Hautausmaa - kalmisto

Kuolema ja hautausmaat

Sain hautajaisiin kammon viiden ikäisenä. Serkkuni kuoli leukemiaan, silloin sitä kutsuttiin verisyöväksi. Hautajaisissa naiset kuiskivat järkyttyneinä, ettei arkkua voi avata ja eikä vainajaa voi käydä katsomassa koska serkun veret ovat vuotaneet ruumisarkkuun!

Myöhemmin vuosien saatossa useita sukulaisiani kuoli eri syöpiin. Kuolemasta tuli iso mörkö ja välttelin hautajaisia. Kunnes äiti kuoli lyhyen sairastamisen jälkeen kotiin ja olin paikalla kun äiti siirrettiin omalta sängyltä arkkuun. Kuoleman rumuus haihtui ja tilalle tuli pohjaton ikävä.

Silti en käynyt mielelläni ja vapaaehtoisesti hautausmailla.

Muutos ja sattuma

Olin työttömänä 2009. Jos oli asiointia kaupungilla, vein vaimon töihin. Silloin kaupat aukaisivat ovensa kello 9:00 ja missä olisin kuluttanut aikaani? Hautausmaa on aina auki ja päätin käydä isän ja äidin sekä serkkuni sodassa kaatuneen isän haudalla. Sitten laajensin piiriäni ja kävin myös äidin isän äidin haudalla jonka olin lunastanut itselleni.

Veimme vaimon kanssa eräänä juhlapäivänä kynttilöitä läheistemme haudoille. Siellä kävellessämme löysimme yllättäen hänen pappansa haudan. Papan joka ei ollut koskaan isä pojalleen. Tämän vuoksi vaimokaan ei tiennyt papastaan juuri mitään, siksi tämä löytö oli yllättävä.

Eräällä käynnilläni huomasin sattumalta ammattikoulukaverin haudan, hän kuoli nuorena vuosi valmistumisemme jälkeen. Markku K. oli yksi parhaista luokkakavereistani koko nuoruuteni kouluajalta. Yllättäen löysin samalla kierroksella myös toisen koulukaverini haudan. Muistot Pekka K:sta olivat tyystin toisenlaiset, sillä hän ja kaverinsa Markku M. kiusasivat minua kansakoulun 5. ja 6. luokalla. Tämä nosti pintaan paljon muistoja sekä ajatuksia siitä mikä oli sattuman ja kohtalon merkitys tässä ääripäiden kohtaamisessa.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi!

Usein vanhemmat unohdetaan tyystin heidän eläessään. Heidän kuoleman jälkeen ikävöidään ja surraan heitä sekä menetettyjä hetkiä, sanomattomia sanoja ja tekemättömiä tekoja.

Olen aina kunnioittanut vanhempiani sekä sukulaisiani. Minulle isä on ollut isä ja äiti on ollut äiti. En ole kyennyt koskaan sanomaan heitä etunimillä. Samoin ”sukulaisvanhemmat” ovat olleet tätejä, setiä ja enoja joiden tunnistamisen apuna on ollut liitteenä etunimi, Aarne-eno, Hanna-täti, Väinö-setä.

Lapseni olen ohjannut kutsumaan isovanhempia papaksi ja mummuksi. Heillä on ollut tarvittaessa tarkenteena nimi Yrjö-pappa, Elli-mummu tai asuinpaikka Alppilan-mummu ja Välivainion-pappa. Korvaani särähtää todella pahasti esimerkiksi äidin kutsuminen mutsiksi!

Vierailin säännöllisesti niin vanhempieni kuin appivanhempien luona heidän eläessään. Isovanhempien luona sain käydä ainoastaan lapsena mummun luona vanhempieni kanssa hänen asuessa toisella paikkakunnalla. Mummu menehtyi ollessani 9-vuotias. Onneksi laaja enojen, tätien ja setien määrä hieman korvasi menetettyjä kokemuksia isovanhempien kanssa.

Eräs ystäväni moitti tiivistä yhteydenpitoani vanhempiini. Hänen mielestään minun olisi täytynyt katkaista ”napanuorani”! Moitteista huolimatta en katkaissut suhteitani vaan tapasin vanhempiani enkä kadu sitä. Vanhempien poistuttua tuonpuoleiseen minulla ei ole ollut omantunnon tuskia hylätyistä hetkistä tai sanomattomista sanoista.

En voi sanoa olleeni puhdas pulmunen, sillä olen kapinoinut sekä loukannut vanhempiani. Sillä tavalla olen käynyt läpi itsenäistymisprosessin ja sen ”napanuoran” katkaisun. Olen myös muistanut pyytää vanhemmiltani anteeksi loukkaukseni.

En koe pakonomaista tunnetta laukata vanhempieni haudalla itkemässä huonoa omaatuntoa tai kadotettua anteeksiantoa. Kunnioitan vanhempiani, olen kiitollinen jokaisesta hetkestä jotka heiltä sain. Isä ja äiti kulkevat sydämessäni iltaruskoni hiipumiseen saakka!    

Elämänura osa 20: 1999 Niin se vuosituhat vaihtui!

Heinäkuussa ylitöitä ja trombeja 1999

Ylitöitä riitti, että saatiin valukone tuotantoon. Heinäkuun 16. päivänä poikani Jani ja vaimonsa Kati koukkasivat Raahen kautta ja hakivat minut Rautaruukilta. Esittelin heille terässulattoa ja valukonetta mielestäni turvallisilla reiteillä. Myöhemmin sain haukut, kun olin tuonut tehdassaliin siviilejä joista yhdellä oli ohut kesämekko yllään. Olin antanut vierailijoille kypärät, mutta en suojavaatteita. Tiedustelin projektipäälliköltä, että olinko tehnyt suurtakin syntiä näin toimiessani. Hänen mielestään en, ehkä viehättävä nainen oli ollut liikaa raavaille miehille katsella.

Kotimatkalla ennen Liminkaa katselin taivaanrannan outoa ilmiötä. Haarasillalle tultuamme tiellä oli puita ja palomiehet raivasivat niitä pois tieltä. Tupoksen kohdalla oli ladosta lähtenyt katto ja asuntovaunu oli lentänyt kauas pellolle. Tien kummallakin puolen niittyjen takana olevista metsiköistä oli katkeillut puita. Siitä oli mennyt hieman aikaisemmin jonkinasteinen syöksyvirtaus tai trombi. Sitten alkoi tulla vettä ja rakeita niin ettei eteensä nähnyt. Poika katsoi parhaaksi aja linja-autopysäkille pahimman myräkän ajaksi. Seuraavalla viikolla Limingassa asuva Rautaruukin asentaja kertoi uuden autonsa olleen raekuuron seurauksena täynnä lommoja, varmaan harmitti.

Elokuun 16. päivänä oli jatkuvavalukone 5:den ensimmäinen virallinen teräksenvalu joka onnistui hyvin! Saman viikon torstaina oli vietimme JVK5:den käyttöönottojuhlan Pursimajalla.

Michael Johnson juoksi 26.8 Sevillan MM-kisoissa 400 metrin uudeksi ME-ajaksi 43,18. Syyskuun alussa esikoinen ilmoitti, että ultrassa oli näkynyt kaksi poikaa, eli minusta tulee tuplapappa heti kättelyssä. Samassa "rytäkässä" kysyin pomolta palkankorotusta siinä onnistumatta.

En muista ajankohtaa milloin se tapahtui kun kytkinlaitoksella paukahti liittimen rikkouduttua. Vesilaitos meni pimeäksi ja syyllinen on minulla vieläkin tallessa.

Liitin paukahti rikki aiheuttaen sähkökatkoksen vesilaitokselle.

Liitin kiristetty momenttiin mitä se ei kestänyt valuvian vuoksi.

Jatkuvavalukone 4 saneerauksen suunnittelu oli kovassa vauhdissa. Se meni jo vanhalla rutiinilla melkeinpä peukaloita pyöritellessä, oli se jo niin tuttua touhua.

Onnettomuus uudella valukone 5:llä 1999

Juuri kun saimme JVK 5 valmiiksi tapahtui torstaina 9.11 onnettomuus terässenkan hätätyhjennyksessä. Senkkapöytä ei ollutkaan kääntynyt oikealle kohdalle vaan sulateräs oli valunut valutasolle josta se oli sulattanut tiensä nostokoukkujen kohdalta venttiilitasolle. Siellä se oli sulattanut uudet kaapelit ja tila oli täyttynyt savukaasuista. Tehtaan palokunnan tullessa paikalle oli lieskahdus ollut todella lähellä, silloin koko venttiilitaso oli roihunnut todella iloisesti.

Haalimme Mäenpään Vesan kanssa kiireellä kasaan kaapeli- ja kytkentäluettelot sähkö- ja instrumentointipuolelta, että ARE:n asentajat pääsevät korjaamaan vahinkoja. Siinä meni myös lauantai ja sekä osittain myös isänpäivä. Emme päässeet testaamaan laitteita joten lähdimme 6,5 tunnin jälkeen kotiin. Vesa aikoi tulla vielä takaisin, itse totesin, että jos lähdemme niin en samana päivänä palaa takaisin työmaalle. Kävimme Vesan luona isänpäiväkahvilla ja kehotin Vesaa ottamaan patjan mukaan töihin, ettei tarvitse yöllä ajella kotiin.

Korjaukset olivat onnistuneet yllättävän hyvin vaikka eihän jatketuista kaapeleista tule enää uuden veroisia, vikapaikat vain lisääntyvät. Ilmeisesti valut ovat kuitenkin onnistuneet moitteettomasti.

Heti kerralla tuplapapaksi 1999

Marraskuun 17. päivänä minusta tuli tuplapappa reippaiden kaksosten synnyttyä. Joulukuussa tuli "joululahjaksi" 1300 markan (n. 280€) puhelinlasku, yleensä laskut olivat maksimissaan 300mk (n.65€). Vanhempi tyttö oli soitellut päivät pitkät kavereiden kännyköihin aivan vain "hattuillakseen" meille. Sellaista se uusperheen arki joskus on!

Joulukuun 17. päivänä töistä tullessa ajoin lumen pöllytessä Pohjantienliittymään samalla kun tiellä meni tukkirekka. Kiihdytin vauhtia liittyäkseni sujuvasti liikennevirtaan kun edessäni lumituiskussa oli kuin poliisin nauhaa olisi tuuli pyörittänyt. Ei se ollut nauhaa vaan rekkakuormasta tippuneita koivutukkeja. Yritin väistellä niitä parhaan kykyni mukaan, mutta oikea rengas sai kova kolauksen siten, että vanne vääntyi ja rengas tyhjeni. Siinä tienposkessa vaihdoin rengasta ja soitin poliiseille. Tiellä muutama auto ajoi tukkeihin jatkaen matkaansa ja jokunen pysähtyi nakkelemaan tukkeja tiensyrjään. Yllätyksekseni poliisit olivat saaneet rekan kiinni ja minun piti käydä jututtamassa sekä kuskia että poliiseja. Kaveri halusi maksaa automme korjauksen itse koska vakuutusmaksut olisivat nousseet bonusten tippuessa. Hieman ihmettelin Cordoban tuijausta, myöhemmin huomasin sen johtuvan vararenkaasta joka oli kuin kottikärrynrengas ja siinä oli nopeusrajoitus.

Uusi vuosituhat 2000 ja Y2K!

Tietotekniikkapuoli tuskaili vuosituhannen vaihtumisesta ja siitä mahdollisesti aiheutuvista ongelmista. Onneksi uusi vuosi 2000 alkoi  sujuvasti kuin tyhjältä pöydältä ilman katastrofaalisia ongelmia joilla oltiin uhkailtu. Tammikuun puolessavälissä olivat kaksosten ristiäiset Mäntsälässä, pojista tuli Jere ja Teemu.

Y2K uhat! 

Kokeilin myös rohkeasti kepillä jäätä laittamalla hakemuksen sekä näytevideon Videcam Oy:lle, josko siitä olisi avautunut uusi ura. Kävin haastattelussa mutta ei tärpännyt.

Maaliskuussa töistä tullessa ajoin vähän ennen Revonlahtea tutkaan. Poliisien mukaan ylinopeutta oli 28 km/h, omasta mielestäni ajoin talvinopeusrajoituksen aikaan mittarin mukaan korkeintaan 100 km/h eli 20 km/h ylinopeutta. Kerroin ajatusteni harhailleen selkkauksissa lasten kanssa, joten en ollut varma nopeudesta. Poliisit yrittivät saada yhteyttä tulotietoihin siinä heti onnistumatta. Kerroin palkkani jolloin he saivat yhteyden ja sanoivat tuloni olevan suuremmat kuin kertomani. Totesin sen johtuvan aiemmista ylitöistä joita ei nyt ollut. Anteeksi pyydellen poliisit tuumasivat kelin olevan hyvä, liikenteen rauhallinen sekä kertomani tulojen huomioimista heidän täytyy kuitenkin antaa minimimäärä 10 päiväsakkoa. Tämä oli toinen ylinopeussakkoni ja ensimmäinen työmatkalla tullut.

Jatkuvavalukone 4:n valmistuu 2000

Valmet Automation suunnittelu kävi jouhevasti koska JVK 4:n instrumentointi positio numerot oli samat kuin JVK 5:llä, ainoastaan aluetunnus oli eri. Heidän suunnittelunsa oli ollut lähes pelkää kopiointia joka oli tapahtunut helposti Alma suunnitteluohjelmalla eräajona.

Huhtikuussa siirryimme DVD aikaan ostaessamme soittimen. Muumio, The Mummy, oli ensimmäinen DVD-elokuva jonka ostimme.

Toukokuussa Firman Seat Cordobaan vaihdettiin uudet kesärenkaat jonka jälkeen ajo-ominaisuudet muuttuivat todella huonoiksi. Kaistaa vaihtaessa se hyökkäili mihin sattuu. K-Renkaassa sitä ei uskottu joten he kävivät koeajolla ja huomasivat saman. Kehottivat tarkistuttamaan aurauskulmat. Käytimme Raahe Pörhöllä jossa mittaustulokset olivat kohdillaan. K-Renkaassa hämmästeltiin asiaa, lopulta he vaihtoivat toisenmerkkiset renkaat.

Kesäkuun alussa juhlistimme isän 80-vuotis syntymäpäiviä Tuiran seurakuntasalissa. Järjestelyt onnistuivat hyvin ja vieraita oli mukavasti.

Oulun Ammattikoulun ensimmäisten sähköasentajien luokkakokous 30 vuotta valmistumisen jälkeen oli Seelarissa. Jorma Ketola ja Veijo Meriläinen olivat ideoijat ja puuhamiehet. Hankin sponsorilta olutkorin ja tein videopätkän kouluaikana kaitafilmille kuvaamastani materiaalista sekä projektikohteestani Rautaruukilta. Opiskelijatoverit olivat haltioissaan nuoruuden kuvista ja osa halusi videon myös itselleen. He hämmästelivät vielä sitä, kuinka olen saanut kuvata tehdasalueella joissa on yleensä tiukat rajoitukset.

Vakava tapaturma 2000

Olimme saaneet valmiiksi kaksi valukonetta ja kolmaskin oli melkein valmiina ilman vakavia tapaturmia. Sitten se tapahtui. Metallimies menehtyi oletettavasti oikaistessaan valutasolta alatasolle mennessään. Hän ei ollut kiertänyt pitempää reittiä rappusten kautta vaan oli kiivennyt kaiteen yli siltanosturin päälle josta olisi loikannut alemmalle tasolle. Siltanosturi olikin lähtenyt liikkeelle ja hän oli litistynyt nosturinrakenteiden ja kattopalkin väliin ja pudonnut kaiteenpäälle.

Vesa ja Mark olivat menneet testaamaan suihkusuojaputken manipulaattoria ja Vesa oli ihmetellyt, että hitsaapa mies omituisessa asennossa ennen kuin tilanteen vakavuus oltiin tajuttu. Sen jälkeen uhria oli yritetty elvyttää henkilökunnan ja lääkintähenkilöiden voimin siinä onnistumatta. Kuulin tapauksesta mennessäni käymään vesilaitoksella ja päätin pysyä siellä, että uhri saadaan pois onnettomuuspaikalta.

Lähtiessäni takaisin työpisteelle oletin tilanteen olevan jo ohi, mutta juuri tullessani valutason portaiden kohdalle ambulanssimiehet kantoivat mustaa kääröä alas valutasolta. Tuli todella paha olo miettiessä sitä, jos hän oli perheellinen mies ja lähtenyt aamulla töihin, niin isä ei tulekaan illalla kotiin.

Ikävä tahra muuten hyvin menneisiin projekteihin joka aiheutti myös melkoiset tutkimukset ja kuulustelut jotka eivät kuitenkaan saaneet tapahtunutta tapahtumattomaksi. Toivottavasti se ehkäisi uudet vastaavat onnettomuudet.

Limingassa oli taas tiukka tilanne väistäessäni vasemmalle kääntyvää autoa jolloin Seat meinasi karata käsistäni ojaan. Tämän jälkeen käytin autoa Oulun Pörhöllä jossa todettiin aurauskulmien olevan talvisesta tukkeihin ajosta pahasti pielessä. Siinä samalla selvisi, että Raahen Pörhön mittalaitteet ovat pikaisen kalibroinnin tarpeessa. Rengasliikkeessä olivat sittenkin oikeassa.

Elokuun ensimmäisenä päivänä oli JVK 4:n juhlavalu joka onnistui moitteettomasti.

Muistoksi sain tällaisen "terästikkarin", näytepalan johon on stansattu päivämäärä.

Projektin kritiikkipalaverin järjesti Neles Automation entinen Valmet Automation Ikaalisten kylpylässä. Samaan aikaa olivat kesäolympialaisten avajaiset Sydneyssa joita katselin hotellihuoneessa. Kritiikkipalaverin lopputulos oli, että projekti oli toteutunut moitteettomasti. Valukone kuudella ylitöitä täytyi tehdä todella paljon, vitosella vähemmän ja nelosella ei juuri lainkaan. Hämmästelin usein Pentti Ramstedtin ilmiömäisen tarkkoja projektiaikataulutuksia, osuivat ne vaan niin nappiin!

Tiivistettynä kokemusrikas, mielenkiintoinen sekä opettavainen terässulaton modernisointiprojekti sisälsi kohdallani seuraavat tehtävät:

JVK6:den, -5:den ja -4:n sekä vesilaitoksen instrumentoinnin ja sähköistyksen esisuunnittelu, suunnittelun valvonta, laitekyselyt, asennusvalvonta, testaus ja käyttöönotto.

Lisäksi seuraavien laitetoimituskokonaisuuksien liittämisen suunnittelu Rautaruukin järjestelmiin:

Välisenkan ja jatketiilen lämmitysasemat (Mapeko).

Kuonan ilmaisujärjestelmät (Amepa).

Kokillin puhkeamanestojärjestelmät (Sampsol).

Keskusvoitelujärjestelmät (Safematic).

Teräs- ja välisenkan punnitusjärjestelmät (Raute).

Kaasujen valvonnat (butaani, typpi).

Pyrometrit.

Toisio-, koneen- ja kokillinjäähdytysjärjestelmät.

Vedenkäsittelylaitos.

Videointi:

Terässenkan suihkusuojaputkimanipulaattorin esittelyvideo James How-den & Companylle Skotlantiin.

Esittelyvideo valutapahtumasta JVK6:lta Terässulaton modernisointi projektille.
JVK5:den purkamisen ja rakentamisen videotallennus ja editointi.

Esittelyvideo JVK5:den teräsrakennetöistä Pointo Oy:lle.

Soittolista Rautaruukki videoista!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan jonka jälkeen projekti samoin kuin toimipisteeni vaihtuivat sintraamon sähkösuodattimen esi-, instrumentointisuunnitteluun ja laitehankintoihin. Se oli jo seitsemäs toimipiste tehtaalla. Siinä sivussa olivat myös Skotlantilaisen Mark Middletonin läksiäiset.

Kulttuuri piristää mukavasti suunnittelijan arkea ja 18. - 22.8 kävimme iltaisin Reiman kanssa Kiinalaisen maalauksen kursseilla. Mielenkiintoinen kokemus ja oletin, että opettaja kehuu teoksiani, mutta hän kehuikin Reiman töitä, eikä ollut väärillä jäljillä.

Vanhemmuus ja isovanhemmuus

Vanhemmuus ja isovanhemmuus

Alle kouluikäisenä laskin leikkiä, että hankin rekka-autokuormallisen lapsia ja niitä olisi niin paljon, että alimmaiset tukehtuisivat.

Sitten kansakoulun neljännellä luokalla kirjoitin aineen jonka pohjana käytin edellistä ideaa ja jalostin sitä vielä pitemmälle. Päätin elää satavuotiaaksi, tehdä sata lasta niin että vaihtaisin aina vaimoa kerran vuodessa, ettei yhdelle tulisi liian raskasta taakka vaan kullekin heistä jäisi yksi lapsi hoidettavaksi. Vanhapiika opettaja ei tätä sovinismin määrää ymmärtänyt vaan hän sai valtaisan raivokohtauksen haukkuen aineeni syvimpään alhoon minun kera. Äitini vain nauroi kun kerroin hänelle mitä tapahtui ja näytin kirjoitelmani, hän vain tuumasi, että onpa pojalla hyvä mielikuvitus, eihän opettajalla olisi ollut mitään syytä suuttua moisesta.

Toinen poika isän sylissä!

 Kuten edellä olevasta voi päätellä, minulle oli päivän selvää, että minusta tulee jossakin vaiheessa isä! Sitten kun tuli aika hankkia omia lapsia, päätin hoitaa sen homman alle kolmikymppisenä. Koska minulla ja veljelläni oli ikäeroa liki seitsemän vuotta olin kuopuksena melkein kuin ainoa lapsi ja tyystin pilalle lellitty. Tämän vuoksi päätimme tehdä kaksi ensimmäistä lasta perätysten, että heistä olisi leikkikaverit toisilleen toisin kuin minun lapsuudessani.

Pappa ja esikoiseni.

Veljekset kuin Tarzanit, poikani yliopiston puutarhalla Linnanmaalla.

Ylpeä isä poikineen käymässä mummulassa!

Äitini päätös lapsien hankinnassa oli, että he tekevät lapsia ainoastaan sen verran ja sellaisella aikavälillä jotta hän voi huolehtia heidät. Hänen lapsuutensa oli ollut todella köyhä ja ankara. Meillä oli hyvä lapsuus ja nekin vähäiset kasvatus virheet mitä tapahtui olivat vilpittömästi hyvää tarkoittavia.

Ensimmäiset lapsenlapseni ja oikein kaksoset.

Päättelin jo 70-luvulla, että lapset on tehtävä ajoissa, muuten ei ehdi nauttia isovanhemmuudesta. Isovanhemmalla vastuu ei ole jokapäiväistä vaan he voivat nauttia lapsenlapsista vaikka ainahan normaaleilla vanhemmilla on huoli jälkeläisistään. Ei tullut rekkakuormallista eikä edes sataa, tuli kolme komeaa ja rakasta poikaa. Lisäksi nykyisen avioliiton kylkiäisinä sain kaksi mukavaa tyttöä!

Isäni äitinsä sylissä joskus 1920-21.

Minulla itselläni oli hyvin vähän kokemuksia isovanhemmista. Äidinisä kuoli jo 30-luvulla ja -äiti minun ollessa vauvaiässä. Isänisä kuoli vähän sen jälkeen kun vanhempani olivat tavanneet 40-luvulla ja äitini ehti nähdä appensa vähän ennen tämän poismenoa. Isänäiti kuoli minun ollessa yhdeksänvuotias. Hänet ehdin tavata useamman kerran vaikka hän asui toisella puolella Suomea. Kerran pikkupoikana olin passittamassa häntä kotiin Joensuuhun mummun kiusoitellessa minua.

 

Biologisen- ja ei biologisen isovanhemmuuden riemua.

Isovanhempien puutteen korvasi erittäin kiinteä sukulaisverkko. Aluksi asuimme Iskossa josta muutimme Pyykösjärvelle hämmästyttävään "yhteisöön" jossa Aarne-eno asui perheineen naapurissa, entisessä lapsuuden kodissaan. Seuraavassa talossa asui Hilu-täti perheineen. Pellonperällä eli tonttien jatkona olevien sarkojen takana Haukitiellä asui Jukka-enon perhe. Ruskossa muutaman kilometrin päässä asui Erkki-enon perhe. Vähän kauempana Kuivasjärvellä olivat Lulu-täti, Hanna-täti ja Saku-eno perheineen. Yhteyden pito oli tiivistä ja kaikkein tiiveintä se oli meillä kolmella perheellä. Yleensä portti on tielle, mutta meillä oli pääporttien lisäksi portit tonttien välisessä aidassa, että pääsee suoraan naapuriin. Yhteisö oli turvallinen ja leikkikaverit löytyivät serkuista. Olen monesti miettinyt kuinka selvisin vuosia jatkuneesta koulukiusauksesta traumatisoitumatta. En ole keksinyt muuta selitystä kuin sen, että koulu oli koulu ja koulupäivän päätyttyä palasin turvalliseen kotiympäristöön, siellä koulu ei käynyt mielessäkään. Turvallisuus on kaiken a ja o!

 

Voi tätä riemun määrää näillä seikkailuretkillä.

Olen kuullut monenlaisia juttuja isovanhemmuudesta. Joillekin se on kaikki ja toisille taas se ei merkitse mitään. Jälkimmäistä ryhmää en ymmärrä lainkaan. Kuinka niin arvokkaan asian voi tyriä totaalisesti omaan itsekkyyteensä.

Vanhimman pojan kolmas poika.

Toki he joilla ei vielä ole lapsenlapsia, eivät aina ymmärrä isovanhemmuuden rikkautta. Vaimolle on moni työkaveri naureskellut, että höpsöhän sinä olet kun noin noiden lapsenlapsien vuoksi hössötät. Suurimmalla osalla asennoituminen on muuttunut heidän tullessa isovanhemmiksi, he ovat seonneet totaalisesti onnentunteesta joka siitä tulee.

Jotain jännää tässä katsotaan televisiosta!

Kärpät antoi kyytiä Bluesille syysloman aikaan.

Mökkeily viikolla pojat laittoivat papan koville, jalat olivat pitkään kipeänä.

He joilla on lapsenlapsia, mutta tuumaavat, että me olemme kasvattaneet lapsemme ja se riittää, nyt me nautimme omasta elämästä ja vapaudesta. He eivät halua tavata tai hoitaa lapsenlapsiaan. Tämä on anteeksiantamatonta itsekkyyttä! Millään mammonalla ja matkoilla ei voi korvata sitä riemua ja iloa mitä lapsenlapsista saa! Heille voi antaa omaa elämänkokemusta ja tarinoita menneiltä ajoilta ja heiltä saa takaisin roppakaupalla onnellisuutta.

Tomera miehen alku joka osaa sanoa jo pappa ja kävelee reippaasti!

Itse olen ollut sekä biologinen että ei biologinen pappa ja yhtä arvokkaita arvoja ne molemmat ovat! Olivat he omien lasten tai vaimon lasten lapsi yhtä koskettavalta se tuntuu kun he juoksevat luokse, halaavat ja toteavat, että pappa meillä on ollut niin ikävä! Kyllä siinä isovanhemman silmät kostuvat väkisinkin siitä onnen tunteesta. Miten muuten sen voi kokea kuin olemalla vilpittömästi isovanhempi, pappa, mummu, vaari, mummi, ukki tai miksi kukakin itseään haluaa kutsuttavan.

Kolmanneksi viimeisin tulokas ristiäisissään papan sylissä, silloin "seitsemäs veljes"!

Niin, lapsenlapsia on minun puolelta neljä poikaa ja vaimon puolelta neljä poikaa. Ei haittaa vaikka tulisi lisääkin ja joku voisi pyöräyttää tytönkin, toki hän olisi vaarassa tulla ennen näkemättömän lellittelyn kohteeksi.

Päivitys 3.9.2015
No nyt se tuli, yhdeksäs lapsenlapsi. Hänen ja vanhempien ajoitus oli hipoi täydellisyyttä, sillä lapsi oli samalla syntymäpäivälahja äidille. Eikä siinä kaikki, sillä lastenlapsi katraaseen tuli ensimmäinen prinsessa! Voiko tätä tunnetta sanoin kuvata!

Päivitys 27.5.2016
Kymmenen tuli täyteen yhdeksännen pojan synnyttyä!