Keltanokka yrittäjä 9/2017 joka aloitti Facebook ystävän kehoituksesta blokikirjoittelun 4/2012. Lisäilen juttuja aina kun jotain aiheen taimea pukkaa esiin. Kirjoitukset tulevat rönsyilemään laidasta laitaan kuten youtube videonikin. Taustakuvana lapsuuden maisema, Pyykösjärvi. https://www.youtube.com/user/Movielunatic
lauantai 6. maaliskuuta 2021
Mitä tämä Intersektionaalinen feminismi oikein on?
Olenko minä olento ilman sukupuolta vai joku kummajainen? Meissä kaikissa on
kaksi puolta niin myös minussa. Leikin pienenä nukeilla ja pehmoleluilla, mutta
suurin kiinnostuksen kohde olivat autot, junat, lentokoneet, aseet sekä muut
mekaaniset laitteet.
Voiko sitä pitää feminiinisenä piirteenä, että tiesin jo
hyvin pienennä poikana hankkivani lapsia. Tytöt kiinnostivat ollessani lapsi ja
sitten aikuistuttuani naiset. Ihanteitani olivat Tarzan, Robin Hood ja Zorro.
Kahdella heistä oli viikset ja halusin samanlaiset. Koska parta ei vielä silloin
kasvanut, töhertelin ne jollakin värillä nenäni alle. Huoneeni seinällä oli sen
aikaisien bodarien kuvia ja löytyi sieltä bikinipukeisia naisiakin. Halusin
samanlaiset rintalihakset kuin kuvien lihaskimpuilla.
Joskus 7 vuotiaana taisin potea Oidipus kompleksia, kun kerroin äidille meneväni aikuisena hänen kanssaan
naimisiin. Äiti vain nauroi ja kehotti minua lopettamaan sellaiset höpötykset.
Sitten kun nenäni alle alkoivat kasvaa haivenet, ne ovat olleet minulla kahta
jaksoa lukuun ottamatta. Varusmiespalveluksessa 1972, niitä ei sallittu ja olin
ilman komistuksia kokonaista 8 kuukautta.
Vuodesta 1975 lähtien tuli muutama lapsi. Tarjosimme heille laajan valikoiman leikkikaluja pehmoleluista autoihin.
Lapset olivat poikia ja pehmolelut eivät kiinnostaneet vaan ne lensivät kaaressa
nurkkaan. Heitä kiinnostivat ainoastaan autot ja mekaaniset lelut, vaikka meillä
itsellä ei silloin ollut autoa.
Palataan takaisin maskuliinisiin merkkeihin. Toisen kerran olin ilman viiksiä keväällä 1981. Muutaman viikon ajan kestin sitä
ja sitten ne saivat kasvaa takaisin. Kokoparran kasvatin opiskellessani 1982.
Koska parran kasvu oli epätasaista ja harvaa ajoin sen pois valmistumisen
jälkeen 1985. Viikset jätin paikoilleen.
Aikaa myöten viikset harmaantuivat ennen hiuksia, mutta en silti hylännyt niitä.
Eläkkeellä kyllästyin parranajoon ja lopetin sen keväällä 2019. Tämä on toinen kerta kun kasvatan parran.
Haluaisin parran olevan kuin Frans Emil Sillanpäällä tai Juha Miedolla. Ehkä en
onnistu saamaan siitä yhtä tuuheaa kuin heillä, mutta parhaani yritän.
Sitä minä ihmettelen samoin kuin Jari Sinkkonen, miksi tasa-arvoisuuden nimissä poistetaan
kaikki merkit sukupuolisuudesta sekä erilaisuudesta. Ristiriitaisuus on siinä,
että erilaisuutta puolustetaan, mutta sukupuolia ei saa olla. Täytyy olla
samanlaisia sukupuolettomia muka ”tasa-arvoisia” tai sitten osa sukupuolisuuden
moninaista kirjoa. En ymmärrä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Se on just näin https://www.xn--puhelinliittym-jib.com/
VastaaPoista