Kokemus vastaan nuoruus

Onko kokemuksella mitään merkitystä?

Usein nuoruus on intoa ja yritystä, ehkä enemmän kuin tietoa ja taitoa. Se on myös arkuutta ja epävarmuutta, uhoamista ja näyttämisen halua.

Toinen työpaikka ja heti huipulla 1971!

Kokemusta ei saa muuten kuin kokemalla. Nuorena luulee kaiken olevan mustavalkoista ja yksinkertaista, mutta elämä opettaa sen monimuotoisuuden ja värikkyyden.

Ei ole virhe myöntää, ettei tiedä tai osaa. Kokemus antaa laajuutta näkemyksiin sekä rohkeutta myöntää myös tietämättömyytensä.

Aivomme on tietokone jonka vertaista ei vielä ole kyetty rakentamaan. Se hoitaa mittaamattoman määrän tehtäviä joka sekunti. Sen kovalevy on kooltaan hämmästyttävä.

Se tieto ja kokemusmäärä joka sinne on pitkän iän myötä talletettu on uskomattoman arvokasta.

Vauhti vai harkitseva suunnitelmallisuus

Vielä ylhäällä 1978.

Nuorena asentajana sähköistimme rakenteilla olevan yliopiston laboratorioiden vetokaappeja. Urakkatyössä meillä oli aina pieni kilpailu päällä, kuka tekee eniten. Paiskin hommia otsa hiellä eivätkä vanhemmat asentajat voineet mielestäni tehdä työpäivän aikana yhtä monta vetokaappia valmiiksi kuin minä. Kyllä nämä kokeneet asentajat päihittivät minut vaikka kuinka olin huiskinut.

Vastaavan tarinan kuulin eräältä paperitehtaan kunnossapidon työnjohtajalta. Paperikoneen molemmilla puolilla oli täysin samanlaiset koneikot jotka täytyi huoltaa. Koneen toisella puolella oli nuoria ja reippaita asentajia ja toisella puolella vanhoja ”köpöjä”!

Työvauhti erosi toisistaan huomattavasti. Nuorilla homma näytti tapahtuvan työtahdin ollessa todella ripeä. Vanhat asentajat liikkuivat verkkaasti ja pitivät silloin tällöin tupakki- ja tuumaustaukoja.

Lounastauolla työnjohtaja kävi tarkistamassa työkohteet. Nuorilla työkalut ja asennustarvikkeet olivat hujan hajan, kun taas kokeneilla kaikki olivat järjestyksessä.

Aloitteleva suunnittelija.

No mitä luulette, kumpi ryhmä sai työn valmiiksi ensiksi?

Tämä näennäisesti vetelästi työskentelevä tiimi oli kaksi tuntia nopeampi. Aina se mikä näyttää tehokkaalta ei olekaan tehokasta. Kokemuksen myötä työ tehostuu ja kaikki turha hosuminen jää pois jolloin ei tehdä mitään turhaa vaan kaikki on harkittua ja oikeaksi koettua.

Hosumalla ei tule kuin ….

Saman olen huomannut myös suunnittelussa. Kuten raa’assa työssä myös suunnittelijan toimessa ei kannata syöksyä suinpäin tekemään. Harkinta ja valmistelu ovat todella tärkeitä osia työntekoa.

Rautaruukin TP on jo vanha tuttu, ACAD uusi 1990.

Olen monesti huomannut kuinka puutteellisilla tiedoilla työt aloitetaan jolloin virhemahdollisuudet kasvavat. Hyvä suunnittelija näyttää vain laiskottelevan, mutta periaatteessa hän ja varsinkin hänen aivonsa tekevät raakaa työtä, periaatteessa 24 tuntia. Olen herännyt usein yöllä oivaltaessani alitajunnan prosessoineen ja ratkaisseen suunnittelussa olleen ongelman.

Jos suunnitelmia aletaan liian aikaisin jalostamaan lopulliseen muotoonsa niiden korjaaminen lisää työtä sekä mahdollisia virheitä. Tässäkin tilanteessa kokemus tuo hiljaista tietoa ja taitoa jota ei voi hankkia muuta kuin kokemuksella.

Mitä nuorilla on kokeneisiin verrattuna

Rautaruukki/Ruukki 12v

Heillä on intoa, uusia näkökulmia, uteliaisuutta, tietoa uusista tekniikoista ja rohkeutta kaataa ”aitoja”. Joskus vain saatetaan liiassa innostuksessa törmätä jo kokeneempien tiedostamiin karikoihin. Jos ja kun nuoruus ja kokemus voitaisiin yhdistää, olisi se todella tehokas kombinaatio. Toki kantapään kautta oppiminen on hyvä keino, mutta miksi astua monta kertaa samaan naulaan.

Mitä kokeneilla on nuoriin verrattuna

Se tietopankki, joka vuosien varrella on karttunut, on todella mittava. Sekä ulkoinen että sisäinen verkottuminen ovat jotain aivan toista mitä nuorella. Entä ne synapsien kytkennät ja ”kovalevyn” tiedostot joita kokeneen aivoihin on vuosien mittaan tallennettu, mikä niiden arvo on? Haudataanko se hiljainen tieto kaikessa hiljaisuudessa?

Voiko vanha oppia?

Vielä yli 60-vuotiaana työelämässä!

Nuoren omaksumis- ja oppimiskyky ovat erinomaisia jos vain halua riittää. Vanhemmiten omaksumiskyky heikkenee, mutta se ei katoa ja kokemus korvaa sen mitä on menetetty. Vanhanakin voi oppia jos ei arkaile vaan tarttuu rohkeasti uutta sarvista kiinni. Koskaan ei ole liian vanha oppimaan uutta.

Kuinka saadaan paras esiin

Se ei onnistu muuten kuin arvostamalla molempien vahvuuksia. Kuten olen aiemminkin todennut, molemmilla on annettavaa toisilleen. Liian homogeeninen työyhteisö voi olla mukava, mutta kokemuksen laajan skaalan omaava tiimi on tehokas ja tuottava. Myös motivaatio on ensiarvoisen tärkeää, ilman sitä ei mikään kombinaatio toimi.

Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia.