Täälläkö on tulevaisuuteni? |
Rikosuran alku
Ensimmäinen kontaktini poliisiin oli riidellessäni äitini
kanssa. Suutuin ja lähdin kotoa ovet paukkuen. Hyppäsin pyörän satulaan ja
poljin vihaisena pimeään iltaan. Aikani pyöräiltyä huomasin poliisien ratsaavan
pimeitä polkupyöriä Järvitien varrella. Jatkoin matkaa poliisien ohi kun yksi
heistä yritti pysäyttää minut. Lisäsin vauhtia, ettei virkavalta saa minua
kiinni. Harmi vain kun nuori poliisi oli niin nopea kinttuinen, että hän juoksi
minut kiinni ja raahasi poliisiauton takapenkille. Hän puhisi vihaisen
vanhemmalle konstaapelille, että tämä yritti paeta rikospaikalta. Vanhempi
poliisi vain myhäili ja kirjoitti sakkolapun joka oli muistaakseni 70 mk noin
105€ nykyrahassa. Vein sakkolapun nolona kotiin, jonka sitten isä ja äiti maksoivat.
Mihin tämä johtaakaan, kun jo 17-vuotiaana oli rikosrekisterimerkintä?
Rikoksia
polkupyörällä 1971
Pari vuotta myöhemmin syyllistyin uudelleen vakavaan
rikokseen ja jälleen polkupyörällä. Saatoin tyttöystävää kotiin takatarakalla.
Tarmontiellä rinnallemme ajoi poliisiauto. He veivasivat auki sivuikkunan ja
huikkasin heille, että enhän minä aja ylinopeutta. Eivät he sellaista pelleilyä
sietäneet vaan kehottivat pysähtymään ja tutustumaan jälleen heidän
takapenkkiinsä. Sakkojahan siitä taas tuli ja hieman reilummin kuin edellisellä
kerralla. Olin ilmiselvä kierteessä oleva rikoksenuusija!
Autohurjastelua
Helsingissä 1979
Sitten pysyin kuivilla kokonaista 8 vuotta, kunnes
rikosvälineenä oli jo auto. Lähdimme keväällä 1979 veljen vanhalla Datsunilla
kohti tanssipaikka. Olin kuskina ja ajoin Urheilukatua pohjoiseen. Nordenskiöldinkatua
vasemmalta tuli auto ja meillä oli kolmio ja tein äkkijarrutuksen jolloin auto
puolsi pahasti, mutta onneksi se pysähtyi. Tuli todettua, etteivät auton jarrut
olleet täydessä iskussa. Jatkoimme matkaa ja kantaamme ajoi auto jonka totesin
vihreäksi Ladaksi ja huokaisin helpotuksesta. Lada ajoi rinnallemme ja sen
ikkunasta heilutettiin poliisin kylttiä ja pysähdyimme. Veljeni ei parantanut
tilannetta käytöksellään ja jouduimme Pasilan poliisiasemalle jossa sain 200 mk
sakot viallisella autolla ajamisesta, se tekee nykyrahassa noin 114€.
Rikoskumppani sai 600 mk eli 342€ joten tekemättömän tanssireissun hinnaksi
kertyi 456€.
Ensimmäinen
P-sakko 1988
Löysin parkkipaikan kaupan edestä Isokadulta. Menimme
liikkeeseen jossa muistin unohtaneeni pysäköintisakon pyyhkijänsulan alle. Maksoin
virhemaksu välittömästi. Myöhemmin sain postissa karhukirjeen maksamattomasta
laskusta. Olisin voinut epähuomiossa maksaa virhemaksun uudestaan, mutta muistini
pelasi ja dokumentit löytyivät. Soitin pysäköintivalvontaan ja he syyttivät
pankkia ;)
Helsingistä
alkanut rikoskierre ja ensimmäinen rangaistus 23.9.1995
Olin työviikot komennuksella Harjavallassa. Viikonloput
kotona olivat kiireisiä. Tulimme kaupungista kohti kotia ja meillä oli kiire
naapurin kaksosten syntymäpäiville. Ajoin reipasta ylinopeutta pitkin Pohjantietä.
Raitotien kohdalla vaimo totesi, että liittymästä tulee poliisiauto vilkut
päällä. Hiljensin nopeutta, mutta se oli myöhäistä sillä poliisit pysäyttivät
minut. Luulin kortin lähtevän, mutta poliisin mukaan ylinopeutta oli 28 km/h,
huokaisin helpotuksesta ja myönsin ensimmäinen ylinopeus rikkeeni. Olin oppinut
huonon tavan Helsingissä kesällä 1980, jos siellä ajoi rajoitusten mukaan oli
tien tukkona joten opin tavan ajaa 15-20 km/h ylinopeutta. Tätä oli jatkunut
yli 15 vuotta ennen kiinnijäämistä.
Revonlahti kevättalvella
21.2.2012
Kotimatkalla Rautaruukilta 8-tietä ennen Revonlahtea tuli
vastaan poliisiauto vilkut päällä. He tekivät U-käännöksen ja kehottivat
ajamaan seuraavalle levikkeelle joka oli Revonlahden kupeessa. En tiedä mistä
he nopeuteni nappasivat ja omasta mielestä en ajanut mittarin mukaan kuin
tuttua ylinopeutta, korkeintaan 20 km/h eli mittarivirhe vähennettynä 13 km/h
ylinopeutta. Poliisiautossa virkamies totesi minun ajaneen 28 km/h ylinopeutta.
Olin hämmästynyt, mutta en pystynyt kiistämään ja totesin meillä olleen lasten
kanssa hankaluuksia ja mietin niitä joten olen voinut huomaamatta ajaa kyseistä
ylinopeutta. Sitten he yrittivät saada koneidensa kautta palkka tietojani.
Koska se ei onnistunut, he kysyivät tulotietoni minulta ja kerroin
kuukausituloni. Tämän jälkeen he saivat linjansa toimimaan ja totesivat ne
huomattavasti suuremmiksi kuin kertomani. Vuosiansioni olivat olleet
edellisvuosina huomattavasti isommat suuren ylityömäärän vuoksi jota se ei enää
ollut he huomioivat kertomani. Lopulta he totesivat lähes anteeksi pyydellen,
että heidän on määrättävä kymmenen päiväsakkoa, mutta he ovat huomioineet
kertomani tulot, talvirajoituksen loppuvaiheet, kuivan tien sekä hyvä kelin ja
vähäisen liikenteen päiväsakon suuruudessa.
Moottoripyöräpoliisi
18.6.2007
Tyttärellä oli tullut kiireellinen asia jonka hoitamisessa
hän tarvitsi apuani. Lähdin kesken työpäivän Raahen Rautaruukilta. Revonlahden
jälkeen ohitin pitkän autojonon ”reipasta” vauhtia, sillä vastaan tuli
traktori. Ohituksen jälkeen hiljensin pikkuhiljaa normaalin ylinopeuteni
rajoihin. Suhteellisen pitkän matkan jälkeen tuli vastaani moottoripyöräpoliisi
pysäytysvilkut palaen. Nyt ei tarvinnut mennä takapenkille vaan hoidimme asian
moottoripyörän sivulla seisten. Poliisi totesi, ettet sinä ajanut pahaa
nopeutta, mutta vastaan tullut siviiliauto oli mitannut 28 km/h ylinopeuden.
Jälleen kerran huokaisin helpotuksesta. Sakkolapun saatuani kiitin ja toivotin
hyvää Juhannusta. Poliisi totesi hymyillen, ettei tällaisesta tarvitse kiittää.
Mukava juhannuslahja ja myöhemmin vaimo kertoi saaneensa lähes samanaikaisesti
sakot ylinopeudesta Välivainion Paulaharjuntiellä, eikä hänen kokemuksensa
poliisista ollut yhtä miellyttävä.
Peltipoliisi
1.5.2008 sekä
Nuorin poikamme muutti Kemistä Vantaalle ja autoimme
häntä muutossa. Haimme muuttokuorman Kemistä paketti- ja henkilöautolla sekä
kahdella peräkärryllä. Yövyimme kotona Haukiputaalla ja lähdimme aamulla
viettämään Vappua 1.5.2008 tienpäälle. Vaimolla oli flunssa ja hän nukkui
huonosti. Vähän ennen Rantsila, soitin vaimolle tiedustellen onko tarvetta
pysähtyä? Samalla välähti peltipoliisi, vilkaisin välittömästi nopeusmittaria
joka näytti tasan 80 km/h ja totesin puhelimeen, että välähti! Vaimo sanoi,
että niin täälläkin. Juuri kun soitin, nopeusrajoitus vaihtui 60 km/h.
Myöhemmin tuli kutsu poliisilaitokselle jossa vaimon
nopeus oli rikesakkorajan puitteissa ja minulla meni päiväsakon puolelle eli
ylitys oli enemmän kuin 20 km/h. Kiistin tämän, sillä pakettiauton
nopeusmittari on todella tarkka ja juuri välähdyshetkellä nopeuteni oli tasan
80 km/h ja siitä vähennetään 3 km/h jolloin sen olisi pitänyt mennä rikesakon
puolelle. Poliisi huomautti ohimennen kuvia tutkiessamme, että teillä
molemmilla on kuvassa kännykkä korvalla. Kuvat olivat hyvä laatuisia ja rikkeen
tekijät täysin tunnistettavissa. Tapaukseni siirrettiin seuraavalle tasolle.
Meni liki 10 kuukautta ja minulle tuli kutsu
oikeuskäsittelyyn, mikä oli minun ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa. Hieman
jännitti ja kysyin ohjeita edesmenneen isän tuttavalta! Hän totesi, että ei
siinä sen kummempaa ole, vastaa vain silloin kun sinulta kysytään, ei muuta.
Sitten oikeudessa kiistin vuorollani syytteen. Vetosin nopeusmittauksen
mahdolliseen virheeseen, jonka olin huomannut useasti automaattisella
mittauspisteellä.
P-sakko 5.5.2009
Vein taiteilijapojan taulua Oulun Taidemuseon
yhteisnäyttelyyn. P-alue oli täynnä ja pysäköin nurmikolle. Suoritettuani
tehtävän ajoin Pohjankartanon kirjastolle, kävin lukemassa lehtiä ja palatessa
huomasin omituisen lapun pyyhkijöiden sulan alla. Ihmettelin, että onko tässä
kiekollinen pysäköinti. Ei ollut, pysäköintisakko oli tullut Taidemuseolta enkä
ollut sitä huomannut koska sakkolappu oli sen verran syvällä. Nyt ei tyttären
poika pelastanut parkkisakolta kuten aiemmin, jolloin hän huomattavasti alle
kouluikäisenä huomautti minua parkkikiekon käytössä.
Kannus 29.3.2012
Ollessani komennuksella Harjavallassa poikkesin
kotimatkalla Vähäkyrössä noutamassa tyttären pojat viikonloppu vierailulla mummolaan.
Kehotin heitä olemaan kunnolla, mutta jo parinkymmenen minuutin jälkeen he
alkoivat kisuta ja meteli vain kohosi komennuksistani huolimatta. Kestin poikien
metelöintiä reilun 100 kilometriä kunnes pinnani paloi lopullisesti. Kokkolan
jälkeen käännyin kasitieltä kohti Ylivieskaa. Nopeusrajoitus oli 100 km/h ja edessäni
olevan rekan perässä roikkui pitkä jono henkilöautoja. Aikani odotettua kukaan
ei tehnyt mitään ratkaisua joten sopivan suoran kohdalla polkaisin kaasun
pohjaa. Nopeus nousi reippaasti yli rajoituksen. Ohitettuani letkan hiljensin
hieman vauhtia. Ei aikaakaan kun mäen takaa tuli esiin sinivalkoinen auto
vilkut päällä. Silloin komensin poikia olemaan hiljaa, sillä pelkäsin
matkanteon päättyvän siihen. Pysähdyin tien varteen ja poliisi ajoi autonsa
taakseni. Veivasin sivuikkunan auki poliisin kävellessä autoni viereen. Hän
totesi, että taisi tulla ajettua ylinopeutta. Vastasin, että minulla menee
hermot takapenkillä olevien poikien takia. Poliisi hymyili ja pyysi minua oman autonsa
takapenkille. Minulle kerrottiin rikkomukseni joka oli jälleen se sama maaginen
28 km/h. Sanoin puolustuksekseni, että tuolla oli liikennemerkissä jo
kesärajoitus 100 km/h. Poliisi vain naurahti ja totesi pojanviikarien
käännelleen niitä. En kiistänyt tuomiota koska nopeuteni ohitustilanteessa oli
huomattavasti suurempi. Tämän jälkeen kaasujalka keveni kummasti ja loput 220
kilometriä ajoin tarkasti rajoitusten mukaisesti.
Sitten hankin navigaattorin, etten ajaisi ainakaan
peltipoliisin haaviin ylinopeutta. Ihmettelen edelleen kolmea
ylinopeusrikkomustani, mistä poliisi nappasi nopeuteni? Poliisiautot tulivat
joko liittymästä tai mäen takaa, eivätkä he kertoneet oliko toinen auto
mitannut nopeuteni joka todellisuudessa ylitti huomattavasti sen 28 km/h, vai
vetivätkö he lukeman vain hatusta?
Sinä se oikea suurrikollinen olet.😆
VastaaPoistaTarkemmin ajateltuna aika pieniä meikäläisen rikkomukset ovat :)
Poista