perjantai 16. syyskuuta 2016

Matkakertomuksia Ranskasta, 3.osa Aix-en-Provence



Ke 13.7.2016, neljäs päivä:   Kello soi 05:00, ylös, suihku ja viimeisten kamojen pakkaus matkalaukkuun. Kävin vielä heittämässä kirjoitetut ja postimerkeillä varustetut postikortit postilaatikkoon. 06:30 huoneen luovutus ja tilataksilla Gare Lyon rautatieasemalle.

Melkoinen juna!
Raiteita oli niin paljon, ettei oikea meinannut löytyä, mutta ystävällinen virkailija neuvoi meidät oikealle laiturille joka sijaitsi uudemmassa osassa asemaa. Löysimme junan ja paikkamme jotka olivat junan ylemmässä kerroksessa. Matka taittui joutuisasti 07:37-10:54 ja kyyti oli todella miellyttävää.

TGV-juna, suurnopeusjuna tai luotijuna millä nimellä sitä halutaankaan kutsua. Huippunopeus on 320km/h ja keskinopeus 260km/h, hieman nopeampia kuin Pendolinot ja IC:t.

Junalippuja ei ollut voinut tilata netistä Aix-en-Provenceen ja matkalippumme olivat Marseilleen. Kuitenkin juna pysähtyi Aix-enissä, joten hyppäsimme pois kyydistä. Rautatieasemalla ei ollut tilataksia ja jouduimme ottamaan kaksi autoa päästäksemme kaupungin keskustaan.

Haimme turistineuvonnasta kartat ja sitten etsimään lounaspaikkaa. Ensimmäisessä todettiin, ettei tähän aikaan vielä saa ruokaa. Uusi haku päälle ja löysimme Place François Villon aukion reunasta viihtyisän näköisen ravintola Les Artistes:in. Saimme odottaa tarjoilijaa pitkän tovin eikä palvelukaan ollut kehuttavaa, tympeän oloinen nuorehko nainen. Oli muuten ensimmäinen ”hapannaama” reissullamme. Ruoka oli kohtuullista, mutta ei matkamme huippua, sellaista semitasoa!

"Kotikadulta"
Olimme 13:40, siis hyvissä ajoin, odottamassa avaimien luovutusta. Varausta tehtäessä oli erityisesti painotettu tarkkaa ajankohtaa kello 14:00. Kellon lyödessä kaksi, ketään ei näkynyt, eikä kymmenen yli. Hienoinen huolestuminen hiipi puseroon. Tytär ja vävy yrittivät saada yhteyttä välittäjään ja vuokraajaan siinä onnistumatta. Mielessä häivähti, että oliko tämä huijausta! 14:20 vävyn pinna alkoi kiristyä samoin meidän. Yllättäen matkan pääarkkitehti tytär, jonka saattaa kiihtyä nollasta sataan alle aikayksikön, oli nyt kaikista tyynein ja rauhallisin. Hän vain totesi, jos tämä ei onnistu on muitakin vaihtoehtoja.

Sitten 14:30 rapun ulko-ovi avautui ja asunnon omistaja, iäkkäämpi nainen, tiedusteli, että oletteko te ne vuokralaiset. No mehän olimme ja pääsimme vihdoin viimein sisälle ja purkamaan matkatavaroita. Asunto oli vanhan kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Se oli kohtuullisen kokoinen tupakeittiö, kaksi makuuhuonetta, pesuhuone ja WC. Ruhtinaallinen ja idyllinen pieneen hotellihuoneeseen verrattuna.

Huoneisto oli varattu meille reiluksi viikoksi. Nyt tuli taukoa ulkona syömiseen vävyn alkaessa pääkokiksi, tarvikkeet hankimme torilta ja kaupasta.

Kotiuduttuamme kävimme tutustumaan lähiympäristöön ja ostimme ruokatarvikkeita. Sitten iltapalan jälkeen lepäämään.

To 14.7.2016, viides päivä:  Oli Ranskan kansallispäivä, mutta sitä ei huomannut muuten kuin hieman useammasta Ranskan lipusta ja muutamasta kiinni olevasta kaupasta, ei muusta.

Eräs keskeisimmistä suihkulähteistä!
Aix en Provence on historian, taiteen ja arkkitehtuurin sekä useiden museoiden, monumenttien ja suihkulähteiden kaupunki. Tunnelma on aidosti eteläeurooppalainen. Kaupunki oli myös taidemaalari Paul Cézannen (1839-1906) kotipaikka. Patsaita, muistomerkkejä ja kirkkoja vierivieressä. Mahdoton määrä pieniä ja isoja kauppoja ja puoteja sekä useampi tori.

Päivä alkoi tuulisena ja hieman viileänä, mutta päivän mittaan sää muuttui mukavan lämpimäksi. Shoppailua ja suihkulähteiden bongailua joita pitäisi olla alueella liki tuhat. Viihtyisän mutkittelevia kapeita katuja reunustavat vanhat ja kauniit rakennukset. Turisteja on kohtuullisen paljon, mutta ei häiritsevästi. Suurin osa kuulosti ranskankielisiltä, japanilaisia oli seuraavaksi eniten, englantilaisia vaikutti olevan todella vähän  muihin suomalaisiin emme törmänneet. Vaikka taisimmekin olla ainoat suomalaiset Aixissa olo tuntui kotoisalta toisin kuin hälisevässä Pariisissa.

Lapset kävivät leikkipuistossa joka oli melko vaatimaton laitteiden osalta. Kiertelyä, kaartelua ja ympäristöoppia. Pikku ”viikarit” jaksoivat mukana yllättävän hyvin muutamaa väsymyksen ja nälän aiheuttamaa kiukunpuuskaa lukuun ottamatta.

Väsymys houkutteli asunnolle iltapalalle, sitten lapset nukkumaan jonka jälkeen muutama viinilasillinen ja mekin lähdimme untenmaille.

Pe 15.7.2016, kuudes päivä:  Heräsimme tekstiviestien piipitykseen joissa tiedusteltiin huolestuneina vointiamme. Nizzassa oli tapahtunut tuhoisa terroristi-isku jossa oli kuollut 80 ihmistä. Vastasimme
Gezannen jalanjäljillä!
välittömästi, ettei meillä ole mitään hätää, koska olimme 175 km etäisyydellä järkyttävistä tapahtumista. Meistä katsottuna suhteellisen kaukana, mutta koti Suomesta huolestuttavan lähellä.

Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään lelukauppaa ja sitten torille tuoreita elintarvikkeita ostamaan. Etsimme postilaatikkoa parille postikortille, mutta emme sellaista löytäneet ja postikin oli lounastauolla. Ostimme tuliaiset poika Lihavaiselle, suvun nuorimmalle tulokkaalle. Palasimme asunnolle ja menimme ansaituille päiväunille.

Päivällisen jälkeen lähdimme iltakävelylle edelleen postilaatikkoa etsimään vaimon ja tyttären kuopuksen kanssa. Kävimme turisti infolla saakka, mutta emme löytäneet mistään postituspaikkaa . Pikkupoika jaksoi kävellä pitkän päivän päätteeksi yllättävän hyvin. Palatessamme vävy soitti ja pyysi tuomaan kirjoituslehtiön. Poiketessamme pienelle poikkikadulle löysimme aivan sattumalta sen kauan kaipaamamme ja erinomaisesti piilotetun postilaatikon ja saimme kortit matkalle. Laatikoita oli vaikea havaita, kun niiden ollessa niin epämääräisen sotkuisia, enemmänkin roskalaatikon näköisiä.

Pikkuinen alkoi uupua ja otin hänet loppumatkaksi harteilleni josta hän innostuneena tykkäsi. Asunnossa nautimme vielä ranskalaisen iltapalan.

La 16.7.2016, seitsemäs päivä:  Tähänhän alkaa tottua. Kevyt aamupala jonka jälkeen vaimon kanssa kahdestaan kaupungille. Tarkoituksenamme oli mennä Carrieres de Bibemukselle. Turisti infoon tiedustelemaan kuinka sinne pääsee. Ikävä kyllä myöhästyimme hiukan lähdöstä. Totesimme, että mehän
Mukavan kapeita katuja.
voimme kävellä sinne. Tuli ehdoton kielto, sillä reitti vuoristossa olevaan luolastoon oli vaarallinen ja olosuhteet vaihtelevia ettei sinne saanut mennä omin päin kulkemaan, ainoastaan opastetusti. Infossa palvelu oli erinomaista ja henkilökunta todella miellyttävää ja uskoimme heidän ohjeitaan.

Päätimme lähteä katsastamaan taidemuseoita, mutta olimme liian aikaisessa niiden ollessa vielä kiinni. Kävelimme ja nautimme kauniista ympäristöstä ja upeasta säästä.

Hieman ennen kello kymmentä Caumon Centre d’Artsin eteen alkoi muodostua jonoa ja menimme sen jatkoksi. Hetken jonotettuamme pääsimme sisään näyttävään museoon. Näyttelyssä oli esillä mm. Turnerin upeita maalauksia joita sain talletettua videolle. Siirtyessämme toiseen huoneeseen vartija tuli kieltämään kuvauksen. Seuraavassa huoneessa pyörähdin nopean panoroinnin GoPro kameran kanssa ja vartija kiiruhti seuraavan väijyn luokse. Vaimo totesi, että minut on rekisteröity. Lopetin kuvaamisen siihen, ettei minua vaan heitetä ulos. Onneksi sain hieman materiaalia matkavideoon.

Itse mestari Paul Cézanne
Museon matkamuistomyymälässä oli todella mittavat valikoimat ja hinnat olivat suolaisia. Samassa yhteydessä oleva ravintola oli upea interiööriltään. Vielä nimet vieraskirjaan ja poistuimme museosta tarkoituksenamme siirtyä seuraavaan. Vävy soitti ja pyysi meitä Verdunin suurtorille jonne sitten suunnistimme. Siellä oli valtava määrä myyntipöytiä, myyjiä ja valikoimat olivat mitä mittavimmat rihkamasta antiikkiin, vaatteista elintarvikkeisiin ja kaikkeen mahdolliseen siltä väliltä. Aikamme kierreltyä hehkuvan helteen paahteessa palasimme asunnolle tankkaamaan energia varastojamme.

Lähdimme myöhemmin iltakävelyllä tyttären perheen kanssa. Precheurista he jatkoivat matkaansa lastenpuistoon meidän lähtiessä kiertelemään ja katselemaan ympäristöä omin päin. Huomasimme St. Jean de Malten kirkon ovien olevan auki ja sieltä kantautui kaunis kuorolaulu. Menimme sisään jälleen todella näyttävään kirkkoon jossa oli upeita maalauksia, veistoksia ja kuviolasi-ikkunoita.

Aikamme kierreltyä palasimme Saint-Sauvenr katetraalin vieressä olevan ravintolan terassille odottamaan tyttären perhettä. Ajattelin tilata meille Irish coffeet, mutta se taisi olla etikettivirhe koska sitä ei tunnettu tai haluttu tuntea Ranskassa, eikä siellä ollut englantilaistakaan kahvia. Lopulta valitsimme normaalikahvin joka oli pelkää kermavaahdolla kuorrutettua kylmää kahvia. Ei huono kokemus.

Lopulta lapsiperhekin saapui ja pääsimme ansaitulle iltapalalle ja sen jälkeen levolle.

Su 17.7.2016, kahdeksas päivä:  Sunnuntai ja aloitimme aamun verkaisemmin. Pitkähkö loikoilu sängyllä ennen ylösnousua. Kevyt aamupala ja liikenteeseen. Aluksi kävelimme ilman päämäärää. Vävy nosti rahaa automaatista ja minäkin päätin kartuttaa käteisvarojani S-Visalla. Ensimmäinen yritys ei onnistunut ja vävy tuli avuksi ja hän huomasi, etten ole tainnut laajentaa käyttöoikeutta koko EU-alueelle. No täytyi pärjätä mukana olevilla käteisvaroilla  sekä vaimon luottokortilla.

Tyttären perhe lähti eri suuntaa meidän suunnistaessa kohti Granet museota nauttimaan päivän kulttuuriannosta. Sisäänpääsy oli edullisempi kuin edellisessä taidemuseossa eivätkä vartijat olleet kimpussa kuvausta kieltämässä. Saimme myös toiset liput, mutta emme ymmärtäneet mihin ne olivat.

Charles Camoin: Lola sur le balcon
Taidevalikoima oli laaja ja omaa taidemakua miellyttäviä taideteoksia löytyi kosolti. Varsinkin eräät 1700-1800 lukujen taiteilijoiden työt olivat aivan huikeita. Myös modernimpaa tarjontaa löytyi Gezannesta ja Camoinesta lähtien. joista alla viimeksi mainitun pelkistetyn herkkä Lola sur le balcon.

Sitten asunnolle lounastamaan, jonka jälkeen tyttären perhe jäi päiväunille meidän poistuessa Saint-Pieren hautausmaalle. Aika tavalla se poikkesi vaatimattomista suomalaisista hautausmaista. Valtavia monumentteja ja hautakappeleita, ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden muistomerkki johon oli lisätty myös toisessa maailmansodassa kaatuneiden nimiä sekä muistolaattoja myöhemmissä kahakoissa kaatuneille. Papit olivat saaneet oman muistomerkin johon oli kaiverrettu mahdollisesti Aixissa työskennelleiden pappien nimet.

Kierroksen jälkeen suunnistimme helteisessä säässä asunnolle valmistautumaan seuraavan päivän koetuksiin.

Kaatuneiden muistomerkki Aix-en-Provencessa!


tiistai 13. syyskuuta 2016

Matkakertomuksia Ranskasta, osa 2 Pariisi


Ti 12.7.2016, kolmas päivä:   20-vuotis hääpäivämme aamuna söimme aamupalan hotellilla. Aivan kelvollinen ja kilpailukykyinen aiempiin aamiaisiin verrattuna. Päivän tavoite oli kova, kiertää tunnetuimpia nähtävyyksiä. Lähdimme matkaan kohtuullisen aikaisin ja ahtauduimme jälleen tupaten täyteen metroon. Onneksi meillä oli oppaana vävy ja oikeat linjat ja asemat löytyivät vaivattomasti, ei tarvinnut vaivata omaa päätään.

 

Ensimmäinen osoite oli yksi Pariisin tunnetuimmista maamerkeistä, Eiffel-torni. Uskon lähes kaikkien Pariisin kävijöiden haluavan nähdä se ainakin läheltä. Meilläkin oli tavoitteena käydä tornin juurella, eikä meistä kukaan halunnut lähteä jonottamaan huipulle pääsyä.

 

Poistuttuamme metrosta, kiersimme Seinen rantaa pitkin Eiffelille. Siellä oli monenlaista jokilaivaa ankkurissa ja itse joella risteili aluksia edestakaisin mukana myös poliisin vene. Eiffel-tornille päästyämme ruuhka oli aivan valtava. Vävy pyysi ikuistamaan heidät yhteiseen kuvaan monumentin kanssa. Valaistus oli huono vastavalon vuoksi. Ehdotin, että kiertäisimme toiselle puolelle tornia jolloin kuvan ottaminen onnistuisi paremmin.

 

Lähdimme kiertämään tornia, mutta lähipuistot olivat aidattu isolta alalta. Syynä oli varmaankin 14.4 oleva Ranskan kansallispäivä. Jatkuvasti törmäsi nimien pyytäjiä johonkin asunnottomien keräyslistaan. En halunnut kirjoittaa nimeäni mihinkään epämääräisiin lappuihin. Kieltäydyin aluksi kohteliaasti, mutta sitten jyrkemmin ja lopulta erittäin päättäväisesti, eivätkä ”kerjääjät” sen jälkeen enää häirinneet. Vävy oli kirjoittanut kerran nimensä ja kerääjät olivat sen jälkeen vailla rahaa. Seuraavalle pyytäjälle vävy oli todennut jo osallistuneensa, eikä aikonut enää allekirjoittaa jolloin kerääjä oli sylkäissyt heidän eteensä. Hyvä, että olin osoittanut päättäväisesti kieltäytymiseni.

 

Aikamme kierreltyä pääsimme lopulta valaistukseltaan tornin paremmalle puolelle. Täytyy sanoa, että on se alhaaltakin katsottuna todella kaunis monumentti kaikkine yksityiskohtineen. Ei uskoisi sitä haukutun rumilukseksi sen valmistuttua. Onneksi sitä ei purettu Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen kuten alun perin oli ollut tarkoitus.

 

Tummat miehet piirittivät naisväen meidän miesten kuvatessa kuuluisaa Eiffel-tornia. Piirittäjät olivat punoneet naisille ja lapsille rannekkeet. He yrittävät tarjota minullekin, mutta kieltäydyin punoksesta todeten heille olevani lunatic (hullu) ja näytin Movielunatic (elokuvahullu) T-paitaani ja nauroin päälle. He kysyivät olenko paidan kuvassa ja myönsin olevani, jonka jälkeen he nyökyttelivät kunnioittavasti.

 

Palasimme  takaisin Seinen rantaan ja tutkailimme jokiristeilyjen hintoja, jotka olivat turhan suolaisia. Kuvasin vielä jokivartta nojaten lyhtypylvääseen jolloin sain ”lentopostia” valaisimen päällä istuneelta lokilta. Onneksi osuma ei ollut napakymppi, ainoastaan hieman roiskeita kengälle. Jatkoimme Seinen vartta ja aikamme kuljettua ja ylitimme joen.

 

Tovin patikoinnin jälkeen  pysähdyimme ruokailemaan ravintola Villa Sophiaan, joka oli lähes tyhjä. Ruokalistaa tutkittuamme tilasimme annoksemme ja hetki siitä ravintola täytyi ääriään myöten. En ole aiemmin nähnyt sellaista vipinää mikä ravintolassa oli. Henkilökunta säntäili hektisesti, mutta todella järjestelmällisesti hoitaen sujuvasti ja nopeasti tilaukset, tarjoilut, laskut ja astioiden keräykset. Koneisto oli hiottu huippuunsa ja sen toimintaa oli vanhan urakkamiehen ilo seurata. Eikä siinä kaikki, myös palvelu sekä ruoka olivat erinomaista eikä sitä oltu hinnalla pilattu, täyden kympin paikka.

 

Maittavan ja ravitsevan myöhäislounaan jälkeen lähdimme taivaltamaan kohti Riemukaarta. Yllättävän iso monumentti sekin oli. Ympäri kiersi katkeamaton ajoneuvojono ja ympärillä hääri turisteja kuvaamassa massiivista nähtävyyttä. Tiedustelimme Riemukaaren lähistöllä olevien riksojen hintaa, mutta kuultuamme summan tyydyimme jatkamaan matkaamme jalan Champs Elyseetä myöten.

 

Kadun varrella oli lukematon määrä kaiken tasoisia putiikkeja ja kauppoja. Renaultin liikkeessä oli esillä heidän tallin F1 auto joka täytyi tallettaa myös videolle. Poikkesimme PSG:n myymälään etsimään tuliaisia, mutta päädyin ostamaan itselleni lippiksen. Lähtiessämme myymälästä meidät yllätti sadekuuro. Juoksimme lähimmälle metroasemalle ja siirryimme maanalaisella lyhyehkön matkan huvipuistoon.

 

Sade lakkasi ja sää lämpeni. Vanhemmat veivät lapset leikkimään puistoon minun lähtiessä etsimään vielä puuttuvia postimerkkejä. Monesta paikasta olimme merkkejä kysyneet niitä löytämättä. Otin suunnan turistineuvontaan, josta olimme hakeneet Louvren liput. Tiedustelin siellä mistä voisin ostaa postimerkkejä ja minut opastettiin parinsadan metrin päässä olevaan tupakkakauppaan. Ja sieltähän ne postimerkit löytyivät, mutta tarvitsemani suurehko määrä yllätti myyjän. Hänen täytyi käydä hakemassa lisää merkkejä toimistostaan. Palasin huvipuistoon josta suunnistimme Louvren takaa Seinen varteen ja kohti Notre Damea.

 

Joen rannassa oli paikoin kuvottavan voimakas virtsan haju. Muuten kaunis kaupunki, mutta yllättävän siivoton. Pitkä päivä alkoi uuvuttaa lapset ja matka eteni hitaasti. Ostimme eräältä kojulta rakkauslukon, tarkoituksena oli ripustaa se jonnekin Pariisiin. Lopulta selvisimme Notre Damelle, jonka edessä parveili suuri määrä turisteja. Kohdetta kaukaa kuvattuani huomasin pitkän jonon joka johti kirkon ovelle. Ajattelimme testata kuinka kauan jonottaminen kestää. Sen nopea eteneminen yllätti meidät ja päätimme päästä sisään. Kutsuimme myös tyttären perhettä jonottamaan, mutta heitä ei kiinnostanut. Edetessämme kohti kappelia kävi poliisi hätistämässä jonosta kerjäävän naisen pois.

 

Sisäänpääsy ei maksanut muuta kuin reppujen ja kassien avaamisen turvatarkastuksessa. Se oli niin ylimalkaista, että vaimo tiuskaisi kiukkuisesti suomeksi, etkö sinä aio katsoa sitä reppua. Aivan kuin vartija olisi ymmärtänyt kieltämme hän vilkaisi hieman tarkemmin kantamustani. Ihmettelin miksi myös lakki oli raksittu, ennen kuin oivalsin sen tarkoittavan lakin pois ottamista päästä kirkon tiloissa.

 

Jonotus kannatti, sillä kirkon valtavat mittasuhteet, hämäryys, holvistosta kaikuva kirkonmenojen ääni sai aikaan todella pysäyttävän hartaan tunnetilan. Se rauha oli jotain ennen kokemattoman vaikuttavaa. Ehdottomasti kaikkein koskettavin ja paras kokemusPariisissa olo aikanamme.

 

Kierroksen jälkeen haimme tyttären perheen Notre Damen takana olevasta puistosta ja lähdimme etsimään seiskan metroasemaa. Matkalla yllätti pieni sadekuuro. Löysimme aseman, mutta linjan 7 laituri ei meinannut löytyä millään puutteellisten opasteiden vuoksi. Aikamme etsittyä löysimme oikean laiturin ja junakin tuli välittömästi ja pääsimme heti matkaan.

 

Jäimme pois junasta edellisellä pysäkillä kuin aiemmin hankkiaksemme seuraavan päivän matkaeväät. Emme olleet oikein kartalla ja kävelimme melkein hotellille, enne kuin paikallistimme sijaintimme. Koska päivä oli pitkä niin tytär, lapset ja vaimo menivät hotellille ja me vävyn kanssa lähdimme ostamaan aamupala tarpeita ja matkaeväitä. Minun oli pakko ostaa samanlainen Pariisi kauppakassin jollaisen myös tytär oli hankkinut. Sitten hotellille valmistautumaan aikaiseen herätykseen.

 

lauantai 10. syyskuuta 2016

Matkakertomuksia Ranskasta, osa 1 Pariisi

Johdanto


Pääorganisoija tytär sekä matkanjohtaja vävy aloittivat matkan suunnittelun ja tarvittavat valmistelut jo keväällä. He valitsivat kohteet, majoitukset sekä matkat. Me maksoimme oman osuutemme hyvissä ajoin. Mahdollinen kipinä matkaan oli joskus mainitsemani toive käydä Pariisissa. Ja nyt oli sen toteuttamisen aika ja sitkuttelut hiiteen. Ei muuta kuin ensimmäistä kertaa Ranskaan ja heti kahdeksi viikoksi!




7-8.7.2016: Matkalaukkujen pakkausta ja valmistautumista matkalle lähtöön. Koiran vienti ”koirahotelliin” jonka jälkeen siirtyminen Seinäjoelle.


La 9.7.2016: Nukkumaan klo 19:00 ja herätys klo 23:00. Pientä suupalaa ja sen jälkeen kahdella autolla, neljän aikuisen, neljän lapsen ja matkatavaroiden kanssa kohti FlyParkkia sekä Helsinki-Vantaan lentoasemaa.


Su 10.7.2016, ensimmäinen päivä: Olimme perillä hyvissä ajoin, luovutimme autot ja avaimet FlyParkkiin ja sieltä meidät kuskattiin pikkubussilla lentokentälle. Lähtöselvitykset menivät sulavasti. Lapsista kaksi vanhinta lähti aikaisemmalla lennolla Espanjaan. Me neljä aikuista, isovanhemmat ja vanhemmat sekä kaksi nuorinta odotimme Pariisin lentoa.


Koneemme lähtö oli 07:35 ja kolmen tunnin lento Parisiin meni mukavasti videoidessani lennon eri vaiheita ja muutaman kerran torkahtaen. Pariisissa Charles de Gaullen kansainvälisellä lentoasemalla matkalaukkujemme löydyttyä lähdimme metsästämään tilataksia. Meitä opasti erittäin kohtelias, palvelualtis ja mukava tumma ihoinen mies. Lopulta tuli sopiva taksi ja hotellikin löytyi parin ylimääräisen kierroksen jälkeen.


Kirjauduimme sisään Hotel Coypel:iin ja veimme matkatavarat huoneisiimme. Nälkä alkoi jo painaa kellon lähestyessä yhtätoista Ranskan aikaa ja lähdimme etsimään ruokapaikka. Löysimme viihtyisän ravintola L Entracte des Gobelins:in ja aikamme ruokalistaa selattua löysimme sopivat annokset. Tytär perheineen tilasi salaatit ja annokset olivat todella herkullisen näköiset. Me otimme pihvin ja ranskalaiset jotka olivat kalliimpia, mutta todella vaatimattoman näköiset. Tytär puolisoineen ei ollut tyytyväinen annoksiinsa, emme mekään omaamme. Makuelämys ja hinta eivät kohdanneet eikä kokemus mairitellut Ranskalaista ruokakulttuuria.


Sen jälkeen lähiympäristöön tutustumista ja välipalavarastojen täydennystä. Kolme ja neljävuotiaat pojanviikarit jaksoivat yllättävän hyvin, sillä päivä oli jo tässä vaiheessa venynyt tolkuttoman pitkäksi. Päätimme ottaa iltapäiväunet.


Virkistävien unien jälkeen jälleen kiertelemään ja päivällispaikkaa etsimään. Tyydyimme vaimon kanssa kahviin tyttären perheineen tilatessa ruoka-annokset. Lapsille ei ruoka maistunut ja vanhemmat auttoivat syömällä heidän annoksensa, jonka jälkeen me autoimme vanhempia syömällä osan heidän pastastaan. Ei olleet nämäkään ”sapuskat” kehuttavia, ainoastaan mautonta makaroonimössöä.


Takaisin hotellille jossa otimme toiset kauneusunet jonka jälkeen vuorossa UEFA:n loppuottelu joka oli tarkoitus katsoa televisiosta. Esikoinen soitti ja tiedusteli, emmekö me mene katsomaan kisoja johonkin paikalliseen ”kuppilaan”. Emmimme lähtöä ensimmäisen puoliajan ja väliajalla rohkenimme lähteä vaimon kanssa etsimään sopivaa paikkaa. Hetken käveltyämme löysimme La fût Gueuze pubin jossa kuulosti olevan hyvä meininki. Rohkaisimme mielemme ja menimme sisään täyteen ”kisakatsomoon” jonne hädin tuskin mahduimme. Sopu sijaa antoi ja kävin hakemassa tiskiltä meille oluet.


Portugali oli suosikkini, mutta tasatilanteessa 0-0 mahtava Ranskan kannustus alkoi muuttaa mielipidettäni ja lopulta toivoin Ranskan voittoa. Harmi vain, kun Portugali teki maalin aivan jatkopelin loppuvaiheissa. Pelin loputtua porukka ei ottanut häviötä kuoleman vakavasti, jotain pieniä huudahduksia lukuun ottamatta, joita en ranskaa taitamattomana en ymmärtänyt.


Ottelun jälkeen suunnistimme hotellille mukavalla mielellä todella ansaituille yöunille.


Ma 11.7.2016, toinen päivä: Aamutoimien jälkeen lähdimme Place d'Italie metroasemalle vävyn opastamina. Tytär osti liput ja menimme odottamaan linjan 7 junaa joka tulikin nopeasti. Junat kulkivat todella tihein välein ja matkustajia oli liikkeellä sankoin joukoin, aivan ruuhkaksi asti. Mahduimme juuri ja juuri täyteen ahdettuun junaan joka suuntasi kohti Louvrea. Maanpinnalle noustuamme katselimme hieman ympärille löytyisikö mistään lähistöltä aamupalaa, sillä se oli tarpeen. Aukion kupeessa oli houkuttelevan näköinen paikka nimeltään Le Ragueneau jonne menimme. Viihtyisä paikka jonka valikoimasta löytyi kaikille sopivat annokset. Tytär ja vävy ottivat ranskalaisen aamiaisen me vaimon kanssa brittiläisemmän. Annokset eivät koollaan häikäisseet, mutta hinta-/laatusuhde oli kohdallaan. Maittava aamun aloitus ja erinomainen palvelu. Monet tuttavat ovat moittineet ranskalaisia töykeiksi, mutta me olemme saaneet todella hyvää ja ystävällistä palvelua.


Aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään paikka mistä voisimme lunastaa tyttären varaamaan opastetun 2,5 tunnin Louvren kierroksen. Lopulta saimme ohjeet mistä liput löytyvät ja kävimme hakemassa ne. Aikaa museo kierrokseen oli runsaasti ja kiertelimme Jardes des Tuileriesin puutarhaa joka oli todella suuri. Vaikka puistossa oli paljon turisteja se ei häirinnyt vaan siellä oli rauhallinen tunnelma. Ainoa miinus tuli kulkuväylien hienojakoisen hiekan pölyämisestä, joka ei ollut mitenkään mukava ratkaisu.


Puiston päässä, Place de la Concordella, oli mahtava 55 metriä korkea maailmanpyörä jonne menimme seuraavaksi. Pääsimme ostamaan liput lähes heti. Itse maailman pyörään pääsyä jouduimme jonottamaan hetken. Umpinaiset hytit sopivat hyvin myös korkeanpaikan kammoa poteville. Ylhäältä avautuvat maisemat olivat todella upeita. Kaksi kierrosta jolloin sain videoitua maisemia molemmilta puolita hyttiä ja aivan kohtuuhintaan.


Maailmanpyörästä lähdettyämme ostimme kohtuullisen määrän postikortteja, etteivät ne vain pääse unohtumaan. Sen jälkeen olikin aika siirtyä odottamaan opastetun kierroksen alkua jonka oli tarkoitus käynnistyä klo 14:00. Tytär ja vävy veivät lapset lähistöllä olevaan huvipuistoon.


Olimme hyvissä ajoin infossa, ettemme vain myöhästy. H-hetkellä ei tapahtunut mitään. Oppaita tuli ja muita ryhmiä lähti kohti Louvrea, mutta meidän opasta ei vain kuulunut. Pääsimme matkaa vasta klo 14:30 ja meidät pysäytettiin useammassa turvatarkastuspisteessä. Louvressa saimme oppaalta vastaanottimet ja nappikuulokkeet. Ilmeisesti oppaan lähetin ei toiminut kunnolla, koska hänen puheensa särähteli ja välillä ääni katosi melkein kokonaan. Väentungos oli valtava samoin sen aiheuttama hälinä joka häiritsi todella paljon. Veistokset ja pääosin 1800-luvulta olevat maalaukset olivat upeita, mutta olisin halunnut nähdä myös 1900-luvun alun uudistajien töitä. Poikkesin välillä oppaan reiteiltä huomatessani itseäni kiehtovia teoksia.


Erääseen suureen tilaan tullessamme opas kehotti katsomaan valtavaa päätyseinän kokoista taideteosta. Uteliaisuuteni heräsi, mitä siellä vastapäisellä seinällä oli? Käännyin katsomaan ja huomasin valtavan ihmismuurin takana pienehkön Mona Lisan. Ihmiset ottivat taulun edessä aivan vauhkoina selfieitä. Jonotin hetken, mutta en jaksanut kovin pitkään. Ehkä joku toinen kerta. Vaimo oli sinnikkäämpi ja jonotti niin kauan, että oli nähnyt taulun aivan läheltä. Hän totesi siinä olevan jotain maagista.


Vaikka kierros alkoi myöhässä se loppui ajallaan 16:30 eli se jäi puoli tuntia vajaaksi. Oppaan erinomaisuutta ja taiteeseen paneutumista ei särähtelevä äänentoisto pystynyt latistamaan. Kierroksen loputtua lähdimme etsimään tyttären perhettä ja löysimme heidät uupuneiden lasten kanssa, huvipuiston laitteet olivat imeneet mehut pikkumiehistä.


Suunnitelmissa oli lähteä katsomaan vielä Notre-Dame iltavalaistuksessa. Kuitenkin nälkä kurni niin voimallisesti ja videokameran akkukin tarvitsi latausta, joten lähdimme hotellille. Metrossa oli tällä kertaa hieman enemmän tilaa kuin aiemmilla matkoilla. Akku lataukseen ja sitten syömään. Päivällispaikka Le Canon des Gobelins oli tähän mennessä paras, hinta sopiva ja palvelu huippuluokkaa.


Lapset olivat jaksaneet hämmästyttävän hyvin. Kuitenkin heidän pinnat olivat pitkän ja rasittavan päivän uuvuttamana katkeamispisteessä jolloin kiukuttelu nosti uhkaavasti päätään. Päätimme käydä kaupassa hakemassa välipalaa sekä jotain herkkuja ja lähteä hotellille keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Herkuttelimme vielä hetken tyttären perheen huoneessa, jonka jälkeen lähdimme nukkumaan.