa vastuu oli itsellä, täytyi olla tarkkana ja seurata ympäristöään silmät auki ja valppaana. Se oli parasta työsuojelua mitä oli tarjolla.

1978-1982

Edelleen varustus oli sama, työnantajalta sai uudet haalarit kerran vuodessa. En muista oliko jo verstaalla missä työskentelin käytössä kuulo- ja silmäsuojaimia, mutta ei turvakenkiä eikä muitakaan suojaimia käytössä. Sitten sattui toinen työtapaturma. Haukiputaalta tuli määräys mennä rakennustyömaalle Kemiin asentamaan nosturiin valaisimia. Porasin nosturin teräsrunkoon reiät valaisimien kiinnitystä varten. Ouluun päin ajaessa alkoi toista silmää poltella ja sitä ei pystynyt pitämään auki. Ajaminen oli todella hankalaa ja menin suoraan Oulun Yliopistollisen sairaalan silmäpoliklinikalle. Lääkäri tutki hetken silmää ja totesi, että täällähän on rautaa ja se on jo aivan ruosteessa. Sitten hän nappasi sen pois ja taisi määrätä jotain tippoja hoidoksi. Silmäsuojaimet olisivat ehkäisseet tämän tapaturman.

1985-1990

Teknikoksi valmistumisen jälkeen olin pääosin toimistotöissä joissa ei juurikaan työsuojelua tarvittu.

1991-1995

Ensimmäinen pitempiaikainen työkohde oli Pieksämäen Energian projekti. Siellä oli turvavarustuksena kypärä sekä työhanskat ja siinäpä se taisi olla.

Vuonna 1995 olimme silloisen Outokummun Cu-kuonarikastamon saneerauksessa Harjavallassa. Sain ensimmäiset turvakengät. Selvittelimme paikanpäällä laitetietoja sekä muita tarvittavia tietoja suunnittelua varten. Osastopäällikkö opasti ennen lähtöä, ettei sitä kuonapölyä kannata syödä, koska se sisältää raskasmetalleja sekä muita myrkkyjä. Se oli ainoa ohjeistus. Kuonarikastamolle oli eräs työntekijä jolle muut naureskelivat. Häntä pidettiin omituisen arkana, voisi sanoa jopa vainoharhaisena hänen käyttäessä kaikkia suojavälineitä. Kypärä, kuulo-, silmä- ja hengityssuojaimet kuuluivat hänen varustuksiinsa. Ilmeisesti ei ollut työkavereiden mielestä oikea äijä!

Perehdytys oli mitä oli, tai sitä ei ollut lainkaan. Suunnittelutoimistolta rikastamolle kävellessämme, ihmettelimme silloin tällöin vilkkuvaa merkkivaloa. Sen toiminnasta ei ollut kukaan maininnut, emmekä me sitä keneltäkään kysyneet. Vasta aivan loppuvaiheessa meille selvisi, että merkkivalon vilkkuessa siitä ei saanut kulkea. Silloin työkoneet piikkasivat kuonapadoista kipattuja kuumia kuona satseja. Ne olivat jähmettyneet, mutta sisältä vielä hehkuvia. Jos hehkuvat kimpaleet olisivat joutuneet tekemisiin veden, jään tai lumen kanssa olisivat kuonan kimpaleet voineet lentää mihin tahansa. Onneksi mitään ei sattunut.

1996-2001

Komennus Raahen Rautaruukille. Siellä alkoi olla työturvallisuus jo kohdillaan. Perehdytettiin jokaiseen projektiin. Tehtaan työturvallisuuspäällikkö kertoi vaaranpaikoista ja mitä voi tapahtua jos ei noudata huolellisuutta eikä turvamääräyksiä. Kypärä oli omalta työnantajalta jolta sain myös ensimmäiset turvakengät. Suojalasit taisivat olla Rautaruukilta samoin kuin suojakäsineet. Kuulosuojaimia kehotettiin käyttämään, mutta liian vähän niitä tuli pidettyä.

Aluksi terässulatolla pelotti liikkua koska sulan teräksen kipinäsuihkuja näkyi ympäri sulattoa. Kuljin ylimmällä tasolla enkä uskaltanut liikkua lattiatasolla. Pikkuhiljaa rohkeus kasvoi työkavereiden kanssa liikkuessa.

Silti perehdytyksissä oli vielä aukkoja. Työkaveri joka oli mukana konvertterin saneerauksessa, kulki konvertterien suuaukkojen puolelta vaikka ne olivat jo toiminnassa. Huomasin myöhemmin uutisen, muistaakseni Uudesta Seelannista jossa konvertteriin oli sitä ladatessa kierrätysmateriaalilla joutunut myös vettä joka oli aiheuttanut räjähdyksen jossa oli useampi henki kuollut. Uutisen jälkeen kulkureittini vaihtui konvertterien taakse.

Toisesta vaaran paikasta, josta usein kuljin, varoitti minua myöhemmin korjaamon sähköasentaja. Hän oli huomannut kulkureittini, joka kulki terässenkkojen lämmityspaikan alta. Silloin kun terässenkka siirrettiin siitä pois, senkan kannen tiilet hehkuivat tulipunaisina. Asentaja sanoi, että he ovat nähneet, kun kuumatiilivuoraus on irronnut kannesta ja pudonnut alla olevalle senkkaradalle. Kiitos neuvosta! Kiersin sen jälkeen tämän vaaranpaikan!

Kolmannen konvertterin saneerauksen ollessa lähes valmiina, sattui järkyttävä tapaturma! Ulkopuolinen koneasentaja oli oikaissut kaiteen yli alemmalle tasolle ja litistynyt niin pahoin, että oli menehtynyt. Koska projektit olivat menneet työsuojelullisesti todella hyvin, tämä oli erittäin ikävä tapaus. Itsestäkin tuntui erittäin pahalta nähdessäni sen, kun uhria kannettiin pois ruumissäkissä. Ajattelin, että jos uhrilla oli perhettä ja oli isä, hän ei enää koskaan palaisi kotiin.

Valukoneet valmistuivat ja vuorossa olivat jo lopetetun sintraamon pölynpoiston suunnittelu ja asennustöidenvalvonta. Rakennustyö oli jo pitkällä ja minua huolestutti kun mekaaniset asentajat olivat korkean sähkösuodattimen päällä. He laskivat tuulisella säällä monen metrin pituisia suodatin lamelleja suodattimen sisään. Kysyin mekaanisten töiden valvojalta, kuinka hän antaa työn tapahtua ilman mitään turvaköysiä ja vielä tällaisella säällä? Valvoja vain totesi, etteivät asentajat usko häntä!? Jos olisin ollut vastuussa niistä töistä, olisin kyllä keskeyttänyt työt välittömästi jos minua ei olisi uskottu. Onneksi siinä vaiheessa ei sattunut mitään.

Myöhemmin eräs työntekijä oli ollut rakennustelineillä ja hän oli saanut sairaskohtauksen ja kaatunut kaiteellisten telineiden korkealle tasolle. Siitä hän oli kierähtänyt ja pudonnut maahan. Tästä tuli tiukat tutkimukset ja telineet todettiin puutteellisiksi, kun telineen tasonpäällä ei ollut putoamisen estävää jalkalistaa. Tämä jalkalista olisi estänyt sairaskohtauksen saanutta kierähtämästä tasolta niin, että hän olisi pudonnut. Onneksi uhri ei kuollut.

Vuonna 2011 pölynpoisto jäi tarpeettomaksi kun sintraamon toiminta lopetettiin ja se suljettiin.

2002-2003

Neljäs kerta Kemiralla joka oli ollut aiemmin Rikkihappo Oy ja alkujaan Typpi Oy. Nyt oli vuorossa KOVA-projekti, Kemira Oulu voimalaitoksen automaation uusiminen. Työ oli selvittelyä kentällä eli voimalaitoksella ja uusimisen suunnittelua. Työturvallisuus oli kohentunut jo aivan eri tasolle mitä se oli ollut 30 vuotta aiemmin. Silti se ei aina pysty ehkäisemään tapaturmia. 

Voimalaitoksella tapahtui vakava tapaturma. Käyttömies oli ollut avaamassa tukkeutunutta raskaspolttoöljysäiliön putkea kun 90 °C öljy, joka on kuin paksua kuin terva, oli kuohahtanut säiliöstä käyttömiehen päälle. Se oli polttanut hän hartiat, rinnan sekä toisen puolen kasvoista vaikka hänellä oli ollut suojavarusteina kypärä ja suojavisiiri. Voimalaitospäällikkö oli ollut muun henkilökunnan apuna auttamassa tapaturman uhria. Auttajat olivat olleet jonkin asteisessa shokissa, jolloin uhrin oli täytynyt käskyttää heitä ruiskuttamaan vettä jäähdyttääkseen häntä ja soittamaan ambulanssin. Pahoja palovammoja saanut uhri palasi pitkän sairasloman jälkeen takaisin töihin.

2004-2011

Palasin takaisin Rautaruukille tai Ruukiksi nimensä vaihtaneeseen yritykseen. Työturvallisuus oli ottanut uuden askeleen parempaan ja sain ensimmäiset huomioliivit. Ne olivat todella laadukkaat ja ovat minulla vieläkin käytössä liki 20-vuota myöhemmin. Myöhemmin hankimme huomiovärein varustetut ja palosuojatut työasut jolloin työturvallisuus parani taas roimasti.

Vuodet vierivät ja työantaja vaihtui. Työ oli rikastamon suunnittelu ja itse kohteessa piipahtamisia. Turvavälineet olivat aivan asialliset. Sitten paluu Harjavaltaan jonka omistuspohja oli muuttunut. Tehdasalueelle ei päässyt ilman turvallisuuskoulutusta, joka oli järjestetty alueen ulkopuolella. Suojavarusteet tulivat suunnittelupalvelun tilaaja Instalta. Lisäksi perehdytykset olivat jokaiselle eri osastolle johon oli tekemässä suunnittelua. Turvallisuus oli edennyt todella paljon siitä mitä se oli ollut 16 vuotta aiemmin.

 2015-2018

Parin vuoden tauon jälkeen tuli pikainen lähtö Harjavallan suurteollisuuspuistoon. Kattavat perehdytykset ennen tehtaalle pääsyä. Myöhemmin vielä laitoskohtainen perehdytys joka oli kyllä paras missä olin ollut. Lopuksi esitettiin video joka oli tehty todella ammattitaitoisesti ja kattavasti, työkohteet sekä vaaranpaikat esittäen. Lämmitti videoharrastaja silmää ja mieltä.

Työ oli kriittinen aikataululta ja varmistettiin monta kertaa, että asentajat saivat aloittaa valmistelevat työ kaapelien vedolla ennen seisokkia laitoksen vielä käydessä. Töiden käynnistyessä, käyttömiehet estivät töiden suorittamisen. Hieman ahdisti kuinka ehdimme tehdä muutokset vuosihuoltoseisokissa. 

Muutamaa päivää myöhemmin konvertteri 4:ssä tapahtui sulan räjähdys ja hehkuvaa kuparia lensi hallin vastapäiselle seinälle niin että yksi ovi syttyi palamaan. Ahdistus loppui siihen! Kävin hakemassa ison pussillisen pullia ruokalasta ja menin valvomoon käyttömiesten luokse. Tiuskaisin ”vihaisesti”, että miksi hitossa te olette keskeyttäneet kaapelien vedot! Vuorossa olevien kasvot venähtivät hämmästyksestä. Sitten vilautin pullapussia ja tiedustelin, käyvätkö nämä kiitoksena siitä hyvästä? Miesten ilmeet olivat maksamisen arvoiset ja lopulta he olivat todella tyytyväisiä. Niin olin minäkin kiitollinen heidän ammattitaitoonsa ja päättäväisyyteensä.

Eräässä erinomaisessa perehdytyksessä sen pitäjä totesi lopuksi, että kaikesta tästä huolimatta jokaisen täytyy kantaa vastuu myös itse ja kulkea kaikki aistit valppaina ympäristöä tarkkaillen omaa järkeä käyttäen. Kiitin häntä jälkikäteen todella hyvästä esityksestä, sillä samoilla ohjeilla selvisin työurani alun ilman mitään suojavarusteita suhteellisen ehjänä.

”Epilogi”

Kaikista neuvotteluhuoneissa pidetyistä perehdytyksistä huolimatta jää paljon vaarallisia paikkoja varjoon!

Siksi oli tärkeää käyttää vielä uusia henkilöitä paikanpäällä ja esitellä heille kaikki mahdolliset vaaranpaikat. Kuten olen tässä kertonut perehdytyksistä ja varoituksista huolimatta monessa mahdollisessa kohteessa, joissa voi jotain sattua, olen tietämättäni liikkunut. Jos kohteiden esittely on liian vaikeaa ja vaarallista, niin hyvin tehdyt video-opastukset ovat toinen vaihtoehto. Esimerkiksi Harjavallan suurteollisuuspuistossa esitetty video perehdytys oli todella hyvä ja kattava!

maanantai 9. joulukuuta 2019

Näkemiäni julkkiksia!




Olen nähnyt livenä seuraavat henkilöt

Viljo ”Vili” Vesterinen 26.3.1907-18.5.1961 oli ensimmäinen jonka muistan nähneeni. Hän esiintyi viimeisen kerran huhtikuussa 1960 joten se on ennen sitä. Paikka oli mahdollisesti elokuvateatteri Hovi joka oli ääriään myöten täynnä. Vili oli jo niin huonossa kunnossa, että hän soitti istualtaan. Pois lähtiessä koin pelkoa suuresta ihmismäärästä vaikka isä piti tukevasti kiinni kädestäni. En nähnyt muuta kuin ihmisten jalkoja. Johtuuko se siitä, etten tykkää olla suurissa ja ruuhkaisissa tilanteissa.


Joskus 1960 luvulla näin Johnny Weissmullerin eli Tarzanin ajavan mopolla Kastellissa. Serkkuni Veijo ei uskonut ja hän taisi olla oikeassa, sillä tokkopa Johnny olisi mopoillut Oulussa. Oli mielestäni vain samannäköinen henkilö.

1970 luvulla näin Ritva Oksasen linja-autossa.

1970 luvulla kävin katsomassa yleisurheilukilpailuja joita Oulussa järjestettiin vielä kiitettävästi. Oli kaksi maaottelua ja lukuisa määrä kotimaisia sekä kansainvälisiä kisoja. Niissä näki suuret määrät urheilijoita.

1971 näin Juha Väätäisen Puolivälinkankaalla, olimme molemmat lenkillä! Hän oli voittanut Euroopan mestaruudet 5000 ja 10000 metrin juoksuissa jolla oli suuri merkitys Suomelle. Olimme kokeneet pitkän kuivan kauden kestävyysjuoksun arvokisoissa. ”Julma Juha” juoksi minua vastaan ja kohtaaminen oli minulle ikimuistoinen vaikka Juha ei varmaankaan minua edes huomannut.

70-luvulla kävin useissa konserteissa joissa esiintyivät muun muassa Hector, Veltto Virtanen, Duke Ellingtonin yhtye johtajanaan hänen poikansa Mercer Ellington, Wigwam, Hullujussi. Valikoima oli laaja. Hieman hävetti Ellingtonin konsertin järjestelyt, oliva Ynnin urheilusalissa jonka akustiikka oli mitä oli.

Olimme 1970-luvun lopulla kaverin kanssa ravintola Arinassa. Istuimme samassa pöydässä hänen tuttujen Bamperos yhtyeen soittajien kanssa. Samaan pöytään tuli myös Frederik. Hän otti yhden viskin kolalla. Yllätyin siitä millainen hän oli, todella rauhallinen ja fiksukäytöksinen. Ei sellainen, kuin hänen julkisuuskuva oli.

1980-luvun alussa Pepe Willberg esiintyi Ravintola Alibissa Helsingissä. Hän oli pienoinen pettymys sillä illan toinen solisti kuulosti paljon paremmalta.

Moninkertainen karaten EM-mitalisti Jukka Lindström oli Oulussa vetämässä karateleiriä. Juttelimme hänen kanssaan harjoitusten jälkeen sekä illanvietossa. Oli todella mukava kaveri ja juttumme kävivät hyvin yhteen. 

1981 Topi Sorsakoski esiintyi Martinniemen työväentalolla enempi tai vähempi… no kyllä te tiedätte. Syksyllä törmäsin melkein Paula koivuniemeen Pateniemen työväentalon ovella, oli läheltä nähtynä aika vahvasti puuteroitu. Myöhemmin illalla lipsahti kahvit vaaleille housuille. Sen jälkeen en kehdannut liikkua kahvion pöydästä mihinkään, sillä etumukseni näytti siltä kuin olisin laskenut alleni.

1982 Oulun silloisella Seurahuoneella esiintyi Markku Aro mukanaan taustalaulajat joista yksi oli Meiju Suvas, vielä tuntematon suuruus.

1987 kävin kestävyysjuoksuvalmentaja Arthur Lydiardin luennolla Virpiniemen liikuntaopistolla. Mielenkiintoista jutustelua.

Joskus 80-90 lukujen taitteessa sain Ben Johnsonilta nimikirjoituksen T-paitaani Vapaa-ajan messuilla Oulussa. Jenkkien Carl Lewis ärsytti minua suuresti ja olin onneni kukkuloilla kun tämä kanadalainen ”äijä” pesi hänet Soulin Olympialaisten 100 metrin finaalissa. Sitten koin järkytyksen voittajan kärähtämisestä. Ben oli jossakin vaiheissa Valion maitomainoksessa, mutta sekin loppui Soulin doping käryyn. Niin katoavaista on maine kuten myös nimikirjoitus, joka haalistui pesujen myötä paidasta ja paitakin on jo hävinnyt. 

Kirka esiintyi Samanttassa Haukiputaalla 1990 alkupuolella ja työkaveri Keijo houkutteli katsomaan häntä. Kirkalla oli kurkunpään tulehdus, mutta silti hän esiintyi aivan upeasti ja veti osuutensa moitteettomasti.

Tapasin 1990-luvun alussa Eeli Aallon Pyrinnön kuntosalilla. Juttelimme pukuhuoneessa pitkän tovin elokuvista.

OFF Oulu Film Festival konsertit joista ensimmäisessä oli johtajana Jerry Goldsmith ja toisessa Trevor Jones. Siellä vieraili myös Renny Harlin silloisen heilansa Tarja Smuran kanssa. Harmi kun konserttisarja loppui niin lyhyeen.

Meiju Suvas esiintyi Mäntsälän lavalla jossa kävin kahdesti, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Paikalliset miehet kuolasivat lavan edessä, olivat niin ihastuneet Meijuun. Tämä oli toinen kerta kun näin Meijun livenä.

1993 tervehdin Ruben Stilleriä Esplanadin puistossa Helsingissä. Ruben vastasi reippaasti tervehdykseeni. Tervehdys taisi olla yllätys, sillä hän kertoi radio ohjelmassa kuinka minusta tuli minä kuinka yllättynyt hän oli nuorena siitä, kun Helsingissä kukaan ei tervehtinyt kuten synnyinseudulla Nummessa. Kurssi-/messukaverit häpesivät käytöstäni.

Pistäydyin 1995 paikkeilla kestävyysjuoksu 2000 luennolla, jossa puhuivat mm. Lasse Viren ja Kari Sinkkonen. Lasse kertoi kuinka monta vuotta täytyy harjoitella ennen huipputuloksia. Joku yleisön seasta kysyi, mutta ethän sinä harjoitellut niin kauan ennen olympiavoittoa. Lasse vaikeni välittömästi ja poistui välittömästi sivulle istumaan. Sen jälkeen olen pohtinut, että mikä on totuus?

Konsertteja 1990-2000 lukujen taiteessa ja vuorossa olivat Leningrad Cowboys, J. Karjalainen Aki Louhela Oulun pesäpallostadionilla. Hankin hintavat liput tähän konserttiin, koska Leningrad Cowboysien kanssa piti esiintyä myös Puna-armeijan kuoron. Kuoro ei saanut lupaa ja se latisti tunnelmaa. Aki Louhelan esitys teki vaikutuksen kun taas J. Karjalaisesta jäi vaisu vaikutelma. Lopulta illan pääesiintyjä aloitti ja ihmiset ryntäsivät lavan reunalle. Ensi sävelistä alkoivat lahkeet lepattaa, koska meteli oli niin valtava vaikka emme aivan lavan lähellä olleetkaan. Pari biisiä riittivät, sillä desibelit olivat liian korkea meille ja poistuimme paikalta.

Huikea pianisti Grigori Sokolov esiintyi Madetojan salissa pakkastalvena 1999. Oulun kaupunginorkesterin intendentti Riitta Pulliainen kertoi radiossa esiintyjästä ja totesi vielä olevan muutama lippu myymättä. Päästyäni töihin Raaheen soitin heti vaimolle, että hae meille välittömästi liput tuohon tapahtumaan. Illan konsertti oli aivan huikea, pianissimot ja fortissimot sekä kaikki siltä väliltä vaihtelivat. Kokemus oli ikimuistoinen niin visuaalisesti kuin musiikillisesti. Kiitos Riitta suositteluista!

2003 näin hotellissa silloisen pääministerin Anneli Jäätteenmäen ja kättelin häntä. Hieman hämillään hän oli mutta tervehti takaisin. Harmi kun hänen uransa loppui pääministerinä niin lyhyeen.

2006 oli vuorossa Tomasz Stańko ja Elojazz & Blues-festivaalit. Tarja oli hankkinut liput ja otimme mukaan oman istuimen. Koti terassilla oli todella leppoisan lämmintä ja lähdimme esitykseen kevyessä vaatetuksessa. Illan mittaan mereltä tuli viileitä ilmavirtauksia ja meinasimme paleltua vaikka yritimme lämmittää toisiamme. Tämän vuoksi musiikkinautinto kärsi todella paljon. Auton lämmityslaite puhalsi täysillä koko 25 kilometrin kotimatkan ja sulimme vasta Haukiputaalla. 

Olimme mukana Polartekin ruskaretkellä Vuokatin Katinkultaan Back to The Sixties tapahtumassa ja siellä näin livenä mm. Kari Tapion. 

Kävin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran Pori Jazzeilla 2007 jossa esiintyivät Paul Anka ja Natalie Cole. Paul yllätti positiivisesti ja Natalie oli pettymys. 

Barbara Hendricks juhlisti 70-vuotiasta Oulu Sinfoniaa me mukana vaimon kanssa. Täytyy sanoa, että odotin enemmän eivätkä ne aivan täyttyneet. Hieman jäi valju maku solistista jäi vaikka hän taitava olikin.

Himos Folkissa 2010 kuvasin Anssi Kelaa, Kuunkuiskaajia, Tarja Merivirtaa, Pauli Halmetta, Edu Kettusta, Johanna Juholaa & Milla Viljamaata, Vilma Timosta, Doina Klezmer Bandia sekä Jake Nymania. Myöhemmin soitin Jakelle ja kysyin voinko julkaista videot YouTubessa ja hän lupasi ja pyysi lähettämään DVD:n kuvaamastani materiaalista sillä tapahtumasta ei oltu tallennettu kuin ääni. Myöhemmin sain Jakelta pienen ”puuhapaketin” omistuskirjoituksella.

2010 Aki Louhela pyysi tekemään hänelle muutaman musiikkivideon ja valitsin kolme biisiä joihin tein sitten videot. 2011 Aki pyysi taltioimaan esiintymisensä Ravintola Camillossa.

2012 pistäydyimme Raumalla Teuvo Salmisen putiikissa. Teuvo on erinomainen taiteilija, karikatyyrien piirtäjä sekä trumpetisti.

Helmikuussa 2015 Iiro Rantalan konsertoi Harjavallassa. On hän aika veitikka ja mahtava muusikko!

2016 runoilija Heli Laaksonen oli nousemassa samaan Oulu-Tampere junaan kuin minäkin. Vaimo saattoi minua ja huomasi Helin. Hän kehotti minua kysymään Heliltä, saako tätä halata. Junan lähtiessä liikkeelle menin ”kilttinä poikana” toteuttamaan vaimon toiveen. Heli säikähti kuin olisi saanut sähköiskun, joten pysyin etäällä hänestä ja juttelin hetken. Soitin vaimolle ja hän nauroi katketakseen jekulleen. Heli Laaksonen on halauskammoinen, eikä minulla ollut tästä mitään tietoa. Aika ikävän tempun Tarja teki!

Elokuussa 2016 kävimme työkaverin kanssa Harjavallasta Keski-Porin kirkossa kuuntelemassa Pétur Sakarin urkukonserttia. Oli sen verran vaikuttava muusikko ja konsertti, että pyysin Péturia Facebook kaveriksi. Myöhemmin Pétur kutsui Facessa ystäviään tammikuussa 2017 debyytti konserttiinsa Notre Dameen. Pohdin aikani ja lopulta varasin matkat ja majoituksen Pariisiin. Kävimme upeassa paikassa kuuntelemassa huippu konsertia. Samaan aikaan sattui tapaamisemme 23-vuotis päivä. Hyvä reissu pakkasen puremassa Pariisissa.

2017 mennessäni sunnuntai-iltana komennukselle Harjavaltaa pika-aituri Nooralotta Neziri istui ”melkein” vieressäni Tampere-Pori junassa. Ajattelin tervehtiä häntä, mutta sitten päätin jättää tekemättä sen, sillä ihminen hänkin on ja kaipaa varmasti yksityisyyttä ja omaa rauhaa.

Heinäkuussa 2018 juttelin Johannes Holopaisen kanssa Kaikki synnit sarjan kuvauksissa Lumijoella. Mukavan oloinen kaveri, ei ollut noussut maine päähän.


Marraskuussa 2018 kättelin Tommy Hellsteniä P-P Yrittäjien tilaisuudessa ja sain samalla omistuskirjoituksen ostamaani kirjaan.

Lokakuussa 2019 juttelin Arman Alizad kanssa P-P Yrittäjien tilaisuudessa. Juttelimme vaimon kanssa hetken Armanin kanssa. Asiallinen mies ja erinomainen esiintyjä.



P-P Yrittäjien Hyvänmielen aamiaisella istuin sattumalta pääesiintyjän viereen. Oli mukava tutustua todella miellyttävää ja erittäin lahjakkaaseen Perttu Pölöseen.


Marraskuussa 2019 jututin viimeisimpänä hetken Henkka Hyppöstä Näkemyksiä digitalisaatiosta tilaisuuden loputtua.

Onhan noita muutama kertynyt vaikka en ole niitä tarkoituksella bongaillutkaan.

P/S Muistui tässä mieleeni, että olimme Pipo järjestön talviseminaarissa ja näin samalla reissulla sekä Anniina Mattilan että Erja Lyytisen ja sain molemmilta nimikirjoitukset. Vuotta en muista.
17.1.2020 Olimme avustajina Mutan Koala Picturesin tuotannon Kaikki synnit kuvauksissa ja juttelin tauolla tuottaja Ilkka Matilan kanssa.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Todella tärkeitä sanoja, jotka unohtuva liian usein!


Nämä pienet sanat ovat todella merkityksellisiä ja tärkeitä. Kuitenkin käytämme niitä aivan liian harvoin.

Miksi?
Helppo kysymys, mutta erittäin vaikea sanoa ja varsinkin ajatella sitä.
Tee tämä kysymys itsellesi, kun joku käyttäytyy sinua kohtaan ikävästi.
Ajattele tätä kysymystä, jos joku laittaa välit poikki sinuun. Mikä syy hänellä on tehdä tämä? Onko hän puun ja kuoren välissä? Oletko loukannut häntä? Haukkuuko hän väärää puuta?
Aina ei ole helppoa asettua toisen asemaan ja ajatella asioita hänen kannalta. On paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa ottaa huomioon ainoastaan omat tunteet ja kokemukset.

Kiitos!
Monestiko unohdamme kiittää? Pieni, mutta merkityksellinen sana! Mikä merkitys sanalla on vastaanottajalle. Rokan Anttikin tuumasi ylen sankialle prihalle Tuntemattomassa sotilaassa, että aina pitää muistaa kiittää kun on saanut!

Anteeksi!
Tyypillinen anteeksipyyntö on Oho! On tilanteita joissa anteeksi pyyntö on paikallaan, mutta liian usein unohdamme sen.

Hyvä!
Kuinka usein unohdamme kehua toisen hyviä suorituksia, elämässä, työssä, ystävyydessä. On helpompi moittia ja haukkua kuin kehua.

Mitä olen velkaa?
Jos joku auttaa sinua, kannattaa esittää tämä kysymys! Jos kysymys unohtuu, voi auttajalle jäädä tunne hyväksikäytöstä. Isältäni oppima tapa on erinomainen, sillä kysymyksen jälkeen auttaja voi reilusti pyytää korvausta jos siltä tuntuu. Jos selviää kiitoksella, niin silloin osapuolet ovat sujut. Ei tule tai pitäisi tulla jälkipyykkiä!

Rakas!
Minä rakastan sinua voi olla todella vaikea sanoa vaikka niin tunteekin. Myös muut tunteisiin liittyvät sanat ja lauseet ovat todella merkittäviä, kuten on ollut ikävä, tykkään sinusta. Kuinka usein unohdamme sanoa nämä sanat? Liian usein.

Jos sanat loppuvat, muistakaa läheisyys!
Koskettelu ja hellyys ovat erittäin tärkeä asia. Niin eläimet kuin ihmiset tarvitsevat hellyyttä ja läheisyyttä. Tutkimusten mukaan nuori apina kuolee, jos sitä ei kosketeta, vaikka sen perustarpeista pidettäisiin muuten huolta! Kuinka koskettelu tai sen puute vaikuttaa ihmiseen on todella merkittävä! Kosketuksen puutteen on todettu lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin. Välttäkää kuitenkin sopimatonta tai luvatonta koskettelua! Sillä on suuri merkitys kuka saa kosketta toista ihmistä ja kuka ei!