Elämänura osa 12: 1989 Alkoi pitkä ura Polartekilla!

Insinööritoimisto Polartek Oy ja uudet haasteet 1989

Keskustelimme Timo Hiltusen kanssa tuokion ja päätös oli helppo tehdä. Sovimme vielä palkasta ja siitä milloin menen Polartekin palvelukseen. Siirtyminen uuteen firmaan tuntui turvalliselta, sillä siellä oli tuttuja työkavereita. Päätöksen sinetiksi otimme lasillisen konjakkia. Enpä arvannutkaan kuinka pitkä tästä työsuhteesta tulisi.

Seuraavana työpäivänä irtisanoin itseni Kuparilta. Silloinen toimiston johtaja Viljo Tulkki alkoi heti moittimaan Polartekia reppufirmaksi ja pyysi minua harkitsemaan vielä yön yli. Olin päätökseni tehnyt eikä siinä ollut mitään muutettavaa.

Ei aikaakaan kun jo Kuparin johtaja soitti Espoosta. Aiemmin hän eikä Tulkki olleet noteeranneet minua lainkaan toisin kuin Nyberg. Nyt olin huomion keskipisteessä arvostettuna suunnittelijana jota pyydettiin harkitsemaan vielä irtisanoutumispäätöstä. Totesin johtajalle, että enhän minä olisi tehnyt tätä päätöstä jos en olisi punninnut vaihtoehtoja todella tarkasti. Johtalla alkoi muuttua äänikellossa, hän haukkui Polartekin kuten Tulkki, sitten hän heitti kehään vielä uhkaukset. Kupari kostaisi Polartekille, kun nämä olivat ostaneet heidän suunnittelijoitaan. Kerroin hänelle, ettei minua kukaan ollut ostanut vaan olin itse ottanut yhteyttä ja tiedustellut työpaikkaa. Ymmärtääkseni olemme vapaassa maassa jossa voi halutessaan vaihtaa työnantajaa, emme missään diktatuurissa. Tämä oli viimeinen pisara, eihän tällaiseen yritykseen voisi jäädä mistään hinnasta.

Vuosia myöhemmin Kupari toimiston nimi muuttui JP-suunnitteluksi kunnes Oulun toimisto lopulta lopetettiin.

Ilmoitin veljelleni, että vetäydyn yrityshankkeesta, jolloin hän suuttui minulle syyttäen petturiksi. Katsoin arkana miehenä turvallisemmaksi siirtyä toisen palvelukseen mukavan palkankorotuksen saaneena. Selitykset eivät auttaneet ja epäsopu jatkui jonkun aikaa.

Työsuhde Polartekilla alkoi 27.2.1989. Toimitilat olivat nykyisen Stockmannin paikalla vanhassa puurakennuksessa. Ensimmäiset tehtävät olivat Stora Enson Hartsiliimatehtaan HS-venttiilitilien automatisointisuunnittelu ja asennusvalvonta.

Välillä piti käydä hakemassa kolmas koirani Kuopiosta. Camilla koira oli bostoninterrieri ja rodun piti olla terveyden perikuva. Totuus oli kuitenkin jotain aivan muuta. Harmi vain koska Camilla oli vilkas, oppivainen, todella hyvä luonteinen ja ystävällinen. 

Syntyi20 vuotta jatkunut squash ystävyys

Huhtikuussa sähköosastonpäällikkö Timo Hiltunen kehotti minua pelaamaan squashia Jorma Aution kanssa. Timo totesi, ettei hän viitsi lähteä koska "Jopilta" ei tenniskään oikein luonnistu. Lupauduin pitkin hampain, sillä minulla oli huonoja kokemuksia peleistä kokemattomien kanssa. Menin kuitenkin pelaamaan 19. päivänä jolloin alkoi lähes 20 vuotta saman porukan kanssa jatkunut squash-ystävyys.

Pelin alettua ihmettelin, että mikä duracell mies tämä oikein on kun hän haki lähes kaikki pallot hämmästyttävällä nopeudellaan. Tilanteen ollessa tasoilla Jorma osoitti myös oivat taktiset lahjansa, hän alkoi tutkiskella palloa ja ihmetellä, että onko tämä rikki kun se toimii epäjohdonmukaisesti ja lähti hakemaan uutta palloa. Ei se ollut muuta kuin hengähdystauko ja pelirytmin muuttaminen. Tämä sekoitti tyystin pelini ja hävisin ensimmäisen otteluni.

 

Toukokuussa oli keskusteluja vanhimman pojan tulosta luokseni koko kesäksi. Lopulta se kariutui erimielisyyksiin elatusmaksujen suorittamisesta.

Toukokuun lopussa oli luokkakokous Helsingissä. Alunperin järjestäjillä oli suuret suunnitelmat, mutta lopulta se oli vähällä kariutua. Olimme ilmoittautuneet Esko Ruotsalaisen kanssa Oulusta ja soitimme muutaman puhelun jolla saimme sponsoroitua jotain pientä kokoukseen, polttoaineet sekä yösijan itsellemme. Esko hommasi Kuparilta auton jolla sitten kävimme tapaamisessa jossa oli alle kymmenen luokkakaveria paikalla.

Durgapur Steel Plant Intia 1989-91

Suunnittelu alkoi Rautaruukin pääkonttorilla Kiilakiventiellä. Aluksi se tehtiin manuaalisesti. Piirtäjät piirsivät suunnittelijoiden suunnitellessa. Suunnitteluryhmä oli todella tiivis ja mukava.

Heinäkuussa Polartek järjesti oppi-isälleni Paavo Kekaraiselle golf-illan. Tämä oli toinen kerta kun kokeilin miltä tuntuu osua golfpalloon, mutta en nytkään saanut kipinää lajiin!

Stockmannin rakentaminen lähestyi ja 22.9.1989 "pääkonttori" muutettiin yhteisvoimin Typpitielle. Tiloissa oli ollut aiemmin VTT. Toimitilat olivat fiksummat kuin vanhassa puutalossa, mutta osa porukasta kaipaili keskustaa jossa kaikki lounaspaikat olivat lähettyvillä ja kesällä oli ollut mukava nauttia jälkiruokajäätelöt Rotuaarilla.

Samoihin aikoihin toinen avioliittoni kariutui ja muutin väliaikaisesti veljeni Pertin luokse. Ero rassasi todella paljon. Suunnittelijan tärkein työkalu on hänen pääkoppansa. Ajatusten juututtua kiertämään samaa uraa ei työstä tullut mitään. Aivot olivat tiltissä! Onneksi työkaverina oli Jorma Friman. Rohkaisin itseni ja menin Jorman huoneeseen tilittämään tuntojani. Suljin oven ja keskustelimme kipupisteistäni jolloin hän tuumasi, että miksi sinä noin ajattelet mietipä asiaa tältä kantilta jolloin pääsin pois urasta ja kykenin jatkamaan töitäni. Tätä tapahtui useita kertoja eikä Jorma koskaan tiuskaissut, että mitä sinä taas tulet tänne itkemään vaan hän kuunteli ja auttoi. Jälkeenpäin olen todennut Jorman oleen paras terapeuttini. Olen syvästi kiitollinen hänen avustaan ja tuestaan jolla jaksoin raskaan eroprosessin läpi.

Suurena apuna oli myös Rautaruukki Engineeringin järjestämä jooga johon sain osallistua vaikka olin ulkopuolinen suunnittelija. Kiitos mukavalle henkilökunnalle. On muuten henkisesti tasapainottava ja rauhoittava harrastus.

En kehdannut kertoa vanhemmille pojilleni ennen kuin esikoinen soitti tiedustellen miksi en ollut ottanut yhteyttä. Sitten kun he tulivat luokseni hän puhui Filmnetistä ja sen tilauksesta, olin sitä vastaan. Lopulta pyysin hänen selvittämään minkälaisia kustannuksia siitä tulisi. Jani teki työtä ja ilmoitti mitä se maksaisi. Koska pojat kävivät säännöllisesti luonani ja vuokrasimme silloin elokuvia, päädyin pienen laskutoimituksen jälkeen tilaamaan elokuvakanavan edullisempana vaihtoehtona.

Osa masuunikauppaa tehneistä Rautaruukki engineeringin palveluksessa olevista kokivat olosuhteet Intiassa niin järkyttäviksi, että he vaihtoivat firmaa. Eräskin oli laihtunut myyntireissulla liki kymmenen kiloa pahan vatsataudin takia.

Marraskuun alussa Polartek järjesti vuokra-asunnon keskeiseltä paikalta Tuirasta, kiitos Juhani Janssonin. Periaatteessa ensimmäinen asunto jossa asuin yksin. Se oli jotenkin rauhoittava tunne. Veljeni oli huolissaan kun en ollut jatkuvasti "liikenteessä"! Ilmoitin nauttivani olostani, eikä minun tarvinnut lähteä mihinkään jos ei tehnyt mieli.

Loukkaantumiskierteen seurauksena alkoi ACAD ura

Sitten loukkasin oikean käteni jolloin pikkusormen kämmenluu murtui ja sain kolmen viikon sairausloman. Kävin viemässä todistuksen toimistolle, jossa oli aloitettu Auto Cad koulutus Vesa Urpelaisen johdolla. Jorma Friman pyysi jäämään seuraamaan opetusta. Päivä meni nopeasti uutta oppien. Koulutus loppui kello kolmen kieppeillä. Olin lähdössä kotiin kun Jorma huhuili, että mitä sinä siellä kotona yksin teet, tule vaan huomenna käymään kahvilla,.

Siitä alkoi yksi mukavimmista työ-/opettelujaksoista. Herätyskello oli pois päältä, mutta heräsin siinä kahdeksan pintaan. Aamutoimet ja aamiainen jonka jälkeen lähdin kohti työpaikkaa. Ehdin toimistolle melko tarkasti yhdeksän kahvitauolle, jonka jälkeen ja aloin uppoutua cad maailmaan. Kokeilin piirtää kaikkea mahdollista iltapäivään saakka, kotiin lähdin kolmen jälkeen. Tätä jatkui koko sairausloman ajan uutta oppien ilman mitään oppimis- tai työpaineita Vietin ainoastaan yhden sairauslomapäivän kotona, apaattisena saamatta mitään aikaiseksi.

Joka päivä oppi jotain uutta Auto Cadistä. Vaikka projekti ryhmässä oli suunnittelijoita kolmesta eri firmasta sekä johto Rautaruukilta se oli hämmästyttävän yhtenäinen. Töitä tehtiin learning by doing metodilla. Tietokoneella suunnitellessa toisen yrityksen suunnittelija kysyi, että miten sinä noin teet? Katsopa, sen voi tehdä näin helpommin. Kun taas itse huomasin jonkun työskentelevän monimutkaisesti tarjosi hänelle apuaan. Kukaan ei pantannut tietojaan ja taitojaan vaan toimittiin yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Mielestäni tämä on paras tapa toimia.

Alkuun oli digitointitaso jolla hiirtä liikuteltiin ja mukavaa oli.

Polartekin kautta sai hankkia tietokoneen osamaksulla, joko 286 tai 386 prosessorilla. Minua ei kiinnostanut, mutta kysyin veljeltäni kiinnostaisiko häntä. Hän halusi kalliimman ja kovemman 386, muut olivat tyytyneet 286. Minulta perittiin lyhennys tilistä ja veli maksoi minulle. Hänen mukaansa PC:n hinta oli tippunut nopeammin kuin hän sitä lyhensi. Oli siitä kuitenkin ollut apua pitkäksi aikaa.

386-prosessori! 

Järjestin Polartekin ensimmäisen squashturnauksen 14.2.1990 jonka lopputuloksista kirjoitin jutun lehdille ja joka myös julkaistiin.

Olin lisännyt huomattavasti liikuntaani purkaakseni eron aiheuttamaa pahaa oloa. Mukavimmillaan se oli kun harrastin viikon jokaisena päivänä eri lajia. Keväällä mopo karkasi käsistä siirtyessäni yksipuoliseen liikuntaan, pelkään lenkkeilyyn lisäten sekä määrää että vauhtia liiallisesti. Tämän seurauksena akillesjänne alkoi kesänmittaan oikuttelemaan.

Myös Esko Ruotsalainen Samuel Rousu siirtyivät Kuparilta Polartekille. Vanha kaarti alkoi olla taas iskussa.