Terässulaton
modernisointi 1995-2001
Osastopäällikkö Timo Hiltunen
sanoi, että nyt sinä lähdet Raaheen Rautaruukille ja siellä tulee vaihtumaan
vuosituhat! Mitä se Timo oikein horisee ajattelin.
Tuttua porukkaa kulki jo
Raahessa, Samuel Rousu valssaamolla sekä Jorma Friman ja Esko Ruotsalainen
terässulaton miksereillä. Samalla kyydillä pääsin Rautaruukille. Menin jo
ennestään tutun Pentti Ramstedtin juttusille 1.11.1995 ja hän mainitsi saman
projektin pituudesta kuin Timo aiemmin. Projekti olisi terässulaton
modernisointi jossa meille kuuluisi uusi kaareva jatkuvavalukone JVK6 sekä
JVK4:n ja JVK5:den saneeraus. Lisäksi oli uuden vesilaitoksen rakentaminen.
Aluksi eteen lyötiin paksu nippu työsuojeluun sekä laitokseen liittyvää
materiaalia tutkittavaksi jonka jälkeen turvakoulutukseen.
Terässulaton viereen oli
pystytetty parakit projektiväkeä varten. Olin siellä ensimmäisenä ja sain
valita paikan. Seuraavana yönä parakkiin oli murtauduttu, onneksi siellä ei
ollut vielä mitään arvokasta. Vasta myöhemmin kuskasin sinne tietokoneeni ja painavan
putkinäytön. Alkoi tutustuminen valukoneen sielunelämään. Kaikki termit olivat
uusia ja outoja. Tein avuksi sanakirjan, että muistaisin mitä mikäkin
tarkoittaa.
Oletin, etteihän tuo kulkeminen
ole mitään muuta kuin puolitoista tuntia autossa suuntaansa ja joka neljäs
työpäivä ajovuoro. Kuitenkin se oli yllättävän väsyttävää ja stressaavaakin,
sillä kauimmaisena ja ensimmäisenä lähtijänä oli huoli, että on ajoissa
liikkeellä ettei muut joudu odottamaan. Silloin ei ollut kännyköitä, että voisi
ilmoittaa pakkasessa odottaville työkavereille olevansa myöhässä.
Valukone
6 sähkö ja instrumentointi, esisuunnittelu 1996
Valukonetoimittajasta käytiin
kovaa vääntöä. JVK6 olisi ensimmäisenä kohteena ja sen tieltä piti purkaa vanha
pystyvalukone JVK3. Tein esisuunnitteluna piiriluetteloita kunkin tarjoajan
PI-kaavioista ja luetteloista. Lopulta päädyttiin Itävaltalaiseen Voest-Alpineen.
Mukaan sähköpuolelle liittyi Vesa Mäenpää JP-suunnittelusta tammikuussa. Hän
majoittui samaan huoneeseen kuin minä ja hänen ensimmäisenä tehtävänään oli
tehdä JVK3:n purkusuunnitelmat. Tutustutin hänet TP-järjestelmän saloihin.
Yöllä 22.2.21996 klo 00:50
keskimmäinen poika soitti Denveristä. Koulu oli mennyt konkurssiin ja
tarvitsisi lisää liksaa saadakseen puuttuvat lennot lennettyä. Siinä menivät
sen yön unet. Aamulla laitoin linjat kuumaksi ja soittelin pari tuntia
selvitellen miten tähän on tultu. USA:n suurlähetystö, ulkoasiainministeriö,
opetusministeriö, ilmailuhallitus, Coloradon kunniakonsuli olivat muutama
paikka johon otin yhteyttä. Julkiseen sanaan olin myös yhteydessä, Hesari,
Kaleva, MTV3, Iltalehti, Yle-uutiset. Kaleva ja Iltalehti olivat ainoat jota
aihe kiinnosti. Iltalehdessä hämmästelivät miten olin saanut haalittua niin
paljon tietoa. Edes heillä ei ollut hankkimiani tietoja vaikka he olivat
tutkineet asiaa jo pitemmän aikaa. Annoin kaikki puhelinnumerot joihin olin
soittanut. Ottivat Iltalehdestä myöhemmin yhteyttä ja ilmoittivat jutun koulun
konkurssista olevan maanantain lehdessä. Laaja ja kattava useamman sivun
artikkeli siellä oli. Myös Kalevassa oli pienehkö juttu.
Lehdissä olleiden tietojen
perusteella minulle soitti useampi ihminen joiden lapsia oli kohdannut sama
tragedia. Osa oli maksanut etukäteen useamman lukukausimaksun ja ne rahat
olivat menneet "Kankkulan-kaivoon"!
Maksoin pojan lennon kotiin en
muuta ja tivasin miten hän oli hoitanut hommat Denverissä. Tästä episodista
seurasi useamman vuoden välirikko pojan taholta, hänen loukkaannuttua
kuulusteluistani.
Uusi
vesilaitos sekä I/O-määrät
Vesilaitos tuli YIT:ltä. Aiemmin
jäähdytysvedet olivat käytönjälkeen laskettu mereen, mutta nyt uusi
ympäristöystävällisen laitoksen ansiosta jäähdytysvesikierrosta tuli suljettu.
Suuri määrä hiekkasuodattimia sekä terässulatolle että valssaamolle. Valssaamon
osuuden hoiti toinen projekti.
Kuva hieman myöhemmältä ajalta. |
Aluksi sulatolla pyöriminen
hirvitti, koska joka puolella kipinöi ja sulaa terästä roiskui savupilvien
saattelemana. Pikkuhiljaa siellä oppi kulkemaan jännittämättä turvallisia
reittejä. Toki oli ikävä lukea oli onnettomuuksista, kuten Australiasta jossa
mikserin sulaan joutuneen veden räjähdyksestä oli kuollut useita työntekijöitä.
Maaliskuussa nuorin poika oli
ostanut kavereiden kanssa irtokarkkeja, punnituksen jälkeen he olivat lisänneet
sinne vielä lisää. Vahtimestari oli ottanut heidät kiinni ja soitti meille,
eipä tuntunut mukavalta. Taisi poika oppi kerrasta!
Automaatiojärjestelmän
ja suunnittelijoiden valinta
Seuraavana oli automaatiojärjestelmätoimittajan
selvittäminen ja valinta sekä instrumentointi- ja sähkösuunnittelija.
Tarjouskilvan voitti Valmet, nykyinen Metso, sekä heidän
Damatic-järjestelmänsä. Toimitin tarvittavat tiedot suunnittelijoille sekä
tarvittaessa tarkensin suunnittelun lähtötietoja.
Radiossa oli avoparien oikeusturvasta joka ei ole avioliiton tasolla toisen menehtyessä. Koska olin paljon tienpäällä ajattelin kosia Tarjaa, joka suostui kosintaani. Vahvistin luvan kysymällä apelta Tarjan kättä ja hän antoikin koko naisen.
Huhtikuussa laitoin työhakemuksen
Oulun vedelle ja kesäkuun puolessavälissä haastattelussa. Myös Timo Springare
oli hakenut samaa paikkaa ja olin aika varma siitä, jos en saisi sitä paikkaa
Timo saisi koska hänellä oli ikäetu. Niinhän siinä kävi ettemme kumpikaan
saaneet kyseistä virkaa.
Kosin Tarjaa ja hän suostui.
Heinäkuun alussa kävimme etukäteen häämatkalla Naantalin kylpylässä
kuntoremonttilomalla. Naantalissa paistaa aina aurinko, mutta tällä kertaa oli
sateinen ja kylmä sää! En muutenkaan pitänyt paikasta ja siellä olevasta
tunnelmasta.
Häät 1996
Vihkiminen maistraatissa ja
häätilaisuus Martinhovissa 12. heinäkuuta. Varasimme tiloja paria viikkoa ennen
häitä ja monessa paikassa nauroivat aikatauluamme, olimme heidän mielestään
liki vuoden myöhässä. Onneksi Martinhovissa oli tilaa ja häätilaisuus oli
mukavan intiimi. Soittajankin hain samana päivänä Rotuaarilta, sellaista Ex
tempore meininkiä ilman turhia pingotuksia ja onnistuneesti.
Elokuun alussa olivat SMSY:n kesäpäivät
juhlaristeilyn merkeissä Viking Isabellalla Helsinki-Tukholma-Helsinki.
Elokuun 10. päivänä teimme lasten
kanssa extremekävelyn Haukiputaalta Ouluun. Matkaa kertyi 19 kilometriä
kokonaisajan ollessa 4h 30min josta tehokasta kävelyaikaa oli 3h 38min.
Mukavasti meni vaikka itselläkin alkoi loppumatkasta jalkoja turvottaa. Nuorimmat
kävelijät olivat 12, 13 ja 14 vuotta.
Lisälaskuja
Valmetilta
Muutin parakista vesilaitosta
vastapäätä oleviin projektitiloihin P1 oven luokse. Tiloissa oli Valmetin
suunnittelijoita ja tehtävänäni oli olla valvoa ja opastaa heitä tarvittaessa.
Polartekin mekaaninen suunnittelija Seppo Äijälä Ruukista liittyi
projektitiimiin.
Joulukuun puolessavälissä tuli lisätöitä jotka piti
olla valmiit kahden kolmen viikon sisällä. Ei auttanut muuta kuin paiskia
ylitöitä, koska oli juhlapyhien vuoksi risaisia viikkoja.
Suunnittelun edetessä Valmetilta
tuli isoja lisälaskuja I/O-määrien kasvaessa. Pentti tuli luokseni kertoen
tilanteen, lisääntyneet määrät sekä loppusumman. Oli ymmällään ja kysyin, että
meneekö tämä sitten minun pussista, kun olin ne määritellyt. Täytyy sanoa, että
alkoi aikatavalla ahdistamaan. Pentti kehotti tarkistamaan miksi määrät eivät
täsmänneet tarjouskyselyn kanssa. Kävin läpi piiriluetteloiden liityntämäärät
sekä vertasin niitä Valmetin lisäyksiin. Helpotuksekseni instrumentoinnin
I/O-määrät olivat täysin samat kuin tarjouskyselyssä ja lisäykset olivat
ainoastaan sähköpuolella. Taajuusmuuttajat sekä sähkölähdöt olivat kehittyneet
niin paljon, että niistä sai paljon suuremman määrän dataa kuin aiemmin, jonka
sitten kunnossapito halusi käyttönsä. Muutokset olivat tapahtuneet suunnittelun
edetessä asiakkaan toivomuksesta, eikä minulla ollut siihen osaa eikä arpaa.
Lisälaskut olivat oikeutettuja, eivätkä ne menneet minun lompakostani, onneksi
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti