Tapojensa
orja vai addiktoitunut?
Riippuvuudet hallitsevat meitä,
ketä enemmän ketä vähemmän. Itse olen käynyt läpi valtavan kirjon pakonomaisia
tarpeita.
Ensimmäisenä oli varmaankin äidin
rinnat josta siirryin tuttiin. Kun tuli aika luopua tutin imeskelystä ja tuhosimme
yhteisymmärryksessä koko arsenaalin, silloin iskivät ensimmäiset
vieroitusoireet. Valtavan huutoni säestämänä isäni oli lähtenyt iltamyöhällä
ajamaa polkupyörällä talvipakkasessa lähimpään apteekkiin, jonne oli kolme
kilometriä. Lähtiessään isä oli tuumannut, että nyt haetaan pojalle tutteja,
imeköön sitten vaikka armeijaikään asti! Ja olihan hän tuonut niitä sitten
oikein reilusti.
Tissistä se kaikki alkoi josta sitten tuttiin. |
Kun vierotuin tutista siirryin
puisiin pyykkipoikiin jotka halkaisin ja imin puolikasta kuin sätkää.
Pyykkipoikia kului aika paljon, en muista kuinka se vaikutti pyykkien
kuivattamiseen narulla.
Näitä kului automiehellä aika paljon! |
Sitten alkoi lääkeriippuvuus.
Minulla oli tolkuton himo Aspiriiniin. En tiedä mikä siinä oli, mutta kun niitä
pureskeli tuli leukalihaksiini ja korviin sanoin kuvaamaton tunne. Äiti
varoitteli lääkkeen vaaroista ja piilotti ne, mutta uteliaana ja neuvokkaana
vekarana löysin ne aina. Kunnes sitten kerran se tapahtui. Kun röyhtäisin
suuhuni tuli veren maku jolloin säikähdin, että nyt minulla on se mahahaava!
Lääkeriippuvuuteni loppui siihen enkä ollut vielä edes kouluikäinen.
Tabuja huiviin jo alaikäisenä. |
Tämän jälkeen tulivat karamelli
ja limonadi riippuvuudet. Söin makeisia ja join limsaa niin, että hampaat
meinasivat tippua. Ihmettelin murrosiässä, että kyllä minulla on huono
hammasluusto, kun reikiä tulee jatkuvasti vaikka harjasin hampaani iltaisin. No
eihän se yksi harjauskerta koko päivän kestävälle happohyökkäykselle mitään
mahda! Aamulla otin Italia limukka ryypyn ja sitä jatkui pitkin päivää
makeisilla höystettynä. Pesin hampaani ennen nukkumaanmenoa, mutta sängyn
vieressä oli virvoitusjuomapullo ja lasi josta otin vielä ryyppy ennen valojen
sammuttamista.
Karkkeja
tuli rouskutettua oikein urakalla.
|
Entä peliriippuvuus? Kun olin
alle kouluikäinen isä opetti pelaamaan viattomia korttipelejä, Kiusaa
(Ristiseiska), Maijaa jne. Sitten pentuna pelattiin lautapeleistä
korttipeleihin ja rulettiin. En voinut lopettaa vaan vonkasin kavereilta jatkuvasti,
että pelataan vielä, ei lopeteta, yhdenkerran, eikö me vielä, jatketaan......
Pelit ja eväät! |
Pienoismalleja rakensin hullun
lailla. Aina kun yhden oli saanut valmiiksi ruinasin äidin ostamaan uuden ja
niitä oli todella paljon.
Tupakka kokeilut alkoivat jo
ensimmäisellä luokalla natsoilla. Kansakoulun kolmannella luokalla narahdin
toisen kerran. Päätimme kaverin kanssa ostaa pikku Boston askin joka tuntui miehekkäältä
merkiltä, sen kun saisi rintataskuun niin olisi jo tosimies! No en ehtinyt kuin
pyytää sitä kaupanmyyjältä, kun tätini tuli taakseni ja kysyi, että mitä sinä
oikein puuhaat? Otin jalat alle ja menin metsään piiloon, valmistauduin
selkäsaunaan. Lopulta rohkaisin mieleni ja menin kotiin. Äiti tiesi jo
tempaukseni ja aloitti puhuttelun. Kun valmistauduin seuraavaan osioon eli
piiskaukseen, äiti alkoi itkemään hillittömästi lysähtäen pitkälleen sohvalle
selin minuun. Mietin, ettenkö ole edes selkäsaunan arvoinen. Se oli niin
traumaattinen kokemus, etten aloittanut tupakointia vaikka ryhmänpaineet olivat
välillä todella kovat. Kansalaiskoulussa olin luokkani ainoa joka ei polttanut.
Enon natsoista se taisi alkaa! |
Isäni oli polttanut nuorukaisesta
lähtien ja sauhuttelu jatkui myös rintamalla. Alkaessaan seurustella tulevan
vaimonsa kanssa tämä oli pyytänyt luopumaan tupakasta. Isä oli lopettanut,
mutta erään kerran lomalta rintamalle palatessa vieruskaveri oli tarjonnut
savuketta ja isä oli ajatellut, että voihan sitä yhden polttaa ja sytyttänyt
sen. Seuraavalla asemalla hän oli hakenut tupakka topan ja homma oli jatkunut
kuten aiemmin. Nyt äitini oli laittanut ehdoksi joko hän tai tupakka ja tähän
isän sauhuttelu oli loppunut. Hän totesi, ettei sillä asialla kannata leikkiä
se on joko tai! Jos oli tehnyt mieli savuja hän oli ottanut pastillin poskeen,
eikä isä sen koommin polttanut.
Ammattikoulussa rassasin
luokkakavereita jätkänshakilla, pelataan vielä ja vielä ja vielä. Lopulta
kaikki hermostuivat ja pelikaveria oli todella vaikea saada. Tiedostaen
ongelmapelaamiseni sekä isäni ohjeen, että älä koskaan pelaa rahasta, en
osallistunut töissä sökö ja ventti porukoihin enkä siviilissäkään ole ryhtynyt
muunlaisiin uhkapeleihin kuin lottoon.
Alkoholiriippuvuus alkoi nostaa
päätään salakavalasti. Televisiosarjoissa ja elokuvissa kitattiin jatkuvasti ja
tyylikkäästi samppanjasta viskiin. Oli se vaan niin hienoa ja tyylikästä.
Harvoin kukaan sankari päihtyi, joskus joku sivuosan esittäjä toikkaroi
huvittavassa humalassa. Vaaratonta ja jokapäiväistä antoi televisio ja elokuvat
ymmärtää. Määrät ja käyttökerrat lisääntyivät huomaamatta. Todistelin
itselleni, että kyllä minä voin lopettaa alkoholin käytön milloin vain, mutta
kun minä en halua ja nauroin päälle. Mitä itsepetosta! Joka viikonloppuinen käyttö jatkui kymmenen vuotta ja alkoi se lipsadella joskus myös keskelle viikkoa. Sitten vuonna 1981
seurustelin naisen kanssa joka ei käyttänyt alkoholia. Viikonloppuisin
kiertelin ikkunasta ikkunaan kuin tuli olisi ollut takapuolessa! Silloin
tajusin, ettei se lopettaminen niin yksinkertaista olekaan. Sen jälkeen ei viinan
juonti ei ole ollut hauskaa. En tiedä olisinko jo rapajuoppo jos olisin jatkanut samaa hieman kiihtyvää tahtia seuraavat yli 30 vuotta. Paras konsti on ottaa säännöllisen
epäsäännöllisesti eikä olisi pahitteeksi jättää silloinkin ottamatta.
Eihän se aluksi hyvältä maistunut, mutta kaikkeen tottuu. |
Nautintoaineet? Kahvia on tullut
juotua pikkupojasta lähtien, parhaimmillaan tai pahimmilla yli kymmenen kuppia
päivässä. Mutta sitähän ei lasketa, se vain kuuluu Suomalaiseen elämäntapaan :D
No seksihän kuuluu elämään! Onko
se riippuvuutta, kun sitä haluaa jatkuvasti? Kyllä sitä piti saada
säännöllisesti ja se alkoi jo aika nuorena "Kyllikin" kanssa. Siitä
sitten siirryttiin ihka oikeaan siihen ja sitähän on jatkunut enempi tai
vähempi säännöllisenä kunnes ikä on hieman hillinnyt himoja ja tasoittanut
tapoja.
Urheilu riippuvuus on myös iän
myötä hiipunut koiran ulkoilutukseksi. Rajuimmillaan harrastin seitsemänä
päivänä seitsemää eri urheilulajia. Ei mitään ongelmia. Sitten pelkää
lenkkeilyä pisimmillään 28 km lenkkejä 4:45/km keskivauhdilla niin että
akillesjänteeni tulehtui ja katkesi myöhemmin 5.11.1990. Se pysäytti miettimään
liiallisuuden vaaroja, kaikki mikä menee kohtuuttomuuksiin ei ole hyväksi!
Vedot 20x400m keskivauhdilla 1:30 Kempeleessä 20.7.1990 ! |
Myös elokuvat ovat olleet
tietynasteinen pakkomielle. Arvostelujen lukeminen, DVD sekä BD elokuvien
metsästys ja niiden katsominen. Muistan myös ajan ennen kotiteatterin
trailereita, ainakin kerran viikossa piti kiertää elokuvateattereiden
mainostaulujen elokuvajulisteet, mitä oli menossa ja mitä tulossa. Sitten
elokuviin joka on nyttemmin jäänyt kotona olevan arsenaalin vuoksi
kotikatseluksi.
Paljon niitä on myyty, mutta löytyy niitä vieläkin riittävästi |
Tilasto- ja taulukkoriippuvuus on
myös kulkenut mukana poikasesta lähtien. Nykyäänkin täytyy tarkistaa ja laittaa
ylös päivittäiset elopainot, videoiden katsojamäärät, videoiden katsojat
valtioittain jne.
No lasketaanko se lieväksi
riippuvuudeksi, että musiikin suurkuluttajana oli joka lauantainen vakion kuvio
70-luvulla mennä Musiikkimieheen etsimään älppäreitä. Valitsin
mielenkiintoisimmat ja sitten myyntitiskille jossa myyjä pyöritti levyä siirtäen
merkistäni seuraavalle raidalle kun kuuntelin musiikkia puhelinluurin
tapaisella kuulokkeella. Usein sieltä lähti kotiin äänilevy kainalossa. Tunnen
vieläkin syyllisyyttä siitä kun kiusasin niitä myyjiä loputtomilla
kuuntelutoiveilla.
Ostin ensimmäisen LP-levyni ennen kuin minulla oli levysoitinta! |
Viimeisimmän addiktion,
nettiriippuvuuden, riivaamana riudun päivät tietokoneen ääressä keksien muka
kaikenlaista tärkeää siihen liittyen. Jos poistun tietsikan luota täytyy hetken
päästä käydä katsomassa onko kellään uusia statuspäivityksiä, kiinnostaako
blogini ketään, onko minulle tullut sähköpostia, missä päin maailmaa videoitani
on katsottu, josko väsäisi uuden youtube pätkän tai kirjoittaisi uuden blogin.
Promoaisinko viimeisintä videotani tai taiteilija Reima Lihavaista. Siinä se
päivä vierähtää saamatta mitään järkevää aikaiseksi. Aiheuttaako tämä
ahdistusta, että jäi taas se ja se tekemättä? Kyllä!
Netistä ja tilastoista löytyy. |
Onko tuttua? Jos on, olet sinäkin
erittäin addiktoituva henkilö, joten ole varovainen ja pyri hallitsemaan
riippuvuutesi! Loppujen lopuksi eihän nämä niin vakavia addiktiota ole, ehkä
olen tapojeni orja! Kuitenkin riippuvuuksien selättämiseen vaaditaan heräämistä
ja päättäväisyyttä, sillä kaikki voi tapahtua yllättävän salakavalasti. Sinun
itse täytyy ottaa kiinni itseäsi niskasta ja ryhdistäytyä, sillä muut eivät voi
sitä tehdä sinun puolestasi.