Koulutuksesta ja sen vääristymisestä

Ammattikoulu

Ammattioppilaitoksesta saa vasta perustan vankalle työuralle. Itse työn tekemisen oppiminen alkaa töitä oikeasti tehdessä. Luulin olevani viimeisen päälle sähköasentaja koulusta päästyäni, mutta työmaalla luulot rapisivat todella nopeasti. Onneksi työkaverini olivat oikeita ja avuliaita ammattilaisia jotka opastivat keltanokkaa kädestä pitäen. Suuret kiitokset niille auttavaisille ja ymmärtäväisille asentajille joiden avulla minusta tuli lopulta oikea sähköasentaja.

Kunnioitin teknikoita, rakennusmestareita ja insinöörejä. Pidin heitä viisaina sekä tietävinä miehinä korkeatasoisen koulutuksen vuoksi.

Miksi teknikoiden koulutus lopetettiin

Ammattikorkeakoulu-uudistuksessa teknikko tutkinnot lakkautettiin, mikä oli suuri virhe.

Aiemmin katsottiin työkokemuksen merkitys todella suureksi. Nuorimmat opiskelijat olivat olleet kolmekymppisiä. Itse aloitin opiskeluni 30-vuotiaana vuonna 1982 ollen luokkani vanhin. Suurin osa muista tuli suoraan koulunpenkiltä. Olisiko meitä 50-luvulla syntyneitä ollut neljä muut olivat 10 vuotta nuorempia.

Valmistuttuani instrumentointiteknikoksi alkoi pitkä ura suunnittelijana. Hieman ihmettelin, että näillä eväilläkö minun täytyy selvitä työelämässä? Koulua suurempi apu työtehtävissä oli 11 vuoden kokemus sähköasentajana. Ensimmäiset vuodet toimin sähkösuunnittelijana josta siirryin tuntemattomammalle saralle, kenttäinstrumentoinnin suunnitteluun. Siihenkään ei koulutuksesta ollut apua, opin tekemällä, aiemmalla sähköasentaja kokemuksella ja jälleen auttavaisten työkavereiden avulla.

Tehdessäni kunnossapitoon liittyvää instrumentointisuunnittelua Kemiralle, kuulin heidän suunnittelussa käydessäni seuraavaa. Keväällä toimiston johtaja huuteli alaisilleen, että katsokaakin sitten kesätyötekijöitä ottaessanne, ettette valitse yliopiston porukkaa, niistä kun ei ole työntekoon. Valitkaa Teknillisestä koulusta sellainen jolla on myös vankka työkokemus opiskelua edeltävältä ajalta.

Kokemuksen merkitys suunnittelijalle

Kuten jo aiemmin mainitsin suurin apu suunnittelijan tehtävissä on ollut aiempi työkokemus. Nykyään taitavat lähes kaikki ammattikorkeakouluopiskelijat tulla suoraan toisen koulun penkiltä ilman minkäänlaista työkokemusta.

Sitten valmistuttuaan nämä kokemattomat keltanokat alkavat suunnittelijoiksi. Mistä saadaan suurin säästö tai tappio? Oikein ja kattavasti tehtyjen suunnitelmien mukaisesti säästyy rakennus- ja asennustöissä rutkasti rahaa. Jos taas suunnitelmat ovat vajavaisia tai virheellisiä tappiot ovat todella mittavia.

Esimerkiksi Euroopan mahtimaissa, suunnittelija on käynyt pitkän tien asentajasta, työnjohtajasta, valvojasta .... suunnittelijaksi. Hänellä on näkemystä ja kokemusta jollaista suoraan koulunpenkiltä tulleella ei voi olla. Siellä ei päästetä kokemattomia suunnittelemaan sutta ja sekundaa.

Tästä voidaan heittää kysymys. Johtuvatko nykyrakentamisen valtavat ongelmat suunnittelun ja työnjohdon vai molempien puutteellisesta ammattitaidosta? 

Jo se, että työkokemus olisi ensiarvoisen tärkeä kriteeri kouluun pääsyn kannalta olisi todella tärkeää. Myös teknikkokoulutusta on kaivattu takaisin, sillä nyt välistä puuttuu yksi merkittävä porras!

Lainaus poikani Reima Lihavaisen erinomaisesta kommentista: "Tarvittaisiin hyviä johtajia, vähän kuin Mike Tysonilla oli alkuun valmentaja, lyhyt lihava eläkeikäinen ukko jota tuleva raskaansarjan mestari kunnioitti ja väliin jopa pelkäsi. Mitä semmoinen ukon käppänä olisi mahtanut, sille, ei mitään mutta se onkin psykologiaa! Jos olisi ollut veltompi valmentaja ei oisi tullut Mikestä mihin oli lahjoja, harmi vaan että valmentaja kuoli liian aikaisin. Sellainen pitäisi johtajan olla. Ottaa vastuun ja saada paras esiin tekijästä, nykyään revitään väärään suuntaan, tulee vielä mellakka."

Tarvitsemme koko kirjon työn tekemisen laadun kohottamiseksi, kokeneita kehäkettuja ja nuoria innovatiivisia henkilöitä. Kaikilla on toisille annettavaa.