Videon editointi (leikkaus)

Tulen päivittämään tekstiä keksiessäni lisää vinkkejä sekä saadessani tehtyä aiheesta videomateriaalia!


Tätä editointi opasta on toivottu usealta taholta. Itse en ole mitään asiaan liittyviä kursseja käynyt vaan olen learned by doing metodilla itseoppinut. Paljon elokuvia katsoneena elokuvahulluna olen niiden rakenteesta imenyt oppini.

Tämä opas on tarkoitettu aloittelijoille ja harrastelijoille alkuun pääsemiseksi. Käytin pitkään Windosin Movie Makeria jolla sai aikaan aivan kelvollista jälkeä. HD-aikakauteen siirryttyäni Movie Maker ei enää toiminut jonka vuoksi minun täytyi hankkia editointiohjelma ja päädyin Pinnacleen. Esimerkkini ovat tällä ohjelmalla toteutettuja.

Editointia ei kannata ottaa liian vakavasti peläten sitä. Rohkeasti kokeilemalla pääset sen saloihin. Moviemakerilla harjoitellessa opin kymmenen ensimmäisen videoni aikana todella paljon yrityksen ja erehdyksen kautta.

Videokuvauksen materiaali on vasta raaka tuote joka vaati vielä jalostamisen. Editoinnilla materiaali hiotaan valmiiksi tuotteeksi, helmeksi tai timantiksi. Editoinnin työmäärä riippuu siitä miten hyvän ja viimeistellyn videon haluat saada aikaiseksi. Jos haluat kauniin kokonaisuuden siihen kannattaa varata moninkertainen aika itse kuvaamiseen nähden. Kun teet editoinnin huolellisesti on lopputulos vähintäänkin tunnetasolla palkitseva!

Olen kaitafilmauksen aloittamisesta alkaen vuodesta 1969 oppinut editoimaan/leikkaamaan materiaalia jo kuvatessani. Sillä pääse jo todella pitkälle ja se helpottaa varsinaista editointia. Hahmotan kokonaisuutta koko ajan mielessäni ja suunnittelen minkälaisia kuvakulmia ja -kokoja käytän kulloisessakin kuvauskohteessa. Inspiroin ja elän hetkessä ollen yhtä kameran kanssa.

Hyvä alkuvalmistelu suunnittelun muodossa auttaa myös editoinnin suorittamisessa, mutta se on tarpeen vasta suurempia ja mutkikkaampia kokonaisuuksia kuvatessa. Samoin se auttaa jos editoija on joku muu kuin itse kuvaaja.

Kun materiaali on kuvattu katson sen kameran tai television kautta suunnitellen jo leikkausta. Sitten se siirretään tietokoneelle. Materiaalit kannattaa tallentaa omiin kansioihin niiden löytämisen helpottamiseksi. Itse käytän päivämäärä/aihe tapaa (esim. 20130119 Nissan Lumi Kirkko) jolloin päivämäärä on muotoa vuosi kuukausi päivä. Aluksi käytin vain aihetta kansion nimenä joka kuvatun materiaalin kasvaessa hankaloitti sen löytymistä.

Käytän siirtoon editointiohjelma Pinnaclea. Kun materiaali on tallennettu tietokoneelle alkaa varsinainen editointi. Se vaatii kärsivällisyyttä, keskittymistä ja hyviä istumalihaksia. Mutta kun paneudut siihen päättäväisesti on tulos taattu.

Tapoja aloittaa editointi taitaa olla yhtä monta kuin tekijöitäkin. Ollessa kyse pienehköstä materiaalimäärästä "maalaan" kaikki otokset ja siirrän ne videoraidalle jossa alan käsitellä niitä.

Katson koko pätkän vielä kerran läpi jonka jälkeen aloitan materiaalin "siivoamisen". Poistan kokonaisuuteen sopimattomat otokset ja muutan otosten järjestystä haluamakseni, loogiseksi. Samasta kohteesta kautta tilanteesta olevia otoksia voi poistaa jos ne eivät vie tapahtumia/asiaa eteenpäin.

Sen jälkeen käyn läpi otos kerrallaan muuttamalla niiden pituuden mieleisekseni sekä poistamalla alusta ja lopusta usein tulevat kuvauksessa tulevat heilahdukset. Yleensä pituus on 3...6 sekuntia ja usein se mikä on sopiva otoksen pituus tulee tuntuman mukaan. Joskus kun otoksen pituus ei ole riittävä tai se on liian pitkä kokonaisuuteen nähden sitä voi aavistuksen hidastaa tai nopeuttaa. Kuvattavien puhe kannattaa kunnella tarkasti, ettei otosta leikkaa väärästä kohtaa.

Otoksen pituuteen vaikuttaa myös tapahtuman pituus, kamera liike, panorointi tai tilttaus. Jotkut pitävät pitkistä otoksista, itse pyrin rakentamaan tapahtuman useasta eri otoksesta jolloin siitä tulee mielenkiintoisempi. Mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin ja pirstoa sitä hektiseksi tykitykseksi.

Tämän jälkeen voi "viimeistellä" raakaversion jos haluaa tarkistaa kokonaisuuden toimivuuden. Materiaalia karsiessa kannattaa olla raaka, sillä vähän on enemmän.

Sitten lisätään häivytykset, muut tarvittavat siirtymäefektit, alku- ja lopputekstit sekä tekstitykset jos niitä tarvitsee. Tarkistan myös äänentason, jos se on jossakin kohtauksessa liian hiljaisella kohotan sitä tai jos se on liian voimakas tai tuuli aiheuttaa ikävää kuminaa vaimennan sitä tarpeen mukaan.

Jos lisään äänitehosteita tai musiikkia lisään sen tässä vaiheessa. Musiikkia käyttäessä joskus on selvä mielikuva siitä minkälaista haluaa. Toisinaan musiikki löytyy vaivattomasti kun taas toisinaan sen löytyminen on työn ja tuskan takana.  Se on kokeilua, kokeilua ja kokeilua kunnes oikea soundtrack löytyy. On myös yllättäviä hetkiä kun videon ja musiikin kohdatessaan toisensa tapahtuu jotain mystistä jolloin molemmat saavat aivan uuden merkityksen täydentäessään toisiaan. 

Esimerkkinä Aki Louhelalle tekemäni video. Aki tiedusteli voisinko tehdä hänelle muutaman musiikkivideon. Suostuin tehtävään valiten kolme kappaletta. Kaksi ensimmäistä syntyivät vaivattomasti, mutta kolmas tuotti vaikeuksia. Aki jo hätisteli videon valmistumista ja päätin käyttää vanhaa kaitafilmimateriaalia pohjana. Kuvittelin, etteivät ne sovi yhteen. Raakaeditoin videon ja lisäsin Akin biisin. Tunneryöppy yllätti minut, sillä musiikki täydensi videota ja kappale sai uusia ulottuvuuksia. Myöhemmin minulle on mainittu, että aivan kuin musiikki olisi tehty videota varten eikä päinvastoin! Joskus näinkin.

Pidän rytmistä ja usein sattuu pelkällä tuurilla, että videon leikkausrytmi kohtaa lähes täydellisesti musiikin rytmin. Jos rytmi ei ole kohdallaan hion sitä muuttamalla otosten pituuksia saadakseni videon ja musiikin rytmin soljumaan sujuvasti toisiinsa nivoutuneena.

Itse haluan lopputuloksen olevan luontevaa oli sitten kyse lempeästä, humoristisesta, tunteikkaasta tai voimakkaasta tarinasta. Loppujen lopuksi jokainen toteuttaa editoinnissa sitä mikä tuntee oikeaksi ja omaa tietään kulkien.

Aluksi ei kannata haukata liian suurta suupalaa ettei tule tietoähky jonka myötä innostus laantuisi. Aloita pienin askelin kokeillen ja edistyessä voi hakea lisää tietoa jota voi sitten soveltaa käytäntöön.

Tässä laajemmasti muiden ohjeita vastaavasta aiheesta!

Ohjeita videokuvaukseen!

Videokuvaus kurssi:

Olen kaitafilmi ajan "lapsi" ja se on vankka pohja harrastukselleni.

Mutta kuka voi sanoa, että olisi joku oikea tapa suunnitella ja kuvata videoita. Aina kannattaa kokeilla ja tehdä omanlaistaan "kädenjälkeä" oli sitten kyse kirjoittamisesta, säveltämisestä, maalaamisesta, digi- tai videokuvauksesta. Sillä ei ole merkitystä millä tavalla päädyt lopputulokseen, ainoastaan se on tärkeää mitä saat aikaan!

On kuitenkin muutamia perusasioita jotka olisi hyvä hallita saadakseen aikaan katsomiskelpoista materiaalia.

1. Älkää "ruiskumaalatko"! Kuvaaja on kuin metsästäjä joka etsii talletettavaa materiaalia! Vakaa kamera ja päättäväinen kuvaus ovat siinä tärkeitä. Joskus nopea "heitto" kohteesta toiseen on paikallaan mutta ennen heittoa ja sen jälkeen täytyy olla hetki rauhallista ja staattista kuvaa. On ikävä katsoa levotonta materiaalia kameran heiluessa hullun lailla. Ei metsästäjäkään heilu aseensa kanssa holtittomasti vaan harkitsee jokaisen liikkeensä!

2. Poimi ainoastaan oleellinen se mitä haluat katsojille ja itsellesi näyttää tai kuvilla kertoa.

3. Vältä turhia zoomauksia tai poista ne viimeistään editoinnin yhteydessä (muutama zoomaus valmiissa materiaalissa riittää), muuten  katsoja voi tulla pahoinvoivaksi.

4.  Vaihtele kuvakokoja, lähikuvaa, kokokuvaa, laajakuvaa sekä kuvakulmia, alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Läheltä, kaukaa, laajakulmalla ja telellä. Vaihda tarvittaessa myös kuvauskorkeutta, kyykisty matalalle tai kurkota väkijoukkojen yli.

5. Vältä turhaa ja ylenpalttista telepuolella kuvaamista, se latistaa kuvaa jolloin syvyysvaikutelma häviää ja kamera tahtoo väkisinkin täristä. Joskus ainoa mahdollisuus on kuvata telellä, jos ei pääse tarpeeksi lähelle kuvattavaa tai tarkoitus on antaa tiettyä etäisyyden tunnetta tai efektinä tiivistämään tunnelmaa ja saada vähä näyttämään paljolta.

6. Polttovälin vaikutus videokuvan vakauteen. Itse kuvaan useimmiten laajakulmalla, tällöin kamera on helppo pitää vakaana, pienet tärinät eivät välity kuvaan kuten telellä kuvattaessa.

7. Mene ujostelematta lähelle kuvattavia ja keskelle toimintaa, se antaa katsojalle läsnäolontunteen, aivan kuin he itse olisivat mukana tapahtumissa.

8. Ennen ja jälkeen panoroinnin, tilttauksen (pystypanorointi) ja zoomausten on oltava muutama sekunti paikallaan olevaa kuvaa.

9. Käytä hyvää jalustaa jossa on videopää. Itse en ole pitänyt jalustalla kuvauksesta koska se rajoittaa liikkumista. Käytän jalustaa hyvin harvoin, mutta pidän kamerassa yksijalkaa joka antaa tukevan otteen kamerasta jolloin kuvan tärinä vähenee. Varsinkin luontokuvauksessa kaukana olevia kohteita, eläimiä, maisemia tai ihmisiä kuvattaessa on hyvä jalusta todella välttämätön. Nykyisissä kameroissa on hyvät optiset vakaimet. Kamerassani on kaksi vakain asentoa, joista pienin on lähes aina valittuna. Jalustalla kuvattaessa kuvanvakaimet on poistettava käytöstä. Voimakkaampaa vakainta käytetään kuvattaessa liikkuvasta autosta tai kävellessä. Se on hyvänä apuna myös silloin, jos jalusta ei ole mukana ja joudut kuvaamaan kaukana olevaa kohdetta teleasennolla.

10. Turhat kikkailut pois vaikka ne ovatkin joskus paikallaan, mutta liika on aina liikaa. Kikkailuja kannattaa testailla, että niitä oppisi hyödyntämään.

11. Käsikirjoitus ei ole välttämätön jos kuvaat yksin ja sinulla on idea jonka toteutat itse. Tehtäessä töitä suuremmalla porukalla on käsikirjoituksesta suuri hyöty. Hyvästä käsikirjoituksesta ei ole haittaa, se apuna on helpompi edetä eikä mitään tärkeää jää kuvaamatta. Itse olen toiminut pääosin yksin. Minulla on ollut idea tai toimin spontaanisti ympäristön ehdoilla. Kuvaus on tapahtunut vapaamuotoisesti jo kuvausvaiheessa materiaalia mielessäni leikaten. Opin tämän toimintatavan kuvatessani kaitafilmille. Materiaali oli kallista ja yksi filmikasetin kesto oli kolme ja puoli minuuttia. Siitäkin määrästä materiaalia sai joko pitkästyttävän tai mielenkiintoisen.

12. Kaitafilmille kuvatessani kehitin "kolmen-säännön", siinä otoksen pituus oli noin kolme sekuntia, otin kuvattavasta kohteesta kolme otosta eri kuvakulmista ja kuvakoolla, kaksi oli liian vähän ja neljä useasti jo liikaa. Nyt videolle kuvattaessa olen pidentänyt kuvaamani otoksen pituuden yleensä 5-10 sekunnin pituiseksi, editoidessani voin lyhentää sen sopivan pituiseksi.

13. Mitä enemmän kuvaat materiaalia sen työläämpää on editointi. Jos kuvaat liian vähän jotain oleellista voi jäädä uupumaan.

14. Katso elokuvia (Alfred Hitchcock, Quentin Tarantino), sarjoja, dokumentteja kuinka ne ovat toteutettu. Mikä kuvauksessa, editoinnissa (leikkauksessa) tai kokonaisuudessa kiinnostaa tai häiritsee.

15. Nykyään kamerat ovat jo niin kehittyneitä, että kuvaus onnistuu moitteettomasti automaatti säädöillä. Valkotasapaino, vastavalo ja hämäryys tuottavat suurimmat ongelmat.

16. Ole yhtä kamerasi kanssa, rennosti ja jännittämättä, silloin tulee hyvää ja onnistunutta jälkeä. Ei muuta kuin rohkeasti toteuttamaan itseään!

Linkien kautta löytyy laajempaa oppimateriaalia:

Elokuvapolku 

Elokuvantaju

Videokurssi 2012

Kameroista

Sain kaitafilmikameran vuonna 1969. Sillä kuvaaminen oli todella opettavaista.

Myöhemmin haaveilin videokamerasta toistakymmentä vuotta. Sitten törmäsin Panasonicin DV-kameraan 1998 ja sen kuvanlaatu yllätti minut. Vaikka hinta oli kova ja työkaverit huomauttelivat hinnasta olin tyytyväinen hankintaani. Hieman keljuilu kaihersi, mutta kun vähän laskeskelin niin huomasin, ettemme vaimon kanssa olisi tupakoineet kameran hinnalla vuottakaan. Koska emme polta hankita oli jopa edullinen.

DV-kameran rikkouduttua sain lahjaksi HD-kameran. Kuvan laatu parani entisestään. Myös tallennustilaa ja vääntöä tarvittiin lisää tietokoneelta eikä editointi onnistunut enään  Moviemakerilla vaan täytyi hankkia uusi ohjelma. 

Myös nykyisissä kännyköissä on erinomaiset kamerat.

Zoomista sen verran, ettei digitaalisella ei ole mitään merkitystä, ainoastaan optinen zoom on oikea zoom. Jo 10-kertainen on riittävä. Mainoksissa olevat 100-kertaiset digizoomit ovat vain markkinointi kikka. Jos on mahdollista valita niin suosittelen laajakulmapuolelle painottuvaa optiikkaa. Se on hyvä ahtaissa tiloissa samoin kuin vapaalla kädellä kuvatessa. Tärinät eivät välity kuvaan. Tarpeeksi suuri lcd-näyttö ei ole huono mutta normaali ”tähtäin” olisi toivottava, sillä pelkällä lcd-näytöllä tulee valoisissa olosuhteissa näkemisen kanssa ongelmia.

Hinta ja laatu kulkevat käsikkäin. Jos vain mahdollista kannattaa hankkia kolmikennoinen kamera mutta yksikennoisellakin tulee toimeen, itselläni vain yksikennoinen.

Optinen vakain parempi kuin digitaalinen. Itse käytän vakainta hyvin harvoin. Pyrin rauhalliseen ja päättäväiseen kuvaukseen joka on peruja kaitafilmikuvauksesta sillä siinä formaatissa pienetkin tärinät näkyivät ikävänä nykimisenä.

Vertaile kameroita lue testejä, keskustele käyttäjien ja myyjien kanssa niin löydät sopivan ja hyvä kameran.

Hyvää "metsästys" onnea kaikille!

MOVIELUNATIC © 2013