Matkakertomuksia Ranskasta, 3.osa Aix-en-Provence

Ke 13.7.2016, neljäs päivä:   Kello soi 05:00, ylös, suihku ja viimeisten kamojen pakkaus matkalaukkuun. Kävin vielä heittämässä kirjoitetut ja postimerkeillä varustetut postikortit postilaatikkoon. 06:30 huoneen luovutus ja tilataksilla Gare Lyon rautatieasemalle.

Melkoinen juna!

Raiteita oli niin paljon, ettei oikea meinannut löytyä, mutta ystävällinen virkailija neuvoi meidät oikealle laiturille joka sijaitsi uudemmassa osassa asemaa. Löysimme junan ja paikkamme jotka olivat junan ylemmässä kerroksessa. Matka taittui joutuisasti 07:37-10:54 ja kyyti oli todella miellyttävää.

TGV-juna, suurnopeusjuna tai luotijuna millä nimellä sitä halutaankaan kutsua. Huippunopeus on 320km/h ja keskinopeus 260km/h, hieman nopeampia kuin Pendolinot ja IC:t.

Junalippuja ei ollut voinut tilata netistä Aix-en-Provenceen ja matkalippumme olivat Marseilleen. Kuitenkin juna pysähtyi Aix-enissä, joten hyppäsimme pois kyydistä. Rautatieasemalla ei ollut tilataksia ja jouduimme ottamaan kaksi autoa päästäksemme kaupungin keskustaan.

Haimme turistineuvonnasta kartat ja sitten etsimään lounaspaikkaa. Ensimmäisessä todettiin, ettei tähän aikaan vielä saa ruokaa. Uusi haku päälle ja löysimme Place François Villon aukion reunasta viihtyisän näköisen ravintola Les Artistes:in. Saimme odottaa tarjoilijaa pitkän tovin eikä palvelukaan ollut kehuttavaa, tympeän oloinen nuorehko nainen. Oli muuten ensimmäinen ”hapannaama” reissullamme. Ruoka oli kohtuullista, mutta ei matkamme huippua, sellaista semitasoa!

"Kotikadulta"

Olimme 13:40, siis hyvissä ajoin, odottamassa avaimien luovutusta. Varausta tehtäessä oli erityisesti painotettu tarkkaa ajankohtaa kello 14:00. Kellon lyödessä kaksi, ketään ei näkynyt, eikä kymmenen yli. Hienoinen huolestuminen hiipi puseroon. Tytär ja vävy yrittivät saada yhteyttä välittäjään ja vuokraajaan siinä onnistumatta. Mielessä häivähti, että oliko tämä huijausta! 14:20 vävyn pinna alkoi kiristyä samoin meidän. Yllättäen matkan pääarkkitehti tytär, jonka saattaa kiihtyä nollasta sataan alle aikayksikön, oli nyt kaikista tyynein ja rauhallisin. Hän vain totesi, jos tämä ei onnistu on muitakin vaihtoehtoja.

Sitten 14:30 rapun ulko-ovi avautui ja asunnon omistaja, iäkkäämpi nainen, tiedusteli, että oletteko te ne vuokralaiset. No mehän olimme ja pääsimme vihdoin viimein sisälle ja purkamaan matkatavaroita. Asunto oli vanhan kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Se oli kohtuullisen kokoinen tupakeittiö, kaksi makuuhuonetta, pesuhuone ja WC. Ruhtinaallinen ja idyllinen pieneen hotellihuoneeseen verrattuna.

Huoneisto oli varattu meille reiluksi viikoksi. Nyt tuli taukoa ulkona syömiseen vävyn alkaessa pääkokiksi, tarvikkeet hankimme torilta ja kaupasta.

Kotiuduttuamme kävimme tutustumaan lähiympäristöön ja ostimme ruokatarvikkeita. Sitten iltapalan jälkeen lepäämään.

To 14.7.2016, viides päivä:  Oli Ranskan kansallispäivä, mutta sitä ei huomannut muuten kuin hieman useammasta Ranskan lipusta ja muutamasta kiinni olevasta kaupasta, ei muusta.

Eräs keskeisimmistä suihkulähteistä!

Aix en Provence on historian, taiteen ja arkkitehtuurin sekä useiden museoiden, monumenttien ja suihkulähteiden kaupunki. Tunnelma on aidosti eteläeurooppalainen. Kaupunki oli myös taidemaalari Paul Cézannen (1839-1906) kotipaikka. Patsaita, muistomerkkejä ja kirkkoja vierivieressä. Mahdoton määrä pieniä ja isoja kauppoja ja puoteja sekä useampi tori.

Päivä alkoi tuulisena ja hieman viileänä, mutta päivän mittaan sää muuttui mukavan lämpimäksi. Shoppailua ja suihkulähteiden bongailua joita pitäisi olla alueella liki tuhat. Viihtyisän mutkittelevia kapeita katuja reunustavat vanhat ja kauniit rakennukset. Turisteja on kohtuullisen paljon, mutta ei häiritsevästi. Suurin osa kuulosti ranskankielisiltä, japanilaisia oli seuraavaksi eniten, englantilaisia vaikutti olevan todella vähän  muihin suomalaisiin emme törmänneet. Vaikka taisimmekin olla ainoat suomalaiset Aixissa olo tuntui kotoisalta toisin kuin hälisevässä Pariisissa.

Lapset kävivät leikkipuistossa joka oli melko vaatimaton laitteiden osalta. Kiertelyä, kaartelua ja ympäristöoppia. Pikku ”viikarit” jaksoivat mukana yllättävän hyvin muutamaa väsymyksen ja nälän aiheuttamaa kiukunpuuskaa lukuun ottamatta.

Väsymys houkutteli asunnolle iltapalalle, sitten lapset nukkumaan jonka jälkeen muutama viinilasillinen ja mekin lähdimme untenmaille.

Pe 15.7.2016, kuudes päivä:  Heräsimme tekstiviestien piipitykseen joissa tiedusteltiin huolestuneina vointiamme. Nizzassa oli tapahtunut tuhoisa terroristi-isku jossa oli kuollut 80 ihmistä. Vastasimme

Gezannen jalanjäljillä!

välittömästi, ettei meillä ole mitään hätää, koska olimme 175 km etäisyydellä järkyttävistä tapahtumista. Meistä katsottuna suhteellisen kaukana, mutta koti Suomesta huolestuttavan lähellä.

Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään lelukauppaa ja sitten torille tuoreita elintarvikkeita ostamaan. Etsimme postilaatikkoa parille postikortille, mutta emme sellaista löytäneet ja postikin oli lounastauolla. Ostimme tuliaiset poika Lihavaiselle, suvun nuorimmalle tulokkaalle. Palasimme asunnolle ja menimme ansaituille päiväunille.

Päivällisen jälkeen lähdimme iltakävelylle edelleen postilaatikkoa etsimään vaimon ja tyttären kuopuksen kanssa. Kävimme turisti infolla saakka, mutta emme löytäneet mistään postituspaikkaa . Pikkupoika jaksoi kävellä pitkän päivän päätteeksi yllättävän hyvin. Palatessamme vävy soitti ja pyysi tuomaan kirjoituslehtiön. Poiketessamme pienelle poikkikadulle löysimme aivan sattumalta sen kauan kaipaamamme ja erinomaisesti piilotetun postilaatikon ja saimme kortit matkalle. Laatikoita oli vaikea havaita, kun niiden ollessa niin epämääräisen sotkuisia, enemmänkin roskalaatikon näköisiä.

Pikkuinen alkoi uupua ja otin hänet loppumatkaksi harteilleni josta hän innostuneena tykkäsi. Asunnossa nautimme vielä ranskalaisen iltapalan.

La 16.7.2016, seitsemäs päivä:  Tähänhän alkaa tottua. Kevyt aamupala jonka jälkeen vaimon kanssa kahdestaan kaupungille. Tarkoituksenamme oli mennä Carrieres de Bibemukselle. Turisti infoon tiedustelemaan kuinka sinne pääsee. Ikävä kyllä myöhästyimme hiukan lähdöstä. Totesimme, että mehän

Mukavan kapeita katuja.

voimme kävellä sinne. Tuli ehdoton kielto, sillä reitti vuoristossa olevaan luolastoon oli vaarallinen ja olosuhteet vaihtelevia ettei sinne saanut mennä omin päin kulkemaan, ainoastaan opastetusti. Infossa palvelu oli erinomaista ja henkilökunta todella miellyttävää ja uskoimme heidän ohjeitaan.

Päätimme lähteä katsastamaan taidemuseoita, mutta olimme liian aikaisessa niiden ollessa vielä kiinni. Kävelimme ja nautimme kauniista ympäristöstä ja upeasta säästä.

Hieman ennen kello kymmentä Caumon Centre d’Artsin eteen alkoi muodostua jonoa ja menimme sen jatkoksi. Hetken jonotettuamme pääsimme sisään näyttävään museoon. Näyttelyssä oli esillä mm. Turnerin upeita maalauksia joita sain talletettua videolle. Siirtyessämme toiseen huoneeseen vartija tuli kieltämään kuvauksen. Seuraavassa huoneessa pyörähdin nopean panoroinnin GoPro kameran kanssa ja vartija kiiruhti seuraavan väijyn luokse. Vaimo totesi, että minut on rekisteröity. Lopetin kuvaamisen siihen, ettei minua vaan heitetä ulos. Onneksi sain hieman materiaalia matkavideoon.

Itse mestari Paul Cézanne

Museon matkamuistomyymälässä oli todella mittavat valikoimat ja hinnat olivat suolaisia. Samassa yhteydessä oleva ravintola oli upea interiööriltään. Vielä nimet vieraskirjaan ja poistuimme museosta tarkoituksenamme siirtyä seuraavaan. Vävy soitti ja pyysi meitä Verdunin suurtorille jonne sitten suunnistimme. Siellä oli valtava määrä myyntipöytiä, myyjiä ja valikoimat olivat mitä mittavimmat rihkamasta antiikkiin, vaatteista elintarvikkeisiin ja kaikkeen mahdolliseen siltä väliltä. Aikamme kierreltyä hehkuvan helteen paahteessa palasimme asunnolle tankkaamaan energia varastojamme.

Lähdimme myöhemmin iltakävelyllä tyttären perheen kanssa. Precheurista he jatkoivat matkaansa lastenpuistoon meidän lähtiessä kiertelemään ja katselemaan ympäristöä omin päin. Huomasimme St. Jean de Malten kirkon ovien olevan auki ja sieltä kantautui kaunis kuorolaulu. Menimme sisään jälleen todella näyttävään kirkkoon jossa oli upeita maalauksia, veistoksia ja kuviolasi-ikkunoita.

Aikamme kierreltyä palasimme Saint-Sauvenr katetraalin vieressä olevan ravintolan terassille odottamaan tyttären perhettä. Ajattelin tilata meille Irish coffeet, mutta se taisi olla etikettivirhe koska sitä ei tunnettu tai haluttu tuntea Ranskassa, eikä siellä ollut englantilaistakaan kahvia. Lopulta valitsimme normaalikahvin joka oli pelkää kermavaahdolla kuorrutettua kylmää kahvia. Ei huono kokemus.

Lopulta lapsiperhekin saapui ja pääsimme ansaitulle iltapalalle ja sen jälkeen levolle.

Su 17.7.2016, kahdeksas päivä:  Sunnuntai ja aloitimme aamun verkaisemmin. Pitkähkö loikoilu sängyllä ennen ylösnousua. Kevyt aamupala ja liikenteeseen. Aluksi kävelimme ilman päämäärää. Vävy nosti rahaa automaatista ja minäkin päätin kartuttaa käteisvarojani S-Visalla. Ensimmäinen yritys ei onnistunut ja vävy tuli avuksi ja hän huomasi, etten ole tainnut laajentaa käyttöoikeutta koko EU-alueelle. No täytyi pärjätä mukana olevilla käteisvaroilla  sekä vaimon luottokortilla.

Tyttären perhe lähti eri suuntaa meidän suunnistaessa kohti Granet museota nauttimaan päivän kulttuuriannosta. Sisäänpääsy oli edullisempi kuin edellisessä taidemuseossa eivätkä vartijat olleet kimpussa kuvausta kieltämässä. Saimme myös toiset liput, mutta emme ymmärtäneet mihin ne olivat.

Charles Camoin: Lola sur le balcon

Taidevalikoima oli laaja ja omaa taidemakua miellyttäviä taideteoksia löytyi kosolti. Varsinkin eräät 1700-1800 lukujen taiteilijoiden työt olivat aivan huikeita. Myös modernimpaa tarjontaa löytyi Gezannesta ja Camoinesta lähtien. joista alla viimeksi mainitun pelkistetyn herkkä Lola sur le balcon.

Sitten asunnolle lounastamaan, jonka jälkeen tyttären perhe jäi päiväunille meidän poistuessa Saint-Pieren hautausmaalle. Aika tavalla se poikkesi vaatimattomista suomalaisista hautausmaista. Valtavia monumentteja ja hautakappeleita, ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden muistomerkki johon oli lisätty myös toisessa maailmansodassa kaatuneiden nimiä sekä muistolaattoja myöhemmissä kahakoissa kaatuneille. Papit olivat saaneet oman muistomerkin johon oli kaiverrettu mahdollisesti Aixissa työskennelleiden pappien nimet.

Kierroksen jälkeen suunnistimme helteisessä säässä asunnolle valmistautumaan seuraavan päivän koetuksiin.

Kaatuneiden muistomerkki Aix-en-Provencessa!