Jo Isäni varoitteli
vekselikierteestä, sillä hän tunsi kavereita jotka olivat pahassa velkavankeudessa.
Vekselin langetessa maksettavaksi he ottivat suuremman vekselin ja tämä oli
jatkunut pitkään velkasaldon vain kasvaessa. Kotoa sain evääksi elämän tielle
maksaa laskut ajallaan ja elää tulojensa mukaan.
Tämä asia tuli mieleeni
jutellessani metallifirman omistajan kanssa maksaessani lumiesteiden osat.
Keskustelu polveili laaja-alaisesti siirtyen lopulta viisaisiin elämänohjeisiin.
Totesin, että nykyään tämä
maksaminen on mennyt liian helpoksi. Ennen piti olla rahat mukana ja jos ei
ollut, ei voinut mitään ostaa. Nyt vain vingutetaan muovinpalaa surutta
tarkkailematta tilitilannetta.
Raha menee helposti, mutta entä se vaiva jonka sen eteen pitää nähdä! |
Huolettomat nuoret sitten hakevat
asuntoa vaikka heillä on luottotiedoissa monen paperiarkin verran merkintöjä
maksamattomista laskuista, pikavipeistä, vuokrista.... Sitten he ihmettelevät
miksi eivät saa asuntoa! Kyllä sen huolettomuuden pitäisi tällaisella
ansioluettelolla kaikota aika nopeasti.
Olemme kehottaneet lapsiamme
maksamaan ensimmäisenä vuokransa, että olisi katto päänsä päällä, sitten muut
laskut ja jos on tiukkaa voi aina neuvotella maksuaikaa tietyissä rajoissa.
Tutkimuksen mukaan nuorten
mielestä laskuja ei ole jos niitä ei aukaise. Samoin vältellään tilitietojen
tarkistamista sillä se aiheuttaa ahdistusta. Aikamoista järjenjuoksua fiksuilta
nuorilta, on kuin työntäisi päänsä pensaaseen. Ilmeisesti halutaan
rahatilanteesta riippumatta välittömästi kaikkea mukavaa itselle, maksoi se
sitten mitä hyvänsä!
Ensimmäisessä työpaikassani 1970 nokkamies
hommasi sukulaispojan kesätöihin. Kaveri oli supliikkimies, oikein mukava ja
kaikkien kanssa toimeentuleva. Sitten eräänä päivänä hän oli häipynyt mitään
ilmoittamatta. Sen jälkeen nokkamies sadatteli nuorukaista, että tämän siitä
saa kun hyvää hyvyyttään auttaa ja sitten joutuu maksamaan pojan vippi- ja
ruokavelkoja. Ei aikonut sen jälkeen ketään tuttavaa auttaa. Minulta hän ei
ollut voinut vipata, koska lompakkoni oli aina kotona ja jos joskus johonkin
keräykseen tai muuhun tarvitsin työmaalla rahaa otin seuraavaksi päiväksi
mukaani tasasumman. Ei tullut turhaa hurviteltua, kun oli eväänä puolenlitran
maitopullo, kolme siivua leipää sekä kahvitauoille termospullollinen kahvia ja
muutamaa pullapala. Ei ollut ylipaino-ongelmia eikä voinut syödä yli kylkiensä,
eli ei voinut ahmia ylettömästi koska sopivan ruoka-annoksen jälkeen totaalinen
stoppi!
Kutakuinkin tällaisilla eväillä tein urakkatöitä 70-luvulla, pulla vain puuttuu :D |
70-luvulla piti pankkiinkin mennä
hattu kourassa ja siellä käytiin tiukat neuvottelut riittävätkö vakuudet sekä
takaajat ja onko säästössä liki puolet lainasummasta. 80-luvun hulluina vuosina
kaikki muuttui ja rahahanojen auettua, lainaa suorastaan tyrkytettiin. Kävimme
erään asiakkaan kanssa lounaalla ja hän tuumasi, että nykyään ei pääse tutun
pankin ohi kun pankinjohtaja on jo ovella kyselemässä tarvitsetko lainaa auton
tai asunnon vaihtoon. Mainoksissa tyrkytettiin rahaa, haluatko matkustaa tai
tarvitsetko muuten vain rahaa, tule meille niin toteutamme toiveesi.
Hämmästelin kuinka tuo on mahdollista, ei kerrottu sanallakaan, että lainat
lankeavat jossakin vaiheessa maksettavaksi. Sitten 90-luvun laman iskiessä
niitettiin surutta lakoon niin yrityksiä kuin tavallisia ihmisiä. Se oli
surullista aikaa.
Otin opintolainaa 1982-85, kun
sitä kehuttiin niin edulliseksi. Rahat tulivat tilille muistaakseni
puolivuosittain kolmen vuoden ajan. Ainoastaan korot maksettiin opiskeluajalta
sekä ensimmäiseltä vuodelta valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen alkoivat
lyhennykset korkoineen ja ne kestivät tuplaten opiskeluajan eli kuusi vuotta.
Helposti ne rahat olivat menneet, mutta se maksaminen oli todella ikävää. Puolen
vuoden välein tipahti postiluukusta suhteellisen suuri maksulappu. Pienestä
palkasta piti säästää lyhennystä varten ja joskus se ei onnistunut, tällöin
piti käydä pankissa neuvottelemassa lisää maksuaikaa. Kerrankin oli
hankaluuksia saada lisäaikaa, kun taustalta minut tunteva pankkivirkailija
huusi, että kyllä sitä maksuaikaa voi myöntää kun olen hoitanut aina
velvoitteeni! Se tuntui todella hyvältä.
Ei se helppoa ole, mutta on se iso apu jollekin. |
Tässä taannoin Oulu Radion toimittaja ihmetteli, että kannattaako
se pullojen ja tölkkien keräily jos sillä saa vaivaiset 30€ päivässä! Se on
jollekin todella iso raha ja pienistä puroistahan se jokikin syntyy! Ei kannata
lietsoa epätoivoa. Ja toisekseen parempihan se on, että joku kerää ne pois
sieltä kuleksimasta, ettei kukaan riko niitä luontoon. Mekin keräämme koiraa
ulkoiluttaessamme pullot ja tölkit talteen!
Se on myös ympäristöteko! |
Pikavippifirmojen tullessa
markkinoille nykymeno alkoi muistuttaa 80-lukua. Soita vain kännykällä niin
"hynää" tulee vaivattomasti tilillesi. Liian helppoa sanon minä,
sillä nekin vipit on jossakin vaiheessa maksettava takaisin korkojen kera.
Tuttavan nuori työkaveri on lainaillut
häneltä pikkusummia maksamatta suurinta osaa takaisin. Hämmästyttää ja
huolestuttaa tämä nuorten holtittomuus raha-asioissa ja yleensäkin elämässään.
Kyllä ne vipit on maksettava takaisin vaikka kuinka pieniä olisivat! |
Alussa mainitsemani metallifirman
entisen omistajan vaimo oli todennut, että ensimmäisenä pitää hoitaa tilan
vuokra, sitten puhelinmaksut, jonka jälkeen kuljetus- ja materiaalimaksut. Muihin
maksuihin voi sitten tarvittaessa neuvotella maksuaikaa sillä ensiksi mainitut
maksut ovat yrityksen selviämisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Samat viisaat
ohjeet pätevät myös normaalissa elämässä.
Edesmennyt isäni tuumasi, ettei
se tulojen suuruus vaan menojen pienuus ovat avain taloutesi toimeentuloon. Ei
meikäläiselläkään rahahuolia ole ollut. Se mitä on tullut on myös mennyt ja kaikki
mitä kuuluu maksaa on myös maksettu!
Hyvää juhannusta kaikille! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti