maanantai 27. toukokuuta 2013

Koira joka käänsi pään!




Koira joka tuli pyytämättä, yllättäen ja käänsi pään!

Demon, todella nätti ja rauhallinen koira, ainakin pystykorvan, collien ominaispiirteitä omaava.

Zeo oli suurikokoinen junttura aina saksanpaimenkoiran ja karhukoiran perimällä varustettu hulmu.
Omistin 70-luvulla kaksi komeaa seropia. Niiden jälkeen en aikonut enää alkaa koiran omistajaksi. 80-luvun lopulla jouduin hankkimaan koiran "syyn" ollessa veljeni. Meillä oli ollut lainassa hänen videonauhurinsa ja olin usein kysynyt voisimmeko palauttaan sen. Vastaus oli aina, ettei hän sitä tarvitse. Kerran hän sitten soitti, että voisitko tuoda nauhurin hänelle. No olin jo niin tottunut siihen ja elokuviakin oli tullut nauhoitettua melkoisesti, että palauttaminen ei ollutkaan enää niin helppoa. Vein videon veljelleni ja kävimme Reiman kanssa ostamassa oman videonauhurin. Kotiin tultua tuli väkevää palautetta, kun olin mennyt ostamaan VHS-nauhurin lupaa kysymättä ja tiukka vaatimus koiran hankinnasta jota vastaan olin ollut. Koska olin tehnyt niin anteeksi antamattoman virheen aloin tutkia vaihtoehtoja ja valinta osui bostoninterrierin.  Harmi vain, että mukava koira oli niin sairas toisin kuin rotuyhdistyksen puheenjohtaja kehui. Tämän jälkeen päätin, että enää ei tule koiraa minun kotiini vaikka mikä olisi. Kehotin kaikkia tuttujani olemaan ottamatta koiraa, koska niistä on niin suuri huoli ja vaiva. Jatkoin tätä 15 vuotta.
Mukavan vilkas ja iloinen Camilla koira isäntänsä sylissä.

Ihmetystä riittää uudessa kodissa.

Välillä ramaisee vaikka virtaa kyllä riitti kyllä muille koirillekin.

Reima ja Camilla tutustuvat toisiinsa. Siitäköhän Reima sai innostuksen korvakoruihin,                                                       kun Camilla puraisi reiän hänen korvalehteensä?

Jaska aloitta pehmityksen

Sitten meille tuli tyttären koira viikonloppuhoitoon, vastoin toiveitani. Tiedättehän, ettei miehen sana paina mitään vaimon päättäessä kuinka toimitaan. Koira oli portugalinvesikoira, Jaska nimeltään. Olin huolissani miten se käyttäytyy vieraassa paikassa ja saammeko nukkua lainkaan. Jaska otti tilanteen hallintaan tyylikkäästi, se oli kuin kotonaan. Illalla Jaska asettui sängynpäähän lattialle nukkumaan kuten se olisi nukkunut siinä aina. Viikonloppu meni erinomaisesti, Jaska ilmiselvästi pehmitti minua.

Jaska tuhtissa turkissa.
Vuotta myöhemmin koira tuli meille pitemmäksi aikaa tyttären muuttaessa väliaikaiseen asuntoon jossa ei saanut pitää koiraa. Koska olin työttömänä päiväohjelmaan kuului kolme 30-45 minuutin ulkoilutusta. 

Trimmattuna Jaskaa ei meinaa tuntea samaksi koiraksi.

Tottelevainen personal trainer

Parin kuukauden jälkeen sain töitä. Jaska oli ensimmäisen päivä yksin kotona ja mitä hän olikaan tehnyt? Vaimon muotoillut pohjalliset olivat jääneet lattialle ja kotiin tultuamme niistä ei ollut kuin riekaleet jäljellä. Otin käteeni sen mitä oli jäljellä ja kysyin Jaskalta painokkaasti, että mitä sinä olet tehnyt. En koskenutkaan koiraan vaan yritin näyttää pohjallisten riekaleita. Jaska meni maata, alkoi täristä ja käänsi päätä aina toiseen suuntaan. Kysyn vaan, etteikö luontokappale tajua mitä se on tehnyt. Tämän puhuttelun jälkeen Jaska ei ole kajonnut mihinkään mikä on aika hyvin silloin jo 7-vuotiaalle koiralle.

Kesän saapuessa ajattelin pyöräillä työpaikalle jonne oli 25 km. Kahdeksan vuotta aiemmin omasta mielestä kovemmassa kunnossa pyöräilin kilometrin lyhemmän työmatkan ja illalla 8 km ennen kotia voimani loppuivat  tyystin. Makasin loppuillan reporankana sohvalla. Nyt pyöräily meni molempiin suuntiin vaivattomasti. Kotimatkaankin kului aikaa 10 min vähemmän kuin kahdeksan vuotta nuorempana. No mikä tähän oli syynä? En tullut muuhun tulokseen, että kaikki oli Jaskan ansioita. En ollut harrastanut muuta liikuntaa, kuin Jaskan ulkoilutusta. Aiemmin kävely liikuntana on ollut mielestäni aivan toisarvoista. Luulin, että ainoastaan liikunta joka hengästyttää ja hikoiluttaa nostaa kuntoa. Jaska kumosi tämän harhaluulon.


Jaskan omistussuhde muuttui

Elokuussa palautimme koiran omistajalleen. Jaska oli kuitenkin toista mieltä, se oli ikävöinyt niin voimakkaasti, että tytär kysyi ottaisimmeko Jaskan omaksi? Syyskuussa 2011 meistä tuli Jaskan kolmannet omistajat.

Jaska virallisessa ulkoasussa.
Kaikki tuttavamme ovat ihmetelleet Jaskan hienoa luonnetta. Kerrankin pyysin serkkuani juttukaveriksi lähtiessäni purkamaan poikani Reiman taidenäyttelyä Kajaanista. Perille päästyämme totesin, että odota hetki kun käytän Jaskaa kävelyllä. Serkkuni hämmästyi ja tokaisi, että mitä hittoa, sinullako on koira mukana, enpä ole tuollaista ennen tavannut, kun en mitenkään huomannut sen olemassaoloa.

Ennen kuin olin tavannut Jaskan ihmettelin, että minkä ihmeen portugalinvesikoiran Barack Obama hankki, eikö hän parempaa rotua löytänyt. Nyt tiedän, että Yhdysvaltain presidentti teki oikean valinnan.


Oppivainen kaveri lähes aina mukana

Jaskalla oli omia vinkeitä jotka on saatu karsittua melkein kiitettävästi. Se on todella oppivainen. Vaimo opetti ettei naapurien portinpieliin eikä postilaatikoille merkkailla ja homma on mennyt perille, jos se haistelee vähän pitempään toteaa vain, että ei Jaska ja matka jatkuu luvallisille statuspäivityksille. Puut ja aurauskepit Jaska kiertää taluttajan puolelta ja jos se kauas metsään ulostaessaan lähtee takaisin väärältä puolelta puuta sanoo vain, että kierrä Jaska ja se palaa takaisin kiertäen puun oikealta  puolelta.

Löytyy sopivasti myös vahtiviettiä.
Ulkoiluttaessa niin kävellen kuin pyörällä, Jaska oppi erittäin nopeasti käskyn tätä puolta. Vaikka se juoksee seitsemän metrisen flexin päässä edessä tai takana se kulkee sovitulla puolella tietä.

Jaska on lähes aina mukanamme liikuimme sitten, kävellen, pyöräillen tai autoillen. Jaskan kanssa kulkiessa hermo lepää ja ajatus lentää. Luontoa huomioi aivan toisella tavalla kuin ennen. Niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa tulee juteltua. Kävelyreissut ovat todella antoisia, terveellisiä ja siinä sivussa myös kunto pysyy hyvänä aivan huomaamatta.

Karva kasvussa ja Jaska tarkkaavaisena.
Jaska on enemmän kuin koira, se on todella hyvä kaveri.

Jaska todellakin on kääntänyt pääni ja nykyään ihmisten kanssa jutellessa kehotan heitä hankkimaan koiran, sillä siitä on niin paljon enemmän iloa kuin vaivaa. Me nautimme Jaskasta, emmekä tarvitse muuta personal traineria!

Ainoa puute on kun Jaska on "vesikauhuinen", eikä se halua uida! Jaska tulee erinoimaisesti toimeen myös lasten kanssa huomioiden heidät todella hienosti. Eikä Jaskalla ole vaikeuksia muiden koirien kanssa, se on vain joskus liian tuttavallinen ;) 

Jaska jaksaa vielä vaikka 25.2.2019 ikä on jo 14 vuotta ja 9 kuukautta.

Kesällä 2018 tuli uusi yllätys!

Olimme päättäneet, ettei meille tule koiraa Jaskan jälkeen. Jälleen tapahtui pyytämättä ja yllättäen, että meille tuli koira "hoitoon". Syynä oli sen häiriökäyttäytyminen. Pahasti näyttää siltä, että tästäkin tulokkaasta tulee meidän kaveri!


Kutsun sitä rotaksi, koska se on niin pieni rimppakinttu. Ramsa on  kääpiöpinserin ja chihuahuan sekoitus. Ainoa josta en pidä on sen räksyt-täminen.  Tämä "tyyppivika" periytyy molemmilta roduil-ta. Ramsa on todella oppivai-nen yksilö ja sen oikea nimi on Rammstein.

Onneksi metelöinti on vähentynyt, vaikka sille tulee välillä yllättäviä haukkupuuskia. 

Ramsa on yllättänyt minut positiivisesti, sillä se on todella kova saunomaan. Aina kun olen menossa saunaan sen kipaisee saunan oven alta odottamaan lauteille pääsyä. Oikein mukavan hellyttävä tulokas ja erinomainen saunakaveri! 

Tässä linkit muutamaan videoon Ramsasta: