Matkakertomuksia Ranskasta, osa 2 Pariisi

Ti 12.7.2016, kolmas päivä:   20-vuotis hääpäivämme aamuna söimme aamupalan hotellilla. Aivan kelvollinen ja kilpailukykyinen aiempiin aamiaisiin verrattuna. Päivän tavoite oli kova, kiertää tunnetuimpia nähtävyyksiä. Lähdimme matkaan kohtuullisen aikaisin ja ahtauduimme jälleen tupaten täyteen metroon. Onneksi meillä oli oppaana vävy ja oikeat linjat ja asemat löytyivät vaivattomasti, ei tarvinnut vaivata omaa päätään.

 

Ensimmäinen osoite oli yksi Pariisin tunnetuimmista maamerkeistä, Eiffel-torni. Uskon lähes kaikkien Pariisin kävijöiden haluavan nähdä se ainakin läheltä. Meilläkin oli tavoitteena käydä tornin juurella, eikä meistä kukaan halunnut lähteä jonottamaan huipulle pääsyä.

 

Poistuttuamme metrosta, kiersimme Seinen rantaa pitkin Eiffelille. Siellä oli monenlaista jokilaivaa ankkurissa ja itse joella risteili aluksia edestakaisin mukana myös poliisin vene. Eiffel-tornille päästyämme ruuhka oli aivan valtava. Vävy pyysi ikuistamaan heidät yhteiseen kuvaan monumentin kanssa. Valaistus oli huono vastavalon vuoksi. Ehdotin, että kiertäisimme toiselle puolelle tornia jolloin kuvan ottaminen onnistuisi paremmin.

 

Lähdimme kiertämään tornia, mutta lähipuistot olivat aidattu isolta alalta. Syynä oli varmaankin 14.4 oleva Ranskan kansallispäivä. Jatkuvasti törmäsi nimien pyytäjiä johonkin asunnottomien keräyslistaan. En halunnut kirjoittaa nimeäni mihinkään epämääräisiin lappuihin. Kieltäydyin aluksi kohteliaasti, mutta sitten jyrkemmin ja lopulta erittäin päättäväisesti, eivätkä ”kerjääjät” sen jälkeen enää häirinneet. Vävy oli kirjoittanut kerran nimensä ja kerääjät olivat sen jälkeen vailla rahaa. Seuraavalle pyytäjälle vävy oli todennut jo osallistuneensa, eikä aikonut enää allekirjoittaa jolloin kerääjä oli sylkäissyt heidän eteensä. Hyvä, että olin osoittanut päättäväisesti kieltäytymiseni.

 

Aikamme kierreltyä pääsimme lopulta valaistukseltaan tornin paremmalle puolelle. Täytyy sanoa, että on se alhaaltakin katsottuna todella kaunis monumentti kaikkine yksityiskohtineen. Ei uskoisi sitä haukutun rumilukseksi sen valmistuttua. Onneksi sitä ei purettu Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen kuten alun perin oli ollut tarkoitus.

 

Tummat miehet piirittivät naisväen meidän miesten kuvatessa kuuluisaa Eiffel-tornia. Piirittäjät olivat punoneet naisille ja lapsille rannekkeet. He yrittävät tarjota minullekin, mutta kieltäydyin punoksesta todeten heille olevani lunatic (hullu) ja näytin Movielunatic (elokuvahullu) T-paitaani ja nauroin päälle. He kysyivät olenko paidan kuvassa ja myönsin olevani, jonka jälkeen he nyökyttelivät kunnioittavasti.

 

Palasimme  takaisin Seinen rantaan ja tutkailimme jokiristeilyjen hintoja, jotka olivat turhan suolaisia. Kuvasin vielä jokivartta nojaten lyhtypylvääseen jolloin sain ”lentopostia” valaisimen päällä istuneelta lokilta. Onneksi osuma ei ollut napakymppi, ainoastaan hieman roiskeita kengälle. Jatkoimme Seinen vartta ja aikamme kuljettua ja ylitimme joen.

 

Tovin patikoinnin jälkeen  pysähdyimme ruokailemaan ravintola Villa Sophiaan, joka oli lähes tyhjä. Ruokalistaa tutkittuamme tilasimme annoksemme ja hetki siitä ravintola täytyi ääriään myöten. En ole aiemmin nähnyt sellaista vipinää mikä ravintolassa oli. Henkilökunta säntäili hektisesti, mutta todella järjestelmällisesti hoitaen sujuvasti ja nopeasti tilaukset, tarjoilut, laskut ja astioiden keräykset. Koneisto oli hiottu huippuunsa ja sen toimintaa oli vanhan urakkamiehen ilo seurata. Eikä siinä kaikki, myös palvelu sekä ruoka olivat erinomaista eikä sitä oltu hinnalla pilattu, täyden kympin paikka.

 

Maittavan ja ravitsevan myöhäislounaan jälkeen lähdimme taivaltamaan kohti Riemukaarta. Yllättävän iso monumentti sekin oli. Ympäri kiersi katkeamaton ajoneuvojono ja ympärillä hääri turisteja kuvaamassa massiivista nähtävyyttä. Tiedustelimme Riemukaaren lähistöllä olevien riksojen hintaa, mutta kuultuamme summan tyydyimme jatkamaan matkaamme jalan Champs Elyseetä myöten.

 

Kadun varrella oli lukematon määrä kaiken tasoisia putiikkeja ja kauppoja. Renaultin liikkeessä oli esillä heidän tallin F1 auto joka täytyi tallettaa myös videolle. Poikkesimme PSG:n myymälään etsimään tuliaisia, mutta päädyin ostamaan itselleni lippiksen. Lähtiessämme myymälästä meidät yllätti sadekuuro. Juoksimme lähimmälle metroasemalle ja siirryimme maanalaisella lyhyehkön matkan huvipuistoon.

 

Sade lakkasi ja sää lämpeni. Vanhemmat veivät lapset leikkimään puistoon minun lähtiessä etsimään vielä puuttuvia postimerkkejä. Monesta paikasta olimme merkkejä kysyneet niitä löytämättä. Otin suunnan turistineuvontaan, josta olimme hakeneet Louvren liput. Tiedustelin siellä mistä voisin ostaa postimerkkejä ja minut opastettiin parinsadan metrin päässä olevaan tupakkakauppaan. Ja sieltähän ne postimerkit löytyivät, mutta tarvitsemani suurehko määrä yllätti myyjän. Hänen täytyi käydä hakemassa lisää merkkejä toimistostaan. Palasin huvipuistoon josta suunnistimme Louvren takaa Seinen varteen ja kohti Notre Damea.

 

Joen rannassa oli paikoin kuvottavan voimakas virtsan haju. Muuten kaunis kaupunki, mutta yllättävän siivoton. Pitkä päivä alkoi uuvuttaa lapset ja matka eteni hitaasti. Ostimme eräältä kojulta rakkauslukon, tarkoituksena oli ripustaa se jonnekin Pariisiin. Lopulta selvisimme Notre Damelle, jonka edessä parveili suuri määrä turisteja. Kohdetta kaukaa kuvattuani huomasin pitkän jonon joka johti kirkon ovelle. Ajattelimme testata kuinka kauan jonottaminen kestää. Sen nopea eteneminen yllätti meidät ja päätimme päästä sisään. Kutsuimme myös tyttären perhettä jonottamaan, mutta heitä ei kiinnostanut. Edetessämme kohti kappelia kävi poliisi hätistämässä jonosta kerjäävän naisen pois.

 

Sisäänpääsy ei maksanut muuta kuin reppujen ja kassien avaamisen turvatarkastuksessa. Se oli niin ylimalkaista, että vaimo tiuskaisi kiukkuisesti suomeksi, etkö sinä aio katsoa sitä reppua. Aivan kuin vartija olisi ymmärtänyt kieltämme hän vilkaisi hieman tarkemmin kantamustani. Ihmettelin miksi myös lakki oli raksittu, ennen kuin oivalsin sen tarkoittavan lakin pois ottamista päästä kirkon tiloissa.

 

Jonotus kannatti, sillä kirkon valtavat mittasuhteet, hämäryys, holvistosta kaikuva kirkonmenojen ääni sai aikaan todella pysäyttävän hartaan tunnetilan. Se rauha oli jotain ennen kokemattoman vaikuttavaa. Ehdottomasti kaikkein koskettavin ja paras kokemusPariisissa olo aikanamme.

 

Kierroksen jälkeen haimme tyttären perheen Notre Damen takana olevasta puistosta ja lähdimme etsimään seiskan metroasemaa. Matkalla yllätti pieni sadekuuro. Löysimme aseman, mutta linjan 7 laituri ei meinannut löytyä millään puutteellisten opasteiden vuoksi. Aikamme etsittyä löysimme oikean laiturin ja junakin tuli välittömästi ja pääsimme heti matkaan.

 

Jäimme pois junasta edellisellä pysäkillä kuin aiemmin hankkiaksemme seuraavan päivän matkaeväät. Emme olleet oikein kartalla ja kävelimme melkein hotellille, enne kuin paikallistimme sijaintimme. Koska päivä oli pitkä niin tytär, lapset ja vaimo menivät hotellille ja me vävyn kanssa lähdimme ostamaan aamupala tarpeita ja matkaeväitä. Minun oli pakko ostaa samanlainen Pariisi kauppakassin jollaisen myös tytär oli hankkinut. Sitten hotellille valmistautumaan aikaiseen herätykseen.