Pikavipit ja niiden maksu

Jo Isäni varoitteli vekselikierteestä, sillä hän tunsi kavereita jotka olivat pahassa velkavankeudessa. Vekselin langetessa maksettavaksi he ottivat suuremman vekselin ja tämä oli jatkunut pitkään velkasaldon vain kasvaessa. Kotoa sain evääksi elämän tielle maksaa laskut ajallaan ja elää tulojensa mukaan.

Tämä asia tuli mieleeni jutellessani metallifirman omistajan kanssa maksaessani lumiesteiden osat. Keskustelu polveili laaja-alaisesti siirtyen lopulta viisaisiin elämänohjeisiin.

Totesin, että nykyään tämä maksaminen on mennyt liian helpoksi. Ennen piti olla rahat mukana ja jos ei ollut, ei voinut mitään ostaa. Nyt vain vingutetaan muovinpalaa surutta tarkkailematta tilitilannetta. 

Raha menee helposti, mutta entä se vaiva jonka sen eteen pitää nähdä!

Huolettomat nuoret sitten hakevat asuntoa vaikka heillä on luottotiedoissa monen paperiarkin verran merkintöjä maksamattomista laskuista, pikavipeistä, vuokrista.... Sitten he ihmettelevät miksi eivät saa asuntoa! Kyllä sen huolettomuuden pitäisi tällaisella ansioluettelolla kaikota aika nopeasti.

Olemme kehottaneet lapsiamme maksamaan ensimmäisenä vuokransa, että olisi katto päänsä päällä, sitten muut laskut ja jos on tiukkaa voi aina neuvotella maksuaikaa tietyissä rajoissa.

Tutkimuksen mukaan nuorten mielestä laskuja ei ole jos niitä ei aukaise. Samoin vältellään tilitietojen tarkistamista sillä se aiheuttaa ahdistusta. Aikamoista järjenjuoksua fiksuilta nuorilta, on kuin työntäisi päänsä pensaaseen. Ilmeisesti halutaan rahatilanteesta riippumatta välittömästi kaikkea mukavaa itselle, maksoi se sitten mitä hyvänsä!

Ensimmäisessä työpaikassani 1970 nokkamies hommasi sukulaispojan kesätöihin. Kaveri oli supliikkimies, oikein mukava ja kaikkien kanssa toimeentuleva. Sitten eräänä päivänä hän oli häipynyt mitään ilmoittamatta. Sen jälkeen nokkamies sadatteli nuorukaista, että tämän siitä saa kun hyvää hyvyyttään auttaa ja sitten joutuu maksamaan pojan vippi- ja ruokavelkoja. Ei aikonut sen jälkeen ketään tuttavaa auttaa. Minulta hän ei ollut voinut vipata, koska lompakkoni oli aina kotona ja jos joskus johonkin keräykseen tai muuhun tarvitsin työmaalla rahaa otin seuraavaksi päiväksi mukaani tasasumman. Ei tullut turhaa hurviteltua, kun oli eväänä puolenlitran maitopullo, kolme siivua leipää sekä kahvitauoille termospullollinen kahvia ja muutamaa pullapala. Ei ollut ylipaino-ongelmia eikä voinut syödä yli kylkiensä, eli ei voinut ahmia ylettömästi koska sopivan ruoka-annoksen jälkeen totaalinen stoppi!

Kutakuinkin tällaisilla eväillä tein urakkatöitä 70-luvulla, pulla vain puuttuu :D

70-luvulla piti pankkiinkin mennä hattu kourassa ja siellä käytiin tiukat neuvottelut riittävätkö vakuudet sekä takaajat ja onko säästössä liki puolet lainasummasta. 80-luvun hulluina vuosina kaikki muuttui ja rahahanojen auettua, lainaa suorastaan tyrkytettiin. Kävimme erään asiakkaan kanssa lounaalla ja hän tuumasi, että nykyään ei pääse tutun pankin ohi kun pankinjohtaja on jo ovella kyselemässä tarvitsetko lainaa auton tai asunnon vaihtoon. Mainoksissa tyrkytettiin rahaa, haluatko matkustaa tai tarvitsetko muuten vain rahaa, tule meille niin toteutamme toiveesi. Hämmästelin kuinka tuo on mahdollista, ei kerrottu sanallakaan, että lainat lankeavat jossakin vaiheessa maksettavaksi. Sitten 90-luvun laman iskiessä niitettiin surutta lakoon niin yrityksiä kuin tavallisia ihmisiä. Se oli surullista aikaa.

Otin opintolainaa 1982-85, kun sitä kehuttiin niin edulliseksi. Rahat tulivat tilille muistaakseni puolivuosittain kolmen vuoden ajan. Ainoastaan korot maksettiin opiskeluajalta sekä ensimmäiseltä vuodelta valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen alkoivat lyhennykset korkoineen ja ne kestivät tuplaten opiskeluajan eli kuusi vuotta. Helposti ne rahat olivat menneet, mutta se maksaminen oli todella ikävää. Puolen vuoden välein tipahti postiluukusta suhteellisen suuri maksulappu. Pienestä palkasta piti säästää lyhennystä varten ja joskus se ei onnistunut, tällöin piti käydä pankissa neuvottelemassa lisää maksuaikaa. Kerrankin oli hankaluuksia saada lisäaikaa, kun taustalta minut tunteva pankkivirkailija huusi, että kyllä sitä maksuaikaa voi myöntää kun olen hoitanut aina velvoitteeni! Se tuntui todella hyvältä.

Ei se helppoa ole, mutta on se iso apu jollekin.

Tässä taannoin Oulu Radion toimittaja ihmetteli, että kannattaako se pullojen ja tölkkien keräily jos sillä saa vaivaiset 30€ päivässä! Se on jollekin todella iso raha ja pienistä puroistahan se jokikin syntyy! Ei kannata lietsoa epätoivoa. Ja toisekseen parempihan se on, että joku kerää ne pois sieltä kuleksimasta, ettei kukaan riko niitä luontoon. Mekin keräämme koiraa ulkoiluttaessamme pullot ja tölkit talteen!

Se on myös ympäristöteko!

Pikavippifirmojen tullessa markkinoille nykymeno alkoi muistuttaa 80-lukua. Soita vain kännykällä niin "hynää" tulee vaivattomasti tilillesi. Liian helppoa sanon minä, sillä nekin vipit on jossakin vaiheessa maksettava takaisin korkojen kera.

Tuttavan nuori työkaveri on lainaillut häneltä pikkusummia maksamatta suurinta osaa takaisin. Hämmästyttää ja huolestuttaa tämä nuorten holtittomuus raha-asioissa ja yleensäkin elämässään.

Kyllä ne vipit on maksettava takaisin vaikka kuinka pieniä olisivat!

Alussa mainitsemani metallifirman entisen omistajan vaimo oli todennut, että ensimmäisenä pitää hoitaa tilan vuokra, sitten puhelinmaksut, jonka jälkeen kuljetus- ja materiaalimaksut. Muihin maksuihin voi sitten tarvittaessa neuvotella maksuaikaa sillä ensiksi mainitut maksut ovat yrityksen selviämisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Samat viisaat ohjeet pätevät myös normaalissa elämässä.

Edesmennyt isäni tuumasi, ettei se tulojen suuruus vaan menojen pienuus ovat avain taloutesi toimeentuloon. Ei meikäläiselläkään rahahuolia ole ollut. Se mitä on tullut on myös mennyt ja kaikki mitä kuuluu maksaa on myös maksettu!

Hyvää juhannusta kaikille!