Elämänura osa 21: 2001 Ikäviä uutisia

Sähkösuodatin, WTC ja isä 2001

Helmikuussa hiihdon MM-kisoissa Lahdessa viritettiin ansa suomen hiihtäjille. Monta käryä ainoastaan isäntämaan hiihtäjille vaikka muutkaan eivät olleet niin puhtaita pulmusia kuin antoivat ymmärtää.

Huhtikuussa Seatin määräaikaishuollon jälkeen jakopään hihna katkesi Haarasillan jälkeen ja jäimme pienen röykkyytyksen jälkeen tienposkeen. Jopi haki meidät toimistolle ja saimme auton huollon ajaksi käyttöömme farmari Audin. Seatin korjaus meni Raahe Pörhön piikkiin, koska huollon yhteydessä ei oltu vaihdettu hihnaa vaikka olisi pitänyt.

Pistäydyin elokuussa Toimihenkilöunionissa koska Teknisten liittoa ei enää ollut. Tiedustelin, vieläkö tämä hankala toimihenkilö on toimessa? Ei ollut, joten katsoin parhaaksi palata ruotuun ja liittyä takaisin ammattiliittoon, olinhan jo protestoinut tarpeeksi.

Sähkösuodattimen suunnittelut etenivät ja järjestelmätoimittajaksi valittiin Honeywell. Myös laitekyselyt valmistuivat ja olin orientoitunut samaan kuin terässulaton projektissa, jossa ulkopuoliset suunnittelijat rajattiin ulos laitetoimittajien valinnan ajaksi. Nyt tilanne oli muuttunut ja Pentti Ramstedt määräsi aiemmasta poiketen minut suorittamaan laitevalinnat.

Elokuun lopussa minulle tuli pakottava tarve hankkia ilmakivääri. Tutkittuani eri vaihtoehtoja päädyin Gamo 440 Hunter kiväärin jossa luodin lähtönopeus oli 305 m/s. Se oli todella tehokas ase verrattuna lapsuuden Dianaan jolla lautaseinään ammuttaessa luoti pomppasi takaisin päin tehden vain pienen loven. Gamolla ammuttaessa luoti meni vaivattomasti laudan läpi. Jälkeenpäin ihmettelin mikä aiheutti sen tunteen, että nyt pitää saada "imppari"!

Lähdimme 11.9.2001 Raahen Rautaruukilta kotia kohti ja radio uutisissa kerrottiin pienkoneen lentäneen WTC-torniin. Matkan edetessä tornin kerrottiin sortuneen ja aluksi luulin rakennuksen katolla olleen rakennelman sortuneen. Sitten koko kauheus alkoi selvitä ja kotipihaan päästyä oli koko USA:n ilmatila suljettu. Siinä pohti jo, että alkaako tässä kolmas maailmansota! Sisälle päästyä aukaisin television ja hetken kuluttua myös toinen torni sortui. Kyllä me istuimme television ääressä hiiren hiljaa ja järkyttyneinä koko illan. Tätäkö se Gamo Hunterin hankkiminen tiesi.

Kaikesta kaameudesta huolimatta työt etenivät jouhevasti.

Isällä huonoja uutisia 2001

Yrjö Albert Lihavainen

Ei tässä vielä kaikki, vaan tulossa oli vieläkin ikävämpiä uutisia! Isä oli ollut terveysasemalla rutiinitarkastuksessa keskiviikkona 19.9 josta hänet oli passitettu OYS:aan koska epäiltiin sappikiviä. Selvisi, että hänellä on jotain ongelmaa maksassa. Olimme nähneet isää maanantaina ja lauantaina oli Hilu-tädin hautajaiset joihin isä halusi välttämättä tulla sairaalasta. Muutos isän kunnossa vajaassa viikossa oli dramaattinen, hän oli aivan kuin toinen mies. Isä palasi maanantaina takaisin tutkimuksiin sairaalaan. Isä vain hämmästeli, että on se kumma kun yrittävät tehdä terveestä miehestä väkisinkin sairaan. Tiedustelin ylilääkäriltä tilannetta ja hän totesi sen olevan vakavan. Ihmetteli vain miten potilas on niin hyväkuntoinen vaikka on noin vakavasti sairaana. Isä oli liikunnan ansiosta erinomaisessa kunnossa ikäisekseen ja osti vielä muutamaa viikkoa aikaisemmin uuden polkupyörän.

Isän avoimuutta ja sosiaalisuutta kuvaa se, kun hänen ollessaan sairaalassa ja vieruskaverina oli nuori mustaihoinen mies joka puhui huonoa Suomea, isä jutteli hänen kanssaan kuin he olisivat vanhoja kavereita.

Poikani Jani ja Timo sekä veljen tyttö Arja tulivat sunnuntaina 30.9 katsomaan isää. Jani ja Timo kävivät päiväseltään autolla ja Arja lentokoneella. Papan sairaus huolestutti myös lastenlapsia ja sai heidät poissa tolaltaan.

Samoihin aikoihin isän ja äidin minulle vuonna 1955 Tapiolasta ottaman pienen henkivakuutuksen määräaika täyttyi. Täysi-ikäiseksi tullessani olin maksanut sitä itse, kerran vuodessa noin 100 mk (n.50€), vakuutus oli indeksiin sidottu. Sain nettona hieman yli 6000 markkaa (1280€) joka oli tuplaten suurempi kuin maksettu summa. Sijoitin summan sähkölämmitteiseen omakotitaloomme johon hankin öljytäytteiset sähköpatterit.

Isä pyysi kahville lokakuun lopussa. Tarjoilujen jälkeen hän kertoi tutkimusten tulokset joista oli selvinnyt hänellä olevan pahanlaatuinen maksasyöpä ja hän tulee kuolemaan. Isä ei halunnut mitään pitkittäviä ja rasittavia hoitoja eikä sairaalassa oloa. Hän kertoi todella pysäyttävää tietoa kylmän viileästi ja asiallisesti.

Outoja tuntemuksia myös itsellä

Koska itselläni oli ollut outoja kipuja vatsan seudulla ja isällä oli noin vakava sairaus hakeuduin tutkimuksiin. Tapio Kujala Haukiputaan terveysasemalla hoiti asian mallikelpoisesti, ultraääni- ja röntgentutkimukset, vatsalaukun- ja paksusuolen tähystykset. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt, se oli mahdollisesti stressin ja kahvin aiheuttamaa ärsytystä.

Isän naisystävä Martta oli myös huonossa kunnossa ja isä oli hoitanut hänet monta kertaa kriittisessä tilassa sairaalaan. He olivat olleet yhdessä liki kymmenen vuotta vierailleen toistensa luona vuorotellen. Pelkäsin monesti, että hoitaako isä toisenkin henkilön hautaan. Lopulta Martan kunto heikkeni niin että hän muutti asumaan tyttärensä luokse. Martan tyttären perhe oli lähdössä matkalle itsenäisyyspäivän aikaan. He eivät tienneet isän olevan niin huonossa kunnossa ja pyysivät isää hoitamaan Marttaa. Me taas olimme suunnitelleet vierailevamme Mäntsälässä katsomassa vanhimman pojan perhettä. Päätimme pyytää isä mukaan ja hän suostui lähtemään mielellään matkaamme. Varasin Mitsubishi Space Wagon tila-auton, jotta kaikilla olisi kohtuullisen mukavat matkustus tilat.

Isän kunto heikkeni nopeasti. Päättäväisesti hän asui kotona ja kertoi myöhemmin, että kävellessään 300 metrin päässä olevasta ruokakaupasta kauppakassien kanssa väsyneenä oli hän komentanut itseään, että ryhdistäydy Yrjö! Sellainen hän oli, periksiantamaton!

Käydessäni marraskuun alussa Hifi-messuilla tutustuin Håkan Brandtiin joka teki sellaisen tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. Håkan hyvitti Sonyn vahvistimestani mukavasti vaihtaessani Pioneerin VSA-E07 lippulaivaan. Meni siinä taas muutama ilta optimaalisia säätöjä etsiessä.

Isä yöpyi meillä

Tähän asti isä oli asunut kotona ja me vierailimme säännöllisesti hänen luonaan. Viikolla 48 päätimme pyytä hänet viettämään yönsä meillä. Haimme isän töiden jälkeen ja veimme taas aamulla Alppilaan. Joka aamu hän koputti makuuhuoneen ovelle tiedustellen ettemme vain nuku ponniin. Saman viikon lauantaina hän halusi tarjota meille lounaan kotonaan. Ruoka oli yksinkertaista mutta erinomaisen maukasta kuten aina. Tilaisuuden lopuksi isä menetti tajuntansa ja jouduimme tilaamaan ambulanssin, jonka matkaa hän ei ollut millään lähteä. Lopulta isä suostui lähtemään OYS:aan.

Samana iltana olivat Polartekin pikkujoulut Rauhalassa, joista emme voineet nauttia isän tilan huolestuttaessa meitä.

Seuraavana päivänä haimme isän sairaalasta meille Haukiputaalle. Hänen kuntonsa alkoi heikentyä huolestuttavasti. Tarjalla oli seuraava viikko lomaa, koska olimme lähdössä Mäntsälään. Hän hoiti isää päivät ja yhdessä illat ja yöt. Itsenäisyyspäivän aattona isä oli jo niin väsynyt, ettei häntä tahtonut saada hereille ja hän nukkui kahdet päiväunet. Kalevan lukeminen oli todella työlästä joten kysyin isältä, että perutaanko koko Mäntsälän matka ja autovuokraus. Isä nielaisi kerran, katsoi yläviistoon sanoen, että eiköhän me tehdä se reissu ennen kuin täältä lähdetään.

Isän viimeinen matka

Lähdimme isän, Pertti-veljen, Tarjan, Irenen ja Reiman kanssa kohti etelää. Tinkasin vielä matkan alkuvaiheessa monta kertaa, että käännytään takaisin, mutta isä kieltäytyi päättäväisesti. Matkan täytyi olla todella raskas isällemme. Lopulta pääsimme perille jossa olivat vastassa vanhimman pojan Janin perheen lisäksi myös veljen tyttö sekä keskimmäinen poikani Timo. Isän kunto heikkeni illan myötä dramaattisesti, hän valitti huonoa oloa ja kehotti meidät nukkumaan. Yöllä isä oli todella levoton emmekä saaneet häneen mitään yhteyttä.

Soitin aamulla lääkärille, että voiko isän kuskata takaisin Ouluun ambulanssilla. Lääkäri kehotti käyttämään isää ensin terveysasemalla. Isä oli taas tilanteen tasalla vähätellen oloaan. Tilasimme ambulanssin ja tutkimusten jälkeen hänet siirrettiin Hyvinkään sairaalaan. Sairaalassa otettiin kokeita ja isä vaati päästä kotiin. Illalla lääkäri sanoi, että katsotaan yön yli ja tehdään sitten päätökset. Lääkärin kysyessä onko isällä kipuja, hän myönsi sen ensimmäisen kerran ja hänelle annettiin kipulääkettä jonka jälkeen hän alkoi oksentaa. Seuraavaksi hän sai lääkettä pahoinvointiin. Kuiskasin isän korvaan, että ole sitten aamulla tiukkana lääkärille, että haluat kotiin ja ethän tykkää huonoa jos lähdemme Mäntsälään yöksi kun edellinen yö meni valvoessa. Isä nyökkäsi ja häntä lähdettiin siirtämään osastolle.

Soitin aamulla sairaalaan josta kerrottiin isän olleen tajuton ja erittäin levoton koko yön. Lähdimme välittömästi sairaalaan jonne tulivat katsomaan isäämme myös serkkumme Lauri ja Osmo.

Lopulta olimme kolmestaan, Pertti, Tarja ja minä, isämme luona saamatta häneen enää kontaktia. Aina välillä isä tarttui kiinni sängyn reunoista temmaten itsensä ylös katsoen lasittunein silmin kaukaisuuteen. Sitten muistin, että isä kuunteli usein radiota ja päiväunille tai nukkumaan mennessä hän asetti kelloradion soimaan uniajastimella. Siirsin potilasradion isän korvanjuureen ja kytkin sen päälle jolloin hän rauhoittui ja hänen olemuksensa muuttui levollisemmaksi. Keskustelimme, muistelimme menneitä välillä nauraenkin, yritimme olla mahdollisimman luontevasti vaikeassa ja meille uudessa tilanteessa.

Illalla kello 22 isä alkoi haukkoa henkeä aivan kuin hän olisi tukehtumassa ja hälytin hoitaja joka sanoi nyt olevan lähdön aika. Kuitenkaan isä ei luovuttanut vielä. Puolenyön tienoolla radiosta kuului kesken kotimaisen iskelmämusiikin tämä hätkähdyttävä Maarit Hurmerinnan 'Maan korvessa kulkevi lapsosen tie' aivan kuin saattajana isälle. Aamuyöllä kahden aikaan isän maallinen vaellus päättyi viimeisiin henkäyksiin emmekä voineet enää pidätellä kyyneliämme. Hieno mies ja upea isä oli poistunut keskuudestamme.

Projektipalaveri, hautajaiset ja joulu

Muistokirjoitus Veteraanilehdessä

Seuraavat viikot olivat kiireisiä hautajaisia järjestäessä kuten myös töissä joulun lähestyessä. Hyvin menneessä projektipalaverissa järjestelmätoimittajan kanssa heidän projektipäällikkönsä toimi palaverin päätteeksi mielenkiintoisesti. Hän otti esiin salkkunsa josta alkoi jakaa joululahja viinipulloja ohittaen minut kuin olisin ilmaa. Olisiko syynä ollut se, etten ollut Rautaruukin henkilöstöä. Palaveriporukka vilkuili hieman nolona lahjatonta miestä. Mainitsin myöhemmin asiasta Pentille ja hän tempaisi työpöydän laatikostaan 4cl pullon miestä väkevämpää todeten, että eiköhän se tunne kaikkoa tällä.

Kerroin tarinan myös Suunnittelupalvelun päällikölle Paavo Haapakankaalle, etten ole kokenut kenenkään muun laite- tai järjestelmätoimittajan taholta vastaavaa kohtelua. Paavo hämmästeli menettelyä, sillä hänen mielestään olin Rautaruukin palveluksessa tasavertaisena vaikka tilattu suunnittelija olinkin.

Hautajaisten suunnittelu oli vaikeaa, ennen vai jälkeen joulun? Pertti suostui siihen, että pidämme hautajaiset joulun alla, että isämme pääsi haudanlepoon. Hautajaispäivänä 20. päivänä joulukuuta oli -30°C kireä pakkanen. En huomannut kylmyyttä kuin vasta seuraavana päivänä hakiessamme kukkalaitteiden muistonauhat sään ollessa 10°C leudompi. Kylmyys pureutui sielun syvyyteen saakka.

Sain kipakan negatiivista palautetta hautajaisten järjestelyajankohdasta, koska se pilasi joidenkin jouluvalmistelut.