Elämänura osa 23: 2003 Paluu Kemiralle (Typelle)

Kolarin säestyksellä Kemiralle 2003

Tammikuun alussa alkoi uusi projekti, Kemiran voimalaitoksen automaatiojärjestelmän uusiminen. Projektilla oli hyvä nimi KOVA 2004 Kemira Oulu Voimalaitos Automaatio 2004 ja kovia poikia me oltiinkin :) Tarja jäi vuorotteluvapaalle hoitaakseen päivät isäänsä ja äitiänsä.

Lyhyeen päättyi ensimmäinen työpäivä!

Heti ensimmäisenä aamuna kävi huonosti. Lähdin 7. tammikuuta kotoa ja ehdin reilut 300 metriä kun 90° mutkassa vasemmalta tuli kiinteistöhuollon pakettiauto vauhdilla kylkeen. Löysin itseni ojan pohjalta vasen kylki rutussa etten päässyt ulos kuin takaoven kautta. Kirosin vastapuolen kuskille sydämeni kyllyydestä. Koska pakkasta oli noin -30°C jätin Vectran käyntiin. Soitin vaimolle ja kerroin kolarista. Hän luuli minun ajaneen ensimmäisestä risteyksestä kolmion takaa toisen jonkun eteen, mutta ei se niin ollut. Tullessaan kolaripaikalle hän kehotti sammuttamaan auton. Sitten hän päivitteli, että miksen ollut uskonut kun hän oli aikonut koukata Oulun kautta ja viedä minut töihin toisella autolla mennessään Kiiminkiin. Olin tyrmännyt vaimon ehdotuksen ja nyt kävi näin. Oliko hän aavistanut tämän?

Ojanpohjalle 300 metriä kotoa!

Hälyttämäni poliisi puhallutti meidät, otti tilanteesta kuvat ja laittoi tiedot ylös. Hinausauto veti Opelin ojasta ja huomasin siinä öljyläikän josta sitten ilmoitin myös Opelin liikkeeseen. Korjaus venyi neljän viikon pituiseksi. Onneksi sain Polartekilta käyttööni Toyota Corollan jolla kuljin töissä.

Pakkaset jatkuivat ja lopulta tuli ilmoitus, että Vectran voi noutaa. Ajelin kotiin ja auto tärisytti omituisesti. Oletin sen johtuvan kosteudesta tai vastaavasta koska auto oli seissyt todella pitkään Oulun Autoliikkeen pihalla ennen korjausta. Tärinä vain paheni kotia lähestyessäni. Soitin korjaamolle ja sieltä kehotettiin tuomaan se tarkistukselle.

Seuraavana päivänä Oulun Autoliikkeessä mittausten jälkeen todettiin nelossylinterin olevan pimeänä. Ilmeisesti venttiili oli palanut ja korjauksen hinnaksi tulisi 1350€. Tiedusteltuani johtuuko se kolarista, tuli tiukka vastaus, ettei johdu.

Soitin vaimolle ja pyysin häntä selvittämään paljonko korjaus maksaisi Huoltopalvelu Karppisella. Hetken kuluttua Tarja soitti ja kertoi Karppisen sanoneen sen johtuvan siitä kun auto on ollut ojassa kallellaan moottorin käydessä jolloin öljypinta on noussut jolloin venttiiliin on muodostunut karstaa joka on polttanut sen.

Varmistin vakuutusyhtiöltä voiko auton hinauttaa Haukiputaalle ja he suostuivat siihen. Opelin korjaus kesti kolme päivää ja se meni vakuutusyhtiön piikkiin, kuten Karppinen oli kertonut. Venttiilissä oli iso lovi, aivan kuin hitsauspillillä olisi poltettu.

Opelia piti käyttää vielä Oulun Autoliikkeessä paikkautettavana heidän huonoista korjauksista. En voinut olla kertomatta tapauksesta, mutta huollon käytös oli todella töykeää eivätkä he välittäneet purnauksestani. Hämmästyttää heidän toimintansa, sillä olisivathan he saaneet saman summan vakuutusyhtiöltä, mutta ei!  Kiitos Karppisen säästin 1350€ enkä sen jälkeen käynyt merkkiliikkeessä ja Karppinen sai vakioasiakkaan! Toki jouduin käyttämään autoa vielä kahdesti Opelin liikkeessä kolarikorjauksen taso ollessa niin ala-arvoista!

KOVA 2004 oli projekti mutta niin olivat tekijätkin

Tutustuin KOVA 2004 projektiin ja välillä olin kiireapuna Polartekin toimistolla tekemässä Kemin kaivoksen piirikaavioita. Rautaruukilta tuli puhelinsoitto  Pentti Ramstedtilta, hän kutsui takaisin töihin Raaheen. Kiitin kutsusta ja ilmoitin, että minut on jo myyty toiseen projektiin joka kestää pari vuotta.

Kemiran voimalaitoksella oli käyttömiehenä myös serkkuni. Näin hänen autonsa hattuhyllyllä peräkärryn esitteitä ja kysyin kahvitauolla, että onko se serkkupoika hommaamassa kärryä? Johon työkaverinsa totesivat hänen haikailleen sen perään jo kohta vuoden. Heitin serkulle, että hommataan kimppakärry ja sen pitää sitten olla kuomullinen. Serkku kysyi hämmästyneenä, että olenko tosissani. Totesin varmistavani vielä asian vaimolta joka näytti vihreää valoa. Ei siinä kauaa haikailtu, kun meillä oli jo seuraavana päivänä "osuuskunta" Muuli, peräkärry Välivainion K-raudasta!

Pengoin PI-kaavioista instrumenttipiirejä ja tein uutta piiriluetteloa. Ohjeina oli, että säilytetään olemassa olevat piirinumerot ja kirjaintunnukset jos vain mahdollista. Kiertelin kentällä asentajien kanssa selvittäen laitteiden sijainnit. Putkinäyttö aaltoili voimalaitoksen magneettikentän vaikutuksista niin että loppupäivästä meinasi iskeä meritauti. Polartekin system manager hankki minulle litteän näytön. 80-luvun huippua edustanut liki 40 kiloa painava näyttö poistui käytöstäni. Olihan sitä tullut retuutettua monta vuotta monessa paikassa, onneksi se loppui.

Suruviestejä ja hautajaisia

Toukokuun 4. päivänä kuoli tätini Emilia Sihvonen, hän asui lahdessa. Hautajaiset olivat 24. päivänä. Hautajaisissa oli kuvauskielto, mutta videoin penkillä istuessa siunauksen sekä haudalla arkunlaskun. Editoin materiaalin vuosia myöhemmin ja lähetin VHS-kasetin tädin lapsille. Olivat todella tyytyväisiä.

Onnittelin Jorma Frimania hänen syntymäpäivänään. Ajoin sinä aamuna töihin ja edelläni meni maastoauto jonka rekisteri oli Jorman suunnittelupuumerki ja syntymävuosi, JFR-55. Totesin, että siinä olisi ollut sopiva auto hänelle, ainakin rekkarin mukaan. Ei kulunut kuin reilu kuukausi Timon tuodessa suruviestin. Jorma oli menehtynyt sydänkohtaukseen kesäkuun 2. päivän iltana noin 23:00 ollessaan komennuksella Romaniassa. Sen päivän työt olivat siinä, oli se vain niin pysäyttävä viesti.

Kuntokuuri

Ajattelin ottaa työmatkat kuntoiluna ja kesäkuun 16. päivänä hyppäsin polkupyörän satulaan. Työmatka oli noin 23 kilometriä johon kului 1h 10min. Voimalaitoksella vaihdoin kuivat vaatteet hikisten tilalle. Päivä vierähti nopeasti töitä tehdessä. Illalla lähdin kotia kohti, mutta kahdeksan kilometriä ennen määränpäätä Kellossa alkoi voimani hiipua. Osittain väsähtämiseen vaikutti myös navakka vastatuuli, matkaan kului 1h 15min. En jaksanut käydä edes suihkussa, vaihdoin kuivat, söin ja menin sohvalle peiton alle makaamaan. Siellä minä tärisin melkein koko illan. Ja minä kun olin luullut olevani oivassa kunnossa.

Erään kerran pyörällessäni kotiin Rajakylässä Ratamotietä pitkin näin parinsadan metrin päässä vanhan naisen kaatuvan kasvoilleen kevyenliikenteen väylällä. Pysähdyin hänen kohdallaan kysymään vointia, nainen ei vastannut mutta yritti sitten kammeta itsensä ylös rikkinäiset silmälasit roikkuen. Hän ei vastannut kysymykseeni joten käskytin hänet jäämään istualleen ja tilasin ambulanssin. Tiedustelin edelleen, onko hänellä lääkkeitä joita hän tarvitsisi saamatta minkäälaista vastausta. Nainen vain puisteli päätään ja yritti jälleen nousta minkä kielsin. Lopulta sairasauto tuli, kerroin tapahtumien kulun ja nainen talutettiin ambulanssiin. Liekkö ollut huimausta vai mitä, koska kaatuessaan nokalleen hän yritti estää sen tihentämällä askellustaan. Koko sen ajan mitä odotimme sairasautoa hän vältteli katsettani kääntämällä katseensa alas tai toisaalle minusta.

Merkitsin voimalaitoksella laitteiden positioita asentajia varten, keltainen kangaspohjainen teippi johon permanenttitussilla merkintä. Samaa menetelmää olimme käyttäneet myös Rautaruukilla. Kesähelteellä voimalaitossali oli mukavan lämmin, siellä tarkeni ja hikoili mukavasti.

Kesäloma meni nopeasti kuten aina, jonka jälkeen työt kutsuivat tekijäänsä. Yhteistyö voimalaitoksen asentajien kanssa ei toiminut yhtä sulavasti kuin Rautaruukin terässulatolla. Kun Raahessa kävi tiedustelemassa jotain yksityiskohtia ja heillä oli kiire eivätkä he ehtineet auttaa tulivat asentajat kertomaan tietonsa myöhemmin. Kemiralla asenneilmasto oli vallan toinen. Kaikki tiedot sai lypsämällä lypsää. Jos heillä oli kiirettä ja pyysin tulemaan luokseni sitten kun on aikaa, eivät he tulleet koskaan.

Onnettomuuksia, messuja ja puukotuksia

Olin perjantaina 22. elokuuta töissä hieman pitempään ja lähdin kotiin vasta kello 16:50. Hetkeä myöhemmin oli voimalaitoksella tapahtunut vakava tapaturma. Käyttömies oli ollut avaamassa tukkeutunutta raskaspolttoöljysäiliön putkea. 90 asteinen öljy oli kuohahtanut säiliöstä käyttömiehen päälle polttaen hartioita, rintaa sekä toisen puolen hänen kasvoistaan vaikka hänellä oli ollut kypärä ja suojavisiiri. Voimalaitospäällikkö oli ollut muun henkilökunnan apuna auttamassa tapaturman uhria. Auttajat olivat olleet jonkin asteisessa shokissa, mutta uhri oli käskyttänyt heitä soittamaan ambulanssin sekä ruiskuttamaan palovesiletkulla vettä päälleen koska hätäsuihkuja ei ollut. Raskaspolttoöljy on kuin paksua tervaa.

Kuulimme onnettomuudesta ollessamme tuttavan huvilalla. Järkytystä lievitti hieman ne muutamat minuutit joista oli kiinni se ettenkö minäkin olisi joutunut näkemään onnettomuuden uhrin. Asiasta oltiin myös käräjöity vaikka uhri ei sitä olisi halunnut. Työsuojelupiiri vei tapahtuman oikeuteen ja johtaja oli saanut päiväsakkoja. Työn ohjeistusta oli parannettu ja hätäsuihkuja oli asennettu myös kohteen lähelle. Pahoja palovammoja saanut uhri parani ja pääsi pitkän sairasloman jälkeen takaisin työelämään josta hän jäi eläkkeelle 2012. Hän kertoi myöhemmin, että öljyn haju muistuttaa häntä aina onnettomuudesta.

Ollessamme yhdeksänsillä Automaatiomessuilla sekä projektipalaverissa Siemensillä Helsingissä kun 11.9 Ruotsista kantautui järkyttävä uutinen, ulkoministeri Anna Lindh oli menehtynyt, häntä oli puukotettu kuolettavasti. Ikävistä uustisista huolimatta messut ja palaveri menivät mukavasti. Siemens kestitsi tasavertaisesti myös meidät ulkopuoliset suunnittelijat. Samalla reissulla kävin ottamassa parit oluet keskimmäisen poikani kanssa. Oli mukava jutella tuopin ääressä, muuten taisi olla ensimmäinen kerta laatuaan hänen kanssaan.

Mennessämme Polartekin perinteiselle ruskaretkelle Kuusamoon kantautui Outokummun Tornion terästehtaalta ikäviä uutisia. Happilinjan pääsulkuventtiiliä avattaessa syttyi räjähdysmäinen tulipalo. Onnettomuudessa kuoli kolme miestä.