Oulun
yliopiston kurssi 1992-93
Sain tiedon kurssille pääsystä. Tiedustelin vielä osastopäällikkö Hiltuselta, että mikä on työtilanne, menenkö kurssille vai odotanko töitä. Timo totesi tilanteen olevan vieläkin heikko ja kehotti lähtemään opiskelemaan.
Ilmoittauduin kurssille ja se alkoi marraskuun alussa. Suurin osa kurssilaisista oli DI ja insinööri
koulutuksen saaneita, meitä teknikoita taisi olla kaksi. Työttömyyskurssin
järjesti Yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja koulutusohjelmana oli Automaatio
- koulutus ja kehitys. Kurssin metodi oli learning by doing jolloin meille hankittiin projektikohteet ja järjestettiin
niihin tarvittavaa koulutusta. Tutorini oli Pekka Kess, pidin hänen jämäkästä
ja päättäväisen rennosta tyylistä. Hyvä ohjaaja minulla oli!
Kurssin alun
teoreettisen osuuden jälkeen teimme työkohteessa meille valittua tehtävää 2-4
pvä/vko ja saimme siihen tarvittavaa koulutusta 1-3 pvä/vko. Jokainen sai
toivoa kohteeseensa liittyvää opetusta ja näillä kursseilla sai käydä jokainen
joka halusi, toisaalta niillä ei ollut pakko käydä. Itse kävin jokaisella
joista vaikeimpia olivat C- ja C++-ohjelmoitikielet sekä Unix joista en
tajunnut hölkäsen pöläystä. Mielenkiintoisimpia olivat sumeat logiikat,
saattomuistit ja luovan työn tekniikat sekä myöhemmin tarpeeseen olevia Word ja
Excel. Teoriaa kertyi yhteensä 346 tuntia.
Vuoden vaihtuessa muutin
Kaijonrantaan Teknistenliiton kolmioon. Päätyhuoneisto luhtitalon toisessa
kerroksessa.
Kävimme myös messuilla.
Automaatiopäivät Helsingissä olivat ikimuistoiset sillä en ollut koskaan
aiemmin yöpynyt Hotelli Hesperiassa. Nyt työttömyyskurssilla olevat pyörivät siellä
kielten sekamelskassa pikkoloiden avatessa meille ovet. Yökerhossa esiintyi
maailman kuulu drag-show. Siellä miehet kuolasivat loistavien esiintyjien
edessä, onneksi tiesin mitä esitys piti sisällään. Lopussa esiintyjistä paras,
joka päihittäisi kaikki Suomen naisartistit, siirtyi meikkipöydän eteen jossa
oli kuviteltu peili. Sitten hän poisti kaikki meikit, peruukit ja lopulta myös
rintaliivinsä jolloin totuus paljastui. Kuolaavat miehet suorastaan säikähtivät
kun selvisi mistä oli kysymys, he olivat tapittaneet silmät selällään miehiä!
Projekti paikkani oli
johdinsarjoja valmistava TKV-sarjat Oy. Työtehtäväni ei liittynyt mitenkään
automaatioon vaan firman markkinointiin. Yritykselle piti suunnitella ja tehdä
esitteet sekä laajentaa yrityksen asiakaskuntaa. Kävimme messuilla Helsingissä ja
pistäydyimme myös Casinolla. Johtajat pyysivät ruletti kimppaan kun he
sijoittivat yhdelle numerolle suuren summalla pelimerkkejä. Työttömänä sekä
tietoisena voiton minimaalisesta mahdollisuudesta kieltäydyin tarjouksesta.
Sinne ne suuret setelit humahtivat hetkessä ilman mitään tuottoa.
|
Luultavasti työntekijätkin tykkäsivät antaessaan omatekoisen läksiäislahjan. |
Kesäkuun alussa varastettiin
autostereot. Sen jälkeen ostin uudet, irrotettavaa mallia jota ei tarvitse
jättää autoon anastettavaksi vaan sen voi ottaa helposti mukaansa.
Projetipaikan vaihtuu
|
Homma alkaa olla pulkassa ja läksiäislahjat työpöydällä. |
Kesäkuun puolessavälissä vaihdoin
projektipaikan Polartekille vaikka Timo Hiltunen ei meinannut siihen aluksi
suostua. Timon periaatteisiin ei kulunut käyttää kursseilla olevia
suunnittelutöihin sen vääristäessä kilpailua. Sain lopulta puhuttua hänet
ympäri. Tehtäväkseni tuli automaatiosuunnitteluohjelmiston kehittäminen vaikka
todellisuudessa tein kunnossapitoon liittyvää instrumentointisuunnittelua
Veitsiluodon tehtaalle. Mielestäni tämä tehtävä liittyi paljon enemmän
automaatioon kuin markkinointi.
|
Hotellihuoneen ovella. |
Kurssin puitteissa kävimme myös Logistiikkamessuilla
Tampereella. Kaikkea mukavaa sielläkin oli mutta mielenkiintoisinta katsottavaa
löytyi Egypti-aiheisesta näyttelystä Tampereen taidemuseossa. Kävimme syömässä
Meksikolaisessa ravintolassa. Porukka tilasi Meksikolaisen ruukun varmistaen,
että siinä on tarpeeksi "tujua". Tarjoilija totesi, että eiköhän se
ole riittävästi maustettu.
|
Taisin olla aamupalalla. |
Minäkin oli tilaamassa samanlaista annosta, kun
huomasin perinteisen pippuripihvin valkosipuliperunoilla jonka sitten valitsin.
Harvoin olen nähnyt niin voimakasta reaktiota ruokailukumppaneissa kuin
silloin. Heidän kasvonsa muuttuivat hiilenharmaiksi, silmien aluspussit
täyttyivät hikihelmistä. Joku heistä sai kuiskattua, että olisikohan sittenkin
pitänyt valita tuollainen pippuripihvi. Ei liian voimakkaasti maustetusta
ruoasta nauti, kultainen keskitie on siinäkin sopivin.
|
Virkistäytymistä hotellissa. |
Toisessa projektikohteessani
selvitin mm. eri vaihtoehtoja ongelmallisen materiaalin määrämittaukseen ja
jonka tarkkuus olisi riittävä.
Vierailuja oli useissa paikoissa
kuten Rautaruukilla Raahessa. Tehdasta esiteltiin laajasti ja lopuksi kävimme
saunomassa Mutalassa jossa järjestettiin myös tikkakisa. Minuakin houkuteltiin
mukaan, mutta kieltäydyin koska olen todella surkea siinä lajissa. Otin
muutaman oluen ja menin katsomaan alkavaa kisaa. Aluksi muutama nainen heitti
eikä tulos ollut kummoinen. Rohkaisin mieleni ja liityin kisajoukkoon. Vuoroni
tullessa yllätin sekä itseni että muut heittämällä heti kaksi ensimmäistä
tikkaa kymppiin ja muutkin siihen ympärille. Muilta meni pasmat sekaisin ja
tämä oli elämäni ensimmäinen ja ainoa voitto tikkakilpailussa.
Elokuun 24. päivänä lähdin auttamaan
Jorma Frimania hänen muuttaessa Harjavaltaan pitkähkölle komennukselle. Tarvittavat
huonekalut ja muut tarpeet saatiin siirrettyä perille. Syyskuussa Jorma soitti
kattilalaitosten suunnittelusta joita hän oli tehnyt Elektro Dynamolle
tiedustellen kuka niitä töitä jatkaisi.
|
Jorma Frimanin lähtiessä Harjavaltaan lahjoitin hänelle maalamani taulun. |
Kurssi loppui syyskuun lopussa. Lokakuu
alkoi pätkittäin, välillä töissä ja sitten taas pakkolomalla.
Marraskuun lopulla olin yökylässä
keskustassa ja pysäköin auton Heikinkatu 15. kohdalla olevalle tyhjälle
tontille johon on sittemmin rakennettu talo. Aamulla ikkunasta katsoessani
hämmästelin missä se auto on, tuohonhan minä sen jätin. Otin autostereot ja lähdin
katsomaan, mihin se auto oikein jäi. Ei löytynyt autoa, sen paikalla oli vain
tyhjä kaljapullo. Kävelin suoraan poliisilaitokselle tekemään varkausilmoituksen.
Perillä totesin, että eilen minulla oli auto mutta nyt ei ole muuta kuin nämä
stereot. Kerroin automerkin ja rekisterinumeron jonka jälkeen sain kaavakkeet
täytettäväkseni. Niitä siinä tutkiessani luokseni tuli poliisi tarkistaen vielä
rekisterinumeron, sen jälkeen hän totesi, että kyseisellä autolla on liikuttu
Simpsissä automurtoja tehden. Seuraavan päivän lehdessä oli juttu, että
rötöstelijä porukka oli tullut etelästä päin ja he olivat vaihtaneet kulkupeliä
keskustassa jatkaen rikollista toimintaa Oulun pohjoispuolella.
|
Kyllä Lada oli mennyt surkean näköiseen kuntoon. |
Viikon kuluttua Haukiputaan
poliisista soitettiin ja kerrottiin auton löytyneen Vittakankaan montuilta
poltettuna ja haulikolla rei'itettynä. Auto oli viety Holstimäelle romuttamoon
jossa kävin sitä katsomassa. En huomannut iltahämärässä ammunnan jälkiä
valokuvatessani auton raatoa. Vasta valokuvista huomasin haulien reiät.
Ilmoitin vakuutusyhtiöön ja vakuutustarkastaja halusi välttämättä käydä
katsomassa kulkupeliäni. Hän soitti myöhemmin tiedustellen nolona, että saako auton
paalata? Toki sai, mitä sillä enää teki.
|
Katto hypitty lommoille ja haulikon haulien iskeytymiä ympäri autoa. |
Kattilalaitoksia
Venäjälle ja muutto Haukiputaalle 1994
Joulukuun lopussa lähdimme
Hiltusen Timon kanssa palaveriin Helsinkiin. Siellä Elektro Dynamo tilasi
kattilalaitosten instrumentointisuunnittelun seuraaviin kohteisiin Kassimowo,
Alakurtti, Morosowski, Kamenka, Tsernograd, Kiova, Rostov, Tschist ja Strugi
Krasnye. Tilanteessa auttoi varmaankin se kun tutustuin Pieksämäellä Elektro Dynamon Pirnekseen.
Tammikuussa ostin Opel Kadett E:n
jonka rahoituksessa auttoi isä jolla oli säästäväisenä miehen likviditeetit
kunnossa toisin kuin minulla. Lyhensin lainaa säännöllisesti.
Työkaverini Kari Heikkinen oli
monesti mainostanut Tyrnävän naistentansseja joissa olinkin veljen ja isän
kanssa pistäytynyt. Ajattelin testata tuoretta hankintaa hieman pitemmällä
ajoreissulla ja lähdin käymään Tyrnävällä. Enpä arvannut mitä siitä seuraisi.
Oli tammikuun 22. päivän ilta kun astuin sisälle tanssipaikan eteiseen. Verkkokalvolleni
piirtyi kuva joka syöpyi syvälle tajuntaani. En nähnyt salin ovesta kuin
epämääräisen ihmismassan kunnes oviaukon ohi liki leijui viehättävä nainen tanssipyörteissä.
En tiedä mikä siinä oli, hiustenko hulmahdus, liikkeen sulavuus vai kohtalo?
Toivoin tämän naisen hakevan minua vaikka en ollut nähnyt edes hänen kasvojaan.
Toiveeni toteutui ja siitä se tänne asti kantava suhde on jatkunut karikkoineen
ja paisteineen.
Sitten takaisin työn pariin. Kaikki
kattilalaitosten piirustukset tehtiin AutoCAD:lla. Harmi vain kun parin
kattilalaitoksen positiot muuttuivat kahdesti. Piirustuksiin ja luetteloihin
täytyi naputella uudet positiot, kaikki viitteet piirustuksista ja luetteloista
toisiin, jolloin virhemahdollisuus kasvoi ja aikaa kului. Työmäärä kasvoi huomattavasti.
Timo Hiltunen oli kutsunut
Elektro-Dynamon porukkaa Syötteelle 12.4.1994. Minulla oli kiire päivittää
suunnitelmiin viimeisimmät positiot. Hakkasin niitä koneelle minkä ehdin
voidakseni lähteä myös Syötteelle. Kun sain tehtyä muutokset, en enää ehtinyt
tarkistamaan niitä joten pyysin apua Taisto Kangasluomalta. Palattuani edustusreissulta Taisto totesi, että
hän oli olettanut löytävänsä virheitä kiivaasta työtahdistani johtuen, mutta
hämmästyksekseen ei ainoaakaan virhettä ollut vaikka hän oli tarkistanut
suunnitelmat useampaan kertaan. Löytäessään oikean rytmin voi töitä tehdä virheettömästi
kiivaaseenkin tahtiin.
Suhteemme
eteni vauhdilla ja toukokuun 5. päivän aamuna kuskatessani Tarjaa ja hänen
tyttöjään kouluun ja töihin kysyi nuorimmainen, että saisimmeko me muuttaa
luoksesi asumaan? Ei minulla ollut sitä vastaan mitään ja siitä se yhteinen
asuminen lähti käyntiin. Kolmatta kertaa lähdin liikkeelle lähes nollapisteestä.
Tarja oli ostanut ennen tapaamistamme rivitalo-osakkeen Haukiputaalta ja remontin
valmistuttua muutimme sinne. Poistuin ensimmäisen kerran Oulusta, minusta tuli heinäkuun
alusta Puttaalainen.
Oli tehtävä ylitöitä, että sain
suunnitelmat valmiiksi. Syyskuun 8. päivänä palaveri Helsingissä jossa sain
harvinaista herkkua, positiivista palautetta. Saksalainen kattilatoimittaja,
jolle Elektro Dynamo teki töitä, oli todenneet dokumentoinnin olleen
erinomaista. ED:n mukaan Saksalaiset olivat todella vaativia ja tarkkoja, he antoivat
harvoin positiivista palautetta.
Palaverin jälkeen kävimme
ampumassa savikiekkoja. Se oli elämäni ensimmäinen kerta kun ammuin haulikolla
ja sain muutaman kiekonkin alas. Sitten saunomaan Palaceen jossa oli pesijä joka
kuurasi meidät puhtaaksi. Etsimme ruokapaikkaa ja siinä sataman kupeessa hämmästelin
m/s Georg Ots laivan suuruutta. Koska saaressa oleva ravintola oli jo suljettu
menimme Torniin syömään ja loppuillaksi syntiseen Pikku-Pietariin.
Suunnitelmat valmistuivat ja työt
pätkittyivät. Tein Elektro Dynamolle Minkisen Ollille pieniä
analysaattorikaappien suunnittelua.
Avasin television 28.9.1994
katsoakseni aamu TV:n uutiset. Järkytykseni oli suuri kun M/S Estonian
ilmoitettiin uponneen. Muistelin kuinka suurelta ja turvalliselta Georg Ots oli
näyttänyt satamassa, nyt vielä suurempi Estonia oli vaipunut meren syvyyteen.
Miltä ihmisistä oli tuntunut katsoa laivan uppoamista. Aamulla kylmä sade
pieksi kävellessäni parkkipaikalta toimistolle, kylmäsi ajatella
haaksirikkoutuneita kylmällä ja myrskyävällä merellä. Ei tahtonut tulla
työnteosta mitään sinä päivänä uhrien ja pelastuneiden pyöriessä mielessä.