Anteeksianto vai vihanpito?

Pitkävihaisuus

Miksi haudomme vihaa ja pidämme sitä yllä niin kauan? Eikö olisi paljon helpompi kaikille osapuolille sopia ja antaa anteeksi?

Toiset antavat anteeksi nopeasti jotkut taas eivät koskaan. Kannattaako myrkyttää mielensä vihalla ja katkeruudella?

Eräs minuakin koskeva, vuonna 1961 käynnistynyt tapahtumasarja, synnytti liki 40 vuoden välirikon osapuolien välille. Vaikka yritin saada heitä sopimaan, ei se onnistunut kuin vähän ennen toisen kuolemaa! Voiko sitä sanoa sovuksi vaikka he tapasivatkin 1998 toisensa vielä kerran.

Ei kyseinen vihanpito loppunut tähän, sillä minäkin sain kokea sen kaikuja vielä liki 60 vuotta myöhemmin. En ole mitenkään osallinen tapahtumiin joista vihanpito alkoi, mutta koin sen vaikutukset vielä näin pitkän ajan jälkeen. Henkilö jolta sain tylyn kohtelun, ei myöskään ollut osallisena tapahtumiin. En ole tavannut häntä kuin kerran aikuisena ja lapsuusajan tapaamisia en muista, oliko niitä lainkaan. Tällaisesta käytöksestä tulee hyvin surulliseksi.

Väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä

Monesti toisen sanat kuullaan tai käsitetään tyystin väärin, vahingossa tai tarkoituksella. Siitä alkaa loputon syyttelyn ja selitysten syöksykierre. Vaikka toinen kuinka yrittäisi selittää sanojaan ja pyytää anteeksi niin toinen osapuoli haluaa vain lietsoa omaa vihanpitoaan! Hän on täysin sokaistunut omasta vihastaan eikä ymmärrä tai halua antaa periksi. Pahimmissa tapauksissa nämä riidat ovat johtaneet veritekoihin, massamurhiin ja sotiin.

Persoonallisuushäiriö

Onko se epäluuloiseen ja eristäytyvään persoonallisuushäiriöön kuuluvaa vainoharhaisuutta vai pelkää ilkeyttä ja katkeruutta. Miksi tuhlata koko elämä katkeraan ja kuluttavaan vihanpitoon?

Anteeksianto

Viime vaalien presidenttiehdokas oli keskustellut Afganistanilaisen poliitikon kanssa. Tämä oli hämmästellyt kuinka nopeasti vuoden 1918 jälkeen punaiset ja valkoiset pystyivät toimimaan yhdessä? Toki paljon jäi hampaankoloon, mutta emme taistelleet ja tappaneet toisiamme vuosikymmeniä. Silti henkiset arvet kiristivät yli puolivuosisataa myöhemmin eikä kaikkea ole vieläkään täysin sovittu.

Eivätkö sovinto ja anteeksianto ole paljon helpompi ja armollisempi tapa kuin myrkyttää itsensä vihalla ja katkeruudella? Eikö riittelevät osapuolet voisi nöyrtyä ja tulla puolitiehen vastaan?

Vanha viisas sanonta ”parempi laiha sopu kuin lihava riita” on konfliktitilanteessa erinomainen ohje!