maanantai 24. marraskuuta 2014

Elämänura osa 1 (30): Uran alku





Valmistujaiskahvilla opettaja Esko Niskasen luona.
Ammattikoulu 1967

Pääsin opiskelemaan Oulun Ammattikoulun sähköasentaja ja -koneenkorjaaja linjalle ylimääräisenä opiskelijana isäni myötävaikutuksella vuonna 1967. Pyrkijöitä linjallemme oli 800 joista 144 valittiin pääsykokeisiin ja heistä 19 pääsi opiskelemaan ammattia.
Tuleva asentaja Ahventiellä.

Myöhäisherännäinen kun olen päätin lukea kunnolla vasta viimeisiin sähköopin kokeisiin keväällä 1970 opetellen myös kaikki kaavat. Tuloksena oli luokan paras arvosana ja kiitokseksi opettaja Ritala epäili minun luntanneen.

Vaikka olin ylimääräinen ja koulunkäyntini sitä sun tätä oli päästötodistukseni keskiarvo luokan keskiarvossa! Valmistuttuamme kolmen vuoden opiskelun jälkeen olimme koulumme ensimmäiset sähköasentajat.

Teräs Oy 1969
Teräs Oy

Kesällä 1969 isäni hommasi minut kesätöihin Rautakauppa Teräs Oy:n putkivarastolle. Olin vielä silloin tosi tumpelo ja epävarma. Kerrankin minun piti purkaa eräs viemärilähetys. Kuorman purku oli jo aloitettu ja käsitin asian väärin alkaen lastaamaan viemäriputkenpätkiä takaisin kuormalavalle. Paiskin ruokatunnin töitä hikihatussa ja kaikki aivan turhaan. Kyllä nolotti oma typeryys kun homma piti tehdä kahdesti.

Kierteet, putkimitat, venttiilit, kaikki materiaalit aiheuttivat hankaluutta. Ainoastaan paineviemäröinnin Uponyl viemäriputket olivat minulle helppoa kauraa ja opin ne selkeiden mittojen ja muotojen ansiosta. Isä vihjaili, että minun pitäisi opetella tarvikekirjoista lisää putkitietoutta. Viittasin kintaalla isän neuvolle, sillä enhän minä mikään putkimies ollut!

Kuusinkertainen zoom kahdella eri nopeudella!
Jostakin ihmeen syystä isä ja äiti ostivat minulle syksyllä 1969 kaitarfilmikameran. Olin toivonut mopoa, mutta sitä en saanut. Kiitän vanhempiani tästä hienosta hankinnasta jolla harjoittelin kuvausta ja tallensin muistoja vuosien saatossa. Mopo olisi ollut ja mennyt, kaitafilmikamera toimii vieläkin.

Turun Asennuspaja Oy 1970

Valmistuttuani sähköasentajaksi 1970 odotin kotona, että joku tulee hakemaan minut töihin. Isä oli jutellut Teräksellä Lääketieteenlaitoksen sähköurakoitsijan nokkamiehen kanssa joka oli pyytänyt minua käymään. Kävin haahuilemassa laajan työmaan pihalla löytämättä oikeaa parakkia. Muuten siihen aikaan rakennettiin koko nykyistä OYS:n aluetta ja se oli tosi laaja. Isä patisti minua menemään sinne toisen kerran ja silloin löytyi oikea paikka ja pääsin urakkatöihin tuntipalkan ollessa noin 3,50 mk/h.

Luulin olevani oikea asentaja, mutta kyllä luulot karisivat todella nopeasti. Onneksi työkaverit olivat auttavaisia ja ymmärtäväisiä tällaista avutonta asentajaa kohtaan opastaen minua kärsivällisesti. Suuret kiitokset heille!

Porukka oli sopeutuvaista ja avointa. Jos joku alkoi työmaalla kukkoilemaan, niin kokeneemmat kaverit kyllä laittoivat sooloilijat kuriin. Pidin tyylistä, enkä joutunut koskaan kiusauksen kohteeksi. Toki pientä huulenheittoa oli piristämässä raskasta työntekoa, mutta ei koskaan mollaamista tai toisen aliarvioimista.

Roppasin väestösuojaan kaapelien ja sähkökalusteiden kiinnitysreikiä. Ammattikoulussa oli ollut upouusia AEG:n pieniä porakoneita. Nyt jouduin poraamaan betonia isolla kolholla metallirunkoisella iskuporakoneella joka oli todella painava. Työpäivän päättyessä oli aivan sippi ja betonipölyn peitossa.

Asensin läpivientiputket väliseinämuurauksiin mikä tuotti suurta vaikeutta, kun en osannut lukea sähköpiirustuksia ja jouduin toistuvasti kysymään työkavereilta montako ja minkä kokoista putkea kuhunkin läpivientiin tarvittiin.

Tutustuin mukaviin työkavereihin. Kauko Koistinen ja Veikko Sjöholm olivat ensimmäiset nuoret asentajat joiden kanssa ystävystyin. Sitten työmaalle tuli uusi asentaja joka kätteli kohteliaasti kaikki mikä oli poikkeavaa siinä ympäristössä. Yleensä vain huikattiin huomenta, moro tai terve! Ihmettelin mikä hienostelija tämä oikein on. Myöhemmin häneen tutustuessa huomasin hänen olevan todella mukava henkilö jonka kanssa oli kunnia ystävystyä. Keskustelimme hänen kanssaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Tähtitieteestä musiikkiin kävimme läpi ja vierailin hänen luonaan myös töiden jälkeen. Mikko Yrjänäinen opetti kuinka äänilevyjä on kohdeltava kun kuuntelimme vinyyleiltä monenlaista musiikkia. Olen usein muistellut niitä mukavia hetkiä.

Suurin osa laitoksen pohjoispään pistorasioista, puhelinpistokkeista ja kytkimistä on asentamiani. Kerran nokkamies tuli katsomaan, että mitä sinä oikein tuuskaat niiden kytkentöjen kanssa? Nyt tehdään urakkahommia ja hän näytti kuinka pistorasia kytketään. Olin taiteillut jokaisen kuoritun johtimen päähän silmukan kuten ammattikoulussa oli opetettu jotta johdin varmasti pysyy ruuvin alla. Ei urakassa ollut sellaiseen aikaa vaan johtimet kuorittiin sopivan mittaisiksi työnnettiin liitinruuvin alle, ruuvattiin ruuvi tiukalle ja se oli siinä, vähintään 75% aikasäästöä pistorasiaa kohti.

Sitten erikoistuin palohälyttimien asennukseen. Kytkennässä täytyi huolehtia, ettei kaapelin suojafolio joutunut kosketuksiin liittimiin, minkä myös huolehdin. Kiire lisääntyi ja työmaalle otettiin asentajia työvoimatoimiston kautta. Erään kerran nokkamies tuli puhuttelemaan minua, että miten sinä olet kytkenyt eteläpään palohälyttimet kun ne eivät toimi. Totesin, että olen kytkenyt kaikki kuten on neuvottu. Siitä nokkamies kimpaantui, ettet sinä voi niin sanoa. Sanoin, että kyllä voin koska tiedän kytkeneeni asentamani anturit oikein, joku muu on ne asentanut. Myöhemmin selvisi, että nämä "uudet" asentajat olivat jättäneet foliot johtimien päälle ja kytkeneet ne liittimien alle jolloin virtapiiri oli oikosulussa. Muutama muukin tulokas teki alokasmaisia virheitä, he olivat asentaneet kytkimet ja pistorasiat väärinpäin, kytkimien toimisuuntaa alhaalla on ja ylhäällä off sekä pistorasioissa vaihe vasemmalle ja nolla oikealle.

Itse olin oppinut Teräkseltä, että jos en tiennyt tai osannut, en tehnyt mitään vaan kysyin ja varmistin ohjeet ennen tehtävää työtä. Tällöin homma tuli valmiiksi heti kerralla eikä tarvinnut käydä jälkeenpäin parsimassa.

Lääketieteenlaitoksella sattui eräs vakava onnettomuus. Työkaveri oli asentamassa valaisimia viiden metrin korkeuteen luentosalin kattoon. Hän oli asennuttanut telineet siten, että pystyi tekemään kytkennät selällään maaten. Hän oli jo niin reunalla, että putosi kääntyessään 5 metriä betonilattialle. Siitä hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Ihme kyllä työkaveri palasi iltapäivällä takaisin töihin, eikä hänelle ollut sattunut mitään vakavampaa. Kaikki on mahdollista.
 
Erään kerran vedimme todella paksuja syöttökaapeleita tunnelitasolla. Kaapelissa oli kiinni miehiä kuin merenmutaa. Itsestäni tuntui, että se taisi olla kaapeli joka liikutti miestä eikä mies kaapelia.

Helmikuussa 1971 työt vähenivät rakennuksen valmistumisen lähestyessä ja ollessani viimeksi tulleiden joukossa sain ensimmäisen lopputilin.

Kevät kotona 1971

Kävin työvoimatoimistossa saamatta töitä. En ollut typeryyksissäni liittynyt ammattiliittoon joten en saanut päivärahaa vaan olin isän ja äidin vastuksena alkavana peräkammarinpoikana. En ujona poikana hakenut töitä muuten kuin katsomalla lehdestä työpaikkailmoitukset ja odottelin työvoimatoimistosta työkutsua jota ei koskaan tullut. Sitten isä hermostui ja hommasi minut töihin rakennusliike RuHe:lle.

Kesä 1971 ja Rakennusliike RuHe

Vaikka visiittini RuHe:lle oli lyhyt se oli silti todella merkittävä jossa jouduin tahtomattani tekemisiin myös sähkön kanssa.
Merijalin laajennus joka on jo purettu kerrostalojen tieltä!

Ensimmäinen työkohde oli uuden Aineen autoliikkeen pihatyöt, haravoin ja tasoitin tulevaa julkisivunurmikkoa. Seuraavana oli silloisen makeistehdas Merijal Oy:n laajennus jossa kannoin lautoja, siivosin, revin irti nauloja puretuista laudoista ja lankuista.

High Voltage

Sitten koitti urani ensimmäinen "kohokohta". Minut ja kaveri vuokrattiin maaperätutkimusta suorittavaan yritykseen. Diakonissalaitos on rakennettu entisen merenpohjalle ja sen perustukset olivat epävakaat jolloin seinät halkeilivat. Tehtävämme oli  kairata tutkimusmielessä Diakonissalaitoksen ympäristöä.

Sepänkadun sivu meni ongelmattomasti. Silloin jalkakäytävän ja talon välissä oli vielä nurmikkokaistale. Työ suoritettiin käsin pyöriteltävällä kairalla, kymmenen kierroksen jälkeen uppoama merkittiin paperille manuaalisesti. Jos kairan uppoaminen pysähtyi, esimerkiksi kivenmurikkaan, toinen piti kiinni kairasta toisen moukaroidessa sitä lekalla. Tätä jatkui kunnes kaira ei enää uponnut.

Sitten siirryimme Uudenkadun puoleiselle sivulle. Teimme kangella mahdollisimman pienen reiän jalkakäytävän asfalttiin ja jatkoimme tutkimusta. Valvova insinööri poistui asioille meidän jatkaessa hommia kahdestaan.

Kolmannella reiällä kairan eteneminen pysähtyi. Pidin kiinni teräskairasta kaverin moukaroidessa. Kaira upposi parikymmentä senttiä ja pysähtyi taas. Moukaroimme jälleen, mutta siellä taisi olla isompi kivenmurikka koska kaira ei uponnut lainkaan. Vedimme kairan pois ja olimme tekemässä uutta reikää kun Sähkölaitoksen pakettiauto kurvasi viereemme renkaan vinkuen ja sieltä säntäsi ulos vihainen mies työtakin helmat hulmuten. Hän huusi, että mitä hittoa te oikein teette ja kenen luvalla, nyt on koko Limingantullin kaupunginosa pimeänä!

Tenttaus jatkui hänen kysyessään kenen luvalla teimme hommia ja kuka on valvoja, onko teillä kaapelikarttoja? Valvoja on asioilla emmekä ole mitään kaapelikarttoja nähneet. Mies levitti eteemme piirustukset josta selvisi kuinka mittava määrä kaapeleita jalkakäytävän alla oli. Ihme ettemme osuneet niistä mihinkään kahdella ensimmäisellä reiällä.

Katkaisemamme muutaman kilovoltin syöttökaapeli oli betonikourussa jonka lävistimme keskeltä, onneksemme kaira oli osunut keskelle maakaapelia niin ettei mitään räjähdystä tai valokaarta päässyt syntymään.

Tämän jälkeen se työ loppui ja siirryin takaisin Merijalin työmaalle. Pyöräilin myöhemmin kairauspaikan ohi jolloin jalkakäytävässä oli monen metrin kokoinen kuoppa teltalla katettuna. Siellä sähkölaitoksen asentajat tekivät syöttökaapeliin kaapelinjatkosta.

Sitten sairastuin saaden viikon sairausloman. En ilmoittanut sairaudesta työnantajalle ja loman loputtua palasin takaisin töihin. Siellä oli odottamassa lopputilipussi. Vastaava mestari oli olettanut minun lopettaneen työt, kun en ollut häntä informoinut. Toisista lopareista opin sen, että haen aina sairauslomatodistuksen ja ilmoitan sen keston työnantajalle.

Heinäkuu meni kotona loikoillessa. Tuhlasin Lääketieteenlaitokselta saamiani pohjia jotka nostivat sen työmaan keskiansion liki 6 mk/h. Pertti-veljen kanssa asensimme kotitalon katolle uuden huopakatteen. Katon räystäällä pelokkaana roikkuessa ihmettelin, että mikä se tuonne Typelle oikein nousee. Se oli lannoitelaitoksen uusi piippu ja kun sitä tehtiin liukuvaluna huomasin sen kasvavan joka päivä yhä ylemmäs. Enpä tiennyt mikä minua reilun kuukauden kuluttua odotti.



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Elokuvavinkkejä osa 2

Prince Avalance
Elokuva tiemerkintöjen maalaajista. Kuulostaako tylsältä? Niin minäkin luulin, mutta erehdyin. Yksinkertainen ja pienimuotoinen tarina kahdesta miehestä jotka ruotivat elämäänsä maalaamisen ohessa. He vangitsivat minut ruudun ääreen koko elokuvan ajaksi, ei malttanut edes face-päivityksiä tarkistaa.


My Life with Liberace - Behind the Candelabra
Minua kuvottavat nuo "homppelihommat" niin elokuvissa kuin sarjoissakin. Jos näitä tuhkaluukku hinttejä on näkynyt olen vaihtanut välittömästi kanavaa. Kuitenkin vaimo oli kiinnostunut elokuvasta siitä olleen artikkelin perusteella ja hankin sen hänelle. Tämä on ensimmäinen elokuva joka käsitteli "ruskeanreiänritareita" eikä se aiheuttanut inhoreaktiota. Yllätyin positiivisesti ja elokuva tuli katsottua kokonaan. Vaikka tämä oli TV-elokuva ei se häpeä suurtuotannoille. Loistavat näyttelijäsuoritukset ja monipolvinen tarina jota voi suositella.


Kuninkaan puhe
Eräs harvoista nykypäivän huippuelokuvista. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo koskettavasti kuninkaallista ja eräästä kriittisestä vaiheesta historiassamme. Monarkiat ja niitä ympäröivä kimallus ei ole koskaan kiinnostanut, mutta tämä saa ymmärtämään myös heitä. Näyttelijä suoritukset ovat jokaiselta osalta huippuluokka samoin kuin toteutus.


Alien kahdeksas matkustaja
Kauhuscifin ruumiillistuma. Piinaavaa jännitystä ja yllätyksiä riittää koko kestonsa ajaksi. Taistelu jotain pelottavaa vastaan avaruuden yksinäisyydessä on vangitsevan pelottava kokemus.


Hurja joukko
Elokuva josta olen löytänyt monta eri näkökulmaa. Ensimmäisellä kerralla hidastukset ja silmille roiskuva väkivalta kiehtoivat. Toisella kerralla väkivalta kuvotti. Kolmannella kerralla jo elämää nähneenä ja kokeneena ymmärsin tämän joukon dynamiikan, upposin heidän nahkoihinsa ja tajusin lopultakin mistä elokuva lopultakin kertoi.


Winston Churchill: Walking With Destiny
Nykyiset johtajat jättävät joukkonsa. Tässä dokumentissa kerrotaan miehestä joka seisoi kansan tukena silloin kun se sitä tarvitsi! Vangitseva dokumentti!


Gravity 
Eläydyin tarinaan paikoin todella fyysisesti ja jännitin kuinka siinä lopulta käy. Suljetussa tilassa äärettömässä avaruudessa ei kokenut ainoaakaan pitkästymisen hetkeä vaan elokuva piti otteessaan loppuun asti.


Jag etter vind
Pelkistetyn kaunis ja tyylikäs norjalainen elokuva. Erinomaiset näyttelijäsuoritukset. Vähän on enemmän! Tyylikäs kuvaus! Hienovarainen äänimaisema! Luonteva tarina! Tallensin sen vaimoa varten, eivätkä odotukseni olleet kovin suuret, mutta tämähän kosketti ja todella syvältä! Milloin Suomalaiset oppivat tekemään elokuvia tällä tavalla?


Amadeus 
Lukuisat katselukerrat kestävä elokuva. Upea musiikkimaailma, jännittävä tarina, huippuunsa viritetty tuotantokoneisto joiden tuloksena tarina hengittää jokaisen henkäyksensä elokuvan loppuun saakka.


Blade Runner
Yksinkertaisesti klassikko. Esimerkiksi replikantin Tears in Rain-kohtauksessa lausumat sanat ovat mielestäni eräät koskettavimmista mitä elokuvissa on. Scifi-elokuvien aatelia jonka voi katsoa aina vaan uudelleen ja uudelleen. Vaikka katsoin elokuvan ensimmäisen kerran vuokraamon kasetilta oli kokemus jotain ennen kokematonta. Heikko kuvanlaatu ja pieni televisio eivät häirinneet. Moniselitteinen ja paljon tulkittu elokuva josta jokainen löytää jotain itseään kiinnostavaa.


Loisto, Shine
Upea tulkinta pianovirtuoosista ja hänen vinksahtaneesta elämästään. Musiikki kuljettaa ja mielenkiintoinen tarinaa kantaa hienosti koko elokuvan keston.


Likainen tusina
Oikeaa äijämeininkiä. Vähintään kymmenen kertaa kaikilla formaateilla katsottu elokuva. Lee Marvin päällikkönä kouluttaa ja johtaa epävakaata rikollisporukkaa. Yksinkertaisesti huipputoimintaa ryhmähengen kasvutarinassa jota ei kannata jättää kokematta.


Naapurini Totoro 
Mielikuvituksellinen japanilaisanimaatio. Hyvämielen elokuva jota voi katsoa kaiken ikäiset! Mielikuvituksellinen toteutus unenomaisesta maailmasta jota kaikki eivät osaa löytää. IMDb Top 205 listalla sijoitus on huikea 131.


Heat – ajojahti
Ei vakuuttanut ensimmäisellä katselukerralla vaan yletön räiskintä ryöstökohtauksessa teki siitä epäuskottavan. Toisella kerralla elokuvan hieno toteutus, erinomainen juoni sekä ryöstökohtauksen upea koreografia alkoivat aueta. Elokuva on täynnä huippunäyttelijöitä joista ylimpänä ovat Robert de Niro ja Al Pacino.


Chaplinin poika, The Kid (1921) 
On eräs mykkäelokuvien helmistä. Komedian tekijä Charlie Chaplinin koskettava tarina kulkurista joka löytää hylätyn vauvan josta kasvattaa "selviytyjän". Vaikka elokuva on tekijänsä ensimmäinen pitkä elokuva, ei sitä huomaa sujuvaa, kekseliästä ja jännittävää toteutusta seuratessa.


Afrikan kuningatar, The African Queen
Vanhanajan romanttinen seikkailuelokuva. Aivan loistavat roolisuoritukset, Katharine Hepburn ja Humphrey Bogart näyttelevät mukavuusalueensa ulkopuolella uskottavasti. Viihdyttävä, jännittävä, humoristinen, mitä muuta hyvältä elokuvalta voi enää toivoa!


Hohto, The Shining
Kubrickin mestarillinen kauhuelokuva! Ensimmäisellä kerralla elokuvateatterista poistuessa olo oli sekava. Pidin Nicholsonin possukohtausta yliampuvana, mutta myöhemmillä katsomiskerroilla ei Jackin toiminnassa ole mitään moitittavaa, niin karmivaa hänen sekoamisprosessinsa on. Jokainen sopii osaansa kuin valettu. Myös hotelli ja sen geometrinen sisustus on kuin roolihenkilö, musiikki tukee tapahtumia niin että selkäpiitä karmii!

Alaston saari 
Japanilainen mestariteos, joka voisi olla mykkäelokuva. Muistan kun tulin yöjuoksulta ja avasin television. Sieltä tuli tämä tarina joka vangitsi minut ruudun ääreen koko sen keston ajaksi. Pelkistetty elokuva karusta elämästä ja sen pienistä kohokohdista joita ei todellaan ollut montaa. Joku voi pitää tätä tylsänä, mutta minuun se kolahti ja liikutti jotain herkkää sisälläni.


The Blues Brothers
Kymmenien katselukertojen huippuelokuva! Opiskelukaveri suositteli tätä 80-luvun alussa. Kävin katsomassa sen ensimmäistä kertaa Star-elokuvateatterissa. Lopun konserttikohtaus oli toteutettu niin onnistuneesti, että tuli tunne kuin olisi ollut paikanpäällä ei elokuvateatterissa. Elokuva sisältää upeita musiikki esityksiä, hienoja roolisuorituksia, komediaa, toimintaa, vauhtia! En ole koskaan pitänyt romuralleista, mutta tässä kolarisumien koreografia oli viety aivan uuteen ulottuvuuteen ja eikä se häirinnyt lainkaan.


Huuliharppukostaja
Avautui vasta neljännellä katselukerralla. Ensimmäisellä kerralla liian moni seikka ärsytti vieden huomion itse elokuvasta. Myöhemmin pätkinä katsottu länkkäri ei säväyttänyt ja ihmettelin sen suitsutusta. Sitten kunnon laitteilla katsottuna heräsin kuin unesta. Pelkästään alun asemakohtaus oli jo hämmästyttävä toteutukseltaan. Taustaäänet olivat hämmästyttävän toimivana soundtrackinä hikisen piinaavassa odotuksessa joka lopulta räjäyttää elokuvan liikkeelle. Sen jälkeen juoni etenee monisäikeisenä kuin elokuvan höyryveturi. Kannattaa katsoa ja paneutua näkemäänsä sekä kuulemaansa huikeaan soundtrackiin.


Henkien kätkemä 
Japanilaisen animaation helmiä! Monipolvinen unenomainen tarina ei päästä otteestaan vaikka kestoa onkin yli kaksi tuntia. Aikuisillekin sopiva satu mutta aivan pienemmille tämä voi olla liian jännittävä. Uskomattomia olentoja vilisevä elokuva on voittanut mm. Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon 2002 eikä suotta.


Paha maa - olisi jäänyt katsomatta DVD:n kannessa olevan Jasper Pääkkösen pärstän vuoksi. Toisin kävi, se halusi tulla katsotuksi ja tuli videokerhon peruuttamattomana elokuvana. En palauttanut sitä vaan rohkenin katsoa sen, onneksi. Mitä olisinkaan jäänyt paisi jos olisin hylännyt Pahan maan. Muutama pientä juonnetta lukuun ottamatta aivan huikea leffaelämys. Mikko Kouki, Sulevi Peltola ja muut tekivät raskaasta aiheesta katsomisen arvoisen. Hyvää suomalaista on ilo suositella.

Köysi
Joskus poikasena tullut katsottua ja sen jälkeen välteltyä. Ajattelin sen olevan tylsän koska se tapahtumat kuvataan "yhdellä otoksella" reaaliajassa! Yllätyin elokuvan mielenkiintoisuudesta eikä se pitkästyttänyt lainkaan. Kuvaus oli toteutettu erinomaisesti, kameran ollessa kuin yksi tapahtumia seuraava henkilö. Filmirullan pituus oli 10 minuuttia ja Hitchcock suunnitteli elokuvan tapahtumat niin, ettei leikkausta huomannut lainkaan. Syntyy vaikutelma, että katsoisi yhtä 81 minuutin otosta.

16 Blocks
16 korttelin mittainen henkeäsalpaava kujanjuoksu! Viihdyttävän jännittävä monta katselukertaa kestävä elokuva. Koko paketti toimii joka osaltaan erinomaisesti. Näyttelijät, ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus, toiminta! Mitään siitä ei voi ottaa pois eikä mitään tarvitse lisätä, nappisuoritus!


Mukavia katseluhetkiä!