Lama tai taantuma, aivan sama!
Reima © Lihavainen |
1975 alkoi öljykriisin jälkeinen lama joka koetteli myös
minua. Olin aluksi lyhyitä pätkiä ilman töitä, mutta lopulta rysähti vuoden
työttömyys. Silloin Kekkonen rustasi kasaan hätätilahallituksen, että kansalle
saataisiin töitä. Etsin sinnikkäästi töitä siinä onnistumatta. En nauttinut
joutenolosta vaikka oli harrastuksia, halusin töihin. Lopulta onnisti ja
alkoi nousukausi.
1992 iski toinen lama, mutta se ei ollut minulle niin
paha kuin edellinen. Valtakunnallisesti taantuma oli todella syvä ja suuri määrä
ihmisiä joutui syvään ahdinkoon. Valtava määrä pienyrityksiä ajettiin surutta
konkurssiin ja ihmisiä velkasaneeraukseen. Olin muutaman kuukauden lomautettuna
ja 11 kuukautta työttömyyskurssilla. Selvisin siis vähällä.
2009 rymähti viimeisin ja pahin kokemani talouden romahdus, jonka aikana olin yhteensä 4,5 vuotta työttömänä.
Työttömyyksien aikana olen tehnyt kaikkeni saadakseni
töitä, huonolla menestyksellä. Työvoimatoimiston sankalta henkilökunnalta sain yhden ainoan kerran avun työllistymisessä. Suurin apuni olivat omat verkostot ja periksi antamaton
sinnikkyys.
Reima © Lihavainen |
Kaikesta huolimatta kelpasin vielä ”kehäraakkina”
työelämään, josta eläköidyin 65 vuotiaana.
Ei se siihen päättynyt, sillä
kutsuivat vielä ”kiirepojaksi” koska tässä viimeisimmässä noususuhdanteessa ei sopivaa työvoimaa ole
tarjolla. Eli työt jatkuvat vielä eläkkeelläkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti