maanantai 27. tammikuuta 2014

Elämänura osa 22: 2002 Nyt iski krapula!




Sintraamon pölynpoisto ja uutisia BBC:ssä 2002 

Joulu meni haikeissa merkeissä isän hautajaisia muistellessa. Kävimme vuoden lopussa Haaparannalla jossa pistäydyimme myös armeijan poistomyymälässä. Löysimme juomalaseja vuodelta 1943 jotka olivat alkuperäisessä pakkauksessa. Ostimme koko laatikollisen 64 kappaletta, nyt on särkymävaraa.

Jonkinasteinen "krapula" vaivasi rivisuunnittelijaksi paluun jälkeen, olin kuullut saman tapahtuneen myös muutamalle muulle kollegalle. Ei siinä itkut auttaneet,  taas vain yrittää pakertaa suunnittelun parissa.

Tammikuun 4. päivänä ostin Nokia 3310 kännykän, edellinen 1610 tuli viiden vuoden ikään. Kaverit jo huomauttelivat 1610 "massiivisesta" koosta, että sinullako on Nokian Communicator! Pieni hyväntahtoinen piruilu piristää, kunhan se ei mene kiusaamisen asteelle ;)

Isän naisystävä Martta seurasi häntä 22. päivänä tammikuuta, reilu kuukausi isän jälkeen. Tammikuun lopussa oli perunkirjoitus isän jäämistöstä.

Lämminvesivaraaja ja 50 vuotta

En ajatellut pitää minkäänlaisia merkkipäiviä pyöreitä täyttäessäni. Kuitenkin naapuri sai puhuttua minut ympäri, hän kehotti ottamaan minulle kuuluvan vapaapäivän sekä järjestämään kekkerit hänen hommatessa kaikki naapurit mukaan juhlimaan. Kypsyin ajatukseen ja aloitimme puuhaamaan juhlia.

Syntymäpäivien lähetessä alkoi boileri vuotaa. Hankin Haadon 300 litran lämminvesivaraajan joka vaihdettiin 16. päivänä helmikuuta. Vanha varaaja oli 70-luvun puolestavälistä, Ruotsalaista valmistetta ja ilmeisesti valurautaa koska se oli niin painava. Pois kuljettamiseen tarvittiin neljä kantajaa ja silti sen saaminen peräkärryyn teki tiukkaa. Uuden rosteripeltisen varaajan kantoi sisään melkeinpä yksin, saas nähdä kestääkö se seuraavat 28 vuotta.

Talomme oli pulpettikattoinen ja ajattelimme muuttaa sen harjakattoiseksi. Suunnittelijaksi suostui serkun avomies.

Mystinen onnettomuus Raahessa

Aamulla 5. päivänä maaliskuuta oli ajovuoroni, pientä lumisadetta jota vastaantulevat autot pöllyyttivät. Raahessa Oulunväylän jälkeisellä rautatien ylittävällä sillalla tuli vastaan rekka joka aiheutti melkoisen lumi tuprakan. Vähän ennen sillan lakea valkoisen myräkän keskeltä ilmestyi pyöräilevä mies jonka ehdin hädin tuskin väistää. Kello oli noin 07:50.

Myöhemmin kuulin uutisista, että 71-vuotiaat kaksoset olivat jääneet auton alle Raahen seudulla tiistaina parin tunnin välein. Molemmat olivat menehtyneet välittömästi. Kaksosveljistä ensin kuollut jäi rekka-auton alle aamulla noin 9:35 Pattijoen Nesteen kohdalla valtatie kahdeksalla. Toinen jäi rekka-auton alle samalla tiellä Raahen kunnan puolella runsaat kaksi tuntia myöhemmin, noin 11:45. Tajusin, että oli enemmän kuin lähellä, etten ajanut toisen kaksosen yli! Onneksi hänen aikansa ei ollut vielä silloin. Tämän onnettomuus oli uutisoinut myös BBC:ssä.

Vaisut 50-vuotis juhlat
Valokuvaamossa kuva 50 v ilmoitukseen!
Olin laittanut 50-vuotis ilmoituksen Kalevaan kutsun kera. Itse juhlapäivä oli pettymys ja se osoitti ystäväpiirini suppeuden. Onneksi paikalle tuli serkkujani, Tarjan vanhemmat sekä sisko tyttöineen ja naapuri joka kehotti juhlat pitämään! Ei muita naapureita, ei työ- tai koulukavereita. Muutama puhelinsoitto ja yllättävä tekstiviesti piristivät juhlahetkeä. Tarja soitti kavereitaan rääppiäisiin, etteivät kaikki tarjoilut olisi menneet hukkaan. Oli todella nolo ja surkea olo, kiitos niille tosi ystäville ja läheisille jotka pelastivat mitä pelastettavissa oli! Olisi täytynyt pitää päänsä ja olla juhlimatta kuten olin aluksi ajatellut.

Tuntemuksiani pelasti hieman maaliskuun 11. päivänä ollut kahvitilaisuus työpaikalla!

Isän jäämistön jaosta alkoi syntyä ikäviä kahnauksia, joiden aiheuttaja en omasta mielestäni ollut.

Serkuilta lahjakortti jolla hankin tämän kellon.
Sintraamon sähkösuodatin valmistui kovaa vauhtia. Pölynkeräyslamelleja suodattimen uumeniin laskettaessa oli melko navakka tuuli. Lamellit asennettiin yläkautta asentajien hyppiessä kapeilla tasoilla joiden molemmilla puolilla oli liki kymmenen metrin putous suodattimeen. Huomautin asennusvalvojaa, että onko tuo täysin turvallista, jos tuuli tempaisee nosturin koukusta roikkuvaa lamellia voi se tyrkätä asentajan alas suodattimen syövereihin. Valvoja vain tuumasi, etteivät ne usko häntä. Lähdin pois, koska asia ei kuulunut toimenkuvaani, olin ainakin yrittänyt.

Toukokuun lopussa pistäydyimme Juhan Autossa ja löysimme Opel Vectran 1,6 vuosimallia 98 joka miellytti meitä. Otimme auton koeajolle ja testautimme sen ja se oli uuden veroinen. Seuraavalla viikolla Rautaruukilla parakkiimme asennettiin markiiseja ja sen edessä oli pysäköitynä Vectra. Olin kiinnostunut muiden kokemuksista autosta ja kysyin asentajalta, että onko tuo sinun Opel? Ei ollut, mutta kokemuksia Vectran ongelmista tuli roppakaupalla. Ohjaustehostin, käynnistyminen, lukot sekä muut vaivat olivat saaneet hänet pelkäämään kyseisellä autolla ajoa. Pari kuukautta hän oli kestänyt jonka jälkeen merkki oli vaihtunut. Toivotteli onnea Opelin kanssa, vaikka pelkäsi pahinta.


Häät Mäntsälässä ja sovinto

Kaunis hääpari Kati Hormu ja Jani Nurisalo!

Kesälomalla kaadoimme puita anoppilassa. Kävimme viikon reissun sukulaisissa Etelä-Suomessa. Esikoinen vihittiin Mäntsälän kirkossa häätilaisuuden ollessa Mäntsälän kartanossa. Keskimmäinen poika, jonka kanssa välimme olivat olleet tulehtuneet Amerikan reissun jälkeen, tuli luokseni kysyen: "Mitä minun isälle kuuluu!" Kuinka paljon noin vähät sanat voivatkaan merkitä! Meinasi sydän pakahtua. Kauniit häät ja upea sovinto!

Pioneeri Lihavainen
Reissun jälkeen veimme Reiman Kajaaniin asepalvelukseen. Sitten taas anoppilassa kaadettujen puiden sekä vankempien oksien karsimista. Ihmettelin parin tunnin jälkeen huimaavaa oloa kun tuli keskeytys työhön. Anoppi oli saanut astmakohtauksen ja lähdimme viemään häntä sairaalaan. Autossa huomasin syyn huippaukselle mittarin näyttäessä kohtuullista hellettä 31,5°C. Vaikka olin juonut se ei ollut riittänyt.

Ollessamme 2.-4. elokuuta SMSY:n kesäpäivillä Espoon Korpilammella tuli Kiimingistä huonoja uutisia, anoppi oli kaatunut ja hänen lonkkansa oli murtunut. Kuulimme myös työkaverimme Polartekilta olevan vakavasti sairaana, hänellä oli pitkälle edennyt vatsasyöpä. Kävin katsomassa Karia heti maanantaina, hän totesi rauhallisesti olevansa sujut ja valmistautunut kohtaloonsa. Karin elämänliekki sammui samalla viikolla.

Sähkösuodatin alkoi olla sillä mallilla, että siirryin suunnittelemaan hihnavaa'at koksaamolle ja sintraamolle. Laadin tarjouskyselyt ja tein suunnitelmat. Varsinkin sintraamolla tehtävä oli työläämpi koska siellä täytyi suunnitella vanhan vaa'an purkaminen käytännössä ja poistaa kaikki siihen liittyvä tieto myös  TP-järjestelmästä. Tehdaspalvelujärjestelmään oli syötetty tiedot laitteista, kaapeleista, kytkennöistä jne..


Reima Lihavaisen sotilasvala Raahessa

Vanhempien poikien sotilasvalat olivat jääneet väliin, niiden ollessa sen verran kaukana Vekarajärvellä ja Parolassa. Olin orientoitunut, että myös kuopuksen vala jää näkemättä. Reima tiedusteli, että tulenko katsomaan Kainuun Prikaatin valaa joka  olisi Raahessa? Mikä onnenpotku, tietysti minä menin! Sotilasvala oli elokuun 9. päivänä ja tilaisuus oli vaikuttavan komea jonka ikuistin myös videolle. Olisin lahjoittanut sen myös Kainuun Prikaatille, mutta se ei kiinnostanut heitä.

Elokuun puolessa välissä jäämistön jakaminen eteni hiukan kun osakkeelle löytyi ostaja. Asunnon oli oltava tyhjänä syyskuun alkuun mennessä. Mutta vielä oli tiedossa mutkia matkalle.

Aloitin myös haparoivat kokeilut  somessa (sosialisessa mediassa), kirjoitellen suomi24 palstalle kommentteja ja pieniä juttuja, jos sen nyt someksi voi määritellä.

Käyttänyt liikaa tunteja vaakoihin

Sintraamolla oli mukavan ja lupsakan oloinen kunnossapidosta vastaava mutta tuntilappuja kuittauttaessani hän sai hepulit. Vaakojen suunnittelun tuntimäärät eivät miellyttäneet häntä, sain "pyyhkeitä" ja jouduin tekemään tarkan selonteon. Koksaamolla taas oli mies jonka tarkkuudesta olin kuullut pelottavia juttuja. Viivyttelin tuntien viemistä hyväksyttäväksi koksaamolle, koska jännitin hänen reaktiotaan. Lopulta rohkaisin mieleni ja menin kunnossapidosta vastaavan luokseen. Kerroin miten asiat olivat ja hän kirjoitti nimen alle mukisematta. Totesin, että minua todella pelotti tuoda tunnit kuitattavaksi, koska olin saanut sintraamollakin niin rajun palautteen. Hänen mielestään tärkeintä oli se, että suunnitelmat ovat valmiit ja ne on arkistoitu sekä toimitettu myös heille. Oli käynyt usein niin, ettei lopullisia ajantasaisia piirustuksia oltu koskaan toimitettu heille tai arkistoon vaan ne olivat hukkuneet jonnekin. Sanat lohduttivat minua.


Ruukin säästökuuri puraisi minuakin

Vielä oli pieniä suunnittelutehtäviä terässulatolle, senkkojen kunnostuspaikalle sekä kaasuvalvontoihin liittyen. Sitten Ruukilla alkoi säästökuuri, omaa henkilökuntaa lomautettiin jonka seurauksena lähes kaikkien ulkopuolisten suunnittelijoiden täytyi poistua. Myös minulle tuli ilmoitus töiden loppumisesta. Hoidin suunnittelu dokumentit valmiiksi ja kävin luovuttamassa ne terässulatolle ilmoittaen lähteväni Polartekin Oulun toimistolle. Keijo Palosaari terässulaton kunnossapidosta antoi minulle lähtiäislahjaksi Ruukin logolla varustetun solmion, kiitteli ja toivotti hyvää jatkoa. Se oli  tässä ja vuosikin melkein pulkassa. Mitä uusi vuosi 2003 tuokaan tullessaan?

Jotakin käytännöllisiä muistoja jäi Rautaruukin projekteista!