Tapojensa orja vai addiktoitunut?

Tapojensa orja vai addiktoitunut?

Riippuvuudet hallitsevat meitä, ketä enemmän ketä vähemmän. Itse olen käynyt läpi valtavan kirjon pakonomaisia tarpeita.

Ensimmäisenä oli varmaankin äidin rinnat josta siirryin tuttiin. Kun tuli aika luopua tutin imeskelystä ja tuhosimme yhteisymmärryksessä koko arsenaalin, silloin iskivät ensimmäiset vieroitusoireet. Valtavan huutoni säestämänä isäni oli lähtenyt iltamyöhällä ajamaa polkupyörällä talvipakkasessa lähimpään apteekkiin, jonne oli kolme kilometriä. Lähtiessään isä oli tuumannut, että nyt haetaan pojalle tutteja, imeköön sitten vaikka armeijaikään asti! Ja olihan hän tuonut niitä sitten oikein reilusti.

Tissistä se kaikki alkoi josta sitten tuttiin.

Kun vierotuin tutista siirryin puisiin pyykkipoikiin jotka halkaisin ja imin puolikasta kuin sätkää. Pyykkipoikia kului aika paljon, en muista kuinka se vaikutti pyykkien kuivattamiseen narulla.

Näitä kului automiehellä aika paljon!

Sitten alkoi lääkeriippuvuus. Minulla oli tolkuton himo Aspiriiniin. En tiedä mikä siinä oli, mutta kun niitä pureskeli tuli leukalihaksiini ja korviin sanoin kuvaamaton tunne. Äiti varoitteli lääkkeen vaaroista ja piilotti ne, mutta uteliaana ja neuvokkaana vekarana löysin ne aina. Kunnes sitten kerran se tapahtui. Kun röyhtäisin suuhuni tuli veren maku jolloin säikähdin, että nyt minulla on se mahahaava! Lääkeriippuvuuteni loppui siihen enkä ollut vielä edes kouluikäinen.

Tabuja huiviin jo alaikäisenä.

Tämän jälkeen tulivat karamelli ja limonadi riippuvuudet. Söin makeisia ja join limsaa niin, että hampaat meinasivat tippua. Ihmettelin murrosiässä, että kyllä minulla on huono hammasluusto, kun reikiä tulee jatkuvasti vaikka harjasin hampaani iltaisin. No eihän se yksi harjauskerta koko päivän kestävälle happohyökkäykselle mitään mahda! Aamulla otin Italia limukka ryypyn ja sitä jatkui pitkin päivää makeisilla höystettynä. Pesin hampaani ennen nukkumaanmenoa, mutta sängyn vieressä oli virvoitusjuomapullo ja lasi josta otin vielä ryyppy ennen valojen sammuttamista.

Karkkeja tuli rouskutettua oikein urakalla.

Entä peliriippuvuus? Kun olin alle kouluikäinen isä opetti pelaamaan viattomia korttipelejä, Kiusaa (Ristiseiska), Maijaa jne. Sitten pentuna pelattiin lautapeleistä korttipeleihin ja rulettiin. En voinut lopettaa vaan vonkasin kavereilta jatkuvasti, että pelataan vielä, ei lopeteta, yhdenkerran, eikö me vielä, jatketaan......

Pelit ja eväät!

Pienoismalleja rakensin hullun lailla. Aina kun yhden oli saanut valmiiksi ruinasin äidin ostamaan uuden ja niitä oli todella paljon.

2. maailmansodan lentokoneet sekä uudet suihkarit kiinnostivat eniten.

 Tupakka kokeilut alkoivat jo ensimmäisellä luokalla natsoilla. Kansakoulun kolmannella luokalla narahdin toisen kerran. Päätimme kaverin kanssa ostaa pikku Boston askin joka tuntui miehekkäältä merkiltä, sen kun saisi rintataskuun niin olisi jo tosimies! No en ehtinyt kuin pyytää sitä kaupanmyyjältä, kun tätini tuli taakseni ja kysyi, että mitä sinä oikein puuhaat? Otin jalat alle ja menin metsään piiloon, valmistauduin selkäsaunaan. Lopulta rohkaisin mieleni ja menin kotiin. Äiti tiesi jo tempaukseni ja aloitti puhuttelun. Kun valmistauduin seuraavaan osioon eli piiskaukseen, äiti alkoi itkemään hillittömästi lysähtäen pitkälleen sohvalle selin minuun. Mietin, ettenkö ole edes selkäsaunan arvoinen. Se oli niin traumaattinen kokemus, etten aloittanut tupakointia vaikka ryhmänpaineet olivat välillä todella kovat. Kansalaiskoulussa olin luokkani ainoa joka ei polttanut.

Enon natsoista se taisi alkaa!

Isäni oli polttanut nuorukaisesta lähtien ja sauhuttelu jatkui myös rintamalla. Alkaessaan seurustella tulevan vaimonsa kanssa tämä oli pyytänyt luopumaan tupakasta. Isä oli lopettanut, mutta erään kerran lomalta rintamalle palatessa vieruskaveri oli tarjonnut savuketta ja isä oli ajatellut, että voihan sitä yhden polttaa ja sytyttänyt sen. Seuraavalla asemalla hän oli hakenut tupakka topan ja homma oli jatkunut kuten aiemmin. Nyt äitini oli laittanut ehdoksi joko hän tai tupakka ja tähän isän sauhuttelu oli loppunut. Hän totesi, ettei sillä asialla kannata leikkiä se on joko tai! Jos oli tehnyt mieli savuja hän oli ottanut pastillin poskeen, eikä isä sen koommin polttanut.

Ammattikoulussa rassasin luokkakavereita jätkänshakilla, pelataan vielä ja vielä ja vielä. Lopulta kaikki hermostuivat ja pelikaveria oli todella vaikea saada. Tiedostaen ongelmapelaamiseni sekä isäni ohjeen, että älä koskaan pelaa rahasta, en osallistunut töissä sökö ja ventti porukoihin enkä siviilissäkään ole ryhtynyt muunlaisiin uhkapeleihin kuin lottoon.

Alkoholiriippuvuus alkoi nostaa päätään salakavalasti. Televisiosarjoissa ja elokuvissa kitattiin jatkuvasti ja tyylikkäästi samppanjasta viskiin. Oli se vaan niin hienoa ja tyylikästä. Harvoin kukaan sankari päihtyi, joskus joku sivuosan esittäjä toikkaroi huvittavassa humalassa. Vaaratonta ja jokapäiväistä antoi televisio ja elokuvat ymmärtää. Määrät ja käyttökerrat lisääntyivät huomaamatta. Todistelin itselleni, että kyllä minä voin lopettaa alkoholin käytön milloin vain, mutta kun minä en halua ja nauroin päälle. Mitä itsepetosta! Joka viikonloppuinen käyttö jatkui kymmenen vuotta ja alkoi se lipsadella joskus myös keskelle viikkoa. Sitten vuonna 1981 seurustelin naisen kanssa joka ei käyttänyt alkoholia. Viikonloppuisin kiertelin ikkunasta ikkunaan kuin tuli olisi ollut takapuolessa! Silloin tajusin, ettei se lopettaminen niin yksinkertaista olekaan. Sen jälkeen ei viinan juonti ei ole ollut hauskaa. En tiedä olisinko jo rapajuoppo jos olisin jatkanut samaa hieman kiihtyvää tahtia seuraavat yli 30 vuotta. Paras konsti on ottaa säännöllisen epäsäännöllisesti eikä olisi pahitteeksi jättää silloinkin ottamatta.

Eihän se aluksi hyvältä maistunut, mutta kaikkeen tottuu.

Nautintoaineet? Kahvia on tullut juotua pikkupojasta lähtien, parhaimmillaan tai pahimmilla yli kymmenen kuppia päivässä. Mutta sitähän ei lasketa, se vain kuuluu Suomalaiseen elämäntapaan :D

No seksihän kuuluu elämään! Onko se riippuvuutta, kun sitä haluaa jatkuvasti? Kyllä sitä piti saada säännöllisesti ja se alkoi jo aika nuorena "Kyllikin" kanssa. Siitä sitten siirryttiin ihka oikeaan siihen ja sitähän on jatkunut enempi tai vähempi säännöllisenä kunnes ikä on hieman hillinnyt himoja ja tasoittanut tapoja.

Urheilu riippuvuus on myös iän myötä hiipunut koiran ulkoilutukseksi. Rajuimmillaan harrastin seitsemänä päivänä seitsemää eri urheilulajia. Ei mitään ongelmia. Sitten pelkää lenkkeilyä pisimmillään 28 km lenkkejä 4:45/km keskivauhdilla niin että akillesjänteeni tulehtui ja katkesi myöhemmin 5.11.1990. Se pysäytti miettimään liiallisuuden vaaroja, kaikki mikä menee kohtuuttomuuksiin ei ole hyväksi!

Vedot 20x400m keskivauhdilla 1:30 Kempeleessä 20.7.1990 !

Myös elokuvat ovat olleet tietynasteinen pakkomielle. Arvostelujen lukeminen, DVD sekä BD elokuvien metsästys ja niiden katsominen. Muistan myös ajan ennen kotiteatterin trailereita, ainakin kerran viikossa piti kiertää elokuvateattereiden mainostaulujen elokuvajulisteet, mitä oli menossa ja mitä tulossa. Sitten elokuviin joka on nyttemmin jäänyt kotona olevan arsenaalin vuoksi kotikatseluksi.

Paljon niitä on myyty, mutta löytyy niitä vieläkin riittävästi

Tilasto- ja taulukkoriippuvuus on myös kulkenut mukana poikasesta lähtien. Nykyäänkin täytyy tarkistaa ja laittaa ylös päivittäiset elopainot, videoiden katsojamäärät, videoiden katsojat valtioittain jne.

No lasketaanko se lieväksi riippuvuudeksi, että musiikin suurkuluttajana oli joka lauantainen vakion kuvio 70-luvulla mennä Musiikkimieheen etsimään älppäreitä. Valitsin mielenkiintoisimmat ja sitten myyntitiskille jossa myyjä pyöritti levyä siirtäen merkistäni seuraavalle raidalle kun kuuntelin musiikkia puhelinluurin tapaisella kuulokkeella. Usein sieltä lähti kotiin äänilevy kainalossa. Tunnen vieläkin syyllisyyttä siitä kun kiusasin niitä myyjiä loputtomilla kuuntelutoiveilla.

Ostin ensimmäisen LP-levyni ennen kuin minulla oli levysoitinta!

Viimeisimmän addiktion, nettiriippuvuuden, riivaamana riudun päivät tietokoneen ääressä keksien muka kaikenlaista tärkeää siihen liittyen. Jos poistun tietsikan luota täytyy hetken päästä käydä katsomassa onko kellään uusia statuspäivityksiä, kiinnostaako blogini ketään, onko minulle tullut sähköpostia, missä päin maailmaa videoitani on katsottu, josko väsäisi uuden youtube pätkän tai kirjoittaisi uuden blogin. Promoaisinko viimeisintä videotani tai taiteilija Reima Lihavaista. Siinä se päivä vierähtää saamatta mitään järkevää aikaiseksi. Aiheuttaako tämä ahdistusta, että jäi taas se ja se tekemättä? Kyllä!

Netistä ja tilastoista löytyy.

Onko tuttua? Jos on, olet sinäkin erittäin addiktoituva henkilö, joten ole varovainen ja pyri hallitsemaan riippuvuutesi! Loppujen lopuksi eihän nämä niin vakavia addiktiota ole, ehkä olen tapojeni orja! Kuitenkin riippuvuuksien selättämiseen vaaditaan heräämistä ja päättäväisyyttä, sillä kaikki voi tapahtua yllättävän salakavalasti. Sinun itse täytyy ottaa kiinni itseäsi niskasta ja ryhdistäytyä, sillä muut eivät voi sitä tehdä sinun puolestasi.