Elämänura osa 19: 1998 Videokuvausta työn ohessa

Onnistuivat ne metsurinkin työt 1998

Vappu meni metsuria leikkiessä. Kaadoin pihasta kymmenen puuta pokasahalla, pätkin ja pilkoin ne. Maanantai aamuna herätessä olo oli kuin juhlinnan jälkeen, sänky pyöri vaikka en ollut edes nähnyt tipan tippaa alkoholia. Menin Rautaruukilla terveysasemalle ja siellä mitattiin verenpaineet jotka olivat normaalit. Diagnoosi oli, että niskat ja hartiat olivat kolmen päivän teutaroinnista niin jumissa. Niin siinä käy kun äkkiseltään innostuu.

Toukokuun 9. päivänä kävimme Väinö-sedän hautajaisissa. Videoin tapahtuman ja editoin ja lähetin sen myöhemmin serkuille sekä isälleni.

Kesä meni töissä ja iltaisin sekä viikonloppuisin puita kaataessa, karsiessa, pätkiessä ja pilkkoessa. Välillä olin sairaana ja isoimmat puut jäivät kaatamatta. Sitten tuli Tarjan Seppo-veljen kanssa puheeksi kimppasahan osto. Kävin Hirvosella ja sieltä tarjottiin budjettiamme kalliimpaa mutta huomattavasti tehokkaampaa Husqvarnan moottorisahaa johon tuli vielä halkaisukirves kylkiäisenä. Rohkenin ostaa sen.

Seppo protestoi hankintaani moittien sitä painavammaksi ja käski vaihtaa sen. Soitin Hirvoselle ja sieltä tuumattiin, että painoero ei ole juuri mitään ainoastaan kymmeniä grammoja tehojen ollessa reilusti suurempi kuin halvemmassa. Lopulta Seppo suostui ostokseeni ja päätti kokeilla sahaa. Hämmästykseksemme se ei purrut lainkaan puuhun. Tarkistimme terän ja sen purusuunta oli asennettu väärinpäin! Kun teräketju oli saatu oikeaan asentoon Seppo hämmästeli sahan tehokkuutta ja oli tyytyväinen hankintaamme. Kirveen hän antoi meille ja vähensin sen arvon hänen osuudestaan.

Sitten aloimme kaatamaan keskellä pihaa olevia kolmea suurta mäntyä ja kuusta. Seppo sahasi ja minä kiipesin toiseen puuhun auttamaan puun kaatumisessa. Aluksi puu kaatui oikeaan suuntaan mutta sitten se kiepsahti kohti taloa rymähtäen sen päälle ryskyen. Onneksi ei tullut muuta vahinkoa kuin pulpettikattoisen talon räystäspellin pienet lommot. Lapset sisällä säikähtivät kun katto paukkui ja kattokruunu helisi. Tekevälle sattuu.

Nestekaasuanturien toimintahäiriöt 1998

Joskus 1998 ottaessamme käyttöön valukone kuutosta nestekaasuanturit aiheuttivat turhia hälytyksiä. Etsimme vikaa sitä löytämättä. Käyttömiesten usko hälytysten oikeellisuuteen laski ja soitin laitetoimittaja Liittimelle. Heillä oli porukka testaamassa valssaamon läpityöntöuunien kaasuhälytyksiä. He eivät olleet halukkaita tulemaan selvittämään ongelmaa. Kysyin, että mitä te teette jos turhien hälytysten jälkeen tuleekin oikea nestekaasuvuoto ja valukoneen kellaritilat täyttyvät räjähtävästä kaasusta ja koko valukone lentää avaruuteen. Liittimen miehet tulivat välittömästi tutkimaan tilannetta. Puolikymmentä asiantuntijaa tutki antureita löytäen lopulta syyn ongelmaan. Rautaruukin virittäjät olivat olettaneet anturin herätejännitteen olevan saman kuin jo laitoksella olevien. Mutta tämä tyyppi vaati matalamman virityksen ja hälytykset aiheutuivat kenojännitteen alkaessa ryömiä aiheuttaen turhia hälytyksiä. Vika korjautui ja hälytysten uskottavuus palautui.

Jarkko-serkku ja hänen vaimonsa Marketta  kutsuivat meidät 11.9 Hulttion tielle, Igor Stravinskynin oopperaa katsomaan, koska hänellä oli ylimääräiset liput. Ooppera oli mitä oli, mutta sitä seurasi todellinen hulttiontie Jarkon pyytäessä jatkoille kotiinsa. Perillä Jarkko kysyi, että olenko koskaan ottanut pirtua? En ollut ja hän tarjosi. Veljeni oli meille kuskina ja jälkeenpäin hän totesi Jarkon käyneen kaatamassa koko ajan lisää pirtua lasiini kun olin ollut toiseen suuntaa. Tietäähän sitä mikä siitä seuraa, huono olo ja kotiin lähtö. Seuraavana päivänä tiedustelin Jarkolta, että oliko tämä joku kosto? Olin nimittäin juottanut hänet 70-luvun puolenvälin varusmiesaikana hänen ollessa iltalomalla aika tuiskeeseen, jonka seurauksena hän oli saanut poistumiskieltoa. Täytyy sanoa, että on aika pitkävihainen kaveri ;) No nyt olimme sitten sujut.

Projektipäällikkö pyysi tallentamaan valukoneen saneerauksen

Projektipäällikkö Tauno Haapakangas pyysi taltioimaan JVK5:den saneerauksen videolle. Siihen ei tarvittu kahta pyyntöä sillä olin todella innoissani tästä uudesta tehtävästäni. Liikuin videokamerani kanssa tehtaalla lähes päivittäin kuvaten projektin etenemistä samalla hoitaen suunnittelu- ja valvontatehtävät. Kuvatessani olin saada pari kertaa turpiini, kun muutama kaveri oli niin kiivaasti videointia vastaan. Juttelin asiasta Taunon kanssa, hän naurahti  ja kehotti kääntymään puoleensa jos jotain ongelmia ilmenee. Kuvauslupa oli vahvistettu. Paikanpäällä pyöriessä videomateriaalia kertyi kymmenisen tuntia.

Lokakuun lopulla kävimme Tampereella messuilla sekä palaverissa Valmetilla. Kävimme vielä ennen kotiinlähtöä katsomassa jääkiekko-ottelun Tappara-SaiPa.

Kipakka talvi ja Grigori Sokolov 1999

Talvi 1999 oli todella kylmä. Pakkasta oli parhaimmillaan yli -40°C. Kerrankin kotimatkalla Revonlahden jälkeisen suon kohdalla alkoi auton moottorilämpötila pudota eikä lämmitysteho riittänyt lämmittämään sisätiloja. Kylmä meinasi tulla vaikka vaatetus oli sään mukainen. Sitten hoksasin, että pykältää pienemmälle vaihteelle ja ajelee sillä niin johan alkaa moottorin lämpö nousta ja sisätilat lämmetä.

 

Oulu Radiossa kaupunginorkesterin intendentti Riitta Pulliainen mainosti 14.1 torstai illan konserttia. Esiintymässä oli kuuluisa pianotaiteilija Grigori Sokolov ja lippuja oli vielä jäljellä. Kehotin vaimoa hakemaan meille piletit ja se oli onnistunut. Kävimme mutkan kotona, otimme tiukan pakkasen vuoksi mattoja konepellin suojaksi ja lähdimme kohti Madetojan salia. Reissu kannatti, sillä olihan se niin upea konsertti sekä musiikillisesti että visuaalisesti. Pianissimot herkästi ja forte fortissimoissa oli flyygeli kestokykynsä rajoilla. 

Laiteiden ja jakokoteloiden asennuspaikkojen merkitsemistä kentällä (valukoneella) asentajia varten. Keltainen teipinpätkä yhteen tai laitepaikan viereen  ja siihen positio- tai kotelonumero tussilla, niin yksinkertaista se oli, täytyi vaan olla varma sijainnista.

Helmikuun 19. päivänä pistäydyimme Kemin lumilinnassa jossa konsertoi Apocalyptica. Taivasalla olevalla esiintymislavalla pojat vetelivät. Onneksi pakkasta oli vain -6°C vaikkakin viima lisäsi sen vaikutusta. Tässä video konsertista!

 

Koska Reima oli kärähtänyt tupakanpoltosta ajattelin kokeilla Pekka Puskan metodia. 70-luvulla hän veti tupakasta vierotus kurssia TV:ssä jossa osallistujat laitettiin polttamaan useampi savuke peräjälkeen, että tulisi vastenmielisyys sauhutteluun. Soitin ja varmistin vielä itse "gurulta" onko siinä mitään vaarallista. Pekka vastasi, että 2-5 savuketta riittää eikä se ole vaarallista. Ei muuta kuin toimeen, löin Marlboro askin pojalle tiedustellen montako kykenet vetämään. Viisi oli vastaus ja lähdimme pihalle kokeilemaan. Neljä meni, mutta se ei ollut kuulemma tehonnut vaan polttaminen oli jatkunut siihen saakka kunnes oli tullut omituisia tuntemuksia rintakehän alueelle. Onneksi hän älysi sitten lopettaa. Video Puskan metodista!

 

Pappa uutisia ja videon editointia 1999

Huhtikuun lopussa taltioin näyttävän polttoleikkaamon valvomon noston paikoilleen. Kamera alkoi reistailla ja käytin sitä huollossa. Onneksi se korjaus meni takuun piikkiin vaikka kuvausolosuhteet terästehtaalla olivat todella ankarat.

Kytkentämuutoksia. 

Valvomon nosto! 

Räväkämpää Rautaruukilta! 

Toukokuun puolessavälissä esikoinen ilmoitti ilouutisen, minusta on tulossa joulukuussa pappa! Hienolta uusi arvonimi kuulosti.

Koska tietokoneet ja editointiohjelmat olivat vielä lapsenkengissä hankin Eisa palkitun JVC:n tuplapesäisen videonauhurin. Nauhurissa oli mini DV pesä sekä Super VHS pesä. Aloitin kesäkuussa videon editoinnin töiden ja ylitöiden jälkeen kotona omalla ajalla. Tunteja kertyi yli 80 ja perhe-elämäkin oli kovilla, kun valtasin olohuoneen television ja videon omaan käyttööni. Lopulta sain tiivistettyä materiaalin vajaaseen tuntiin. Luovutin valmiin videon projektipäällikölle ja hän lupasi maksaa tositteita vastaan mitä kasetteihin oli mennyt sekä kaksi lomapäivän. Hämmästyin, että kaksi kokonaista lomapäivää. Kerroin mikä aika editointiin oli kulunut sekä perhe-elämän säröilyn sen aikana. Tauno totesi vain, että minulla on täysi käyttöoikeus kuvaamaani materiaaliin ja sen pitäisi riittää.

Omaa tyhmyyttähän se oli, kun en varmistanut kuvausehtoja ennen kuin aloitin. Mitä tästä opimme, ei kannattaisi aina syöksyä soitellen sotaan vaan varmistaa onko se kannattavaa vai pelkkää talkootyötä. Tässä ei huomioitu mitenkään kaluston kulumista kovissa olosuhteissa eikä omalla ajalla työskentelyä. Menin valittamaan sähköpuolen projektipäällikölle ja hän totesi, että sopiiko viikko palkallista lomaa. Sehän oli kaksi ja puolikertainan ensimmäiseen tarjoukseen verrattuna ja hyväksyin sen oitis, kiitos Pentti. Se oli raskas mutta mielenkiintoisen opettavainen kokemus työuralla. Siksihän se Taunon oli nimitetty koko projektin päälliköksi, Rautaruukki sai erinomaisen videonkin todella edullisesti.