Näytetään tekstit, joissa on tunniste videokuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videokuvaus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ohjeita videokuvaukseen!



Videokuvaus kurssi:

Olen kaitafilmi ajan "lapsi" ja se on vankka pohja harrastukselleni.

Mutta kuka voi sanoa, että olisi joku oikea tapa suunnitella ja kuvata videoita. Aina kannattaa kokeilla ja tehdä omanlaistaan "kädenjälkeä" oli sitten kyse kirjoittamisesta, säveltämisestä, maalaamisesta, digi- tai videokuvauksesta. Sillä ei ole merkitystä millä tavalla päädyt lopputulokseen, ainoastaan se on tärkeää mitä saat aikaan!

On kuitenkin muutamia perusasioita jotka olisi hyvä hallita saadakseen aikaan katsomiskelpoista materiaalia.

1. Älkää "ruiskumaalatko"! Kuvaaja on kuin metsästäjä joka etsii talletettavaa materiaalia! Vakaa kamera ja päättäväinen kuvaus ovat siinä tärkeitä. Joskus nopea "heitto" kohteesta toiseen on paikallaan mutta ennen heittoa ja sen jälkeen täytyy olla hetki rauhallista ja staattista kuvaa. On ikävä katsoa levotonta materiaalia kameran heiluessa hullun lailla. Ei metsästäjäkään heilu aseensa kanssa holtittomasti vaan harkitsee jokaisen liikkeensä!

2. Poimi ainoastaan oleellinen se mitä haluat katsojille ja itsellesi näyttää tai kuvilla kertoa.

3. Vältä turhia zoomauksia tai poista ne viimeistään editoinnin yhteydessä (muutama zoomaus valmiissa materiaalissa riittää), muuten  katsoja voi tulla pahoinvoivaksi.

4.  Vaihtele kuvakokoja, lähikuvaa, kokokuvaa, laajakuvaa sekä kuvakulmia, alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Läheltä, kaukaa, laajakulmalla ja telellä. Vaihda tarvittaessa myös kuvauskorkeutta, kyykisty matalalle tai kurkota väkijoukkojen yli.

5. Vältä turhaa ja ylenpalttista telepuolella kuvaamista, se latistaa kuvaa jolloin syvyysvaikutelma häviää ja kamera tahtoo väkisinkin täristä. Joskus ainoa mahdollisuus on kuvata telellä, jos ei pääse tarpeeksi lähelle kuvattavaa tai tarkoitus on antaa tiettyä etäisyyden tunnetta tai efektinä tiivistämään tunnelmaa ja saada vähä näyttämään paljolta.

6. Polttovälin vaikutus videokuvan vakauteen. Itse kuvaan useimmiten laajakulmalla, tällöin kamera on helppo pitää vakaana, pienet tärinät eivät välity kuvaan kuten telellä kuvattaessa.

7. Mene ujostelematta lähelle kuvattavia ja keskelle toimintaa, se antaa katsojalle läsnäolontunteen, aivan kuin he itse olisivat mukana tapahtumissa.

8. Ennen ja jälkeen panoroinnin, tilttauksen (pystypanorointi) ja zoomausten on oltava muutama sekunti paikallaan olevaa kuvaa.

9. Käytä hyvää jalustaa jossa on videopää. Itse en ole pitänyt jalustalla kuvauksesta koska se rajoittaa liikkumista. Käytän jalustaa hyvin harvoin, mutta pidän kamerassa yksijalkaa joka antaa tukevan otteen kamerasta jolloin kuvan tärinä vähenee. Varsinkin luontokuvauksessa kaukana olevia kohteita, eläimiä, maisemia tai ihmisiä kuvattaessa on hyvä jalusta todella välttämätön. Nykyisissä kameroissa on hyvät optiset vakaimet. Kamerassani on kaksi vakain asentoa, joista pienin on lähes aina valittuna. Jalustalla kuvattaessa kuvanvakaimet on poistettava käytöstä. Voimakkaampaa vakainta käytetään kuvattaessa liikkuvasta autosta tai kävellessä. Se on hyvänä apuna myös silloin, jos jalusta ei ole mukana ja joudut kuvaamaan kaukana olevaa kohdetta teleasennolla.

10. Turhat kikkailut pois vaikka ne ovatkin joskus paikallaan, mutta liika on aina liikaa. Kikkailuja kannattaa testailla, että niitä oppisi hyödyntämään.

11. Käsikirjoitus ei ole välttämätön jos kuvaat yksin ja sinulla on idea jonka toteutat itse. Tehtäessä töitä suuremmalla porukalla on käsikirjoituksesta suuri hyöty. Hyvästä käsikirjoituksesta ei ole haittaa, se apuna on helpompi edetä eikä mitään tärkeää jää kuvaamatta. Itse olen toiminut pääosin yksin. Minulla on ollut idea tai toimin spontaanisti ympäristön ehdoilla. Kuvaus on tapahtunut vapaamuotoisesti jo kuvausvaiheessa materiaalia mielessäni leikaten. Opin tämän toimintatavan kuvatessani kaitafilmille. Materiaali oli kallista ja yksi filmikasetin kesto oli kolme ja puoli minuuttia. Siitäkin määrästä materiaalia sai joko pitkästyttävän tai mielenkiintoisen.

12. Kaitafilmille kuvatessani kehitin "kolmen-säännön", siinä otoksen pituus oli noin kolme sekuntia, otin kuvattavasta kohteesta kolme otosta eri kuvakulmista ja kuvakoolla, kaksi oli liian vähän ja neljä useasti jo liikaa. Nyt videolle kuvattaessa olen pidentänyt kuvaamani otoksen pituuden yleensä 5-10 sekunnin pituiseksi, editoidessani voin lyhentää sen sopivan pituiseksi.

13. Mitä enemmän kuvaat materiaalia sen työläämpää on editointi. Jos kuvaat liian vähän jotain oleellista voi jäädä uupumaan.

14. Katso elokuvia (Alfred Hitchcock, Quentin Tarantino), sarjoja, dokumentteja kuinka ne ovat toteutettu. Mikä kuvauksessa, editoinnissa (leikkauksessa) tai kokonaisuudessa kiinnostaa tai häiritsee.

15. Nykyään kamerat ovat jo niin kehittyneitä, että kuvaus onnistuu moitteettomasti automaatti säädöillä. Valkotasapaino, vastavalo ja hämäryys tuottavat suurimmat ongelmat.

16. Ole yhtä kamerasi kanssa, rennosti ja jännittämättä, silloin tulee hyvää ja onnistunutta jälkeä. Ei muuta kuin rohkeasti toteuttamaan itseään!


Linkien kautta löytyy laajempaa oppimateriaalia:

Elokuvapolku 

Kameroista

Sain kaitafilmikameran vuonna 1969. Sillä kuvaaminen oli todella opettavaista.

Myöhemmin haaveilin videokamerasta toistakymmentä vuotta. Sitten törmäsin Panasonicin DV-kameraan 1998 ja sen kuvanlaatu yllätti minut. Vaikka hinta oli kova ja työkaverit huomauttelivat hinnasta olin tyytyväinen hankintaani. Hieman keljuilu kaihersi, mutta kun vähän laskeskelin niin huomasin, ettemme vaimon kanssa olisi tupakoineet kameran hinnalla vuottakaan. Koska emme polta hankita oli jopa edullinen.

DV-kameran rikkouduttua sain lahjaksi HD-kameran. Kuvan laatu parani entisestään. Myös tallennustilaa ja vääntöä tarvittiin lisää tietokoneelta eikä editointi onnistunut enään  Moviemakerilla vaan täytyi hankkia uusi ohjelma. 

Myös nykyisissä kännyköissä on erinomaiset kamerat.

Zoomista sen verran, ettei digitaalisella ei ole mitään merkitystä, ainoastaan optinen zoom on oikea zoom. Jo 10-kertainen on riittävä. Mainoksissa olevat 100-kertaiset digizoomit ovat vain markkinointi kikka. Jos on mahdollista valita niin suosittelen laajakulmapuolelle painottuvaa optiikkaa. Se on hyvä ahtaissa tiloissa samoin kuin vapaalla kädellä kuvatessa. Tärinät eivät välity kuvaan. Tarpeeksi suuri lcd-näyttö ei ole huono mutta normaali ”tähtäin” olisi toivottava, sillä pelkällä lcd-näytöllä tulee valoisissa olosuhteissa näkemisen kanssa ongelmia.

Hinta ja laatu kulkevat käsikkäin. Jos vain mahdollista kannattaa hankkia kolmikennoinen kamera mutta yksikennoisellakin tulee toimeen, itselläni vain yksikennoinen.

Optinen vakain parempi kuin digitaalinen. Itse käytän vakainta hyvin harvoin. Pyrin rauhalliseen ja päättäväiseen kuvaukseen joka on peruja kaitafilmikuvauksesta sillä siinä formaatissa pienetkin tärinät näkyivät ikävänä nykimisenä.

Vertaile kameroita lue testejä, keskustele käyttäjien ja myyjien kanssa niin löydät sopivan ja hyvä kameran.

Hyvää "metsästys" onnea kaikille!



MOVIELUNATIC © 2013

tiistai 7. toukokuuta 2013

Älykkyydellä ei merkitystä luovuudessa!


Mielestäni älykkyydellä ei ole suurtakaan merkitystä luovuudessa, on viisautta ohjata ja vaalia lahjakkuuttaan oikeaan suuntaan eikä heittää sitä hukkaan!

Olen monesti pohtinut kuinka Vesku olisi kehittynyt taiteilijana jos hän ei olisi hajottanut lahjojaan moneen suuntaa. Nuorena pidin häntä pelkkänä koomikkona ja kaatuilijana kunnes hän levytti Itkevän huilun. Oli ällikällä lyöty, voiko pelle soittaa huilua noin hyvin? Vesa-Matti Loiri on niittänyt mainetta näyttelijänä, soittajana, laulajana ja onpa hän nyrkkeillyt. Joskus kiersi juttuja kun kungfu karateka Frederik oli saanut turpiinsa Veskulta. Vesku itse tuumasi joskus, ettei hän jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin kauan vaan hänellä pitää olla monta rautaa tulessa.

Itse olen aina ollut visuaalisesti suuntautunut. Elokuvat ja kuvataide ovat kiinnostaneet.

Pidin pienenä piirtämisestä ja kaikki kehuivat töherryksiäni. Olen yrittänyt maalata mutta liian pedanttina luovuuteni lähde on tyrehtynyt enkä ole löytänyt uutta inspiraatiota vaikka minua on patistettu aloittamaan uudelleen.

Omakuva johon en ollut tyytyväinen ja huiskin vihapäissäni leveällä pensselillä!


Myös musiikki on kiinnostanut ja olen kuunnellut kaikenlaista musiikkia ja haaveillut, että osaisin soittaa. Kitaraakin yritin soitta, mutta reilun vuoden jälkeen kyllästyin kun tuloksia ei tullut. Yksi syy oli kun menin lopulta kitarakursseille jossa kaveri totesi, että soittotaito on 10 % lahjakkuutta ja 90 % työtä. Yritin puolivuotta ja opin hieman sointuja kunnes opettaja mukaan soimattomat kielet täytyy vaimentaa. Into lopahti taitojen jäädessä rämpytyksen tasolle.

Setäni oli näyttelijä ja kävimme usein teatterissa. Kotona virittelin valaistusta taskulampuilla ja näyttelin perheelleni. Ikävä kyllä olin niin ujo, etten koulussakaan uskaltanut pitää edes esitelmää. Ne haaveet hautautuivat siihen.

Kävin isäni kanssa pienestä pitäen elokuvissa ja niiden katseleminen viehättää edelleenkin. Olen kuvannut valokuva-,  kaitafilmi-, digi- ja videokameralla. Olen leikannut ja editoinut materiaalia. Ollessani komennuksella Rautaruukilla vuonna 1999 projektipäällikkö pyysi videoimaan vanha jatkuvavalukoneen purkamisen sekä uuden rakentamisen ja tekemään siitä VHS-kasetin. Suunnittelun ohessa kävin kuvaamassa 10 tuntia materiaalia jota sitten kotona editoin minDV-nauhalta VHS-muotoon. Meinasi siinä perhesopu kärsiä, kun kukaan ei päässyt katsomaan televisiota minun vallattua luomisvimmassa kodin AV-laitteet. Tunteja kertyi todella paljon josta vain osasta tuli korvaus.

2009 syyskuun 24. päivänä iski salama nimeltään Kari Tykkyläinen.  Haastattelivat radiossa taitelijaa ja hänen kokemuksiaan youtubessa jossa hänen Tykylevits kanavalla olevia videoita on katsottu miljoonia kertoja. Kävin vilkaisemassa hänen tuotoksiaan ja totesin, että miksi en minäkin. Siitä se lähti lentoon meikäläisen video innostus ja tällä hetkellä youtubessa on 247 videota  yhteiskestoltaan 18 h 17 min (noin 10 kokoillan elokuvan verran) ja katselukerrat ovat jo yli 375'000 kertaa.

Kymmensormijärjestelmällä olen kirjoitellut pikku juttuja, mutta kielioppi tahtoo tökkiä, en kuitenkaan ole antanut sen hidastaa tahtia. Facebook status päivitykset aiheuttivat sen, että eräs ystävä kannusti minua perustamaan blogin johon sitten kirjoitella juttuja.

Olen monesti haaveillut olevani taitelija, mutta toisaalta olisiko minusta ollut siihen. Olisinko jaksanut ammentaa uutta ja puurtaa niskalimassa. Uskaltaisinko laittaa itseäni likoon kuten taiteilijapoikani Reima. Taitelijan täytyy olla todella rohkealla ja avoimella sydämellä varustettu.

Lopultakin taidan olla liian arka, lahjaton ja mukavuudenhaluinen luovaksi taiteilijaksi.