maanantai 9. joulukuuta 2019

Näkemiäni julkkiksia!




Olen nähnyt livenä seuraavat henkilöt

Viljo ”Vili” Vesterinen 26.3.1907-18.5.1961 oli ensimmäinen jonka muistan nähneeni. Hän esiintyi viimeisen kerran huhtikuussa 1960 joten se on ennen sitä. Paikka oli mahdollisesti elokuvateatteri Hovi joka oli ääriään myöten täynnä. Vili oli jo niin huonossa kunnossa, että hän soitti istualtaan. Pois lähtiessä koin pelkoa suuresta ihmismäärästä vaikka isä piti tukevasti kiinni kädestäni. En nähnyt muuta kuin ihmisten jalkoja. Johtuuko se siitä, etten tykkää olla suurissa ja ruuhkaisissa tilanteissa.


Joskus 1960 luvulla näin Johnny Weissmullerin eli Tarzanin ajavan mopolla Kastellissa. Serkkuni Veijo ei uskonut ja hän taisi olla oikeassa, sillä tokkopa Johnny olisi mopoillut Oulussa. Oli mielestäni vain samannäköinen henkilö.

1970 luvulla näin Ritva Oksasen linja-autossa.

1970 luvulla kävin katsomassa yleisurheilukilpailuja joita Oulussa järjestettiin vielä kiitettävästi. Oli kaksi maaottelua ja lukuisa määrä kotimaisia sekä kansainvälisiä kisoja. Niissä näki suuret määrät urheilijoita.

1971 näin Juha Väätäisen Puolivälinkankaalla, olimme molemmat lenkillä! Hän oli voittanut Euroopan mestaruudet 5000 ja 10000 metrin juoksuissa jolla oli suuri merkitys Suomelle. Olimme kokeneet pitkän kuivan kauden kestävyysjuoksun arvokisoissa. ”Julma Juha” juoksi minua vastaan ja kohtaaminen oli minulle ikimuistoinen vaikka Juha ei varmaankaan minua edes huomannut.

70-luvulla kävin useissa konserteissa joissa esiintyivät muun muassa Hector, Veltto Virtanen, Duke Ellingtonin yhtye johtajanaan hänen poikansa Mercer Ellington, Wigwam, Hullujussi. Valikoima oli laaja. Hieman hävetti Ellingtonin konsertin järjestelyt, oliva Ynnin urheilusalissa jonka akustiikka oli mitä oli.

Olimme 1970-luvun lopulla kaverin kanssa ravintola Arinassa. Istuimme samassa pöydässä hänen tuttujen Bamperos yhtyeen soittajien kanssa. Samaan pöytään tuli myös Frederik. Hän otti yhden viskin kolalla. Yllätyin siitä millainen hän oli, todella rauhallinen ja fiksukäytöksinen. Ei sellainen, kuin hänen julkisuuskuva oli.

1980-luvun alussa Pepe Willberg esiintyi Ravintola Alibissa Helsingissä. Hän oli pienoinen pettymys sillä illan toinen solisti kuulosti paljon paremmalta.

Moninkertainen karaten EM-mitalisti Jukka Lindström oli Oulussa vetämässä karateleiriä. Juttelimme hänen kanssaan harjoitusten jälkeen sekä illanvietossa. Oli todella mukava kaveri ja juttumme kävivät hyvin yhteen. 

1981 Topi Sorsakoski esiintyi Martinniemen työväentalolla enempi tai vähempi… no kyllä te tiedätte. Syksyllä törmäsin melkein Paula koivuniemeen Pateniemen työväentalon ovella, oli läheltä nähtynä aika vahvasti puuteroitu. Myöhemmin illalla lipsahti kahvit vaaleille housuille. Sen jälkeen en kehdannut liikkua kahvion pöydästä mihinkään, sillä etumukseni näytti siltä kuin olisin laskenut alleni.

1982 Oulun silloisella Seurahuoneella esiintyi Markku Aro mukanaan taustalaulajat joista yksi oli Meiju Suvas, vielä tuntematon suuruus.

1987 kävin kestävyysjuoksuvalmentaja Arthur Lydiardin luennolla Virpiniemen liikuntaopistolla. Mielenkiintoista jutustelua.

Joskus 80-90 lukujen taitteessa sain Ben Johnsonilta nimikirjoituksen T-paitaani Vapaa-ajan messuilla Oulussa. Jenkkien Carl Lewis ärsytti minua suuresti ja olin onneni kukkuloilla kun tämä kanadalainen ”äijä” pesi hänet Soulin Olympialaisten 100 metrin finaalissa. Sitten koin järkytyksen voittajan kärähtämisestä. Ben oli jossakin vaiheissa Valion maitomainoksessa, mutta sekin loppui Soulin doping käryyn. Niin katoavaista on maine kuten myös nimikirjoitus, joka haalistui pesujen myötä paidasta ja paitakin on jo hävinnyt. 

Kirka esiintyi Samanttassa Haukiputaalla 1990 alkupuolella ja työkaveri Keijo houkutteli katsomaan häntä. Kirkalla oli kurkunpään tulehdus, mutta silti hän esiintyi aivan upeasti ja veti osuutensa moitteettomasti.

Tapasin 1990-luvun alussa Eeli Aallon Pyrinnön kuntosalilla. Juttelimme pukuhuoneessa pitkän tovin elokuvista.

OFF Oulu Film Festival konsertit joista ensimmäisessä oli johtajana Jerry Goldsmith ja toisessa Trevor Jones. Siellä vieraili myös Renny Harlin silloisen heilansa Tarja Smuran kanssa. Harmi kun konserttisarja loppui niin lyhyeen.

Meiju Suvas esiintyi Mäntsälän lavalla jossa kävin kahdesti, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Paikalliset miehet kuolasivat lavan edessä, olivat niin ihastuneet Meijuun. Tämä oli toinen kerta kun näin Meijun livenä.

1993 tervehdin Ruben Stilleriä Esplanadin puistossa Helsingissä. Ruben vastasi reippaasti tervehdykseeni. Tervehdys taisi olla yllätys, sillä hän kertoi radio ohjelmassa kuinka minusta tuli minä kuinka yllättynyt hän oli nuorena siitä, kun Helsingissä kukaan ei tervehtinyt kuten synnyinseudulla Nummessa. Kurssi-/messukaverit häpesivät käytöstäni.

Pistäydyin 1995 paikkeilla kestävyysjuoksu 2000 luennolla, jossa puhuivat mm. Lasse Viren ja Kari Sinkkonen. Lasse kertoi kuinka monta vuotta täytyy harjoitella ennen huipputuloksia. Joku yleisön seasta kysyi, mutta ethän sinä harjoitellut niin kauan ennen olympiavoittoa. Lasse vaikeni välittömästi ja poistui välittömästi sivulle istumaan. Sen jälkeen olen pohtinut, että mikä on totuus?

Konsertteja 1990-2000 lukujen taiteessa ja vuorossa olivat Leningrad Cowboys, J. Karjalainen Aki Louhela Oulun pesäpallostadionilla. Hankin hintavat liput tähän konserttiin, koska Leningrad Cowboysien kanssa piti esiintyä myös Puna-armeijan kuoron. Kuoro ei saanut lupaa ja se latisti tunnelmaa. Aki Louhelan esitys teki vaikutuksen kun taas J. Karjalaisesta jäi vaisu vaikutelma. Lopulta illan pääesiintyjä aloitti ja ihmiset ryntäsivät lavan reunalle. Ensi sävelistä alkoivat lahkeet lepattaa, koska meteli oli niin valtava vaikka emme aivan lavan lähellä olleetkaan. Pari biisiä riittivät, sillä desibelit olivat liian korkea meille ja poistuimme paikalta.

Huikea pianisti Grigori Sokolov esiintyi Madetojan salissa pakkastalvena 1999. Oulun kaupunginorkesterin intendentti Riitta Pulliainen kertoi radiossa esiintyjästä ja totesi vielä olevan muutama lippu myymättä. Päästyäni töihin Raaheen soitin heti vaimolle, että hae meille välittömästi liput tuohon tapahtumaan. Illan konsertti oli aivan huikea, pianissimot ja fortissimot sekä kaikki siltä väliltä vaihtelivat. Kokemus oli ikimuistoinen niin visuaalisesti kuin musiikillisesti. Kiitos Riitta suositteluista!

2003 näin hotellissa silloisen pääministerin Anneli Jäätteenmäen ja kättelin häntä. Hieman hämillään hän oli mutta tervehti takaisin. Harmi kun hänen uransa loppui pääministerinä niin lyhyeen.

2006 oli vuorossa Tomasz Stańko ja Elojazz & Blues-festivaalit. Tarja oli hankkinut liput ja otimme mukaan oman istuimen. Koti terassilla oli todella leppoisan lämmintä ja lähdimme esitykseen kevyessä vaatetuksessa. Illan mittaan mereltä tuli viileitä ilmavirtauksia ja meinasimme paleltua vaikka yritimme lämmittää toisiamme. Tämän vuoksi musiikkinautinto kärsi todella paljon. Auton lämmityslaite puhalsi täysillä koko 25 kilometrin kotimatkan ja sulimme vasta Haukiputaalla. 

Olimme mukana Polartekin ruskaretkellä Vuokatin Katinkultaan Back to The Sixties tapahtumassa ja siellä näin livenä mm. Kari Tapion. 

Kävin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran Pori Jazzeilla 2007 jossa esiintyivät Paul Anka ja Natalie Cole. Paul yllätti positiivisesti ja Natalie oli pettymys. 

Barbara Hendricks juhlisti 70-vuotiasta Oulu Sinfoniaa me mukana vaimon kanssa. Täytyy sanoa, että odotin enemmän eivätkä ne aivan täyttyneet. Hieman jäi valju maku solistista jäi vaikka hän taitava olikin.

Himos Folkissa 2010 kuvasin Anssi Kelaa, Kuunkuiskaajia, Tarja Merivirtaa, Pauli Halmetta, Edu Kettusta, Johanna Juholaa & Milla Viljamaata, Vilma Timosta, Doina Klezmer Bandia sekä Jake Nymania. Myöhemmin soitin Jakelle ja kysyin voinko julkaista videot YouTubessa ja hän lupasi ja pyysi lähettämään DVD:n kuvaamastani materiaalista sillä tapahtumasta ei oltu tallennettu kuin ääni. Myöhemmin sain Jakelta pienen ”puuhapaketin” omistuskirjoituksella.

2010 Aki Louhela pyysi tekemään hänelle muutaman musiikkivideon ja valitsin kolme biisiä joihin tein sitten videot. 2011 Aki pyysi taltioimaan esiintymisensä Ravintola Camillossa.

2012 pistäydyimme Raumalla Teuvo Salmisen putiikissa. Teuvo on erinomainen taiteilija, karikatyyrien piirtäjä sekä trumpetisti.

Helmikuussa 2015 Iiro Rantalan konsertoi Harjavallassa. On hän aika veitikka ja mahtava muusikko!

2016 runoilija Heli Laaksonen oli nousemassa samaan Oulu-Tampere junaan kuin minäkin. Vaimo saattoi minua ja huomasi Helin. Hän kehotti minua kysymään Heliltä, saako tätä halata. Junan lähtiessä liikkeelle menin ”kilttinä poikana” toteuttamaan vaimon toiveen. Heli säikähti kuin olisi saanut sähköiskun, joten pysyin etäällä hänestä ja juttelin hetken. Soitin vaimolle ja hän nauroi katketakseen jekulleen. Heli Laaksonen on halauskammoinen, eikä minulla ollut tästä mitään tietoa. Aika ikävän tempun Tarja teki!

Elokuussa 2016 kävimme työkaverin kanssa Harjavallasta Keski-Porin kirkossa kuuntelemassa Pétur Sakarin urkukonserttia. Oli sen verran vaikuttava muusikko ja konsertti, että pyysin Péturia Facebook kaveriksi. Myöhemmin Pétur kutsui Facessa ystäviään tammikuussa 2017 debyytti konserttiinsa Notre Dameen. Pohdin aikani ja lopulta varasin matkat ja majoituksen Pariisiin. Kävimme upeassa paikassa kuuntelemassa huippu konsertia. Samaan aikaan sattui tapaamisemme 23-vuotis päivä. Hyvä reissu pakkasen puremassa Pariisissa.

2017 mennessäni sunnuntai-iltana komennukselle Harjavaltaa pika-aituri Nooralotta Neziri istui ”melkein” vieressäni Tampere-Pori junassa. Ajattelin tervehtiä häntä, mutta sitten päätin jättää tekemättä sen, sillä ihminen hänkin on ja kaipaa varmasti yksityisyyttä ja omaa rauhaa.

Heinäkuussa 2018 juttelin Johannes Holopaisen kanssa Kaikki synnit sarjan kuvauksissa Lumijoella. Mukavan oloinen kaveri, ei ollut noussut maine päähän.


Marraskuussa 2018 kättelin Tommy Hellsteniä P-P Yrittäjien tilaisuudessa ja sain samalla omistuskirjoituksen ostamaani kirjaan.

Lokakuussa 2019 juttelin Arman Alizad kanssa P-P Yrittäjien tilaisuudessa. Juttelimme vaimon kanssa hetken Armanin kanssa. Asiallinen mies ja erinomainen esiintyjä.



P-P Yrittäjien Hyvänmielen aamiaisella istuin sattumalta pääesiintyjän viereen. Oli mukava tutustua todella miellyttävää ja erittäin lahjakkaaseen Perttu Pölöseen.


Marraskuussa 2019 jututin viimeisimpänä hetken Henkka Hyppöstä Näkemyksiä digitalisaatiosta tilaisuuden loputtua.

Onhan noita muutama kertynyt vaikka en ole niitä tarkoituksella bongaillutkaan.

P/S Muistui tässä mieleeni, että olimme Pipo järjestön talviseminaarissa ja näin samalla reissulla sekä Anniina Mattilan että Erja Lyytisen ja sain molemmilta nimikirjoitukset. Vuotta en muista.
17.1.2020 Olimme avustajina Mutan Koala Picturesin tuotannon Kaikki synnit kuvauksissa ja juttelin tauolla tuottaja Ilkka Matilan kanssa.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Todella tärkeitä sanoja, jotka unohtuva liian usein!


Nämä pienet sanat ovat todella merkityksellisiä ja tärkeitä. Kuitenkin käytämme niitä aivan liian harvoin.

Miksi?
Helppo kysymys, mutta erittäin vaikea sanoa ja varsinkin ajatella sitä.
Tee tämä kysymys itsellesi, kun joku käyttäytyy sinua kohtaan ikävästi.
Ajattele tätä kysymystä, jos joku laittaa välit poikki sinuun. Mikä syy hänellä on tehdä tämä? Onko hän puun ja kuoren välissä? Oletko loukannut häntä? Haukkuuko hän väärää puuta?
Aina ei ole helppoa asettua toisen asemaan ja ajatella asioita hänen kannalta. On paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa ottaa huomioon ainoastaan omat tunteet ja kokemukset.

Kiitos!
Monestiko unohdamme kiittää? Pieni, mutta merkityksellinen sana! Mikä merkitys sanalla on vastaanottajalle. Rokan Anttikin tuumasi ylen sankialle prihalle Tuntemattomassa sotilaassa, että aina pitää muistaa kiittää kun on saanut!

Anteeksi!
Tyypillinen anteeksipyyntö on Oho! On tilanteita joissa anteeksi pyyntö on paikallaan, mutta liian usein unohdamme sen.

Hyvä!
Kuinka usein unohdamme kehua toisen hyviä suorituksia, elämässä, työssä, ystävyydessä. On helpompi moittia ja haukkua kuin kehua.

Mitä olen velkaa?
Jos joku auttaa sinua, kannattaa esittää tämä kysymys! Jos kysymys unohtuu, voi auttajalle jäädä tunne hyväksikäytöstä. Isältäni oppima tapa on erinomainen, sillä kysymyksen jälkeen auttaja voi reilusti pyytää korvausta jos siltä tuntuu. Jos selviää kiitoksella, niin silloin osapuolet ovat sujut. Ei tule tai pitäisi tulla jälkipyykkiä!

Rakas!
Minä rakastan sinua voi olla todella vaikea sanoa vaikka niin tunteekin. Myös muut tunteisiin liittyvät sanat ja lauseet ovat todella merkittäviä, kuten on ollut ikävä, tykkään sinusta. Kuinka usein unohdamme sanoa nämä sanat? Liian usein.

Jos sanat loppuvat, muistakaa läheisyys!
Koskettelu ja hellyys ovat erittäin tärkeä asia. Niin eläimet kuin ihmiset tarvitsevat hellyyttä ja läheisyyttä. Tutkimusten mukaan nuori apina kuolee, jos sitä ei kosketeta, vaikka sen perustarpeista pidettäisiin muuten huolta! Kuinka koskettelu tai sen puute vaikuttaa ihmiseen on todella merkittävä! Kosketuksen puutteen on todettu lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin. Välttäkää kuitenkin sopimatonta tai luvatonta koskettelua! Sillä on suuri merkitys kuka saa kosketta toista ihmistä ja kuka ei!

tiistai 8. tammikuuta 2019

Kansanparantajat, jäsenkorjaajat ja vaihtoehtohoidot

He ovat häviävä luonnonvara!

Miksi tämä aihe?
Kansanparantajia on haukuttu poppaukoiksi tai muiksi pelleilijöiksi! Heidän hoitojen parantavat vaikutukset ovat plaseboa tai herkkäuskoisuutta. No miten voi selittää heidän hoitojensa positiiviset vaikutukset, mielikuvitukseksi tai pelkäksi kuvitelmaksi.

Lääkärit varoittelevat heidän hoidoista ja tarjoavat ainoastaan särkylääkettä tai leikkausveistä! Voivatko he suuressa viisaudessaan ja kaikkivoipaisuudessaan olla oikeassa?  

Seuraavassa muutamia omakohtaisia ja muilta kuulemiani kokemuksia näistä manipulaatio hoidoista.

Paldanius
Hän oli ammatiltaan kengitysseppä, mutta häneltä onnistui myös jäsenkorjaus. Isä käytti minua useasti hänen luonaan 50-60 luvuilla.

Ensimmäinen kohtaaminen  
Hyppäsin joulukuusenkoristeita purettaessa keittiöjakkaralta lattialle ja nyrjäytin ukkovarpaani. Myöhemmin samana päivänä lähdimme kyläilemään sukulaisten luona Kuivasjärvellä. Kotiin lähtiessämme varpaani oli niin kipeytynyt, etten pystynyt kävelemään. Isä kantoi minut linja-autoon ja vähän ennen Iskon kotiamme hän tuumasi, että käydäänpä Paldaniuksella. Poistuimme ”onnikasta” nykyisen Syynimaan kohdalla ja isä vei minut jäsentenkorjaajan hoitoon. Hetken tutkittuaan varvasta hän hieroi sitä ja niksautti varpaan paikoilleen. Kyllä helpotti, kävelin omin jaloin kotiin. Plaseboa, mielikuvitusta vai totta?

Osmon tapaturma
Poikien hyppiessä pituutta riippukeinusta Osmo-serkku loukkasi pahasti kätensä. Veljeni kävi hakemassa Paldaniuksen joka hetken tutkittua totesi, ettei hän voi auttaa vaan tämä on lääkärien hoidettava koska kyynärvarren luu oli murtunut.

Myöhemmin jo Pyykösjärvellä asuessamme niskani menivät joskus pahasti jumiin ilman mitään syytä. Isä vei minut jälleen Paldaniuksen pakeille. Tutkiminen, pehmittely ja niksautus, siinä se oli. Jälleen tuntui kuin niska ei olisi koskaan ollut kipeä. Ja jälleen minä vain kuvittelin?

Hakala ja äidin polvi
Äidin polvi oli reistaillut pikku tytöstä lähtien ja sitä oli leikattu 40-luvulla. Leikkauksesta huolimatta polvilumpio lähti helposti pois sijoiltaan. 60-luvun puolessa välissä tullessani koulusta pihassamme oli ambulanssi. Äitini oli ollut vaihtamassa verhoja ja oli tippunut keittiöjakkaralta. Hänen polvensa oli lähtenyt pois paikoiltaan. Äiti oli yrittänyt saada polvilumpio takaisin paikoilleen siinä onnistumatta. Sairaalassa lääkärit olivat laittaneet polven oikeaan asentoon ja kipsanneet sen. Äiti oli valittanut, ettei se ole paikoillaan, johon lääkärit, että kyllä se on, olemme sen röntgenkuvista tarkistaneet.

Äidin jalka oli niin kipeä, että hänen oli vaikea liikkua koko kipsissä olo ajan. Kipsin poiston jälkeen sairaalassa äiti oli valittanut, ettei polvi ole oikeassa asennossa. Lääkäri oli tiuskaissut vihaisesti, että kyllä se on, ei muuta kuin kävelkää. Äiti ei voinut varata jalalle ja hänelle annettiin kyynärsauvat.

Isä oli todennut, että nyt lähdemme Haukiputaalle ja oli soittanut Hakalalle. Hakala oli kieltäytynyt ottamasta vastaan väsymykseen vedoten. Isä ei antanut periksi vaan talutti äidin sauvoineen autoon ja lähti kohti Haukipudasta. Perillä Hakala oli ottanut äidin vastaan. Hetken tutkittuaan hän oli todennut, että tämä ei ole oikeassa asennossa, kuten äiti itsekin oli tuntenut. Sitten Hakala oli varoittanut operaation sattuvan, koska polvi oli rustottunut väärään asentoon pitkästä kipsissä olosta johtuen. Äiti oli saanut luvan huutaa ja oli hän huutanutkin kivun ollessa niin sietämätön. Hoito operaation jälkeen äiti oli antanut kyynärsauvat isälle ja kävellyt omin jaloin autolle. Olivatko viisaat lääkärit olleet oikeassa? Mistä äiti oli saanut todellisen avun? Onko tämä joidenkin mielestä pelkää mielikuvitusta?

Hakala ja peukalo
1966 meillä oli isoveljen kanssa arvovalta yhteenotto, jossa satutin oikean peukaloni. Se kipeytyi niin pahasti, että isä vei minut illalla sairaalaan. Lääkäri pyöritteli todella kipeää peukaloani todeten, ettei hän voi tehdä sille mitään koska röntgen ei ollut enää auki, tulkaa huomenna uudestaan.

Seuraavana aamuna isä vei minut Hakalan luokse joka tutki hetken vammaani ja totesi peukaloluun murtuneet. Hän puristi luunpäät yhteen jolloin vinttini meinasi pimetä kovan kivun vuoksi. Sitten hän antoi ohjeet joita noudatin. Käytössäni oli vain vasen käsi jolla opettelin myös kirjoittamaan. Peukalo parani kolmessa viikossa.

Koululääkärin tarkastuksessa mainitsin näistä jäsenkorjaajien hoidosta. Siitähän lääkäri kimmastui, hyvä ettei hän naulannut minua seinälle. Hän huusi vihaisena, ettei niiden poppaukkojen luona saa käydä. Silloin päätin, etten enää koskaan kerro lääkäreille näistä parantavista hoidoista. Korkeintaan haen heiltä sairasloman ja särkylääkereseptin, jonka jälkeen käyn hoitamassa itseni kuntoon jäsenkorjaajalla.

Myöhemmin Hakalan arvostus nousi ja Lääninsairaalaa konsultoi häntä.

Kansanparantaja Viivi
Käteni kipeydyttyä 2009 tiedustelin tuttavalta tietäisikö hän ketään jäsenkorjaajaa? Hän totesi tietävänsä, mutta tämä oli jo edesmennyt.

70-luvulla Oulussa oli paljon kansainvälisiä yleisurheilukilpailuja, Meskuskisoista maaotteluihin. Tämä nainen oli parantanut useita urheilijoita eri maista. Esimerkiksi eräs suomalaisen keihäänheittäjä oli saanut avun vaivoihinsa. Toinen keihäänheittäjä oli kuullut tästä ja pyytänyt päästä naisen hoitoon. Koska tämä pahasuinen heittäjä oli loukannut puheillaan tuttavaani, oli hän neuvonut olemaan hoitamatta tätä.

Kestävyysjuoksija Seppo Matelan akillesjänne oli oireillut ja se leikattiin. Kuitenkaan se ei parantunut leikkauksen jälkeen. Tuttava kehotti häntä käymään kansanparantajan luona joka lopulta sai akillesjänteen kuntoon.

Viivin maine oli kiirinyt myös pääkallonpaikalle. Hänet oli pyydetty hoitamaan presidentti Kekkosen Sylvi vaimoa! Hänet oli noudettu yksityiskoneella Oulunsalon lentokentältä presidentinlinnaan. Rouva Sylvi Kekkonen oli saanut avun vaivoihinsa.

Kansaparantaja oli yrittänyt opettaa taitojaan tuttavalleni, mutta hänestä ei ollut siihen vaikka kuinka yritti. Joillakin se taito vain on ja toisilla taas ei vaikka kuinka haluaisi.

Hieroja Insinöörirakentajilla
Minulla oli työkaverina hitsari, joka hallitsi myös hieronnan sekä jäsenkorjauksen. Hän oli saanut opit Paldaniukselta toimiessaan hänen kanssa yhdessä 30 vuotta.

Sain häneltä monta kertaa avun vaivoihini. Hän antoi avun myös muille työkavereille. Eräällä sähköasentaja ystävällä oli käsi niin kipeä, ettei hän ajaessaan pystynyt kunnolla vaihtamaa vaihteita. Suosittelin hänelle hitsarin manipulaatiota. Aluksi hän kieltäytyi, mutta kivun vain pahetessa lopulta suostui arastellen hoitoon. Aikansa hierottua hitsari väänteli ja punoi kättä eri asentoihin lopulta niksauttaen sen kuntoon. Ystäväni hämmästeli myöhemmin iloisena, että nyt pystyy käyttämään vaihdekeppiä sekä pyyhkimään takaliston ilman kipua. Hän oli erittäin tyytyväinen hoidon lopputulokseen!

Työkaverin kyynärluu
Riski suunnittelijakaveri oli ”ryskähommissa” vääntänyt vipuvartta ja kättä hyväksikäyttäen isoa taakkaa. Ikävä kyllä käsi ei ollut sitä kestänyt vaan hänen kyynärvarren luu oli katkennut. Hänen ystävänsä oli kehottanut käymään ennen lääkäriä paikallisella kansanparantajalla. Kansanparantaja oli laittanut luut oikeaan asentoon. Sairaalassa lääkäri oli hämmästellyt kuinka on mahdollista, että katkenneet luut ovat täysin oikeassa asennossa.

Manipulaatio
Kuulin ensimmäistä kertaa 90-luvun alussa Brittiläisestä tutkimuksesta, jossa oli saatu positiivisia tuloksia manipulaatiohoidoista. Oli todettu, että se nopeuttaa huomattavasti parantumista. Se minkä olin jo omakohtaisesti kokenut, oli nyt tieteellisesti todistettu. Asiasta en ole sen jälkeen kuullut, ainoastaan Antti Heikkilä on ollut samoilla linjoilla, mutta eräät tahot ovat teilanneet hänet maanrakoon!

Parantaja Yliopistolla
Juhani Oikarinen oli vahtimestarina Oulun Yliopistolla. Hänellä oli myös kyky/taito parantaa. Juhanille oli annettu oma hoitohuone jossa hän hoiti työaikanaan yliopiston henkilökuntaa. Ollessani yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kurssilla 1992 näin Juhanin jolloin hän kertoi kyvyistään. Käytin hänen palvelujaan monta kertaa samoin kuin tuttavani ja perheenjäseneni hyvällä menestyksellä.

Eräs naprapaatti oli käsitellyt tuttavaani kovakouraisesti sillä seurauksella, että hänen olkapäähän oli tullut erittäin voimakas kipu. Tuttava oli komentanut lopettamaan hoidon välittömästi. Kipu oli sietämätön ja soitin Juhanille. Hän antoi ensin etähoitoa, jonka tuttava koki auttava hieman. Sitten Juhani suostui ottamaan potilaan tutkittavaksi. Hänen mukaansa olkapää oli revähtänyt pahasti, eikä hän voinut tehdä sille mitään ja sen paraneminen vaati pitkähkön ajan.

Hierojien Hercule Poirot
Olin Kemiralla KOVA projektissa suunnittelemassa instrumentointia 2003. Lounaalla selkäni takana juteltiin mielenkiintoisia juttuja. Pyysin lupaa liittyä tuntemattomaan seuraan. Eräs seurueesta kertoi kärsineensä yli kymmenen vuotta huimauksesta sekä muista moninaisista oireista. Hän oli kiertänyt kaikki mahdolliset lääkärit, tutkimukset sekä hoidot, fysikaalisesta neurologisiin, saamatta mitään apua oireisiinsa. Erään kerran vaimo oli kysynyt hänen tultua kotiin, että oliko hän ottanut lääkkeet? Miksi? Koska hän oli pysäköinyt autonsa pihalle poikittain. Niin kovat dropit hänelle oli määrätty ilman parantumista.

Sitten hän oli kuullut tuttavaltaan, että tällä oli olkapääoireiden vuoksi määräys leikkaukseen jonka jälkeen eläkkeelle. Tuttava oli kokeillut vielä erästä hierojaa joka oli hoitanut olkapään kuntoon ilman leikkausta ja hän oli voinut palata takaisin työelämään. Myös kertoja oli päättänyt kokeilla hierojaa, joka hetken tutkittuaan oli todennut, että syy oireisiin löytyi, mutta se vaatii useamman hoitokerran.

Oireet olivat kaikonneet ja hän tunsi olevansa ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen terve. Rohkenin pyytää tutkimuslaitoksen henkilöltä tiedot hierojasta. Sain nimen Reijo Enqvist.

Varasimme ajat Reijolta ja hieronnat olivat erinomaisia! Yksikään käyntikerta ei ollut samanlainen vaan jokainen hieronta oli yksilöllinen. Vaikka keskustelimme hoitojen yhteydessä kaikesta mahdollisesta, Reijon kädet tekivät tarkkaa ja analyyttistä työtään samalla tutkien ja hoitaen. Harmi vain, että hän muutti Oulusta Kuusamoon.

Nykyisin Reijo Enqvist tekee yhteistyötä joidenkin Kuusamolaisten lääkäreiden kanssa.

Parantaja myös suvussa
Tämä tieto tuli melkeinpä puskista 90-luvun puolenvälin jälkeen. Eräs Pyykösjärveläinen kertoi mummoni eli äidinäidin hallinneet verenseisautuksen. Jos jollakin oli vakava verenvuoto mummoni oli kutsuttu paikalle ja hän oli saanut verenvuodon loppumaan. Lisäksi hän oli keräillyt parantavia yrttejä ja hoitanut niillä perhettä, ystäviä sekä muita avuntarvitsijoita. En ollut kuullut koskaan näitä tarinoita! Olivatko ne olleet niin arkipäiväisiä vai hävettäviä ettei niistä puhuttu?  

Sen olen tiennyt, että suvussamme on ollut ennalta tietämisen taito jonka ovat hallinneet äitini, tätini sekä serkkuni Lauri. Itse en ole näitä tuntemuksia kokenut. Vähän ennen äidin kuolemaa tiedustelin äidiltä, että miten sinä tiedät asioita? Äiti vain totesi, että suusta kukkuu! Olen pohtinut asiaa, mitä äiti sillä oikein tarkoitti?

Myöhemmin olen muistanut, että joskus minultakin on ”suusta kukkunut”! Olen sanonut jotakin aivan päätöntä, mikä on tullut jostakin täysin ajattelematta. Kuulija on kysynyt hämmästyneenä, mistä sinä sen tiesit? Voin vain todeta, etten mistään se vain tuli!

Kuunnelkaa sukujenne tarinoita
Nuoret sekä varttuneemmat, olkaa uteliaita ja kyselkää vanhemmiltanne, isovanhemmiltanne ja muilta sukulaisilta sekä vanhuksilta. Kuunnelkaa heitä vaikka se voi tuntua silloin typeriltä vanhojen horinoilta. Sitten kun asiat alkavat kiinnostaa voi olla jo myöhäistä, sillä ei ole enää ketään joka voisi antaa vastauksia! Lisäksi nykyään on laitteita joilla näitä tarinoita on helppo tallentaa toisin kuin ennen. Rohkeasti vain kuuntelemaan heitä!

Emme tiedä kaikkea
Lääkärit hallitsevat paljon terveydenhoitoalasta, mutta eivät hekään voi kaikkea tietää. He hallitsevat osan, mutta paljon jää peittoon. Tieteellinen tutkimus antaa meille uutta tietoa, mutta osaammeko siltikään sitä käyttää? Unohtuuko kokonaisvaltainen tarkastelu ja annamme vain pillereitä ja kirurgisia toimenpiteitä?

Toki huijareita on myös kansanparannuksen piirissä niin kuin on yhteiskunnan joka tasolla ja joka ammatissa ja tehtävässä. Heidän päämääränä on pelkästään oma hyöty, ei toisten auttaminen. Siksi kannattaa olla tarkka keneltä apua hakee!

lauantai 5. tammikuuta 2019

Anteeksianto vai vihanpito?


Pitkävihaisuus

Miksi haudomme vihaa ja pidämme sitä yllä niin kauan? Eikö olisi paljon helpompi kaikille osapuolille sopia ja antaa anteeksi?

Toiset antavat anteeksi nopeasti jotkut taas eivät koskaan. Kannattaako myrkyttää mielensä vihalla ja katkeruudella?

Eräs minuakin koskeva, vuonna 1961 käynnistynyt tapahtumasarja, synnytti liki 40 vuoden välirikon osapuolien välille. Vaikka yritin saada heitä sopimaan, ei se onnistunut kuin vähän ennen toisen kuolemaa! Voiko sitä sanoa sovuksi vaikka he tapasivatkin 1998 toisensa vielä kerran.

Ei kyseinen vihanpito loppunut tähän, sillä minäkin sain kokea sen kaikuja vielä liki 60 vuotta myöhemmin. En ole mitenkään osallinen tapahtumiin joista vihanpito alkoi, mutta koin sen vaikutukset vielä näin pitkän ajan jälkeen. Henkilö jolta sain tylyn kohtelun, ei myöskään ollut osallisena tapahtumiin. En ole tavannut häntä kuin kerran aikuisena ja lapsuusajan tapaamisia en muista, oliko niitä lainkaan. Tällaisesta käytöksestä tulee hyvin surulliseksi.

Väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä

Monesti toisen sanat kuullaan tai käsitetään tyystin väärin, vahingossa tai tarkoituksella. Siitä alkaa loputon syyttelyn ja selitysten syöksykierre. Vaikka toinen kuinka yrittäisi selittää sanojaan ja pyytää anteeksi niin toinen osapuoli haluaa vain lietsoa omaa vihanpitoaan! Hän on täysin sokaistunut omasta vihastaan eikä ymmärrä tai halua antaa periksi. Pahimmissa tapauksissa nämä riidat ovat johtaneet veritekoihin, massamurhiin ja sotiin.

Persoonallisuushäiriö

Onko se epäluuloiseen ja eristäytyvään persoonallisuushäiriöön kuuluvaa vainoharhaisuutta vai pelkää ilkeyttä ja katkeruutta. Miksi tuhlata koko elämä katkeraan ja kuluttavaan vihanpitoon?

Anteeksianto

Viime vaalien presidenttiehdokas oli keskustellut Afganistanilaisen poliitikon kanssa. Tämä oli hämmästellyt kuinka nopeasti vuoden 1918 jälkeen punaiset ja valkoiset pystyivät toimimaan yhdessä? Toki paljon jäi hampaankoloon, mutta emme taistelleet ja tappaneet toisiamme vuosikymmeniä. Silti henkiset arvet kiristivät yli puolivuosisataa myöhemmin eikä kaikkea ole vieläkään täysin sovittu.

Eivätkö sovinto ja anteeksianto ole paljon helpompi ja armollisempi tapa kuin myrkyttää itsensä vihalla ja katkeruudella? Eikö riittelevät osapuolet voisi nöyrtyä ja tulla puolitiehen vastaan?

Vanha viisas sanonta ”parempi laiha sopu kuin lihava riita” on konfliktitilanteessa erinomainen ohje!


perjantai 4. tammikuuta 2019

Hautausmaa - kalmisto


Kuolema ja hautausmaat

Sain hautajaisiin kammon viiden ikäisenä. Serkkuni kuoli leukemiaan, silloin sitä kutsuttiin verisyöväksi. Hautajaisissa naiset kuiskivat järkyttyneinä, ettei arkkua voi avata ja eikä vainajaa voi käydä katsomassa koska serkun veret ovat vuotaneet ruumisarkkuun!

Myöhemmin vuosien saatossa useita sukulaisiani kuoli eri syöpiin. Kuolemasta tuli iso mörkö ja välttelin hautajaisia. Kunnes äiti kuoli lyhyen sairastamisen jälkeen kotiin ja olin paikalla kun äiti siirrettiin omalta sängyltä arkkuun. Kuoleman rumuus haihtui ja tilalle tuli pohjaton ikävä.

Silti en käynyt mielelläni ja vapaaehtoisesti hautausmailla.

Muutos ja sattuma

Olin työttömänä 2009. Jos oli asiointia kaupungilla, vein vaimon töihin. Silloin kaupat aukaisivat ovensa kello 9:00 ja missä olisin kuluttanut aikaani? Hautausmaa on aina auki ja päätin käydä isän ja äidin sekä serkkuni sodassa kaatuneen isän haudalla. Sitten laajensin piiriäni ja kävin myös äidin isän äidin haudalla jonka olin lunastanut itselleni.

Veimme vaimon kanssa eräänä juhlapäivänä kynttilöitä läheistemme haudoille. Siellä kävellessämme löysimme yllättäen hänen pappansa haudan. Papan joka ei ollut koskaan isä pojalleen. Tämän vuoksi vaimokaan ei tiennyt papastaan juuri mitään, siksi tämä löytö oli yllättävä.

Eräällä käynnilläni huomasin sattumalta ammattikoulukaverin haudan, hän kuoli nuorena vuosi valmistumisemme jälkeen. Markku K. oli yksi parhaista luokkakavereistani koko nuoruuteni kouluajalta. Yllättäen löysin samalla kierroksella myös toisen koulukaverini haudan. Muistot Pekka K:sta olivat tyystin toisenlaiset, sillä hän ja kaverinsa Markku M. kiusasivat minua kansakoulun 5. ja 6. luokalla. Tämä nosti pintaan paljon muistoja sekä ajatuksia siitä mikä oli sattuman ja kohtalon merkitys tässä ääripäiden kohtaamisessa.