keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Osuvia opetuksia radiosta, televisiosta ja elokuvista!


Tästä kehnosta ja yhä huononevasta tiedotusvälineiden ohjelmistosta on joskus löytynyt myös erinomaisia helmiä jotka ovat seuranneet mukana vuosikymmeniä.


Markus-setä kehotti aina lastentunti ohjelman lopuksi lapsia syömään kaurapuuroa ja kyllä minä sitä olen syönytkin. Samoin Niilo Tarvajärvi komensi kuuntelijoita sunnuntai aamun Aamukahvi lähetyksen lopuksi ylös, ulos ja lenkille joka on erinomainen ohje ja jota olen noudattanut vaihtelevalla menestyksellä.


Joskus 60-luvulla tuli TV:stä ohjelma jossa oopperalaulaja Ture Ara kertoi joogasta. Hän opetti jooga asentoja sekä oikeita hengitystekniikoita, joista erityisesti jäi mieleeni palleahengitys. Opettelin hengittämään hänen ohjeidensa mukaisesti ei pelkästään keuhkojen yläosalla vaan myös syvältä palleasta niin että koko keuhkojen kapasiteetti tulee käytettyä.


Televisiosta tullut Kurosawan elokuva Ikiru – Tuomittu, jossa pääosaa näyttelevällä Kanji Watanabella todetaan vatsalaukun- tai suolistonsyöpä. Tarina järkytti ja mieleen syöpyivät lääkärin sanat: ”Uloste täytyy aina tarkistaa ja huomioida siinä tapahtuvat muutokset”. Sen jälkeen olen aina tarkistanut silmämääräisesti ulosteeni värin sekä koostumuksen, ettei siinä ole verta.


Yksi traumatisoivimpia elokuvia oli Ranskalainen Roger Vadimin ohjaama La curée - Pyörre 1966. Kävin katsomassa sen sinisilmäisenä nuorukaisena, naisten kauneuteen uskovana. Elokuvan eräässä kohtauksessa Jane itkee niin, että hänen meikit ja ripsivärit valuvat valtoimenaan pitkin kasvoja. Näky järkytti minua suuresti. Siihen karisi usko keinotekoiseen kauneuteen, en ole sen jälkeen välittänyt ”maalikaupan mainoksista” ainoastaan luonnon kauniista luomunaisista.


Myös seuraava liittyy elimistöstä poistuviin kuona-aineisiin. Eräässä elokuvassa jonka nimeä en muista vanhempi mies opetti nuorempaa kuinka kerrostalossa ”heitetään vettä”.  Siinä kaveri loruutti WC-pyttyyn niin, että se kaikui myös naapurustoon, jolloin vanhus totesi, että älä laske pytyssä olevaan veteen vaan siihen sisäpuolen posliinille jolloin pissaaminen on äänetöntä. On huomioitava, ettei laske liian ylös jolloin nesteen roiskuvat lattialle. Hyvä ohje jota olen toteuttanut lähes aina WC:ssä käydessäni. Jos ei osu pyttyyn, niin voi suorittaa vedenheittämisen myös istualtaan ja silloin ei roisku eikä lorise!


Lisäksi elokuvaklassikot ja vähemmän klassikot ovat opettaneet erot hyvän ja huonon välillä. Olen katsonut mittavan määrän elokuvia joista olen imenyt vaikutteita kuinka toteuttaa visuaalista näkemystä ja mitä kannattaa välttää tekemästä.


Harmi, että nykyään televisiotarjonta on pelkää kisailua, visailua, kokkailua, paritusta sekä muuta tyhjänaikaista höpötystä ja vähän oikeaa asiaa. Vanhaa sananlaskua lainatakseni Paljon porua ja mutta vähän villoja”.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti