tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

Bloggailussa pieni tauko joulukiireitä seuraavan joulu rentoutumisen vuoksi! Kinkku on paistettu, jouluruoat syöty ja joulupukki jonka lahjasäkissä oli reikä kävi vierailulla.

"Säkistä" pudonnut lahja löytyi Martinniementien kevyenliikenteenväylän varrelta. Arvokkaalta vaikuttavan lahjan voi noutaa tuntomerkkejä vastaan!
Sama joulupukki on vieraillut jo liki kymmenen kertaa!






sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Elämänura osa 18: 1997 Siirtyminen kännykkä- ja digiaikaan


Laitekyselyt ja ensimmäinen matkapuhelin 1997

Laitekyselyjä varten täytyi selvittää prosessitiedot, aineet, paineet, lämpötilat, määrät/virtaus, yhteet..... Seuraavaksi oli nimettävä laitetoimittajat joille kyselyt lähetetään. Sitten vastata ja selvittää tarjoajien detaljeihin liittyviin kysymyksiin.

On muuten tallessa vieläkin!
Jorma Friman lupasi laittaa käännön pöytäpuhelimeeni, jos en ollut paikalla puhelu kääntyisi Jormalle. Koska jouduin kiertämään jatkuvasti kentällä enkä ollut puhelimen ääressä ja puheluita  alkoi tulla tiuhaan tahtiin Jorma hermostui. Hän kehotti kääntymään Polartekilla Jorma Aution puoleen niin, että pyydän gsm-liittymän mutta hankin itse puhelimen. Autio yritti tarjota vanhoja nmt-puhelimia, kieltäydyin sillä perusteella, että gsm-puhelimista näkee soittajatiedot toisin kuin nmt:stä. Sain luvan ja ostin ensimmäisen kännykkäni Viestimaalta Martti Herajärveltä. Se oli Nokia 1610. Hieno puhelin oli hinnaltaan 1850 markka (n.415€) ja erinomaisen numeronkin "Herzi" oli valinnut sekä myöhemmin Tarjalle samat numerot eri järjestyksessä (5152... 5512..), kiitos siitä. Siitä se kännykkäaikakausi alkoi 31.1.1997 ja puhelut menivät firmanpiikkiin.

Laaja kokonaisuus alkoi hahmottua. Asennustyöt alkoivat ja sitä myöten asennusvalvonta. Valmet oli tehnyt instrumentointisuunnitelmat Alma-suunnitteluohjelmalla, tulosteista kaapeli ja kytkentäluettelot olivat hieman vaikealukuisia. Niitä joutui selvittämään asentajille.

Teknistenliiton Oulun aluetoimiston toimitsija oli niin hankala tyyppi, että vaihdoin protestiksi yksityisten kassan jäseneksi (Loimaa). Mielestäni liiton toimihenkilöt ovat meitä varten emmekä me häntä varten.

Asunnon vaihto 1997

Olimme kaupitelleet rivitaloasuntoa hankkiaksemme tilavamman kodin, mutta huonolla menestyksellä. Sitten huhtikuun alussa Marko Päkkilä soitti, että hänellä olisi ostaja. Pyysimme kuitenkin heidän tarjoustaan korkeampaa hintaa. He kävivät katsomassa asuntoamme ja hyväksyivät hintapyyntömme sekä saivat rahoituksen. Meillä oli kuukausi aikaa saada asunto jonne muuttaa, meinasi alkaa ahdistamaan. Jorma Autio lupasi laittaa vuokrailmoituksen Kalevaan firman laskuun. Saimme väliaikaisen vuokra-asunnon Laanilasta.

Mies työnsä ääressä.
Tienpäällä on vaarallista ja koimme sen konkreettisesti 3. päivänä huhtikuuta. Oli todella surkea keli. Märkää lunta oli satanut koko päivän ja tiellä oli korkeat palteet. Töiden jälkeen kuskina oleva lähti ohittamaan hitaampaa autoa Pattijoen kohdalla. Tien keskellä oleva paksu sohjokerros esti pääsyn toiselle kaistalle joten palasimme takaisin sillä seurauksella, että kuski menetti auton hallinnan sen lähtiessä pyörimään vinhaa kyytiä vastakkaiselle puolelle tietä. Onneksi sillä hetkellä ei ollut vastaan tulijoita ja päädyimme vasemmalle puolelle ojaan. Arvaatte varmaankin miltä tuntui olla takapenkillä sohjon lentäessä molemmilla puolilla autoa. Työnsimme auton tielle ja "Samppa" totesi kuskille, että sinä jatkat ettei tule mitään pelkotiloja. Kalpea kuski ajoi loppumatka kiltisti jonossa korkeintaan nopeudella 60 km/h!

Toukokuun loppupuolella Esko Ruotsalainen jätti Polartekin ja siirtyi lääketehtaalle. Varasin liput Leningrad Cowboysien ja Puna-armeijan kuoron konserttiin. Ikävä kyllä kuoron tulo peruttiin. Kävimme tynkäkonsertissa 6. kesäkuuta ja sen parasta antia oli lämppärinä esiintynyt Aki Louhela Bändi. Pääesiintyjän aloittaessa humalaiset ryntäilivät eturiviin musiikin pauhatessa niin että housunlahkeet hulmusivat ja tärykalvot paukkuivat. Pari biisiä kuuntelimme ja lähdimme kotiin.

Ylitöitä, asunto seikkailuja sekä Diana 1997

Appi ei alkanut myymään meille omakotitaloaan vaikka olisimme rakennuttaneet heille vierekkäiselle tontille oman pienemmän asunnon jolloin olisimme olleet samassa pihapiirissä.

Huomaa kännykkä renttevästi rintataskussa.
Sitten Kiimingin kunnalta löytyi iso tontti jonka varasimme alustavasti ja ajattelimme siihen Älvsbytaloa. Ehtonamme oli, että saisimme korkotukilainaa. Se ei onnistunut joten peruimme kaupat josta tuli muutama tonni takkiin. Nyt tontilla on rivitalo.

Tapasin 25. heinäkuuta henkilön jonka ansiosta aloitin myöhemmin tämän bloggauksen. Kohtaaminen oli erikoinen sillä sanoessani mitä tahansa oli hän kipakasti erimieltä, ilmeisesti hänellä oli huono päivä. Myöhemmin kuva on muuttunut päinvastaiseksi. Kiitos Tiina!

Elokuussa löysimme 1974 rakennetun omakotitalon Haukiputaalta joka kiinnosti ja josta maksoimme käteismaksun.

Valukoneen ja vesilaitoksen testauksissa oli sen verran kova säpinä, että työpäiviä täytyi jatkaa. Ajoin sunnuntai aamuna 31.8.1997 kohti Raahen Rautaruukkia kun kuusi kilometriä ennen Revonlahtea radiossa ilmoitettiin suru-uutinen prinsessa Dianan kuolemasta! Minua eivät ole kuninkaalliset koskaan kiinnostaneet, mutta tämä uutinen järkytti niin suuresti, että muistan sen kuin eilisen päivän!

Vesilaitoksen YIT:n toimitukseen kuulumattomat venttiilit olivat tilanneet putkimiehet. Jäähdytystornien suuret sulkuventtiileihin ei oltu määritelty ohjaus magneettiventtiilejä. Käyttöönotto alkaisi maanantaina emmekä päässeet testaamaan venttiilien toimintaa. Mistä apu? Korjaamolta eikä varastolta löytynyt siihen sopivia magneettiventtiilejä. Sitten hoksasimme Markus Pietilän kanssa, että JVK 6:lla oli samanlaisia sulkuventtiilejä joissa oli vastaavat ohjausventtiilit. Ne eivät olleet vielä käytössä ja ehtisimme saada ne niihin myöhemmin. Ei muuta kuin irrotimme mankkuventtiilit ja kävimme asentamassa ne jäähdytystorneille ja saimme ne näin koekäyttökuntoon.

Firma osti meille uuden kulkupelin, Seat Cordoba 1,9 TDI. Se oli ripeäliikkeinen peli ja yllättävän hyvä ajettava pieneksi autoksi. Ainoana miinuksena oli melutaso, mutta aina se Corollan kepitti.

Syyskuun 11. päivän aamuna klo 04:00 tuli soitto Raahesta jossa oli ongelmia Torbarin asennuksessa. Lähdin ajamaan Rautaruukille viiden aikaan. Loppujen lopuksi ei ollut mitään ongelmaa, olivat vain suotta hätääntyneet. Samana päivänä teimme asuntokaupat. Olin haaveillut omakotitalosta jo 70-luvulla sen hankinnassa onnistumatta ja lopulta toiveeni haudanneena. Kuitenkin minusta ja meistä tuli OK-talon omistaja tai pankinhan se oli.

Teetimme Taskilan pojilla remontin. Pesuhuone uusittiin sekä muuta pientä pintaremonttia. Uusimme kaikki vesijohdot näkyville, sillä ne olivat alunperin betonilaatan sisällä jolloin vesivahingon riski oli suuri. Lopulta marraskuun alussa asunto tuli siihen kuntoon, että pääsimme muuttamaan sinne. Vuokrasimme pakettiauton ja saimme Jorma Autiolta lainaa peräkärryn. Suurena apuna olivat myös työkaverit Esko Ruotsalainen ja Samuel Rousu, kiitos heille.

Myös töissä oli kiireitä ja ylityöt JVK 6:sen testauksissa sekä käyttöönotossa jatkuivat.

Mini DV digitaalivideokamera 1998

Helmikuun puolessavälissä sain puhuttua isän käymään veljensä Väinön luona Joensuussa. Heidän välinsä olivat olleet tulehtuneet mummun kuolemasta vuodesta 1961 lähtien. Väinö asui vanhassa kotitalossaan Väinämöisenkadulla. Tapaaminen oli ollut pettymys Väinön huonon kunnon vuoksi. Isä oli käynyt kyläilemässä myös siskonpoikansa Vesa Harisen luona Varkaudessa. Vesa oli menestyvä yrittäjä, hänellä oli konepaja Kojex jonka tiloja hän oli isälle esitellyt mistä isä oli ollut otettu.

Helmi-maaliskuun vaihteessa siirryin digiaikaan ostamalla Panasonicin digitaalisen videokameran. Kuvanlaatu oli hämmästyttävän hyvä. Otin kameran mukaan töihin ja kävin kuvaamassa muutaman otoksen terässulatolta, omalla luvalla. Sitten illalla editoin materiaalin VHS-kasetille ja vein sen seuraavana päivänä työkavereiden nähtäväksi. Porukka hämmästeli hienoa jälkeä ja joku totesi, että sinulla on hyvä kuvanvakain kamerassa. Toki siinä oli sellainen, mutta se ei ollut päällä, vakaus johtui kaitafilmitaustastani sillä siinä täytyi olla vakaa käsi kuin ampujalla saadakseen laadukasta filmiä. Toinen sanoi, että pelkästään tuo pätkä on kaikella tavalla parempi kuin masuunin remontista ammattilaisten tekemä erittäin kallis video.

Liikunta jäi vähemmälle pitkän työmatkan, ylitöiden, remontin sekä uusperheestä huolehtimisen vuoksi. Pääosin se oli tutun squash-porukan jokaviikkoinen  peli-ilta, tunti intensiivistä pallottelua. Ajattelin olla ottamatta stressiä asiasta sillä tulee vielä aikaa myös liikkua. 

Isän ja Väinö-veljen tapaaminen jäi viimeiseksi sillä Väinö-setä kuoli 26. huhtikuuta liki 90-vuotiaana. Käytimme Tarjan kanssa isää hautajaisissa Joensuussa. Kulttuurihenkilö Väinö Lihavainen joka oli ollut mukana Tohtori Zivagon kuvauksissa, teatterissa, harrastunut valokuvausta sekä kirjoittanut Penttilän historiaa sai viimeisen lepopaikan Kettuvaaran hautausmaalta.


Väinö Lihavainen valmistautumassa elokuvan kuvauksiin!
Tohtori Zivagoa kuvattiin myös Suomessa.
Kävimme veljen kanssa katsomassa elokuvan ja yritimme tiirailla missä se Väinö-setä vilahtaisi, mutta ei huomattu joukkokohtauksista. Myöhemmin selvisi, että sitä kohtaa jossa setä oli ei varsinaisessa elokuvassa ollut. Näyttävä elokuva, vaikka 13 vuoden ikäisenä en kaikkea siitä ymmärtänytkään.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Elämänura osa 17: 1995 Elämäni pisin ja mukavin projekti



Terässulaton modernisointi 1995-2001

Osastopäällikkö Timo Hiltunen sanoi, että nyt sinä lähdet Raaheen Rautaruukille ja siellä tulee vaihtumaan vuosituhat! Mitä se Timo oikein horisee ajattelin.

Tuttua porukkaa kulki jo Raahessa, Samuel Rousu valssaamolla sekä Jorma Friman ja Esko Ruotsalainen terässulaton miksereillä. Samalla kyydillä pääsin Rautaruukille. Menin jo ennestään tutun Pentti Ramstedtin juttusille 1.11.1995 ja hän mainitsi saman projektin pituudesta kuin Timo aiemmin. Projekti olisi terässulaton modernisointi jossa meille kuuluisi uusi kaareva jatkuvavalukone JVK6 sekä JVK4:n ja JVK5:den saneeraus. Lisäksi oli uuden vesilaitoksen rakentaminen. Aluksi eteen lyötiin paksu nippu työsuojeluun sekä laitokseen liittyvää materiaalia tutkittavaksi jonka jälkeen turvakoulutukseen.

Terässulaton viereen oli pystytetty parakit projektiväkeä varten. Olin siellä ensimmäisenä ja sain valita paikan. Seuraavana yönä parakkiin oli murtauduttu, onneksi siellä ei ollut vielä mitään arvokasta. Vasta myöhemmin kuskasin sinne tietokoneeni ja painavan putkinäytön. Alkoi tutustuminen valukoneen sielunelämään. Kaikki termit olivat uusia ja outoja. Tein avuksi sanakirjan, että muistaisin mitä mikäkin tarkoittaa.

Oletin, etteihän tuo kulkeminen ole mitään muuta kuin puolitoista tuntia autossa suuntaansa ja joka neljäs työpäivä ajovuoro. Kuitenkin se oli yllättävän väsyttävää ja stressaavaakin, sillä kauimmaisena ja ensimmäisenä lähtijänä oli huoli, että on ajoissa liikkeellä ettei muut joudu odottamaan. Silloin ei ollut kännyköitä, että voisi ilmoittaa pakkasessa odottaville työkavereille olevansa myöhässä.

Valukone 6 sähkö ja instrumentointi, esisuunnittelu 1996

Valukonetoimittajasta käytiin kovaa vääntöä. JVK6 olisi ensimmäisenä kohteena ja sen tieltä piti purkaa vanha pystyvalukone JVK3. Tein esisuunnitteluna piiriluetteloita kunkin tarjoajan PI-kaavioista ja luetteloista. Lopulta päädyttiin Itävaltalaiseen Voest-Alpineen. Mukaan sähköpuolelle liittyi Vesa Mäenpää JP-suunnittelusta tammikuussa. Hän majoittui samaan huoneeseen kuin minä ja hänen ensimmäisenä tehtävänään oli tehdä JVK3:n purkusuunnitelmat. Tutustutin hänet TP-järjestelmän saloihin.

Yöllä 22.2.21996 klo 00:50 keskimmäinen poika soitti Denveristä. Koulu oli mennyt konkurssiin ja tarvitsisi lisää liksaa saadakseen puuttuvat lennot lennettyä. Siinä menivät sen yön unet. Aamulla laitoin linjat kuumaksi ja soittelin pari tuntia selvitellen miten tähän on tultu. USA:n suurlähetystö, ulkoasiainministeriö, opetusministeriö, ilmailuhallitus, Coloradon kunniakonsuli olivat muutama paikka johon otin yhteyttä. Julkiseen sanaan olin myös yhteydessä, Hesari, Kaleva, MTV3, Iltalehti, Yle-uutiset. Kaleva ja Iltalehti olivat ainoat jota aihe kiinnosti. Iltalehdessä hämmästelivät miten olin saanut haalittua niin paljon tietoa. Edes heillä ei ollut hankkimiani tietoja vaikka he olivat tutkineet asiaa jo pitemmän aikaa. Annoin kaikki puhelinnumerot joihin olin soittanut. Ottivat Iltalehdestä myöhemmin yhteyttä ja ilmoittivat jutun koulun konkurssista olevan maanantain lehdessä. Laaja ja kattava useamman sivun artikkeli siellä oli. Myös Kalevassa oli pienehkö juttu.

Lehdissä olleiden tietojen perusteella minulle soitti useampi ihminen joiden lapsia oli kohdannut sama tragedia. Osa oli maksanut etukäteen useamman lukukausimaksun ja ne rahat olivat menneet "Kankkulan-kaivoon"!

Maksoin pojan lennon kotiin en muuta ja tivasin miten hän oli hoitanut hommat Denverissä. Tästä episodista seurasi useamman vuoden välirikko pojan taholta, hänen loukkaannuttua kuulusteluistani.

Uusi vesilaitos sekä I/O-määrät

Vesilaitos tuli YIT:ltä. Aiemmin jäähdytysvedet olivat käytönjälkeen laskettu mereen, mutta nyt uusi ympäristöystävällisen laitoksen ansiosta jäähdytysvesikierrosta tuli suljettu. Suuri määrä hiekkasuodattimia sekä terässulatolle että valssaamolle. Valssaamon osuuden hoiti toinen projekti.

Kuva hieman myöhemmältä ajalta.
Seuraavaksi alkoi I/O-määrien selvittely johon kuului sekä instrumentointi että sähköpuolen. Instrumentointi oli hallinnassa, mutta sähköpuolen olivat vähän hakusessa. Kävin terässulaton kunnossapidon kanssa neuvonpitoja paljonko ja millaisia inputeja ja outputeja kukin sähköpiiri tarvitsee. Selvitystyö oli laajaa ja I/O-määrät suuria.

Aluksi sulatolla pyöriminen hirvitti, koska joka puolella kipinöi ja sulaa terästä roiskui savupilvien saattelemana. Pikkuhiljaa siellä oppi kulkemaan jännittämättä turvallisia reittejä. Toki oli ikävä lukea oli onnettomuuksista, kuten Australiasta jossa mikserin sulaan joutuneen veden räjähdyksestä oli kuollut useita työntekijöitä.

Maaliskuussa nuorin poika oli ostanut kavereiden kanssa irtokarkkeja, punnituksen jälkeen he olivat lisänneet sinne vielä lisää. Vahtimestari oli ottanut heidät kiinni ja soitti meille, eipä tuntunut mukavalta. Taisi poika oppi kerrasta!

Automaatiojärjestelmän ja suunnittelijoiden valinta

Seuraavana oli automaatiojärjestelmätoimittajan selvittäminen ja valinta sekä instrumentointi- ja sähkösuunnittelija. Tarjouskilvan voitti Valmet, nykyinen Metso, sekä heidän Damatic-järjestelmänsä. Toimitin tarvittavat tiedot suunnittelijoille sekä tarvittaessa tarkensin suunnittelun lähtötietoja.

Radiossa oli avoparien oikeusturvasta joka ei ole avioliiton tasolla toisen menehtyessä. Koska olin paljon tienpäällä ajattelin kosia Tarjaa, joka suostui kosintaani.  Vahvistin luvan kysymällä apelta Tarjan kättä ja hän antoikin koko naisen.

Huhtikuussa laitoin työhakemuksen Oulun vedelle ja kesäkuun puolessavälissä haastattelussa. Myös Timo Springare oli hakenut samaa paikkaa ja olin aika varma siitä, jos en saisi sitä paikkaa Timo saisi koska hänellä oli ikäetu. Niinhän siinä kävi ettemme kumpikaan saaneet kyseistä virkaa.

Kosin Tarjaa ja hän suostui. Heinäkuun alussa kävimme etukäteen häämatkalla Naantalin kylpylässä kuntoremonttilomalla. Naantalissa paistaa aina aurinko, mutta tällä kertaa oli sateinen ja kylmä sää! En muutenkaan pitänyt paikasta ja siellä olevasta tunnelmasta.

Häät 1996

Vihkiminen maistraatissa ja häätilaisuus Martinhovissa 12. heinäkuuta. Varasimme tiloja paria viikkoa ennen häitä ja monessa paikassa nauroivat aikatauluamme, olimme heidän mielestään liki vuoden myöhässä. Onneksi Martinhovissa oli tilaa ja häätilaisuus oli mukavan intiimi. Soittajankin hain samana päivänä Rotuaarilta, sellaista Ex tempore meininkiä ilman turhia pingotuksia ja onnistuneesti.

Elokuun alussa olivat SMSY:n kesäpäivät juhlaristeilyn merkeissä Viking Isabellalla Helsinki-Tukholma-Helsinki.

Elokuun 10. päivänä teimme lasten kanssa extremekävelyn Haukiputaalta Ouluun. Matkaa kertyi 19 kilometriä kokonaisajan ollessa 4h 30min josta tehokasta kävelyaikaa oli 3h 38min. Mukavasti meni vaikka itselläkin alkoi loppumatkasta jalkoja turvottaa. Nuorimmat kävelijät olivat 12, 13 ja 14 vuotta.

Lisälaskuja Valmetilta

Muutin parakista vesilaitosta vastapäätä oleviin projektitiloihin P1 oven luokse. Tiloissa oli Valmetin suunnittelijoita ja tehtävänäni oli olla valvoa ja opastaa heitä tarvittaessa. Polartekin mekaaninen suunnittelija Seppo Äijälä Ruukista liittyi projektitiimiin.

Joulukuun  puolessavälissä tuli lisätöitä jotka piti olla valmiit kahden kolmen viikon sisällä. Ei auttanut muuta kuin paiskia ylitöitä, koska oli juhlapyhien vuoksi risaisia viikkoja.

Suunnittelun edetessä Valmetilta tuli isoja lisälaskuja I/O-määrien kasvaessa. Pentti tuli luokseni kertoen tilanteen, lisääntyneet määrät sekä loppusumman. Oli ymmällään ja kysyin, että meneekö tämä sitten minun pussista, kun olin ne määritellyt. Täytyy sanoa, että alkoi aikatavalla ahdistamaan. Pentti kehotti tarkistamaan miksi määrät eivät täsmänneet tarjouskyselyn kanssa. Kävin läpi piiriluetteloiden liityntämäärät sekä vertasin niitä Valmetin lisäyksiin. Helpotuksekseni instrumentoinnin I/O-määrät olivat täysin samat kuin tarjouskyselyssä ja lisäykset olivat ainoastaan sähköpuolella. Taajuusmuuttajat sekä sähkölähdöt olivat kehittyneet niin paljon, että niistä sai paljon suuremman määrän dataa kuin aiemmin, jonka sitten kunnossapito halusi käyttönsä. Muutokset olivat tapahtuneet suunnittelun edetessä asiakkaan toivomuksesta, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Lisälaskut olivat oikeutettuja, eivätkä ne menneet minun lompakostani, onneksi :)

lauantai 30. marraskuuta 2013

Elämänura osa 16: 1994 Lama hellittää otteensa



Ikimuistettava isäpäivälahja 1994

Teku-luokkamme kuopus Timo Springare soitti syksyllä ja pyysi lounaalle. Kävimme Pannu Pizzassa jossa hän kertoi erostaan. Timo totesi, että häntä oli auttanut erotilanteessa se ajatus kun Hannu on selvinnyt kahdesta erosta niin enköhän minä selviä yhdestä. Mukava vaikka vain ajatuksen tasolla olisi auttanut toista.

Loppusyksystä vielä kattilalaitosten suunnitelmien päivitystä. Ja sitten postissa tuli "pommi", verottaja muisti isänpäivää 7300 markan lisäverolla. Olin selvittänyt aiemmin, että voin kulkea omalla autolla projektipaikassani Ylikiimingissä ja saan siitä verovähennykset, koska julkisilla kulkuvälineillä sinnepäin ei päässyt normaalityöajan puitteissa. Soitin verotoimistoon jossa todettiin töykeästi, että ei kurssilaiselle kuulu mitään vähennyksiä oman auton käytöstä. Siinä meni isänpäivä totaalisesti pieleen.

Kerroin tästä töissä ja Esko Ruotsalainen tuumasi, että hän on Veronmaksajain keskusliiton jäsen, kysy hänen tunnuksillaan neuvoja. Soitin ja he alkoivat selvittää ja soittaa hetken kuluttua. Esko ei ollut paikalla kun soitto tuli ja se joka vastasi totesi, ettei Eskoa näy täällä. Huusin, että olenhan minä täällä ja tempaisin luurin. Minulle kuuluivat vähennykset ja he antoivat pykälät minkä perusteella näin oli.

Verotoimistossa oli kohtelu taas ylimielistä. Tukeva miesvirkailija tyrmäsi välittömästi oikaisupyyntöni. Sanoin, että katsohan nämä pykälät. Virkailija haki paksun opuksen ja hetken sitä silmät selällään tutkittuaan tuumasi, että niinhän se onkin. Kiitos Eskon lopulta lisäveroni keveni huomattavasti. Tämän jälkeen liityin Veronmaksajain keskusliittoon ja olen sen jäsen edelleen.

Outokumpu Oy Harjavalta Kuparikuonarikastamo 1995

Tammikuussa alkoi Kuparikuonarikastamon saneerauksen suunnittelu. Lähdimme Niemelän Eeron kanssa Harjavaltaan selvittämään paikanpäälle olemassa olevia laitteita. Kuljimme kimpassa jo aiemmin menneitten Esko Ruotsalaisen ja Taisto Kangasluoman kanssa. Lähdimme sunnuntai iltana ja teimme pitkää päivää niin että pääsimme lähtemään paluumatkalle torstai iltana. Asuimme Jorma Frimanin asunnossa, Eskolla ja Taistolla oli oma kortteeri.

Kuonapatojen jäähdytyspaikka
Toisella viikolla tullessamme työmaalle siellä oli ollut tulipalo. Hyvä ettei koko kuonarikastamo ollut palanut. Kuonapataa tyhjentäessä sulaan oli päässyt vettä jonka seurauksena oli tapahtunut paukahdus ja hehkuva kimpale oli lentänyt murskausmyllyn viereen jossa oli ollut lammikko vaihteistoöljyä joka oli tuiskahtanut tuleen. Palokunta oli saanut rajoitettua palon, mutta suuri määrä kaapeleita oli palanut.

Selvittelyä ja selvittelyä, murskausmyllyt tautalla.
Samaan aikaan lähtiessäni komennukselle Harjavaltaan uusperheemme kasvoi. Nuorimmalla pojallani Reimalla oli sen verran vaikeaa asua äitinsä kanssa, että hän muutti meille helmikuun puolessavälissä. Otin pojan huoltajuuden itselleni. Tarjalla oli aika tiukkaa kun pojan tullessa minä lähdenkin reissuun. Hyvin asiat kuitenkin menivät.

Kyllä tämä työstä käy!
Pitkät työpäivät menivät laitoksella pölyn keskellä pyöriessä. Illalla oli aivan kuitti. Laitteet ja vanhat kytkennät selvisivät jonka jälkeen alkoi suunnittelu Oulussa toimistolla.

Pääsiäisen aikaan, rikastamon johtajan tultua kevätlomaltaan etelänlämmöstä, oli hän joutunut heti töihin. Yhden ison maavallisen sakeutusaltaan seinämä oli pettänyt ja vedet olivat osittain peittäneet Helsingintien (valtatie 2). Tultuamme töihin allas oli korjattu ja tie oli ajokunnossa.

Hengähdystauko!
Uuden opettelua, Pinstru 1995

Polartekilla oltiin kehitetty tietokantapohjainen suunnitteluohjelmisto Pinstru. Ohjelmiston pääsuunnittelijana toimi Vesa Urpelainen. Häneltä piti eräänkin kerran kysyä mitä minä nyt teen ohjelmisto käyttäessä. Kun vauhtiin pääsi ja oppi käyttämään Pinstrua se nopeutti huomattavasti suunnittelua. Kun järjestelmään perustettiin instrumenttipiirit, syötettiin selvittämämme laitetiedot ja liittimet sekä kaapelit, ohjelma teki kytkennät. Piirsimme piirikaaviopohjat MicroStationilla joka oli myös uusi tuttavuus ja lisäsimme tarvittavat objektit. Lopuksi valittiin sopiva piirikaavion pohja ei muuta kuin tulostamaan valmiita piirustuksia. Kyllä siinä silti näppäimistön naputtamista ja päänraapimista riitti!

Pinstru oli myyty myös Harjavallan Outokummulle kunnossapitoon. Merkittävä kauppa suunnittelutoimistolle!

Vanha laitteisto.

Uusi laitteisto.
Keskimmäinen poika pääsi opiskelemaan lentäjäksi Denveriin. Lauri-serkku kehotti olemaan tarkkana, ettei maksa kuin lukukauden kerrallaan. Lupasin avustaa poikaa sillä ehdolla, että hän on tulos- ja raportointivastuussa! Itse olin haaveillut poikasena sotilaslentäjän urasta tekemättä mitään asian eteen ja se jäi vain kuvittelun asteelle. Tuntuihan se mukavalta pojan toteuttaessa sen mitä olin haaveillut. Tiedustelin vielä, että hän on varmistanut asiat ja kaikki oli kunnossa.

Jotta olisi saanut suunnitelmat lähtemään aikataulun mukaisesti täytyi tehdä pitkää päivää. Juhannus aattona kopion ja kasasin mappeja minkä ehdin. Kotiin tultua lähdimme pyöräilemään koko perheellä Oulujoki-risteilylle m/s Lempillä Turkansaareen jossa oli tervahaudan sytytys. Meno 25 km 1h 10min ja vaimon nuorempi tyttö Maria 11 vuotta oli aika kuitti. Puolenyön kieppeillä takaisin pyöräillessä hän kysyi, etteihän meidän tarvitse ajaa niin kovaa kuin tullessa. Nyt ei ollut kiire kuten iltapäivällä jolloin ehdimme juuri ja juuri jokilaivalle. Kotimatka vei 1h 37min ja kotiuduimme yhden maissa yöllä. Mukava ja rentouttava juhannusaatto, työkiireet unohtuivat täysin.

Ensimmäinen ylinopeussakko 1995

Syyskuussa jatkuivat työt Harjavallassa, viikot asennusvalvontaa ja viikonloput Haukiputaalla. Jorma Friman sai projektinsa valmiiksi ja hän vuokrasi ison peräkärryn Oulusta muuttaakseen takaisin. Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun Jorma suostui ottamaan menomatkaksi huonekaluja jotka sitten veisin vanhimmalle pojalle Espooseen. Me saimme Eskon ja Taiston entisen asunnon sillä myös he lopettivat Harjavallassa. Syyskuun 11. päivän iltana pistäydyin peräkärryn kanssa Espoossa. Janilla oli muuttanut ensimmäisen kerran asumaan yksin ja huonekalujen tarve oli suuri. Paluumatkalla vaivasivat sumu ja väsymys.

Vaahdotusaltaita.
Viikonloppuna kävimme ostoksilla Oulussa ja teimme edullisia löytöjä. Palatessamme Haukiputaalle oli kiire naapurin kaksosten syntymäpäiville ja paahdoin Pohjantiellä aika reippaasti, Silloin Raitotien liittymästä ampaisi perään vilkkuauto. Pysäytin Kadetin ja pelkäsin pahinta, että nyt taisi kortti kärytä. Siinä mustan-Maijan kovalla takapenkillä istuessa olo oli aika orpo. Poliisi totesi ylinopeudeksi 28 km/h, en kiistänyt koska ajoin reilusti kovempaa ja olin tyytyväinen näin "pieneen" ylitykseen. Pikavoiton suuruudeksi tuli 900mk joka kumosi tarjous löydöistämme saadun ilon ja hyödyn. Oli muuten ensimmäinen ylinopeussakkoni.

Timo Hiltunen pelasti pälkähästä

Kuljetin ja massamittaus.
Suunnittelussa oli tullut yksi töppäys, kun en ollut muistanut tehdä kiireessä tyyppikuvaa tai selostusta radioaktiivisen massamittauksen asennuksesta. Mittaus tuli hihnakuljettimen ylä- ja alapuolelle ja siihen jouduttiin rakentamaan tukevat teräsrakenteet. Asennusfirmalta tuli myöhemmin lisälasku tuntitöistä ja materiaaleista joita he eivät olleet puutteellisten tietojen vuoksi laskeneet urakkaan. Valvoja läksytti minua ja tietystihän se tuntui pahalta. Sitten tilannepalaverissa oli mukana myös Timo Hiltunen joka hoiti homman hienosti. Hän perusteli, että   urakkahinta olisi ollut vastaavan summan suurempi jos se olisi ollut mukana tarjouskyselyssä, periaatteessa lopputulos oli plus miinus nolla. Sen jälkeen asia oli loppuun käsitelty ja huokaisin helpotuksesta.

Asennusfirman asentaja kytki murskausmyllyn vieressä olevan asennuskotelon johtimia. Hän totesi minulle, että katsopa tuota tasoa sekä myllyn pultteja, taitaa taso irrota tuosta aika kevyesti kun myllyä pyöräytetään. Ilmoitin asiasta eteenpäin ja kävin kiittämässä asentajaa tarkkaavaisuudesta. Hänen työnjohtaja ja muutama muu asentajakaveri alkoivat naljailla, että mitä sinä siitä hyödyit, paljonko sait? Mielestäni ikävää käytöstä sillä yhdessähän sitä ollaan työmaalla ja jos huomaa jonkun asian olevan pielessä niin kaikkienhan etu se on tuoda esiin.

Ristikytkentä.
Kriittisin kohta oli uusi ristikytkentä jossa jo olemassa olevista laitteista tulevat tiedot saatiin siirrettyä uuteen automaatiojärjestelmään sulavasti. Valmetin Damatic tuli uudeksi järjestelmäksi. Hieman jännitti kuinka muutos onnistuisi sillä ahtaaseen, valvomon ohjaustaulujen takana olevaan, ristikytkentätilaan tuli asentajaksi tutiseva mies. Asennusliikkeen työnjohtaja totesi, ettei tätä työtä voi päästää tekemään ketään muuta kuin kyseisen henkilön. Täytyy sanoa, että habitus ja asennustyön luotettavuus eivät kohdanneet, sillä asentaja teki täysin virheetöntä jälkeä!

Oikeanpuoleisen tulisin näkemään vielä uudelleen.
Nopealla aikataululla tehty saneeraus onnistui lopulta hyvin ja laitos saatiin tuotantoon. Se projekti oli ohi, mutta sitten!

Rappuset olivat mielestäni visuaalisesti kauniit. Enpä tiennyt, että tulisin näkemään ne uudellen.