lauantai 10. syyskuuta 2016

Matkakertomuksia Ranskasta, osa 1 Pariisi

Johdanto


Pääorganisoija tytär sekä matkanjohtaja vävy aloittivat matkan suunnittelun ja tarvittavat valmistelut jo keväällä. He valitsivat kohteet, majoitukset sekä matkat. Me maksoimme oman osuutemme hyvissä ajoin. Mahdollinen kipinä matkaan oli joskus mainitsemani toive käydä Pariisissa. Ja nyt oli sen toteuttamisen aika ja sitkuttelut hiiteen. Ei muuta kuin ensimmäistä kertaa Ranskaan ja heti kahdeksi viikoksi!




7-8.7.2016: Matkalaukkujen pakkausta ja valmistautumista matkalle lähtöön. Koiran vienti ”koirahotelliin” jonka jälkeen siirtyminen Seinäjoelle.


La 9.7.2016: Nukkumaan klo 19:00 ja herätys klo 23:00. Pientä suupalaa ja sen jälkeen kahdella autolla, neljän aikuisen, neljän lapsen ja matkatavaroiden kanssa kohti FlyParkkia sekä Helsinki-Vantaan lentoasemaa.


Su 10.7.2016, ensimmäinen päivä: Olimme perillä hyvissä ajoin, luovutimme autot ja avaimet FlyParkkiin ja sieltä meidät kuskattiin pikkubussilla lentokentälle. Lähtöselvitykset menivät sulavasti. Lapsista kaksi vanhinta lähti aikaisemmalla lennolla Espanjaan. Me neljä aikuista, isovanhemmat ja vanhemmat sekä kaksi nuorinta odotimme Pariisin lentoa.


Koneemme lähtö oli 07:35 ja kolmen tunnin lento Parisiin meni mukavasti videoidessani lennon eri vaiheita ja muutaman kerran torkahtaen. Pariisissa Charles de Gaullen kansainvälisellä lentoasemalla matkalaukkujemme löydyttyä lähdimme metsästämään tilataksia. Meitä opasti erittäin kohtelias, palvelualtis ja mukava tumma ihoinen mies. Lopulta tuli sopiva taksi ja hotellikin löytyi parin ylimääräisen kierroksen jälkeen.


Kirjauduimme sisään Hotel Coypel:iin ja veimme matkatavarat huoneisiimme. Nälkä alkoi jo painaa kellon lähestyessä yhtätoista Ranskan aikaa ja lähdimme etsimään ruokapaikka. Löysimme viihtyisän ravintola L Entracte des Gobelins:in ja aikamme ruokalistaa selattua löysimme sopivat annokset. Tytär perheineen tilasi salaatit ja annokset olivat todella herkullisen näköiset. Me otimme pihvin ja ranskalaiset jotka olivat kalliimpia, mutta todella vaatimattoman näköiset. Tytär puolisoineen ei ollut tyytyväinen annoksiinsa, emme mekään omaamme. Makuelämys ja hinta eivät kohdanneet eikä kokemus mairitellut Ranskalaista ruokakulttuuria.


Sen jälkeen lähiympäristöön tutustumista ja välipalavarastojen täydennystä. Kolme ja neljävuotiaat pojanviikarit jaksoivat yllättävän hyvin, sillä päivä oli jo tässä vaiheessa venynyt tolkuttoman pitkäksi. Päätimme ottaa iltapäiväunet.


Virkistävien unien jälkeen jälleen kiertelemään ja päivällispaikkaa etsimään. Tyydyimme vaimon kanssa kahviin tyttären perheineen tilatessa ruoka-annokset. Lapsille ei ruoka maistunut ja vanhemmat auttoivat syömällä heidän annoksensa, jonka jälkeen me autoimme vanhempia syömällä osan heidän pastastaan. Ei olleet nämäkään ”sapuskat” kehuttavia, ainoastaan mautonta makaroonimössöä.


Takaisin hotellille jossa otimme toiset kauneusunet jonka jälkeen vuorossa UEFA:n loppuottelu joka oli tarkoitus katsoa televisiosta. Esikoinen soitti ja tiedusteli, emmekö me mene katsomaan kisoja johonkin paikalliseen ”kuppilaan”. Emmimme lähtöä ensimmäisen puoliajan ja väliajalla rohkenimme lähteä vaimon kanssa etsimään sopivaa paikkaa. Hetken käveltyämme löysimme La fût Gueuze pubin jossa kuulosti olevan hyvä meininki. Rohkaisimme mielemme ja menimme sisään täyteen ”kisakatsomoon” jonne hädin tuskin mahduimme. Sopu sijaa antoi ja kävin hakemassa tiskiltä meille oluet.


Portugali oli suosikkini, mutta tasatilanteessa 0-0 mahtava Ranskan kannustus alkoi muuttaa mielipidettäni ja lopulta toivoin Ranskan voittoa. Harmi vain, kun Portugali teki maalin aivan jatkopelin loppuvaiheissa. Pelin loputtua porukka ei ottanut häviötä kuoleman vakavasti, jotain pieniä huudahduksia lukuun ottamatta, joita en ranskaa taitamattomana en ymmärtänyt.


Ottelun jälkeen suunnistimme hotellille mukavalla mielellä todella ansaituille yöunille.


Ma 11.7.2016, toinen päivä: Aamutoimien jälkeen lähdimme Place d'Italie metroasemalle vävyn opastamina. Tytär osti liput ja menimme odottamaan linjan 7 junaa joka tulikin nopeasti. Junat kulkivat todella tihein välein ja matkustajia oli liikkeellä sankoin joukoin, aivan ruuhkaksi asti. Mahduimme juuri ja juuri täyteen ahdettuun junaan joka suuntasi kohti Louvrea. Maanpinnalle noustuamme katselimme hieman ympärille löytyisikö mistään lähistöltä aamupalaa, sillä se oli tarpeen. Aukion kupeessa oli houkuttelevan näköinen paikka nimeltään Le Ragueneau jonne menimme. Viihtyisä paikka jonka valikoimasta löytyi kaikille sopivat annokset. Tytär ja vävy ottivat ranskalaisen aamiaisen me vaimon kanssa brittiläisemmän. Annokset eivät koollaan häikäisseet, mutta hinta-/laatusuhde oli kohdallaan. Maittava aamun aloitus ja erinomainen palvelu. Monet tuttavat ovat moittineet ranskalaisia töykeiksi, mutta me olemme saaneet todella hyvää ja ystävällistä palvelua.


Aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään paikka mistä voisimme lunastaa tyttären varaamaan opastetun 2,5 tunnin Louvren kierroksen. Lopulta saimme ohjeet mistä liput löytyvät ja kävimme hakemassa ne. Aikaa museo kierrokseen oli runsaasti ja kiertelimme Jardes des Tuileriesin puutarhaa joka oli todella suuri. Vaikka puistossa oli paljon turisteja se ei häirinnyt vaan siellä oli rauhallinen tunnelma. Ainoa miinus tuli kulkuväylien hienojakoisen hiekan pölyämisestä, joka ei ollut mitenkään mukava ratkaisu.


Puiston päässä, Place de la Concordella, oli mahtava 55 metriä korkea maailmanpyörä jonne menimme seuraavaksi. Pääsimme ostamaan liput lähes heti. Itse maailman pyörään pääsyä jouduimme jonottamaan hetken. Umpinaiset hytit sopivat hyvin myös korkeanpaikan kammoa poteville. Ylhäältä avautuvat maisemat olivat todella upeita. Kaksi kierrosta jolloin sain videoitua maisemia molemmilta puolita hyttiä ja aivan kohtuuhintaan.


Maailmanpyörästä lähdettyämme ostimme kohtuullisen määrän postikortteja, etteivät ne vain pääse unohtumaan. Sen jälkeen olikin aika siirtyä odottamaan opastetun kierroksen alkua jonka oli tarkoitus käynnistyä klo 14:00. Tytär ja vävy veivät lapset lähistöllä olevaan huvipuistoon.


Olimme hyvissä ajoin infossa, ettemme vain myöhästy. H-hetkellä ei tapahtunut mitään. Oppaita tuli ja muita ryhmiä lähti kohti Louvrea, mutta meidän opasta ei vain kuulunut. Pääsimme matkaa vasta klo 14:30 ja meidät pysäytettiin useammassa turvatarkastuspisteessä. Louvressa saimme oppaalta vastaanottimet ja nappikuulokkeet. Ilmeisesti oppaan lähetin ei toiminut kunnolla, koska hänen puheensa särähteli ja välillä ääni katosi melkein kokonaan. Väentungos oli valtava samoin sen aiheuttama hälinä joka häiritsi todella paljon. Veistokset ja pääosin 1800-luvulta olevat maalaukset olivat upeita, mutta olisin halunnut nähdä myös 1900-luvun alun uudistajien töitä. Poikkesin välillä oppaan reiteiltä huomatessani itseäni kiehtovia teoksia.


Erääseen suureen tilaan tullessamme opas kehotti katsomaan valtavaa päätyseinän kokoista taideteosta. Uteliaisuuteni heräsi, mitä siellä vastapäisellä seinällä oli? Käännyin katsomaan ja huomasin valtavan ihmismuurin takana pienehkön Mona Lisan. Ihmiset ottivat taulun edessä aivan vauhkoina selfieitä. Jonotin hetken, mutta en jaksanut kovin pitkään. Ehkä joku toinen kerta. Vaimo oli sinnikkäämpi ja jonotti niin kauan, että oli nähnyt taulun aivan läheltä. Hän totesi siinä olevan jotain maagista.


Vaikka kierros alkoi myöhässä se loppui ajallaan 16:30 eli se jäi puoli tuntia vajaaksi. Oppaan erinomaisuutta ja taiteeseen paneutumista ei särähtelevä äänentoisto pystynyt latistamaan. Kierroksen loputtua lähdimme etsimään tyttären perhettä ja löysimme heidät uupuneiden lasten kanssa, huvipuiston laitteet olivat imeneet mehut pikkumiehistä.


Suunnitelmissa oli lähteä katsomaan vielä Notre-Dame iltavalaistuksessa. Kuitenkin nälkä kurni niin voimallisesti ja videokameran akkukin tarvitsi latausta, joten lähdimme hotellille. Metrossa oli tällä kertaa hieman enemmän tilaa kuin aiemmilla matkoilla. Akku lataukseen ja sitten syömään. Päivällispaikka Le Canon des Gobelins oli tähän mennessä paras, hinta sopiva ja palvelu huippuluokkaa.


Lapset olivat jaksaneet hämmästyttävän hyvin. Kuitenkin heidän pinnat olivat pitkän ja rasittavan päivän uuvuttamana katkeamispisteessä jolloin kiukuttelu nosti uhkaavasti päätään. Päätimme käydä kaupassa hakemassa välipalaa sekä jotain herkkuja ja lähteä hotellille keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Herkuttelimme vielä hetken tyttären perheen huoneessa, jonka jälkeen lähdimme nukkumaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti