Elämänura osa 28: 2009 Uusia ja globaaleja haasteita

Raastuvanoikeus ja kipeät kädet 2009

Helmikuun lopussa sain kutsu oikeuteen. Se oli elämäni ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Tiedustelin eräältä tutulta, joka tunsi käytännöt, kuinka minun tulisi käyttäytyä. Ei muuta kuin vastata silloin kun kysytään siihen mitä kysytään eikä muuta.

Hieman jännitti oikeustalon aulassa asian käsittelyä odotellessa. Kun oikeusistunto alkoi asia eteni todella nopeasti. Kerroin perustelut syytteen hylkäämiselle, samalla pelkäsin puuttuvatko he kännykän käyttöön ajon aikana. Lopulta tuomari kysyi syyttäjän mielipidettä joka vastasi, että syyte on edelleen voimassa. Tuomarin tuomio oli, ettei Lihavaisella ole mitään tieteellistä näyttöä joten rangaistus pysyy voimassa. Olin tulossa kirjoittamaan papereita tuomarin huomatessa kysyä tulojani. Totesin olevani työttömänä. Hän tiedusteli päivärahani suuruutta. En tiennyt kun en ollut ensimmäistäkään erää vielä saanut, oletin sen olevan noin 60% tuloistani. Tämän jälkeen maksettava sakko pieneni huomattavasti. Mitä tästä opimme? Kannattaa aina valittaa, vaikka tuomio pysyi ennallaan rangaistuksen määrä pieneni.

Metsurina olo otti käsille!

Töitä odotellessa kaadatin pihalta puolenkymmentä isoa puuta ja karsin niitä kauniissa kevät säässä. Reilun viikon huhkimisen jälkeen molemmat kädet alkoivat oireilla ja lopulta täytyi hakeutua lääkäriin. Molemmissa käsissä olivat sekä tennis- että golfkyynärpää. En ollut kokenut vastaavaa aiemmin. Kädet oireilivat todella pitkän ajan. 20 vuotta jatkuneet squash porukan pelit loppuivat miesten vanhetessa ja vaivojen lisäännyttyä. Möimme päivärahoja odotellessa rahatilanneta korjataksemme takapihalla olevan hirsimökin.

Mökki lähti.

Taidenäyttelyiden pystytystä 2009

Vielä viimeiset tarkistukset.

Reima tiedusteli voisinko pystyttää hänen taidenäyttelyitään kirjastoihin jos hän varaisi tilat. Olisihan se muuta kuin kotona nököttämistä, joten suostuin ilomielin uusiin haasteisiin. Ensimmäinen näyttely oli Karjasillan kirjastossa huhtikuun alusta toukokuun puoleenväliin. Ajattelin homman käyvän käden käänteessä, mutta se olikin yllättävän työläs rutistus. Olin paikalla aamu kahdeksalta ja paiskin hommia hiki hatussa. Jarkko serkku soitti puoliltapäivin ja tiedusteli tilannetta. Kuultuaan missä vaiheessa pystytys oli hän tuli auttamaan ja saimme näyttelyn valmiiksi 13:30. Keräsin pystytys tarpeet ja Jarkko tiedusteli voisiko hän tarjota lounaan? No mikä ettei! Hän vei syömään Kärkkäisen Sikapäivien kiusausta. Sen jälkeen hän kysyi haluaisinko kakku kahvit? Jo vain! Ajoimme IKH:n merkkipäiville jossa oli tarjolla kahvia ja kakkua. Hyvät olivat tarjoilut :) Sellainen veitikka se Jarkko on.

Pölyt pois, kiitos Jarkon!

Kesällä opiskelukaveri Timo Springare, joka oli myös työttömänä, tiedusteli olinko laittanut työhakemuksia? Hän oli hakenut liki kolmeenkymmeneen työpaikkaan onnistumatta saamaan työtä. Totesin Timolle, että hyvä etten ole lähettänyt yhtään hakemusta kun yhtä kokeneella mutta nuoremmalla hakijallakaan ei ollut tärpännyt.

Tykylevits avasi minulle uuden maailman 2009

Kädet kipeänä ja masentuneena oli elämä lähes pelkää netissä surffailua ja Yle Oulun kuuntelua. Kunnes 24. syyskuuta tapahtui suuri muutos. Radiossa haastateltiin Kari "Tykylevits" Tykkyläistä. Hän kertoi, ettei ollut kaksi vuotta aiemmin tiennyt youtubesta yhtikäs mitään ja nyt hänellä oli siellä monta sataa videota joita on katseltu miljoonia kertoja ympäri maailman.

Mikä mies se tämä oikein on ja millaisia hänen videonsa ovat? Katsoin muutaman pätkän ja totesin, että jos hän uskaltaa ladata sinne tuollaista materiaalia niin miksen minäkin kehtaa omiani.

Muistin töistä kun Eero Ranta oli värkännyt joitain videoita Movie makerilla. Kaivoin sen esiin koneeltani ja aloin välittömästi editoida vanhaa kaitafilmiltä digitaaliseen muotoon muuttamaani materiaalia. Sitten tiedustelin Reima pojaltani, että miten sitä täytyy toimia, että saan videoni sinne "tuubiin"? Reima ei osannut vastata ja kehotti kääntymään serkkunsa Miika Karin puoleen jolla on useita videoita siellä. En saanut Miikaa kiinni ja päätin kokeilla itse. Aikani yritettyä onnistuin siinä ilman apua. Yes! Siellä se lopulta oli, ensimmäinen tuotokseni youtuben globaaliin maailmaan. Kiitos innoittajani "Tykylevitsin"!

Täytyy todeta, että olin myyty mies ja ensimmäisen vuorokauden tuloksena youtubessa oli viisi videota ja kuukaudessa olin ladannut sinne jo 25 videota.

Myös tekemällä oppii ja kehittyy 2009

Digi-videoiden kuvanlaatua hämmästeltiin, joka oli huomattavasti parempaa kuin VHS:n tai muiden analogisten formaattien. Katsojamäärät kasvoivat pikkuhiljaa, mutta videoideni katsojaluvut eivät saavuttaneet "Tykylevitsin" huimaa suosiota. Olin kuitenkin jo koukussa enkä voinut olla tekemättä aina vain uutta ja uutta videota. Suosituimpia olivat Reiman nuorena kuvaamat pelleilyt sekä Tekun saunailta. Pyysin Reimaa tekemään jotain uutta pöjäilyä, mutta hän kieltäytyi. Myöhemmin tuli postissa Calvin Meatin maalauskurssi josta muodostuinuseampi osainen.

Tarjosin osaamistani ja näkemyksiäni Oulun kaupungille sekä ympäristö- ja seurakunnille. Oulussa apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkala oli kiinnostunut ja hän osoitti tahon kaupungin hallintokoneistossa johon voisin kääntyä. Siellä tarjoukseni tyrmättiin, kaupunki oli tilannut samankaltaista tuotantoa muualta,  ilmeisen kalliilla. Kempeleen kunnassa oli kiinnostusta ja kävin paikanpäälllä neuvottelemassa, mutta heidän resurssinsa eivät olisi riittäneet palkaamaan minua kokopäiväiseksi, korkeintaan keikkaluontoisesti oman yrityken nimissä. Se tyssäsi siihen. Kävin myös Oulun evankelisluterilaisen seurakunnan tiedottaja Rebekka Naatuksen juttusilla, mutta sekään ei poikinut mitään.

Taidenäyttelyiden pystytyksiä ja videoita kertyi mukavaa vauhtia. Molemmissa koheni taito humisten. Ensimmäisten 10 videon aikana oppi editoinnista todella paljon, learning by doing-menetelmällä, eikä se oppiminen siihen pysähtynyt.

Keväällä digivideokamera alkoi temppuilla ja vein sen huoltoon jossa luvattiin tutkittiin missä vika. Huoltoliikkeestä soitettiin ja kysyttiin olenko kuvannut pakkasessa. Olin videoinut kylmimmillään -27°C lämpötilassa. Koska videonauhaa kuljettavissa rullastoissa on sekä muovia että metallia ovat niiden lämpölaajenemiskertoimet erilaiset jolloin ne rikkoutuvat kylmässä. Huollatin laitteen toimintakuntoon.

Siirtyminen HD-formaattiin 2010

Reima oli saanut vihiä asiasta ja oli ostanut lahjaksi HD-videokameran. Tuli kerralla siirryttyä uuteen aikakauteen. Editointi Movie makerilla ei onnistunut, joten hankin Pinnacle Studion Ultimate Collection ohjelman. Taas alkoi uuden opiskelu. Kameran asetukset eivät olleet aluksi kohdillaan eikä materiaali ollut sitä mitä piti. Kiitos Kärkkäisen kamerapuolen myyjän ohjeita sain asetukset kohdilleen. Sen jälkeen HD-formaatin kuvanlaatu oli todella hämmästyttävä, vaikka käytin vain 720p eli puolta kuvatarkkuudesta. Tämä siksi koska halusin säästää muistia. Myös kaitafilmauksesta oli hyötyä muistitilan säästämisessä, aloin kuvaamaan järkevämmin ja miettimään tarkemmin mitä kuvasi ja kuinka pitkiä otoksia otin.

Myöhemmin sain erään videon yhteydessä kommentin, että käytät varmaankin ammattitason editointiohjelmia koska videot ovat niin hyviä, hän oli käyttänyt ainoastaan lasten ja harrastelijoiden Movie makeria. Totesin, että 70 ensimmäistä videotani ole tehnyt Movie makerilla. HD-videoilla se ei toiminut joten jouduin vaihtamaan toiseen ohjelmaan. Kommentoija hämmentyi vastauksestani.

Vanhin poikani pyysi videoimaan hänen osallistumisensa HCR-2010 puolimaratonille. Minulle hankittiin lentoliput ja kuskattiin perillä. Harmi vain kun porukkaa oli niin paljon, etten montaa otosta pojastani saanut juoksun aikana kuvattua.

Työvoimatoimisto TE-palvelut ja päivien hupeneminen

Päivärahahakemuksia neljän viikon välein. Työvoimatoimistossa tarvitsi käydä todella harvoin. Eipä sieltä ole apuja löytynyt ennen eikä nytkään. Yhdelle kurssille pyrin, jonka jälkeen selvisi, että olen auttamattomasti liian vanha sille. Pertti veljeni kehotti kysymään Pikisaaresta voisiko siellä käydä opiskelemassa videohommia ylimääräisenä oppilaana. Kävin tiedustelemassa asia, mutta ei sieltäkään mitään kuulunut. Muutamia työpaikkahakemuksia väsäsin huonolla menestyksellä. Siinä ne työttömän tärkeimmät toimet olivatkin.

Tiedustelin silloin tällöin työpaikalta työllisyystilannetta ja sain kuulla sen olevan heikon. Sitten alkoi näyttämään pahasti siltä, että työttömyyskorvauspäivät loppuvat. Tätä ei olisi tapahtunut jos lomautukseni olisi tapahtunut kuukautta myöhemmin. Kun päiviä olisi jäljellä 59 vuotta täyttäessä, niin ansiosidonnainen päiväraha jatkuisi eläkeikään saakka.

Irtisanoutuminen reilun 20 vuoden jälkeen 2010

Sitten Timo Springare soitti tiedustellen kuulumisia. Kuullessaan ongelmani hän kertoi, että 200 yhtäjaksoisen lomautuspäivän jälkeen, johon laskettiin myös viikonloput, oli oikeus irtisanoa itsensä ilman mitään sanktioita. Selvitin asian vielä liitosta ja työvoimatoimistosta. Itsellä oli jo 595 yhtäjaksoista lomautuspäivää ja maksetut päivät lähenivät uhkaavasti 500 päivää. Pitkän harkinnan jälkeen päätin mennä toimistolle ja irtisanoa itseni. Koska olin ollut lomautus huomioiden 21 ½ vuotta Polartekin palveluksessa sain puolenvuoden irtisanomisajanpalkan. Sillä sain maksettavat päivät riittämään 59-vuotiaaksi saakka. Irtisanomisajalta ei tullut päivärahoja, mutta ei ollut työvelvoitettakaan. Puolenvuoden palkan jälkeen alkoivat taas päivärahat juoksemaan.

Vielä vanhakin kelpaa 2011

Sitten tapahtui yllätys, erään hakemuksen perusteella kutsuttiin 59-vuotias kehäraakki työhaastatteluun. Siistin itseni, pukeuduin asiallisesti ja otin mukaan todistukseni. Haastattelun suorittivat Pekka Syväjärvi ja Juha Pesonen. Minulta tiedusteltiin kuinka pitkään aioin olla työelämässä? Aiemmin olin ajatellut jäädä eläkkeelle 63-vuotiaana, mutta koska olin huilannut jo kaksi vuotta voisin olla 65-vuotiaaksi jos töitä ja terveyttä riittää. Kokonaisuutena haastattelu meni hyvin ja jäin odottamaan vastausta.

Virallinen ja epävirallinen kuva ja käyntikortti!

Myöhemmin Pekka Syväjärvi soitti ja tiedusteli, että olenko vielä kiinnostunut ja tulossa varmasti töihin? Tietysti olin! Ja niinpä minut nimitettiin PCS-Engineerin Oy:n palvelukseen tittelillä Senior Designer - Instrumentation. Olin pitkän urani ansiosta ansainnut Senior tittelin, sillä olinhan minä firman vanhin työntekijä.

Työt alkoivat vauhdilla 2011

Ensimmäisenä suunnittelukohteena oli Kylylahti Kupari Oy Luikonlahden rikastamon instrumentointisuunnittelu. Täytyy sanoa, että olin intoa täynnä kuin ilmapallo. Huomasin kuinka piristävää oli työskennellä uuden työpaikan nuorekkaassa ilmapiirissä. Miksi olin pelännyt vaihtaa työnantajaa? Ollessaan pitkään saman työnantajan palveluksessa työpaikasta tulee itsestäänselvyys ja samoin taitaa käydä työnantajan suhtautumiselle työntekijään. Myös palkkakehitys jää junnaamaan paikalleen. Opin, vaikkakin jo uran iltahämärässä ja liian myöhään, että työpaikkaa kannattaa vaihtaa tietyin välein.

Pääsin erittäin nopeasti sisään uuteen porukkaan ja löysin kadoksissa olleen motivaationi sekä työvauhtini. Pari viikkoa työskenneltyäni tuli elämäni ensimmäinen yhteydenotto headhunterilta. Pyydettiin Kevitsan kaivokselle töihin. Olin otettu ja imarreltu, mutta kieltäydyin tarjouksesta ja suotittelin yhteydenottoa luokkakaverille. Suunnittelu eteni nopeasti, sillä se olisi pitänyt olla käynnissä jo muutamaa kuukautta aiemmin. Lähtötiedot olivat tulleet vasta vähän ennen töihin tuloani. Teimme työtä tiiminä Hannu-Pekka Huurteen kanssa. Suunnittelin PI-kaavioita, piiriluetteloa, laitesijoituksia sekä kaapelointia ja minulle todettiin kymmenen yhden runkokaapelin kenttäkotelon riittävän.

Luokkakokoukseen osallistuneet!

Luokkamme puuhamiehet ammattkouluajalta järjestivät luokkakokouksen 41 vuotta valmistumisemme jälkeen. OSAO:lla meille esiteltiin koulua, kuinka se on vuosien varrella muuttunut.  

Työhommissa kävimme paikanpäällä Luikonlahdessa suunnittelupalaverissa sekä tutustumassa rikastamoon. Rikastamo oli ollut toiminnassa vuosia sitten, mutta ollut sen jälkeen käyttämättömänä. Nyt se uusittaisiin täysin aikataulun ollessa todella tiukka.

Toimistolle tultuani kartoitin piirimäärät ja tulin siihen johtopäätökseen, että koteloita tarvittaisiin yli kaksikymmentä ja joista suurimman osan täytyisi olla kahden 24-parisen runkokaapelin koteloita 70% käyttöasteella. Kaikki puistelivat päätään, että mistä sinä taioit niitä kenttäkoteloita niin paljon? Loppujenlopuksi määrittelemäni kotelot eivät edes riittäneet varoistaan huolimatta vaan niitä piti lisätä vielä useita.

Pystytin siinä sivussa myös taidenäyttelyitä 2011

Pystyttelin työn ohessa myös Reiman näyttelyitä. Kesäkuussa Ylivieskan kirjastossa hämmästelivät kuinka nopeasti ja hyvin sain näyttelyn pystyyn. Totesin, että olenhan minä 24 näyttelyn verran harjoitellut, joten täytyyhän sen jo  sujua. Oli muuten mukavaa porukka Ylivieskassa, ainoa paikka missä minulle tarjottiin myös lounas.

Kävimme palavereissa sekä Rikastamolla että ABB:llä. Mittaukset ja säädöt sekä laitteistot lisääntyivät suunnittelun edetessä, nämä muutokset aiheuttivat melkoisesti lisätyötä!

Loppusuoran lähetessä firmassa käytiin YT:t ja sitä myöten lomautus varoitukset. Lopulta suunnitelmat valmistuivat ja tulostimme sekä kopioimme asennuspiirustukset ja mapitimme materiaalin. Osaltani työ tuli valmiisi jonka jälkeen oli lomautus edessä uusien projektien puutteessa.