Tulen päivittämään tekstiä keksiessäni lisää vinkkejä sekä saadessani tehtyä aiheesta videomateriaalia!
Tätä editointi opasta on toivottu usealta taholta. Itse en ole mitään asiaan liittyviä kursseja käynyt vaan olen learned by doing metodilla itseoppinut. Paljon elokuvia katsoneena elokuvahulluna olen niiden rakenteesta imenyt oppini.
Tätä editointi opasta on toivottu usealta taholta. Itse en ole mitään asiaan liittyviä kursseja käynyt vaan olen learned by doing metodilla itseoppinut. Paljon elokuvia katsoneena elokuvahulluna olen niiden rakenteesta imenyt oppini.
Tämä opas on tarkoitettu
aloittelijoille ja harrastelijoille alkuun pääsemiseksi. Käytin pitkään
Windosin Movie Makeria jolla sai aikaan aivan kelvollista jälkeä. HD-aikakauteen
siirryttyäni Movie Maker ei enää toiminut jonka vuoksi minun täytyi hankkia
editointiohjelma ja päädyin Pinnacleen. Esimerkkini ovat tällä ohjelmalla
toteutettuja.
Editointia ei kannata ottaa liian
vakavasti peläten sitä. Rohkeasti kokeilemalla pääset sen saloihin.
Moviemakerilla harjoitellessa opin kymmenen ensimmäisen videoni aikana todella
paljon yrityksen ja erehdyksen kautta.
Videokuvauksen materiaali on
vasta raaka tuote joka vaati vielä jalostamisen. Editoinnilla materiaali
hiotaan valmiiksi tuotteeksi, helmeksi tai timantiksi. Editoinnin työmäärä
riippuu siitä miten hyvän ja viimeistellyn videon haluat saada aikaiseksi. Jos
haluat kauniin kokonaisuuden siihen kannattaa varata moninkertainen aika itse
kuvaamiseen nähden. Kun teet editoinnin huolellisesti on lopputulos
vähintäänkin tunnetasolla palkitseva!
Olen kaitafilmauksen aloittamisesta
alkaen vuodesta 1969 oppinut editoimaan/leikkaamaan materiaalia jo kuvatessani.
Sillä pääse jo todella pitkälle ja se helpottaa varsinaista editointia. Hahmotan
kokonaisuutta koko ajan mielessäni ja suunnittelen minkälaisia kuvakulmia ja
-kokoja käytän kulloisessakin kuvauskohteessa. Inspiroin ja elän hetkessä ollen
yhtä kameran kanssa.
Hyvä alkuvalmistelu suunnittelun
muodossa auttaa myös editoinnin suorittamisessa, mutta se on tarpeen vasta
suurempia ja mutkikkaampia kokonaisuuksia kuvatessa. Samoin se auttaa jos
editoija on joku muu kuin itse kuvaaja.
Kun materiaali on kuvattu katson
sen kameran tai television kautta suunnitellen jo leikkausta. Sitten se
siirretään tietokoneelle. Materiaalit kannattaa tallentaa omiin kansioihin
niiden löytämisen helpottamiseksi. Itse käytän päivämäärä/aihe tapaa (esim. 20130119
Nissan Lumi Kirkko) jolloin päivämäärä on muotoa vuosi kuukausi päivä. Aluksi
käytin vain aihetta kansion nimenä joka kuvatun materiaalin kasvaessa
hankaloitti sen löytymistä.
Käytän siirtoon editointiohjelma
Pinnaclea. Kun materiaali on tallennettu tietokoneelle alkaa varsinainen
editointi. Se vaatii kärsivällisyyttä, keskittymistä ja hyviä istumalihaksia. Mutta
kun paneudut siihen päättäväisesti on tulos taattu.
Tapoja aloittaa editointi taitaa
olla yhtä monta kuin tekijöitäkin. Ollessa kyse pienehköstä materiaalimäärästä
"maalaan" kaikki otokset ja siirrän ne videoraidalle jossa alan
käsitellä niitä.
Katson koko pätkän vielä kerran
läpi jonka jälkeen aloitan materiaalin "siivoamisen". Poistan
kokonaisuuteen sopimattomat otokset ja muutan otosten järjestystä haluamakseni,
loogiseksi. Samasta kohteesta kautta tilanteesta olevia otoksia voi poistaa jos ne eivät vie tapahtumia/asiaa eteenpäin.
Sen jälkeen käyn läpi otos
kerrallaan muuttamalla niiden pituuden mieleisekseni sekä poistamalla alusta ja
lopusta usein tulevat kuvauksessa tulevat heilahdukset. Yleensä pituus on 3...6
sekuntia ja usein se mikä on sopiva otoksen pituus tulee tuntuman mukaan.
Joskus kun otoksen pituus ei ole riittävä tai se on liian pitkä kokonaisuuteen nähden sitä voi aavistuksen hidastaa tai
nopeuttaa. Kuvattavien puhe kannattaa kunnella tarkasti, ettei otosta leikkaa väärästä kohtaa.
Otoksen pituuteen vaikuttaa myös tapahtuman pituus, kamera liike, panorointi tai tilttaus. Jotkut pitävät pitkistä otoksista, itse pyrin rakentamaan tapahtuman useasta eri otoksesta jolloin siitä tulee mielenkiintoisempi. Mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin ja pirstoa sitä hektiseksi tykitykseksi.
Tämän jälkeen voi "viimeistellä" raakaversion jos haluaa tarkistaa kokonaisuuden toimivuuden. Materiaalia karsiessa kannattaa olla raaka, sillä vähän on enemmän.
Otoksen pituuteen vaikuttaa myös tapahtuman pituus, kamera liike, panorointi tai tilttaus. Jotkut pitävät pitkistä otoksista, itse pyrin rakentamaan tapahtuman useasta eri otoksesta jolloin siitä tulee mielenkiintoisempi. Mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin ja pirstoa sitä hektiseksi tykitykseksi.
Tämän jälkeen voi "viimeistellä" raakaversion jos haluaa tarkistaa kokonaisuuden toimivuuden. Materiaalia karsiessa kannattaa olla raaka, sillä vähän on enemmän.
Sitten lisätään häivytykset,
muut tarvittavat siirtymäefektit, alku- ja lopputekstit sekä tekstitykset jos niitä tarvitsee. Tarkistan myös äänentason, jos se on jossakin
kohtauksessa liian hiljaisella kohotan sitä tai jos se on liian voimakas tai
tuuli aiheuttaa ikävää kuminaa vaimennan sitä tarpeen mukaan.
Jos lisään äänitehosteita tai
musiikkia lisään sen tässä vaiheessa. Musiikkia käyttäessä joskus on selvä
mielikuva siitä minkälaista haluaa. Toisinaan musiikki löytyy vaivattomasti kun
taas toisinaan sen löytyminen on työn ja tuskan takana. Se on kokeilua, kokeilua ja kokeilua kunnes
oikea soundtrack löytyy. On myös yllättäviä hetkiä kun videon ja musiikin
kohdatessaan toisensa tapahtuu jotain mystistä jolloin molemmat saavat aivan
uuden merkityksen täydentäessään toisiaan.
Esimerkkinä Aki Louhelalle tekemäni video. Aki tiedusteli voisinko tehdä hänelle muutaman musiikkivideon. Suostuin tehtävään valiten kolme kappaletta. Kaksi ensimmäistä syntyivät vaivattomasti, mutta kolmas tuotti vaikeuksia. Aki jo hätisteli videon valmistumista ja päätin käyttää vanhaa kaitafilmimateriaalia pohjana. Kuvittelin, etteivät ne sovi yhteen. Raakaeditoin videon ja lisäsin Akin biisin. Tunneryöppy yllätti minut, sillä musiikki täydensi videota ja kappale sai uusia ulottuvuuksia. Myöhemmin minulle on mainittu, että aivan kuin musiikki olisi tehty videota varten eikä päinvastoin! Joskus näinkin.
Esimerkkinä Aki Louhelalle tekemäni video. Aki tiedusteli voisinko tehdä hänelle muutaman musiikkivideon. Suostuin tehtävään valiten kolme kappaletta. Kaksi ensimmäistä syntyivät vaivattomasti, mutta kolmas tuotti vaikeuksia. Aki jo hätisteli videon valmistumista ja päätin käyttää vanhaa kaitafilmimateriaalia pohjana. Kuvittelin, etteivät ne sovi yhteen. Raakaeditoin videon ja lisäsin Akin biisin. Tunneryöppy yllätti minut, sillä musiikki täydensi videota ja kappale sai uusia ulottuvuuksia. Myöhemmin minulle on mainittu, että aivan kuin musiikki olisi tehty videota varten eikä päinvastoin! Joskus näinkin.
Pidän rytmistä ja usein sattuu
pelkällä tuurilla, että videon leikkausrytmi kohtaa lähes täydellisesti
musiikin rytmin. Jos rytmi ei ole kohdallaan hion sitä muuttamalla otosten
pituuksia saadakseni videon ja musiikin rytmin soljumaan sujuvasti toisiinsa
nivoutuneena.
Itse haluan lopputuloksen olevan
luontevaa oli sitten kyse lempeästä, humoristisesta, tunteikkaasta tai
voimakkaasta tarinasta. Loppujen lopuksi jokainen toteuttaa editoinnissa sitä
mikä tuntee oikeaksi ja omaa tietään kulkien.
Aluksi ei kannata haukata liian suurta suupalaa ettei tule tietoähky jonka myötä innostus laantuisi. Aloita pienin askelin kokeillen ja edistyessä voi hakea lisää tietoa jota voi sitten soveltaa käytäntöön.
Tässä laajemmasti muiden ohjeita vastaavasta aiheesta!
Aluksi ei kannata haukata liian suurta suupalaa ettei tule tietoähky jonka myötä innostus laantuisi. Aloita pienin askelin kokeillen ja edistyessä voi hakea lisää tietoa jota voi sitten soveltaa käytäntöön.
Tässä laajemmasti muiden ohjeita vastaavasta aiheesta!