Sintraamon pölynpoisto ja uutisia BBC:ssä 2002
Joulu meni haikeissa merkeissä isän hautajaisia muistellessa. Kävimme vuoden lopussa Haaparannalla jossa pistäydyimme myös armeijan poistomyymälässä. Löysimme juomalaseja vuodelta 1943 jotka olivat alkuperäisessä pakkauksessa. Ostimme koko laatikollisen 64 kappaletta, nyt on särkymävaraa.
Jonkinasteinen "krapula"
vaivasi rivisuunnittelijaksi paluun jälkeen, olin kuullut saman tapahtuneen
myös muutamalle muulle kollegalle. Ei siinä itkut auttaneet, taas vain yrittää pakertaa suunnittelun
parissa.
Tammikuun 4. päivänä ostin Nokia
3310 kännykän, edellinen 1610 tuli viiden vuoden ikään. Kaverit jo
huomauttelivat 1610 "massiivisesta" koosta, että sinullako on Nokian
Communicator! Pieni hyväntahtoinen piruilu piristää, kunhan se ei mene kiusaamisen asteelle ;)
Isän naisystävä Martta seurasi
häntä 22. päivänä tammikuuta, reilu kuukausi isän jälkeen. Tammikuun lopussa
oli perunkirjoitus isän jäämistöstä.
Lämminvesivaraaja ja 50 vuotta
En ajatellut pitää minkäänlaisia merkkipäiviä pyöreitä täyttäessäni. Kuitenkin naapuri sai puhuttua minut ympäri, hän kehotti ottamaan minulle kuuluvan vapaapäivän sekä järjestämään kekkerit hänen hommatessa kaikki naapurit mukaan juhlimaan. Kypsyin ajatukseen ja aloitimme puuhaamaan juhlia.
Syntymäpäivien lähetessä alkoi boileri
vuotaa. Hankin Haadon 300 litran lämminvesivaraajan joka vaihdettiin 16.
päivänä helmikuuta. Vanha varaaja oli 70-luvun puolestavälistä, Ruotsalaista
valmistetta ja ilmeisesti valurautaa koska se oli niin painava. Pois
kuljettamiseen tarvittiin neljä kantajaa ja silti sen saaminen peräkärryyn teki
tiukkaa. Uuden rosteripeltisen varaajan kantoi sisään melkeinpä yksin, saas
nähdä kestääkö se seuraavat 28 vuotta.
Talomme oli pulpettikattoinen ja
ajattelimme muuttaa sen harjakattoiseksi. Suunnittelijaksi suostui serkun avomies.
Mystinen onnettomuus Raahessa
Aamulla 5. päivänä maaliskuuta oli ajovuoroni, pientä lumisadetta jota vastaantulevat autot pöllyyttivät. Raahessa Oulunväylän jälkeisellä rautatien ylittävällä sillalla tuli vastaan rekka joka aiheutti melkoisen lumi tuprakan. Vähän ennen sillan lakea valkoisen myräkän keskeltä ilmestyi pyöräilevä mies jonka ehdin hädin tuskin väistää. Kello oli noin 07:50.
Myöhemmin kuulin uutisista, että 71-vuotiaat
kaksoset olivat jääneet auton alle Raahen seudulla tiistaina parin tunnin
välein. Molemmat olivat menehtyneet välittömästi. Kaksosveljistä ensin kuollut jäi
rekka-auton alle aamulla noin 9:35 Pattijoen Nesteen kohdalla valtatie
kahdeksalla. Toinen jäi rekka-auton alle samalla tiellä Raahen kunnan puolella
runsaat kaksi tuntia myöhemmin, noin 11:45. Tajusin, että oli enemmän kuin
lähellä, etten ajanut toisen kaksosen yli! Onneksi hänen aikansa ei ollut vielä
silloin. Tämän onnettomuus oli uutisoinut myös BBC:ssä.
Vaisut 50-vuotis juhlat
Valokuvaamossa kuva 50 v ilmoitukseen! |
Tuntemuksiani pelasti hieman
maaliskuun 11. päivänä ollut kahvitilaisuus työpaikalla!
Isän jäämistön jaosta alkoi
syntyä ikäviä kahnauksia, joiden aiheuttaja en omasta mielestäni ollut.
Serkuilta lahjakortti jolla hankin tämän kellon. |
Toukokuun lopussa pistäydyimme
Juhan Autossa ja löysimme Opel Vectran 1,6 vuosimallia 98 joka miellytti meitä.
Otimme auton koeajolle ja testautimme sen ja se oli uuden veroinen. Seuraavalla
viikolla Rautaruukilla parakkiimme asennettiin markiiseja ja sen edessä oli pysäköitynä
Vectra. Olin kiinnostunut muiden kokemuksista autosta ja kysyin asentajalta, että
onko tuo sinun Opel? Ei ollut, mutta kokemuksia Vectran ongelmista tuli
roppakaupalla. Ohjaustehostin, käynnistyminen, lukot sekä muut vaivat olivat
saaneet hänet pelkäämään kyseisellä autolla ajoa. Pari kuukautta hän oli
kestänyt jonka jälkeen merkki oli vaihtunut. Toivotteli onnea Opelin kanssa,
vaikka pelkäsi pahinta.
Häät
Mäntsälässä ja sovinto
Kaunis hääpari Kati Hormu ja Jani Nurisalo! |
Kesälomalla kaadoimme puita anoppilassa. Kävimme viikon reissun sukulaisissa Etelä-Suomessa. Esikoinen vihittiin Mäntsälän kirkossa häätilaisuuden ollessa Mäntsälän kartanossa. Keskimmäinen poika, jonka kanssa välimme olivat olleet tulehtuneet Amerikan reissun jälkeen, tuli luokseni kysyen: "Mitä minun isälle kuuluu!" Kuinka paljon noin vähät sanat voivatkaan merkitä! Meinasi sydän pakahtua. Kauniit häät ja upea sovinto!
Pioneeri Lihavainen |
Ollessamme 2.-4. elokuuta SMSY:n
kesäpäivillä Espoon Korpilammella tuli Kiimingistä huonoja uutisia, anoppi oli
kaatunut ja hänen lonkkansa oli murtunut. Kuulimme myös työkaverimme
Polartekilta olevan vakavasti sairaana, hänellä oli pitkälle edennyt vatsasyöpä.
Kävin katsomassa Karia heti maanantaina, hän totesi rauhallisesti olevansa
sujut ja valmistautunut kohtaloonsa. Karin elämänliekki sammui samalla
viikolla.
Sähkösuodatin alkoi olla sillä
mallilla, että siirryin suunnittelemaan hihnavaa'at koksaamolle ja
sintraamolle. Laadin tarjouskyselyt ja tein suunnitelmat. Varsinkin
sintraamolla tehtävä oli työläämpi koska siellä täytyi suunnitella vanhan
vaa'an purkaminen käytännössä ja poistaa kaikki siihen liittyvä tieto myös TP-järjestelmästä. Tehdaspalvelujärjestelmään oli syötetty tiedot laitteista, kaapeleista, kytkennöistä jne..
Reima
Lihavaisen sotilasvala Raahessa
Vanhempien poikien sotilasvalat olivat jääneet väliin, niiden ollessa sen verran kaukana Vekarajärvellä ja Parolassa. Olin orientoitunut, että myös kuopuksen vala jää näkemättä. Reima tiedusteli, että tulenko katsomaan Kainuun Prikaatin valaa joka olisi Raahessa? Mikä onnenpotku, tietysti minä menin! Sotilasvala oli elokuun 9. päivänä ja tilaisuus oli vaikuttavan komea jonka ikuistin myös videolle. Olisin lahjoittanut sen myös Kainuun Prikaatille, mutta se ei kiinnostanut heitä.
Elokuun puolessa välissä
jäämistön jakaminen eteni hiukan kun osakkeelle löytyi ostaja. Asunnon oli
oltava tyhjänä syyskuun alkuun mennessä. Mutta vielä oli tiedossa mutkia
matkalle.
Aloitin myös haparoivat kokeilut somessa (sosialisessa mediassa), kirjoitellen suomi24 palstalle kommentteja ja pieniä juttuja, jos sen nyt someksi voi määritellä.
Aloitin myös haparoivat kokeilut somessa (sosialisessa mediassa), kirjoitellen suomi24 palstalle kommentteja ja pieniä juttuja, jos sen nyt someksi voi määritellä.
Käyttänyt liikaa tunteja vaakoihin
Sintraamolla oli mukavan ja lupsakan oloinen kunnossapidosta vastaava mutta tuntilappuja kuittauttaessani hän sai hepulit. Vaakojen suunnittelun tuntimäärät eivät miellyttäneet häntä, sain "pyyhkeitä" ja jouduin tekemään tarkan selonteon. Koksaamolla taas oli mies jonka tarkkuudesta olin kuullut pelottavia juttuja. Viivyttelin tuntien viemistä hyväksyttäväksi koksaamolle, koska jännitin hänen reaktiotaan. Lopulta rohkaisin mieleni ja menin kunnossapidosta vastaavan luokseen. Kerroin miten asiat olivat ja hän kirjoitti nimen alle mukisematta. Totesin, että minua todella pelotti tuoda tunnit kuitattavaksi, koska olin saanut sintraamollakin niin rajun palautteen. Hänen mielestään tärkeintä oli se, että suunnitelmat ovat valmiit ja ne on arkistoitu sekä toimitettu myös heille. Oli käynyt usein niin, ettei lopullisia ajantasaisia piirustuksia oltu koskaan toimitettu heille tai arkistoon vaan ne olivat hukkuneet jonnekin. Sanat lohduttivat minua.
Ruukin
säästökuuri puraisi minuakin
Vielä oli pieniä suunnittelutehtäviä terässulatolle, senkkojen kunnostuspaikalle sekä kaasuvalvontoihin liittyen. Sitten Ruukilla alkoi säästökuuri, omaa henkilökuntaa lomautettiin jonka seurauksena lähes kaikkien ulkopuolisten suunnittelijoiden täytyi poistua. Myös minulle tuli ilmoitus töiden loppumisesta. Hoidin suunnittelu dokumentit valmiiksi ja kävin luovuttamassa ne terässulatolle ilmoittaen lähteväni Polartekin Oulun toimistolle. Keijo Palosaari terässulaton kunnossapidosta antoi minulle lähtiäislahjaksi Ruukin logolla varustetun solmion, kiitteli ja toivotti hyvää jatkoa. Se oli tässä ja vuosikin melkein pulkassa. Mitä uusi vuosi 2003 tuokaan tullessaan?