Älykkyydellä ei merkitystä luovuudessa!

Mielestäni älykkyydellä ei ole suurtakaan merkitystä luovuudessa, on viisautta ohjata ja vaalia lahjakkuuttaan oikeaan suuntaan eikä heittää sitä hukkaan!

Olen monesti pohtinut kuinka Vesku olisi kehittynyt taiteilijana jos hän ei olisi hajottanut lahjojaan moneen suuntaa. Nuorena pidin häntä pelkkänä koomikkona ja kaatuilijana kunnes hän levytti Itkevän huilun. Oli ällikällä lyöty, voiko pelle soittaa huilua noin hyvin? Vesa-Matti Loiri on niittänyt mainetta näyttelijänä, soittajana, laulajana ja onpa hän nyrkkeillyt. Joskus kiersi juttuja kun kungfu karateka Frederik oli saanut turpiinsa Veskulta. Vesku itse tuumasi joskus, ettei hän jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin kauan vaan hänellä pitää olla monta rautaa tulessa.

Itse olen aina ollut visuaalisesti suuntautunut. Elokuvat ja kuvataide ovat kiinnostaneet.

Pidin pienenä piirtämisestä ja kaikki kehuivat töherryksiäni. Olen yrittänyt maalata mutta liian pedanttina luovuuteni lähde on tyrehtynyt enkä ole löytänyt uutta inspiraatiota vaikka minua on patistettu aloittamaan uudelleen.

Omakuva johon en ollut tyytyväinen ja huiskin vihapäissäni leveällä pensselillä!

Myös musiikki on kiinnostanut ja olen kuunnellut kaikenlaista musiikkia ja haaveillut, että osaisin soittaa. Kitaraakin yritin soitta, mutta reilun vuoden jälkeen kyllästyin kun tuloksia ei tullut. Yksi syy oli kun menin lopulta kitarakursseille jossa kaveri totesi, että soittotaito on 10 % lahjakkuutta ja 90 % työtä. Yritin puolivuotta ja opin hieman sointuja kunnes opettaja mukaan soimattomat kielet täytyy vaimentaa. Into lopahti taitojen jäädessä rämpytyksen tasolle.

Setäni oli näyttelijä ja kävimme usein teatterissa. Kotona virittelin valaistusta taskulampuilla ja näyttelin perheelleni. Ikävä kyllä olin niin ujo, etten koulussakaan uskaltanut pitää edes esitelmää. Ne haaveet hautautuivat siihen.

Kävin isäni kanssa pienestä pitäen elokuvissa ja niiden katseleminen viehättää edelleenkin. Olen kuvannut valokuva-,  kaitafilmi-, digi- ja videokameralla. Olen leikannut ja editoinut materiaalia. Ollessani komennuksella Rautaruukilla vuonna 1999 projektipäällikkö pyysi videoimaan vanha jatkuvavalukoneen purkamisen sekä uuden rakentamisen ja tekemään siitä VHS-kasetin. Suunnittelun ohessa kävin kuvaamassa 10 tuntia materiaalia jota sitten kotona editoin minDV-nauhalta VHS-muotoon. Meinasi siinä perhesopu kärsiä, kun kukaan ei päässyt katsomaan televisiota minun vallattua luomisvimmassa kodin AV-laitteet. Tunteja kertyi todella paljon josta vain osasta tuli korvaus.

2009 syyskuun 24. päivänä iski salama nimeltään Kari Tykkyläinen.  Haastattelivat radiossa taitelijaa ja hänen kokemuksiaan youtubessa jossa hänen Tykylevits kanavalla olevia videoita on katsottu miljoonia kertoja. Kävin vilkaisemassa hänen tuotoksiaan ja totesin, että miksi en minäkin. Siitä se lähti lentoon meikäläisen video innostus ja tällä hetkellä youtubessa on 247 videota  yhteiskestoltaan 18 h 17 min (noin 10 kokoillan elokuvan verran) ja katselukerrat ovat jo yli 375'000 kertaa.

Kymmensormijärjestelmällä olen kirjoitellut pikku juttuja, mutta kielioppi tahtoo tökkiä, en kuitenkaan ole antanut sen hidastaa tahtia. Facebook status päivitykset aiheuttivat sen, että eräs ystävä kannusti minua perustamaan blogin johon sitten kirjoitella juttuja.

Olen monesti haaveillut olevani taitelija, mutta toisaalta olisiko minusta ollut siihen. Olisinko jaksanut ammentaa uutta ja puurtaa niskalimassa. Uskaltaisinko laittaa itseäni likoon kuten taiteilijapoikani Reima. Taitelijan täytyy olla todella rohkealla ja avoimella sydämellä varustettu.

Lopultakin taidan olla liian arka, lahjaton ja mukavuudenhaluinen luovaksi taiteilijaksi.