Mitä kaikkea
tienpäällä voi sattua?
1. Ensimmäinen kolari jossa olin
mukana
Olimme
serkkujen kanssa isämme kyydissä joskus 60-luvun alussa. Tullessamme Tuirassa
Valtatielle Popedan kylkeen törmäsi toinen auto. Paksupeltisen Neuvostoauton
sisällä jymähti voimakkaasti joka säikäytti pikkupojan. Ihmettelimme mistä se
auto oikein tuli, kun meistä kukaan ei sitä huomannut. Osmo-serkku kävi
tutkimassa törmääjän autoa ja hänen mielestään sen kaasupoljin oli juuttunut
pohjaa. Isä ei valittanut koska toinen auto tuli etuoikeutettua tietä.
Korjaamolla autoa hetken tutkittua korjaaja oli hakenut luudan, raottanut
hieman verhoilua, työntänyt harjanvarren oven ja verhoilun väliin. Sitten hän
oli vääntänyt voimakkaasti jolloin oli kuulunut kumea paukahdus lommon oietessa. Oveen ei jäänyt mitään
merkkejä kolarista.
2. Ensimmäinen itse aiheutettu
kolari
Vajaa vuosi ajokortin
saamisesta, vuonna 1980, ajoin töistä kotiin perjantai iltapäivän paisteessa.
Moottoritien liittymästä tultaessa totesin, että ehdin juuri ja juuri liikenne
virtaan. Auto heittelehti hieman kevättalven liukkaalla tienpinnalla, mutta
sain sen hallintaani. Vilkaisin peruutuspeiliin tarkistaakseni kuinka lähellä perässä
oleva auto oli. Silloin heittelehtiminen uusiutui ja menetin auton hallinnan
törmäten keula edellä alikulun kaiteeseen. Kävin tarkistamassa vahingot, ne
olivat pieniä peltivaurioita.
Lähdin
jatkamaan matkaa ja huomasin auton käyttäytyvän omituisesti. Pysähdyin
lähimmälle huoltoasemalle ja kokeilin renkaiden kuntoa ja totesin niiden olevan
OK eikä välyksiäkään tuntunut olevan.
Harmituksen
vallassa ajoin suoraan pitkäripaiseen ja ostin pullon kirkasta. Kotia kohti ajaessa
auto hyökkäili rattia kääntäessä aina ohjauksen suuntaan, muuten se kulki
moitteettomasti. Kotona menin katsomaan tarkemmin missä vika ja huomasin
renkaiden aurauskulman harittavan väärään suuntaan.
3-4. Pari lumen pöllähdystä
Kiireisesti lähtiessäni
ja risteyksessä kääntyessäni kirjaston kirja putosi penkiltä. Oletin ajolinjan
jo tien suuntaiseksi ja nappasin kirjan nopeasti ylös. Ei se aivan suora
ollutkaan vaan hieman reunaa kohti ja pölähdin lumipenkkaan.
Kiire loppui
siihen auton ollessa tiukasti juuttuneena syvälle lumeen ja ulos pääsy teki
tiukkaa. Sain vänkärin puolen ovea sen verran raotettua, että pääsin ulos. Hain
100 metrin päästä kotoa lumilapion ja kaivoin pitkän aikaa ennen kuin auton
pois isän suosiollisella avustuksella. Ainoat kolhut tulivat itsetunnolle.
Toinen
pölähdys tuli jälleen moottoritien liittymässä. Kiihdytin vauhtia
moottoritielle tullessani jo liittymän kaarteessa. Takavetoinen ja
kevytperäinen auto pyörähti perä edellä lumiselle penkalle. Onneksi takaa ei tullut
autoja ja sain sompailtua ajoneuvoni pois pinteestä. Omia taitoja ja auton
rajoja tuli kokeiltua.
5. Ensimmäisen kerran törmäyksen uhrina
Tulin vuonna
1981 oikealta tasa-arvoiseen ja talviseen T-risteykseen kääntyen vasemmalle.
Vasemmalta lähestyi auto jonka kuski teki paniikki jarrutuksen vaikka olin jo
päässyt risteysalueelta suoralle osuudelle. Jos vastaan tulija olisi
vapauttanut jarrun ja painanut kytkintä kulkuneuvon hallinta olisi palautunut.
Näin ei tapahtunut vaan vastaantulijan auto luisui osittain kaistalleni kyntäen
Opelin kylkeen ikävät jäljet. Syyllinen myönsi virheensä ja vein auton
korjaamolle. Jossa sen vauriot korjattiin.
6-7. Pari läheltä piti tilannetta
Oli kiire
hammaslääkäriin ja ajoin liikennevirrassa reipasta vauhtia Merikoskensiltoja
kaupunkiin päin. Pokkitörmän liikennevalot olivat vihreillä ja tarkoituksena oli kääntyä oikealle
Aleksanterin kadulle. Valot vaihtuivat oransiksi ja oletin edellä ajavan auton
jatkavan matkaa. Vilkaisin vielä valoja ja sen jälkeen edessä olevaa jonka perä
lähestyi huolestuttavasti tämän pysähtyessä. Jarru pohjaan, mutta kostean
asfaltin vaihtuessa liukkaaseen mukulakiveen vauhti ei juuri hiljentynyt.
Törmäys tuntui väistämättömältä.
Toimin refleksien varassa, jalka pois jarrulta ja kytkin
pohjaan. Ohjasin auton vasemmalle kaistojen väliin toivoen autojen etäisyyden
toisistaan olevan riittävän mahtuakseni siihen. Ehdin vielä pelätä kolhivani
kahta autoa oman lisäksi. Onnekseni rako oli juuri riittävä, eikä kolhuja
tullut. En kehdannut jäädä siihen autojen väliin ylimääräisenä vaan jatkoi matkaa päin punaisia. Pysäköidessäni
auton sain elämäni ensimmäiset jälkivapinat.
Kajaaninkatua
asemalle päin vasenta kaistaa pitkin edetessäni olin vaihtamassa keskimmäiselle
kaistalle. Väli oli riittävä ja vilkaisin vielä takaa tulevaa ja ohjasin
oikealle. Jono olikin hiljentänyt ja jälleen edellä olevan perä lähestyi
uhkaavasti. Jälleen talla pohjaan eikä mitään vaikutusta aamun kostella
mukulakivetyksellä. Jarru, kytkin ja ohjaus liike jolloin auto totteli, mutta
sitten olinkin törmätä vasemmalla oleviin Oulun tuomiokirkon portaisiin. Sain
oikaistua auton vältin molemmat törmäykset. Vierellä istuva vain huokaisi, että
kuinka sinä teit tuon ja estit kolarit.
8. Törmäys liikennevaloissa
Joka keskiviikkoinen
squash-vuoro oli takana ja matka kotiin edessä 1990. Pelihallin jälkeiset
liikennevalot olivat vihreinä ylittäessäni risteystä ja päästessäni
risteysalueelle valot vaihtuivat oranssiksi. Pelikaveri hihkaisi varoituksen
jonka jälkeen tapahtui törmäys vasempaan etulokasuojaan. Vastapuolen kuski
hyökkäsi autostaan kirjoittamaan rekisterinumeroani ja tein saman. Hän väitti minun ajaneen päin punaisia, minkä
kiistin välittömästi. Pelikaverilla oli kiire backgammon iltaan ja poistuessaan
hän huusi tulevansa todistamaan syyttömyyttäni jos on tarve.
Kolarin
vastapuoli, ettei hän voi mitään kun sinulla on todistaja. Totesin, että
minulle liikennevalot olivat vihreät ja sinä ajoit päin punaisi. Pyysin
kertomaan mitä hän oli miettinyt tehdessään tämän rikkeen. Hetken hiljaisuuden
jälkeen hän myönsi ajatelleensa juuri lääkäriltä saamaansa ikävää diagnoosia ja
myönsi sitten olevansa syyllinen kolariin.
9. Oma syy
Lähestyin
Linnanmaantietä Alakyläntien remontissa olevaa liittymää 1991. Edellä ajavaan
oli sopiva etäisyys ja Alakyläntietä lähestyvä auto riittävän kaukana.
Vilkaisin edessä olevaa, vielä vilkaisu vasemmalta tulevaan liikenteeseen
ja tietyömaahan. Jälleen oletukseni oli
väärä painaessani kaasua, sillä edellä ajava arasteli eikä liittynyt sujuvasti
liikennevirtaan vaan hiljensi vauhtiaan sillä seurauksella, että törmäsin
vauhdikkaasti Fiatin perään.
Kuski oli
lievässä paniikissa, mutta rauhoittelin häntä ja myönsin välittömästi
syyllisyyteni. Tokihan tällainen töppäys harmitti, mutta minkäs teet.
10. Auton kunto
Tulin
työkomennukselta Pieksämäeltä 1992 ja kyytiläinen kysyi Suonenjoella, että mitä
nuo tiensaumat oikein ovat? Vilkaisin tietä ja aloin kertoa niiden merkityksen,
kun edellä ajava jono hiljensi voimakkaasti. Tehokas jarrutus kostealla tiellä
jolloin auto alkoi heittelehtiä. Tein korjausliikkeitä, mutta auto käyttäytyi
kuin kenguru, olin välillä vastaan tulevien kaistalla ja sitten oikeanpuolen
pientareella. Lopulta kierähdin perä edellä olevaa autoa hipoen vastaantulevan
liikenteen välistä vasemmalle puolelle ojaa perä edellä.
Tilanne oli
todella nopea ja erittäin vaarallinen. Ihme kyllä en saanut minkäänlaista
vapinakohtausta. Työnsin auton ojasta avuliaan henkilön avustuksella.
Kyydissäni oleva erittäin puhelias henkilö oli täysin hiljaa Kuopioon saakka.
Syynä auton
hallitsemattomuuteen olivat, hieman puoltavat jarrut, kuluneet renkaat ja
iskunvaimentajat jotka eivät olleet enää parhaassa terässä. Ouluun tullessani
vein auton välittömästi huoltoon ja laitatin nämä asiat kuntoon. Sen jälkeen
olen aina huolehtinut, että nämä kolme kohtaa ovat vähintäänkin hyvässä
kunnossa. Ei riitä, että ne toimivat kohtuullisesti normaalitilanteissa, sillä
vasta ääritilanteissa niiden toimivuus mitataan.
Varkaat ja vandaalit
Autostereoiden
useamman varkauden jälkeen hankin irrotettavan ja mukaan otettavan mallin. Olin
kyläilemässä Oulun keskustassa 1993, otin stereot matkaan jättäessäni auton
parkkiin tien varteen.
Vilkaisin
aamulla ikkunasta enkä nähnyt autoani. Ihmettelin, että tuohonhan minä sen jätin.
Vedin vaatteet päälle, stereot kainaloon ja lähdin etsimään autoa. Siinä mihin
olin jättänyt auton oli nyt tyhjä olutpullo.
Jatkoin
lähellä olevalle poliisiasemalle. Tehdessäni ilmoitusta varkaudesta, totesin
poliisille, että eilen minulla oli auto, mutta nyt minulla on vain tämä ja
kerroin autoni rekisterinumeron. Sain täytettäväkseni kaavakkeet, joita
tutkiessani poliisi tuli varmistamaan vielä rekisterinumeroa. Hän kertoi autollani liikutun Simssin
kaupunginosassa jossa oli tehty automurtoja. Virkavalta uskoi, etten minä ollut
osallistunut moisiin puuhiin.
Vajaan
viikon kuluttua Haukiputaan poliisista ilmoitettiin auton löytyneen
Vittakankaan soramontuilta poltettuna ja haulikolla rei'itettynä. Se kuskattiin
romuttamolle jossa kävin sitä vielä vilkaisemassa. Todella murheellinen näky.
Vakuutustarkastaja
oli vielä tiukkana ja halusi käydä tarkistamassa tilanteen. Myöhemmin hän
soitti tiedustellen, että saako auton paalata. Toki sen sai, eihän sillä ollut
enää mitään käyttöä.
11. Ojan pohjalla
Menikin
muutama vuosi ilman havereita. Sitten ensimmäisenä työpäivänä 2003 matkalla
uuteen projektiin osui ja kolahti. Parisataa metriä kodista 90 asteen mutkassa
vasemmalle se tapahtui. Kiinteistöhuollon pakettiauto tuli vauhdilla -30 pakkasen kovaksi
liukastuttamaan mutkaan ja rysäytti suoraan vasempaan kylkeen ja runnoi autoni
ojan pohjalle. Pääsin juuri ja juuri ulos takaovesta ja suomensin sen jälkeen
pakettiauton kuskille, että miten sinä tuolla tavalla törmäilit. Hälytin
paikalle poliisit jotka puhalluttivat molemmat ja kirjasivat tapahtumat ylös.
Olin
unohtanut siinä hässäkässä sammuttaa auton ja vaimon tullessa katsomaan
tilannetta hän huomautti asiasta. Sammutin auton tilasin hinausauton. Sen
tullessa ja vetäessä auton pois lumipenkasta huomasimme siellä öljyläikän.
Ilmoitin siitä Opelin korjaamolle.
Korjaus
kesti luvattoman kauan ja kävimme välillä katsomassa tilannetta. Auto oli
autoliikkeen pihalla sen ovet olivat raollaan ja sen sisään oli tupruttanut
melkoisesti lunta.
Lopulta
korjaus valmistui ja kävin hakemassa auton jonka käynti oli todella
epätasaista. Soitin autoliikkeeseen josta kehotettiin tuomaan se takaisin. Kun
vein auton tarkastukselle, siellä todettiin venttiilin palaneen ja remontti
maksaa noin 1300€. Ihmettelin ja kysyin, että eikö se mene vakuutuksen
piikkiin. Heidän mielestään ei mene.
Soitin vaimolle
ja pyysin tiedustelemaan paljonko venttiiliremontti maksaisi paikallisessa
korjaamossa. Kohta vaimo ilmoitti, että Huoltopalvelu Karppiselta oli todettu,
että auton käydessä kallellaan öljypinta nousee venttiilien tasolle jolloin
siihen tulee karstaa eikä venttiili sulkeudu kunnolla ja se palaa. Vakuutuksen
täytyy korvata korjaus. Autoliikkeessä se todettiin mahdottomaksi.
Tiedustelin
vakuutusyhtiöltä voiko auton hinauttaa Haukiputaalle ja se onnistui. Kiitos
Karppisen meille ei tullut mitään kuluja korjauksesta vakuutuksen korvatessa
ne. Kävin vielä Opelin liikkeessä ihmettelemässä heidän toimiaan, mutta
vastaukset olivat samaa luokkaa. Sen jälkeen en huollattanut tai korjauttanut
autoani siellä vaan käytin Huoltopalvelu Karppista korjausta tai huoltoa
tarvittaessa.
12. Työpaikan auto ja kiihdytyskaista
Talvella 2005
töistä tullessa kiihdytin moottoritien rampissa. Samalla hetkellä liittymän
ohitti tukkirekka jonka vuoksi pakkaslumi pöllysi voimakkaasti. Kiihdytin
vauhti päästäkseni liikennevirtaan jolloin huomasin tuprakan keskellä pyörivän
jotakin, aivan muuta kuin poliisin nauhaa. Nehän olivatkin rekan kuormasta
pudonneita koivutukkeja. Väistin ensimmäistä tukkia oikealta ja toista
vasemmalta puolelta. Ensimmäinen väistö onnistui hyvin, mutta toiseen törmäsin
osittain ja eturengas tyhjeni.
Siinä
tienvarressa sitten taiteilin tunkin kanssa ja ensin se lipsahti tehden pienen
jäljen auton kylkeen, mutta sitten sain auton ylös ja vaihdoin vararenkaan.
Soitin myös poliisille, vaikka en uskonut niiden saavan onnettomuuden
aiheuttajaa kiinni. Muutama muukin auto törmäsi vauhdikkaasti tiellä oleviin
tukkeihin, mutta he jatkoivat törmäyksen jälkeen matkaa. Tien varteen pysähtyi
muutama autoilija heittelemään
tukkeja tienvarteen.
Vaihdettuani
renkaat poliisista soitettiin, että rekka oli pysäytetty muutama kilometri
myöhemmin ja he pyysivät tulemaan heidän luokseen tekemään ilmoitusta.
Rekkakuski/-yrittäjä
ei halunnut tehdään vahinkoilmoitusta vakuutusyhtiöön vaan hän maksoi mieluummin
korjauskulut itse.
Auton
vauriot olivat oikea etuvanne uusittiin ja vasenkin oli saanut sen verran
kolhuja, että se vaihdettiin. Aurauskulmat säädettiin sekä ”pohjapanssari”, tai
muovihan se on, vaihdettiin. Suoritusta korjauskuluista sai useamman kerran pyytää kuljetusyrittäjältä.
No ongelmat
eivät loppuneet siihen, sillä auton ajo-ominaisuudet heikkenivät. Käytin sitä
ohjauskulmien tarkastuksessa ja niiden piti olla kunnossa. Seuraavana kesänä
vaihdatimme uudet kesärenkaat ja ongelmat vain pahenivat. Työkaverin ollessa ajovuorossa,
hän väisti vasemmalle kääntyvää tien oikean reunan kautta ja auto meinasi
sännätä ojaan. Käytimme sitä jälleen
Raahen Pörhöllä aurauskulmien mittauksessa ja säädöt olivat kohdallaan.
Epäilimme renkaita ja valitin rengasliikkeessä, he hieman hymyilivät. Esitin
mittaustulokset ja lähtivät koeajolle. Palattuaan koeajolta he olivat
huomanneet saman ja vaihtoivat toisen merkkiset kumit alle.
Ajo-ominaisuudet
paranivat hiukan, mutta pientä ongelmaa ohjauksessa silti oli. Vapaapäivänä
vein auton Oulun Pörhölle ja kas kummaa, aurauskulmat olivat pahasti pielessä.
Säätöjen jälkeen Seatin mainiot ajo-ominaisuudet palautuivat. Ilmeisesti Raahen
Pörhön mittalaitteiden kalibrointi oli laiminlyöty.
13. Parkkipaikalla
Kauppareissulla
lähdin parkkiruudusta kääntyen oikealla päästen hädin tuskin matkaan kun kolahti
oikean eturenkaan ja –oven väliin. Eräs nainen pamautti suoraan parkkiruudusta
kylkeen. Tilanteen varmistamiseksi kutsuin paikalle poliisin.
Virkavallan
saavuttua paikalle he mittailivat hetken ja totesivat syyn olevan molemmissa!
Siis mitä? Kumpikin ottaa syyn omille niskoilleen koska parkkipaikalla sattuu
eniten pieniä peltikolareita joissa syyllisyyden selvittäminen on vaikeaa.
No miksi he
päätyivät tähän ratkaisuun? Koska olin liikaa toisen vastaantulevan kaistalla!
Hämmennyin niin, etten hoksannut kysyä kuinka herra poliisi lähtee
parkkiruudusta koukkaamatta hiukan vastaantulijan kaistalle? Sehän on sula
mahdottomuus kapeilla väylillä ruttaamatta omaa kylkeä sekä viereisen
parkkiruudun autoa.
Poliisien
lähdettyä, totesin vastapuolelle, etten hyväksy poliisien ohjetta, koska minun
kylkeen ajettiin parkkiruudusta. Jos hän ei ota syytä yksin kantaakseen menen
vaikka oikeuteen jossa molemmat voivat hävitä. Hän ei menetä enempää ottaessaan
syyn niskoilleen yksin, meidän molempien ottaessa menetän myös minä bonukseni.
Hän aikoi miettiä yön yli.
Vasta
autokoulun käynyt tyttäreni totesi autokoulussa opetetun, että parkkiruudusta
tulijalla on vastuu ja jos hän ajaa jonkun kylkeen on myös syyllinen.
Vastapuoli suostui ehdotukseeni ja myöhemmin myös vakuutusyhtiö piti asiaa täysin selvänä ja naista
syyllisenä.
Täytyy
sanoa, että tällä kertaa olin todella pettynyt poliisin toimintaan.
Vilkasliikenteisellä Pohjantiellä sattuu ja
tapahtuu
Vaimoa
kohdeltiin kaltoin moottoritiellä 2012. Laanilan liittymän kohdalla edellä
ajavat kolaroivat ja hän sai pysäytettyä kohtuullisen uuden automme.
Helpotuksen huokaus ei kestänyt pitkään kun jo takaa tultiin 80km/h
peräkonttiin. Oli ollut melkoista haipakkaa, onneksi säästyttiin pahemmilta
loukkaantumisilta. Qashqain kolariturvallisuus tuli testattua ja hyväksi
todettua. Auto meni lunastukseen ja vaimo selvisi pienillä säryillä sekä
aavistuksellisilla ruuhka-ajan peloilla, jotka ovat pääosin jo hellittäneet.
Lähellä kotiakin voi sattua
Vaimo ehti
500 metriä kotoa kun pihalta peruutettiin auton vasempaan etukulmaan. Nuori
vasta ajokortin saanut poika oli lähdössä ajelulle isänsä autolla. Matka
tyssäsi siihen ja vaimo soitti minulle ja poliisille. Säikähdin ja veivasin niin
nopeasti kolaripaikalle kuin
polkupyörällä pääsi. Siitä
selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja pienillä pelti vaurioilla. Poikaa nolotti
ja lohduttelimme häntä, että sitä sattuu ja onneksi selvittiin näin vähällä.
Vaimokin pääsi jatkamaan matkaa Seinäjoelle lastenlapsien kanssa.
On kyllä hurjaa, kuinka liikenteessä voikin sattua, vaikka ei se aina olisi itsestä kiinni. Tuttu kertoi, että hän juuri myös joutui kolariin, jossa joku tuli kolmion takaa. Pieni lommo tuli, mutta menee kuulemma kolarikorjaukseen. Onneksi ei pahemmin käynyt. Tuo Pohjantie varmasti on semmoinen paikka, missä usein sattuu ja tapahtuu.
VastaaPoistahttps://porvoonautopiste.fi/
Onkin paljon tapahtunut. Meidän tuttava myös joutui kolariin. Ei onneksi mitään käynyt kenellekään, ainoastaan peltivauroita. Auto lähtee nyt kolarikorjaamolle ja ystäväni selvisi säikähdyksellä. https://siroauto.fi/palvelut/kolarikorjaamo/
VastaaPoista