keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Statussymbolit, mainstream vai underground?



Statussymboli
Statuksen merkitys on monille todella suuri ja se on osoitettava jotenkin. Sen omistaminen pitäisi kertoa ihmisen menestyksestä.

Merkkituotteet
Statusta ja siitä tulevaa arvostusta hankitaan kalliilla merkkituotteilla vaikka niihin ei välttämättä ole varaa. Henkilöt joilla on asemaa ja varakkuutta hankkivat kalliita tuotteita, kelloja, autoja, poreammeita. Myös hierarkiassa alempana olevat pyrkivät saamaan samaa arvostusta samoilla symboleilla.

Nuoret
Varsinkin nuorilla on suuret paineet kuulua johonkin kaveriryhmään tai jengiin. Heidän täytyy epätoivoisesti noudattaa sosioekonomisia symboleja saadakseen arvostusta ryhmältä.

Konkreettisia kokemuksia
Statussymbolilla, kuten automerkillä, on valtava merkitys joihinkin ihmisiin.

Työkaveri kertoi tapauksesta joka yllätti hänet tyystin. Ollessaan 70-luvun alussa työkomennuksella Rovaniemellä ja iltarientoihin mennessään hän lainasi kaverin autoa. Valomerkin jälkeen he yrittivät päästä saattamaan muutamaa naista jotka olivat todella ynseitä. Parkkipaikalle tullessa heidän
käytöksensä muuttui aivan kuin taikaiskusta täysin päinvastaiseksi. Kuinka siinä nyt niin kävi? ”Poikien” laina-auto oli Mercedes-Benz! Kaveri ei ollut uskoa silmiään, voiko joku automerkki vaikuttaa näin voimakkaasti?

Toinen esimerkki. Olin poistumassa Ravintola Vaakunasta siirtyäkseni Albertiin kesällä 1979. Pari tuttavanaista pyysivät päästä mukaan koska kuulivat minun olevan liikkeellä autolla. Pysäköintialueella heidän kasvona venähtivät ja autoon päästyä he pyysivät, etten ajaisi aivan ravintolan eteen vaan jättäisin heidät sivukadulle. Tämä ensimmäinen autoni oli Fiat 600. Eli auton merkillä on merkitystä joillekin. Heidän käytöksellään ei ollut muuta merkitystä minulle kuin se, että he osoittivat sen mikä heille on tärkeää, ei itse henkilö vaan materia ja asema.

Löytyy myös poikkeustapauksia. Eräs kaveri oli illan päätteeksi pyytänyt seuralaistaan valitsemaan pysäköintialueen autoista sopivimman. Nuori nainen oli valinnut rättisitikan, ei miehen Audia. Se oli osoitus siitä, mikä nuorelle naiselle oli tärkeintä. Paljon, paljon myöhemmin hän löysi minut ja hänestä tuli vaimoni vaikka en omistanut BMW:tä tai muuta korkean statuksen ”pyhää lehmää”.

Mainstream ja minä

Salkku vs merimiesreppu

Ensimmäinen kokemukseni merkkituotteesta ovat James farmarit joita nykyisin kutsutaan farkuiksi. Äiti osti minulle farkut joskus 1960-luvun puolenvälin paikkeilla. Olihan se renttevää kulkea muotihousuissa joita mainostettiin joka tuutista.

Myöhemmin olin hieman erilainen kuin muut. En halunnut kulkea valtavirrassa vaan omia polkuja. Halusin jo alakoulussa salkun, kun muilla lapsilla oli reput. Kolmannella luokalla äiti osti minulle merimiesrepun koska hän ei halunnut minun raahaavan salkkua. En kauaa sitäkään reppua kantanut ja lopulta vanhempani myöntyivät toiveeseeni ja sain nahkasalkun.

Kansalaiskoulun seitsemännellä luokalla halusin maihinnousutakin, sellaisen kuin jenkeillä on. Sain takin, mutta se ei ollut malliltaan toiveitteni mukainen, enkä tuntenut siinä oloani kotoisaksi. Tämä seikkailu jäi lyhyeksi. Äiti muisti muistuttaa jos toivoin jotain poikkeavaa, että ethän sinä sitä maihariakaan pitänyt kuin muutaman kerran.

Tällaisen minä halusin!
Luokkakaveri hankki ammattikouluaikaan, joskus vuonna 1968-69,  sini-valkoraidalliset farkut ja farkkutakin. Olisin halunnut samanlaisen yhdistelmän ja samalla värillä, mutta se värihän oli jo varattu enkä halunnut matkia. Joten hankimme minulle toisen värivaihtoehdon, miehisenmittapuun mukaan poikkeavan kokonaisuuden, oranssi-sini-valkoraidalliset. Sain kuulla siitä melkoisesti, että naisten asusteissa kuljen. Yritin olla välittämättä ja pidin poikkeavat kamppeet päälläni vaikka silloin värikoodien rajat olivat paljon jyrkemmät kuin nyt.

Musiikkimakuni oli muista poikkeavaa ja omaperäistä pääosin englanninkielistä, proge (progressiivinen rock), jazz, soul, hard rock muutamia mainitakseni. En palvonut niitä tähtiä joita muut fanittivat vaan kunnioitin ja arvostin musiikintekijöitä joista pidin.

Tässä vain farkkutakki
Sanoisinko, että olin kohtuullisen syvää undergroundia!

Omat statussymbolit
Jos jotain voi sanoa statuksen tavoittelemiseksi olivat haaveeni omakotitalosta ja perheestä jossa on lapsia. Olin päättänyt asian niin, etten hanki ajokorttia ja sitä myöten autoa, sillä asunnon hankinta oli päätavoitteena. Perheen sain mutta omakotitalon hankkiminen ei onnistunut ja lopulta eron myötä perhekin hajosi.

Serkku tivasi, että miten sinä olet saanut naista vaikka sinulla ei ole autoa. Kyllä se onnistuu ilman autoakin.

Vuonna 1979 saaduilla veropalautusrahoilla ajoin ajokortin ja sitten myöhemmin hankin auton. Auton merkillä ei ollut väliä, ainoastaan se, että se on kohtuullisen hintainen ja toimintavarma. Sen statusarvolla ei ollut merkitystä vaan sillä, että pääsin tarvittaessa paikasta A paikkaan B.

Statussymbolien tarkoitus
Olen usein miettinyt kuinka jotkut metsästävät näitä symboleja ja merkkituotteita kuin viimeistä päivää. Itselle niillä ei ole suurta merkitystä. En hanki mitään pelkän symboliarvon mukaan vaan siksi, että tarvitsen jotakin ja ostan sen mikä minua miellyttää varallisuuteni huomioiden.

Herää perustavaa laatua oleva kysymys, osoittaako statussymbolien kerääminen heikkoa itsetuntoa, jota yritetään pönkittää niin sanotuilla statussymboleilla?

maanantai 28. toukokuuta 2018

Elämä pelkkää sattumaa!


Olen yllättävän monen sattuman summa!

1951-52 
 
Kuinka sain alkuni? Se oli melkoinen massatapahtuma, jossa oli osanottajia noin 65 miljoonaa. Voitin sattumalta sen uimakilpailun ja sain palkinnoksi elämän.
 
Sattumalta minusta tuli minä sekä poika ja sattumalta sain hyvät ja rakastavat vanhemmat.
 
Sattumaa vai pelkää lahjattomuutta


1963-70

Olin sattumalta koulukiusattu, siksi laiminlöin koulunkäyntini ja opiskelumahdollisuudet huononivat huomattavasti.

Sattumalta isäni lapsuuden ystävä oli ammattikoulun rehtori ja pääsin sattumalta opiskelemaan arvostettua ammattia.

Sain sattumalta lahjaksi kaitafilmikameran.

1970-71 

Ammattikoulun jälkeen pääsin ensimmäiseen työpaikkaa, kun isäni oli tutustunut työssään sattumalta Turun Asennuspajan ”nokkamieheen”.

Menin sattumalta konekirjoituskursseille.

Tutustuin sattumalta tyttöön jonka kanssa menin kihloihin ja myöhemmin naimisiin.

Säilyin sattumalta hengissä vaikka katkaisin 20 kV kaapelin ja pimensin koko Limingantullin kaupunginosan.

Pääsin sattumalta Hankkijalle ja urani korkeimpaan työpaikkaan.

1972-78 

Armeijassa sattuma auttoi minut kirjuriksi.

Sattumalta myöhästyin iltalomilta paluusta kasarmille kaksi kertaa, mutta sattumalta en saanut kummastakaan mitään rangaistusta vaikka yleensä siitä tulee vähintään poistumiskieltoa.

Saimme sattumalta lainaa ja ostimme kerrostalo-osakkeen.

Jouduin sattumalta työttömäksi, mutta sain sattumalta töitä edellisen loputtua.

Sattumalta minusta tuli isä.

Sitten työllistymiseni loppui ja koin sattumalta elämäni ensimmäisen laman sekä vuoden työttömyyden.

Pääsin sattumalta takaisin työelämään.

Sattumien summasta kehkeytyi avioero.

1979-89

Aloitin sattumalta Karaten harrastamisen, menin autokouluun ja sain ajokortin.

Jouduin sattumalta vetämään karaten alkeiskurssia, jolloin kukistin sattumalta esiintymispelkoni!

Olin viikonloppuisä ja vierailulla poikieni kanssa vanhempieni luona. Pois lähtiessä nuoremmalle sattui harvinainen vahinko. Silloin ei vielä ollut kännyköitä, eikä itselläni ollut vielä silloin puhelinta. Lähtö viivästyi kakkaa siivotessa juuri sen verran, että minulle tuli puhelu. Tästä puhelusta seurasi uuden liiton alku. Tiedustelin myöhemmin, että olisiko hän soittanut uudelleen, ellei olisi saanut minua kiinni? Ei olisi soittanut! Siis jälleen kerran sattumalla oli sormensa pelissä.

Pyrin jatko-opiskeluun ja läpäisin sattumalta pääsykokeet.

Heti opiskelun alussa jouduin sattumalta luokanvanhimman luottamustehtävään.

Sattumalta minusta tuli kolmannen kerran isä.

Sain sattumalta kesätyön, josta muodostui sattumalta uusi ammattini, suunnittelija.

Sattumalta minusta tuli ensimmäistä kertaa lankapuhelimen omistaja, koska luokkakaverilla ei ollut muita puhelinosakkeesta kiinnostuneita.

Sattumalta työpaikkani ovet alkoivat käydä niin tiuhaan tahtiin, että minäkin livahdin yhdestä raosta uuteen työsuhteeseen.

Sattumalta toinen avioliittoni ajautui karille.

Sain sattumalta vuokra-asunnon uudelta työnantajaltani.

Ollessani sairaslomalla käsi kipsissä, pääsin sattumalta opettelemaan AutoCad ohjelmaa ja siirryin tietotekniikan aikakauteen!

1990-2008 

Pyysin sattumalta vanhempiani matkalle Etelä-Suomeen sukulaisia katsomaan. Se oli äitini viimeinen matka sillä hän menehtyi puolivuotta myöhemmin.

Jouduin sattumalta erikoisasiantuntijan tittelillä voimalaitostyömaan valvojaksi. Huomasin siellä sattumalta palon alun josta ilmoitin käytölle ja he tulivat sammuttamaan sen välittömästi. Olisiko lämpövoimalan käynnistyminen mahdollisesti viivästynyt ilman ”erikoisasiantuntijaa”?

Koin sattumalta toisen laman ja pätkittäisen työttömyyden.

Autoni jarrut olivat epäbalanssissa, renkaiden kulutuspinta oli mitätön eikä iskunvaimennuskaan ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa. Silti selvisin sattumalta hengissä erittäin vaarallisesta tilanteesta liikenteessä.

Sattumalta minulta varastettiin auto, jonka varkaat sitten ampuivat seulaksi haulikolla ja lopuksi polttivat sen poroksi.

Hankin ”uuden” auton ja lähdin sattumalta kojeajolle Tyrnävälle naistentansseihin josta löysin sattumalta pitkäaikaisen kumppanin. Sattumalta hän on kestänyt minua nämä vuodet.

Muutaman seurustelu kuukauden jälkeen kumppanin tytär tiedusteli voisivatko he muuttaa asumaan luokseni ja niin sain sattumalta mukavan uusperheen...

Sattumalta hirvi on väistänyt ajamaani autoa kolme kertaa viime hetkellä, estäen todennäköiset törmäykset. Hirvihän ei yleensä väistä.

2009-18 

Sattumalta alkoi kolmas lama ja työttömyys.

Kuulin sattumalta Kari Tykkyläisen alias Tykylevitsin haastattelun YouTubesta ja aloitin sattumalta hänen innostamanaan tubetuksen.

Sattumalta Aki Louhela pyysi tekemään kolme musiikkivideota, joista viimeinen ei meinannut syntyä millään. Ajattelin käyttää siinä vanhaa kaitafilmimateriaalia, vaikka se ei tuntunut oikein sopivan musiikkiin. Raaka editoinnin jälkeen lisäsin Hiljaa eiliseen kappaleen videolle ja mitä tapahtui? Sattumalta yhdistetyt elementit saivat aivan uuden ja yllättävän muodon. Myöhemmin minulle on todettu, että tuntuu siltä kuin musiikki olisi tehty videolle eikä päinvastoin

Sattumalta meille tuli hoitoon koira vaikka en sitä halunnutkaan. Lopulta se valitsi meidät ja sattumalta siitä tulikin meidän hyvä kaveri.

Hain töitä 2011 ja pääsin haastatteluun. Sattumalta yrityksestä oli poistunut kaksi kokenutta suunnittelijaa, joten pääsin töihin.

Sattumalta vaimon serkku kehotti minua kirjoittamaan blogeja ja lopulta rohkenin aloittaa myös kirjallisen toiminnan.

Olin 2015 lomautettuna ja iässä jolloin oli mahdollisuus jäädä eläkkeelle. Soitin työnantajalle irtisanoutuakseni, jolloin hän pyysi hetken ”aikalisän”. Tovin kuluttua soi puhelin ja esimies tiedusteli, olinko tosissani? Sattumalta Harjavallan suurteollisuusalueella oli jäänyt eräs kriittinen työ huomioimatta ja sinne tarvittiin nopeasti kokenut suunnittelija. Sattumalta en jäänytkään eläkkeelle.

Jäin eläkkeelle täysin palvelleena, mutta sattumalta minua pyydettiin takaisin töihin.

Sattumalta hankimme kerrostalohuoneiston sekä liikehuoneiston.

Herää väkisinkin kysymys, ovatko nämä tapahtumat sattumaa, tuuria, johdatusta vai jotain aivan muuta?






perjantai 4. toukokuuta 2018

Väärinkäsityksen sietämätön keveys!


Väärinkäsitys voi aiheuttaa tällaisen tunnetilan!
Väärinkäsitys saa alkunsa hyvin varhaisessa vaiheessa ja erittäin pienistä asioista.

Se mitä ajattelee sanoa, on kuulijan ymmärryksessä jo aivan muuta kuin ajatuksen alkuperä.

Ajatuksesi ja sanomisesi välillä tapahtuu jo jotain mystistä. Sanomasi on jo hieman muuttunut alkuperäisestä ajatuksesta. Joku sana on pudonnut pois, joku termi on tahattomasti muuttunut.


Lisäksi se mitä kuulija kuulee, voi olla jotain aivan muuta mitä olet sanonut. Kuulija voi kuulla jonkin merkittävän sanan väärin. Hänen tulkintansa sanojen merkityksestä voivat olla aivan toiset kuin sanojalla. Lisäksi vastaanottajan aivot tulkitsevat kuulemansa omalla yksilöllisellä tavalla johon vaikuttavat monet erilaiset tekijät, sen hetkiset tunteet tai pienet vivahteet äänen sävyissä ja voimakkuudessa.

Myös ääneen ajattelu voi aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Samoin pelkkä oletus johtaa hakoteille. Suunnittelu-urani alussa toimiston johtaja Juhani Nyberg totesi: ”Älä koskaan oleta vaan varmista”. Useimmiten asiat ovat menneet pieleen silloin kun olen olettanut, mutta en ole varmistanut!

No niin! Yksinkertaistettuna väärinkäsitykset ovat inhimillisiä ja erittäin yleisiä. Niistä ei voi syyttää ketään, sillä ajatuksen ja ymmärryksen välillä on liian monta muuttujaa.


lauantai 21. huhtikuuta 2018

Onko brutaali väkivalta perimässämme?



Olemmeko oppineet yhtään mitään? Väkivaltaa on ollut läpi koko historiamme. Sivistyksemme ei se ole hävittänyt näitä piirteitä vaan ne ovat säilyneet ja ovat yhä voimissaan.

Koulukiusaaminen

Pahuus kytee jo lapsissa ja toisten kiusaamisessa. Eivät kaikki syyllisty kiusaamiseen, mutta suuri osa on sivustakatsojia ja sallivat nämä ikävät tapahtumat. Osa on sitten jostakin syystä uhreja.

Työpaikka kiusaaminen

Kiusaaminen jalostuu ja saa uusia ja hienovaraisempia muotoja. Jälleen suuri osa on sivustaseuraajia ja mahdollisesti kompaavat kiusaajia. Jälleen osa kärsii, mutta miksi? Eikö kukaan puutu tähän kierteeseen?

Perheväkivalta

Joidenkin kotien seinien sisällä tapahtuu kauheita asioita, henkistä väkivaltaa, pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä. Onko se niin häpeällistä, ettei siitä uskalla puhua eikä sen huomaavat kehtaa siihen puuttua.

Pahoinpitelyt

Porukoissa pahoinpidellään tuttuja ja tuntemattomia. Harva puuttuu ja se voi olla jopa vaarallista. Raiskaukset, joukkoraiskaukset sekä muut väkivallanteot!


Kiviholvisilta videon selostuksessa väärä tieto!
Surmat

Kuinka joku voi riistää toiselta hengen? Se on niin peruuttamatonta ja lopullista. Tapettua tai murhattua ei saa takaisin elävien kirjoihin. Vielä pahempaa on lapsen surmaaminen. Juuri sellainen artikkeli kirvoitti nämä ajatuskulut käyntiin. Kiitos Parkanon kirjaston ja kirjastonhoitaja Eeva-Liisa Laurikka-Seilo jolta sain tämän tiedon. Artikkeliin oli vielä kirjoitettu käsin: "Mies sai raa'asta teostaan vankilatuomion. Talvisodan aikana hän meni sotimaan etulinjassa ja sai näin lyhennettyä vankila-aikaansa. 25.8.2003".

Toki olen usein pohtinut, kuinka ohut ihmisen sivistyksen pinta onkaan? Sitä ei tarvitse kuin hieman raaputtaa ja sen alta paljastuu pohjaton väkivalta ja raakuus! Hetki sitten hyviä ystäviä ja naapureita olleet ihmiset ovat hetkessä tukkanuottasillan. Kunpa se pysähtyisikin siihen, mutta sen käynnistyessä mikään ei riitä.

Kansanmurhat eli joukkotuhonnat

" Kataarit 1350,  surmattuja ?

Musta sota 1804-1830,  arviot 5 000 – 9 000 surmatusta

Kreikkalaisten kansanmurha 1913-1923,  noin 10 000 tapettua ihmistä

Armenialaisten kansanmurha 1915noin 1,5 milj. murhattua

Assyrialaisten kansanmurha 1914-1920,  yli 750 000 kuollutta

Holodomor Ukrainassa 1932arvioiden mukaan 3-14 milj. kuollutta

Holokausti 1942,  kuolleita noin 5-7 milj.

My Lain verilöyly Vietnamissa 1968,  noin 504 surmattua joista suurin osa oli naisia ja lapsia

Punaiset khmerit 1975,  arviot vaihtelevat 1,2-1,7 milj. urhria

Sabran ja Shatilan verilöyly 1982,  lähteestä riippuen noin 700-3 500 surmattua

Halabjan joukkomurha 1988,  vähintään 3 500 surmattua siviliiä

Ruanda kansanmurha 1994,  noin 800 000 tapettua

Etniset puhdistukset Bosnian sodassa 1995,  noin 100 000 kuollutta " (1)

Kidutukset

Kansainvälisillä sopimuksilla niitä ei ole voitu estää. " Kidutuksia verhoillaan viattomilla termeillä, kuten kovat  kuulustelumenetelmät. Kidutukset jaetaan fyysiseen ja henkiseen. Menetelminä ovat vesikidutus, sähköshokit, kemialliset aineet. Kidutus voi aiheuttaa kuoleman, ruumiillisia ja henkisiä vammoja kuten masennusta, ahdistusta ja muistivaivoja. Kidutetut vangit kärsivät usein aistiharhoista, vainoharhaisuudesta ja unettomuudesta. Useat yrittävät vahingoittaa itseään. Usein kidutetut jäävät häpeän vangeiksi. " (2)

Sotia on ollut niin paljon, että poimin niistä vain osan vuosilta 1900-2018!


Kuinka paljon on vuodatettu verta, riistetty ihmishenkiä ja aiheutettu valtavat määrät tuskaa sekä pelkoa. Ja miksi?

" Venäjän-Japanin sota 1904-05,  kaatuneita, haavoittuneita ja kadonneita 125 000 + 85 000

Italian-Turkin sota 1911-12,  kaatuneita 3 380 + 14 000

Ensimmäinen maailmansota 1914-18kuolleita oli 9,7 milj. sotilaita ja 6,8 milj. siviilejä!

Suomen sisällissota 1918,  kuolleita oli valkoisia 4 842 ja punaisia 24 221

Kreikan-Turkin sota 1919-92,  11 641 kuollutta

Rifin sota 1920-26,  kuolleita Espanja 50 000, Ranska 10 000 

Irlannin sisällissota 1922-23? uhrien määrä epäselvä

Kiinan sisällissota 1927-50,  tappiot  tasavaltalaiset 3,6 milj. ja kommunistit 2,8 milj.

Espanjan sisällissota 1936-39,  tappiot tasavaltalaiset n. 185 000 ja kansallismieliset 145 000

Kiinan-Japaninsota 1937-45,  kuolleita 2,22 milj. + 1,06 milj

Toinen maailmansota 1939-45,  uhrien määrät yhteensä akselivallat 12 milj. ja liittoutuneet 61 milj.

Indokiinan sota (Vietnam) 1946-54,  tappiot yhteensä noin 394 000

Kreikan sisällissota 1946-49,  uhrit Kreikka 12 777 ja vasemmisto 38 000

Israelin itsenäisyyssota 1948-1949,  kuolleita arviolta Isreal 6 400 ja arabit 15 000

Korean sota 1950-53,  Korean tasavalta+liittolaiset 472 440 ja Pohjois-Korea+liittolaiset 1,5 milj.

Mau-Mau-kapina 1952-60,  uhrit vapautusliike 20 000 ja siirtomaavalta 5 000

Algerian sota 1954-62,  uhrit Ranska 31 600 ja Algeria 205 000

Vietnamin sota 1954-75,  Etelä-Vietnam+liittolaiset 323 758 ja Pohjois-Vietnam+liittolaiset 1,1 milj.

Guatemalan sisällissota  1960-96,  noin 200 000 kuollutta ja kadonnutta

Angolan itsenäisyyssota 1961-74,  itsenäisyysliike 50 000 ja Portugali+liittolaiset 2 000 kuollutta

Rhodesian sisällissota 1964-79,  tappiot turvallisuusjoukot 1 361 ja sissit 10 000 kuollutta

Kuuden päivän sota 1967,  tappiot Israel 779 ja arabimaat 21 000 kuollutta

Biafran sota 1967-70,  kuolleita Nigeria 200 000 ja Biafra 1 milj.

Kambodžan sisällissota 1970-75,  kuolleita vähintään 200 000

Pohjois-Irlannin levottomuudet 1968-98,  vaatineet 3523 kuolonuhria vuoteen 2001 mennessä

Jalkapallosota 1969,  kuolonuhreja yhteensä 2 000

Likainen sota Argentiina 1976-83,  hallituksen vastustajia surmattiin 30 000

Afganistanin sota 1979-89,  tappiot mujahideen-sissit tukijoineen 1,3 milj. ja NL + hallitus 32 453

Irakin-Iranin sota 1980-88,  kuolleita ja haavoittuneita Irak 375 000 ja Iran 500 000

Sri Lankan sisällissota 1983-2009,  tappiot hallitus 24 527 ja Tamilitiikerit 27 000

Persianlahden sota 1990-91,  kuolleita Kuwait 984 ja Irak 28 664

Kroatian sota 1991-95,  kuoli noin 11 000 henkeä

Algerian sisällissota 1991-2002,  vaati yli 100 000 ihmisen henkeä

Kosovon sota 1998-99,  vähintään 1 000 kuolonuhria

Toinen Tšetšenian sota 1999-2009,  tappiot Venäjä 4 572 ja Tšetšenia 18 000

Afganistanin sota 2001- , kuolleita yli 14 007

Irakin sota 2003-11,  tappiot Irak noin 157 000 ja liittouma 35 322 kuollutta

Venäjän-Georgian sota 2008,  tappiot Venäjä 64 ja Georgia 215 kaatunutta

Libyan sisällissota 2011,  tappiot Libya 2 368 ja kapinalliset 7 026 kaatunutta

Syyrian sisällissota 2011- ,  yhteensä 475 000 kuollutta

Itä-Ukrainan sota 2014- jo kolmen ensimmäisen kuukauden aikana kuollut 1 000 ihmistä

Jemenin sisällissota 2015- ,  puolessatoista vuodessa kuolleita  10 000 " (3)

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Luettelo_sodista

Toivottamalta tämä tuntuu

Emmekö me ole oppineet yhtikäs mitään? Emmekö ole sotineet aivan tarpeeksi? Emmekö me ole kiduttaneet ja surmanneet riittävästi? Eivät eläimetkään ole näin raakoja kuin me ihmiset. Lohduttomalta tuntuu!


Tieto lainauksia Wikipediasta (1), (2) ja (3).







torstai 5. huhtikuuta 2018

Kolme lamaa ja nousukautta kokenut


Lama tai taantuma, aivan sama! 

Reima © Lihavainen
Olen hämmästellyt kuinka ”vastuuntuntoisia” nykyihmiset ovat. Työt eivät kiinnosta, ainoastaan harrastukset ja vapaa-aika. Tämän hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat kääntyvät haudoissaan tällaisesta velttoudesta. Olen saanut nauttia heidän töiden hedelmistä, mutta en ole ollut pelkkä vapaamatkustaja. Mutta taantumille en ole voinut mitään.

1975 alkoi öljykriisin jälkeinen lama joka koetteli myös minua. Olin aluksi lyhyitä pätkiä ilman töitä, mutta lopulta rysähti vuoden työttömyys. Silloin Kekkonen rustasi kasaan hätätilahallituksen, että kansalle saataisiin töitä. Etsin sinnikkäästi töitä siinä onnistumatta. En nauttinut joutenolosta vaikka oli harrastuksia, halusin töihin. Lopulta onnisti ja alkoi nousukausi.

1992 iski toinen lama, mutta se ei ollut minulle niin paha kuin edellinen. Valtakunnallisesti taantuma oli todella syvä ja suuri määrä ihmisiä joutui syvään ahdinkoon. Valtava määrä pienyrityksiä ajettiin surutta konkurssiin ja ihmisiä velkasaneeraukseen. Olin muutaman kuukauden lomautettuna ja 11 kuukautta työttömyyskurssilla. Selvisin siis vähällä.

2009 rymähti viimeisin ja pahin kokemani talouden romahdus, jonka aikana olin yhteensä 4,5 vuotta työttömänä.

Työttömyyksien aikana olen tehnyt kaikkeni saadakseni töitä, huonolla menestyksellä. Työvoimatoimiston sankalta henkilökunnalta sain yhden ainoan kerran avun työllistymisessä. Suurin apuni olivat omat verkostot ja periksi antamaton sinnikkyys.

Reima © Lihavainen
Taantumien kiertoaika on ollut melko tarkalleen 17 vuotta. Joten olen onnellinen, ettei niitä minun työuralleni enää satu. Ei tarvitse enää pelätä hallituksen laatimia kiristyksiä työttömille, kuten typerien aktiivimallien hakemus rumbaa sekä muuta simputusta. 2009 alkaneen laman aikana yritin hakea työttömyyskurssille, mutta se tyssäsi korkeahkoon ikääni, että se siitä aktiivimallista.

Kaikesta huolimatta kelpasin vielä ”kehäraakkina” työelämään, josta eläköidyin 65 vuotiaana.

Ei se siihen päättynyt, sillä kutsuivat vielä ”kiirepojaksi” koska tässä viimeisimmässä noususuhdanteessa ei sopivaa työvoimaa ole tarjolla. Eli työt jatkuvat vielä eläkkeelläkin!




perjantai 26. tammikuuta 2018

Onko samalla rahamäärällä tai teolla eri arvo?


Moni asia vaikuttaa aivan toiselta riippuen siitä mistä suunnasta sitä tarkastelee.

Seuraava ajatus kristallisoitui jo vuosia sitten ja siinä auttoi eräs kollegani. Hän kertoi tarinan saman kokoisista maapalstoista jotka hän ja tuttava omistivat samalta alueelta. Työkaveri olisi halunnut ostaa tuttavalta tämän tontin. Tuttava ei halunnut myydä sitä niin halvalla, jolloin työkaveri oli tarjonnut tälle omaansa samaan hintaan. Sekään ei ollut sopinut, sillä tuttavasta hinta olikin nyt liian kallis. Siis sama summa oli saadessa vähän mutta annettaessa paljon. Kuinka tässä nyt näin kävi?

Olen huomannut tämän myös itsessäni kuin muissakin. Saman suuruisen valuutan arvo riippuu siitä, kummalta suunnalta sitä katsoo, onko saamassa vai antamassa.

Sama teoria pätee myös lahjoituksissa, tekemisessä ja auttamisessa. Sinä et ole koskaan saanut mitään, mutta kyllä muistat mitä olet muille antanut. Muut eivät tee mitään toisin kuin sinä joka ainoana raadat niska limassa. Ainoastaan sinä olet auttanut toisin kuin muut jotka eivät laita tikkua ristiin muiden eteen.

Myös tunteet ja mielipiteet vaihtuvat riippuen siitä onko kyseessä "lähettäjä" vai "vastaanottaja".

Eräs ammatinharjoittaja kertoi aiheeseen liittyen sen, kuinka usein ihmiset olettavat tutun ihmisen tekevän ammattiinsa liittyvän palveluksen hyväntekeväisyytenä tai talkoilla. Jos hinnoittelee työnsä onkin ahne hyväksikäyttäjä. On eri asia jos vastapuolet auttavat toisiaan suurin piirtein tasapuolisesti.

Äiti totesi, että hyvä antaa vähästään paha ei paljostakaan. Tämä on todella osuva sanonta.

Olen pyrkinyt noudattamaan edesmenneen isäni tapaa, minua autettaessa, tiedustellen mitä olen tästä velkaa? Silloin ei pitäisi tulla väärinkäsityksiä.